Tommi

Jatkuva valittaminen vaikuttaa terveyteen

Minä olen kova valittamaan. Monesti marmatan eri asioista, vaikka en aio toimia. Pikkuasioista nariseminen kuitenkin vain stressaa ja pahentaa muidenkin oloa, kertovat tutkimukset. Kannattaisi yrittää siirtää ajatukset siihen mikä on hyvin.

Täällä on aina niin sotkuistakin.

Äitini sanoi, että minä valitan aina. ”Turha on kitistä ja syyttää muita. Ihan itse olet elämäsi tähän jamaan saanut”, äidilläni oli tapana sanoa minulle. Minä olin työelämästä syrjäytynyt ja alkoholisoitunut epäonnistuja, joka ei juuri nähnyt missään hyvää.

Urputus pilaa muidenkin päivän

Valittaminen on yleinen tapa. Kaikki valittavat toisinaan jostakin asiasta. Jossain todettiin, että nyky-yhteiskunta jopa ruokkisi valittamista.

Jos valittamisesta tulee arkipäiväistä, hälytyskellojen pitäisi soida. Marmatuksesta voi päästä eroon – kunhan sen itse huomaa. Näin kirjoittaa Kodin Kuvalehti. Toki elämä joskus haastaa, mutta ainaiseen tyytymättömyyteen kannattaa puuttua, lehden artikkelissa neuvotaan.

Ikävänsävyinen puhe nostaa muidenkin stressitasoja

Helsingin Sanomien artikkelissa kerrotaan, että jos valituksen aihe on yhdentekevä tai sille ei voi mitään, kannattaa yrittää siirtää ajatukset siihen mikä on hyvin.

Urputus pilaa muidenkin päivän, sillä ihmiset peilaavat herkästi toistensa tunnetiloja. Altistuminen ikävänsävyiselle puheelle esimerkiksi työpaikalla nostaa muidenkin stressitasoja.

Tuskailen hiljaa itsekseni

Voin käsittää, kuinka asiat voivat olla sen verran huonosti, että ketuttaa ääneen. Itselläni yksi esimerkki on itse aiheutettu huono rahatilanne. Se ahdistaa eikä sitä niin vain muuteta. Mutta pyrin tuskailemaan hiljaa itsekseni.

Kovissa veloissa ja erilaisten vaivojen kanssa eläminen muistuttaa omasta typeryydestä. Terveys meni juopottelun seurauksena. Toinen riippuvuus, nettipelaaminen, vei rahat.

Mutta ei auta eikä pidä valittaa. Minun pitäisi olla monesta asiasta hyvillään. Minulla on silti ollut usein tapana valittaa muille erilaisista hankaluuksistani.

Olen ehkä jo pystynyt jättämään oman, mihinkään johtamattoman, valittamisen kuitenkin vähemmälle. Yritän huomioida ympärilläni olevia ihmisiä, joille turhan usein pienistäkin, jopa päivittäisistä, harmeista valitan. Valittaja on raskasta seuraa. Aina en tosin omaa marmatusta edes huomaa.

Rentoudu ja ota aikalisä

Valittaminen haittaa ongelmanratkaisua, muistia ja oppimista. Jatkuva mihinkään johtamaton jurnutus nimittäin pitää stressihormoni kortisolin tasot korkealla. Se taas pitkään jatkuessaan kutistaa hippokampusta, aivojen osaa, jota tarvitaan monimutkaiseen ajatteluun, kertoo eräs tutkimus.

Kodin Kuvalehden artikkelissa kerrottiin, että negatiivisuuksiin tarttuminen vaikuttaa mielialaan, minkä lisäksi sillä on vaikutuksia terveyteen.

Tutkijoiden mukaan ärtymys menee ohi nopeammin, jos ei lietso tunnetta vaan tietoisesti pyrkii rentoutumaan tai ottaa aikalisän.

Valittamisella kannattaa olla konkreettinen tavoite

Jos mieltä vaivaava asia on tärkeä ja muutettavissa on hyvä toimia rakentavasti. Tutkimuksen mukaan valitus tehoaa parhaiten, kun se on rajattu, täsmällinen, oikealle ihmiselle suunnattu, harkiten ajoitettu ja sillä on konkreettinen tavoite. Tutkimuksesta kertoo Helsingin Sanomat.

Jos valittamisesta tulee tapa, aivot tottuvat tarttumaan ikäviin asioihin ja koko asenne uhkaa muuttua negatiiviseksi. Jätetään siis kitiseminen vähemmälle.

Olisiko omaksuttava uusia arkisia tapoja?

Älä pidä herkkuja kaapissa, laita laitteet pois päältä, hymyile edes tekohymyä. Anna-lehden artikkelissa listattiin 74 arkista tapaa, jotka tekevät elämästä parempaa. Löysin tämän muutamia vuosia sitten julkaistun kiinnostavan listauksen, ja poimin sieltä joitakin mielenkiintoisia esimerkkejä.

Jutussa ei annettu uusia tapoja imurointiin.

Terveelliset elämäntavat koostuvat artikkelin mukaan loppujen lopuksi pienistä asioista. Lehti antaa vinkkejä parempaan ruokailuun, liikuntaan sekä mielenterveyden ja ihmissuhteiden ylläpitoon.

”Omaksu tavat, joiden avulla jaksat paremmin päivittäisessä elämässä.”

”Henkinen ja fyysinen hyvinvointi sekä terveelliset elämäntavat ovat kaiken perusta. Ne auttavat jaksamaan päivittäisessä elämässä. Kun elämäntavat ovat kunnossa, luovuudelle on tilaa, työ tuntuu innostavammalta ja sosiaalinen elämä tyydyttävämmältä”, lehti kirjoittaa. Hyvä. On kuitenkin kysyttävä, vaatiiko päivittäinen elämä siis erityistä jaksamista. Sellainen olisi ikävää.

Minä en tietenkään ole lehden lukijakuntaa, mutta mielenkiinnosta tutustuin näihin parempiin arkisiin tapoihin, joiden ensi alkuun ajattelin sopivan kaikille.

”Terveelliset elämäntavat ja hyvinvointi koostuvat pienistä teoista, jotka määrittelevät sitä, miten elämme, olemme olemassa ja mitä saavutamme elämässä. Ne ovat tapoja, joiden kehittymiseen voi itse vaikuttaa”, lehti kertoo.

Mitä minuun tulee, omat arkiset tapani eivät ole olleet terveellisimmästä päästä, mutta olen saavuttanut tärkeinä pitämiäni asioita. Tosin nykyisin pienten vaivojen vuoksi olisi syytä omaksua parempia tapoja sen suhteen, miten olla ja elää.

Seiso suorassa äläkä ahmi

Pitkässä listassa on hyvin konkreettisia tapoja. Artikkelissa todetaan muun muassa, että on hyvä pureskella kunnolla. Kun hidastaa syömistä, maistaa ruoan paremmin ja todennäköisesti myös syö vähemmän. Jutussa kerrotaan myös, että kotona tulee naposteltua sitä, mitä kaapista löytyy. Siksi ei kannatakaan pitää kaapissa jatkuvasti herkkuja, kuten suklaata, jäätelöä tai roskaruokaa.

Sekin on mainittu, että kannattaa istua ja seisoa suorassa. Näin tunnemme olomme voimakkaaksi ja itsevarmaksi, jutussa todetaan.

Yhtä hymyä, yksin kotonakin?

Lehden mukaan on on hyvä hymyillä edes tekohymyä. ”Aito hymy kertoo hyvästä olosta, mutta tutkimusten mukaan myös tekohymy huijaa aivoja ajattelemaan, että olemme onnellisia. Eli vaikka olisit yksin, hymyile, ja huomaat, että voit paremmin.” Tällaisesta tavasta minun on sanottava, että voi hyvänen aika. Tämä neuvo saa minusta pikemminkin hymyn hyytymään.

Ole turisti kotikaupungissasi

Listalla on mielestäni myös vinkkejä, joita voi olla vaikeampi toteuttaa. Mutta artikkelin mukaan kannattaa kokeilla positiivisempaa ajattelua. Lehti kirjoittaa seuraavasti: ”Jos näet lasin aina puolityhjänä, mieti mistä ajattelutapasi johtuu. Ajatteluamme hallitsevat monenlaiset uskomukset, mutta niihin on mahdollista vaikuttaa. Yritä siis suhtautua seuraavalla kerralla positiivisemmin. Kun teet niin säännöllisesti, ajattelutapasi alkaa hitaasti muuttua.”

Yksi artikkelin neuvoista on seuraavanlainen: ”Kuvittele, että olisit ensimmäistä kertaa vierailemassa kaupungissa. Missä paikoissa kävisit, missä söisit? Sitä kautta voi saada erilaista perspektiiviä tuttuun paikkaan, mikä avartaa ajattelua ja voi saada arvostamaan asuinpaikkaansa enemmän.” Itse olen asunut keskisuuressa kaupungissa viisi vuotta. En koe kaupunkia kotipaikkakunnaksi. Tunnen, että olen kaupungissa vain käymässä. Eikä kaupungissa minun käsitykseni mukaan ole erityisen mielenkiintoisia paikkoja missä käydä. Miksi tämä ohje muuten on vain kaupunkilaisille?

Kenen kanssa halailla?

Ihmissuhteiden ylläpitoa koskevissa kohdissa on listattuna sellaisia tapoja, joista ei ole iloa kaikille, esimerkiksi yksin asuvalle. ”Kävelylenkki lähiympäristössä on hyvä tapa viettää aikaa ystävän tai kumppanin kanssa. Kävely on sekä hyvä tapa saada raitista ilmaa että vaihtaa kuulumisia.”

Lisäksi neuvotaan olemaan se, johon voi luottaa. ”Puolisosi ja ystäviesi tulisi tietää, että oli heillä sitten huono päivä tai olivat he sairaana, olet aina valmis auttamaan.” Mutta entä jos lehden lukija on itse yksinäinen ja on huono päivä?

En tiedä tilaavatko yksinäiseksi itsensä tuntevat ihmiset naistenlehtiä. Listassa todetaan, että yksi tärkeä tapa on halailla puolison kanssa. ”Halailu sopii myös ei-romanttisiin ihmissuhteisiin.” Mutta kaikilla ei ole kenen kanssa halata.

Mieslukijakin saa vinkkejä

Mutta mieslukijakin saa listassa hyviä vinkkejä arjen parantamiseen. Yksi sellainen on lisätä vihreän määrää lautasella. Sokerinkulutus pitäisi puolittaa. Lisäksi pitäisi nukkua enemmän, koska unenpuute aiheuttaa kaikenlaista.

Kannattaisi ilmeisesti opetella jokin uusi asia. Se voisi lisätä merkityksellisyyttä. ”Ihmiset, jotka jatkavat uusien asioiden opettelua myös aikuisena, voivat paremmin”, jutussa todettiin.

Minä kuitenkin katson niin, että me käytämme jo nyt paljon meidän ajastamme siihen, että me teemme, kehitämme ja opimme. Koko ajan vähemmän käytämme aikaa siihen, että me olemme. Mutta siihenkin jutussa on mainittu ihan hyviä tapoja, kuten lounaskävely, nauraminen ja ajan raivaaminen.

Vielä muutama arkinen tapa kattavasta listasta, jotka sopivat kaikille: Laita välillä laitteet pois päältä. Vietä aikaa luonnossa. Tee hyvä teko. Sano kiitos.

Kaikkia hyviä tapoja vaikea muistaa

Miten muistaa kaikki 74 tapaa päivittäin? On sanottava, että kaikkia näitä hyvinvointia lisääviä arkisia tapoja on mahdotonta toteuttaa kaiken aikaa, eikä niihin kaikkiin ehdi kiinnittää huomiota tavallisessa arjessa.

Lehdessä kuitenkin todetaan, että tapa on jotain, jonka tekemistä ei tarvitse aktiivisesti suunnitella. ”Sen toteuttaminen tapahtuu melkein itsestään, kuten suurimmalle osalle meistä esimerkiksi hampaiden pesu.” Niinpä. Entä jos unohtaa joskus sen hampaiden pesunkin..?

Muistelmat, tulevaisuus ja rakkaus

Kävin tämän vuoden Helsingin Kirjamessuilla kahtena päivänä. Ohjelma oli kiinnostavaa, ja tein hyviä kirjalöytöjä. ”Rakkauden kuvaaminen ei ole mitään nössötouhua”, toteaa Miina Supinen uuden romaaninsa kirjoittamisesta. Minua kiinnostivat lisäksi radiotoimittajan muistelmat sekä uudet novellit ja runot.

Muistelmia, novelleja, runoutta…

Kirjamessujen tämän vuoden teema on tulevaisuus. Torstaina tulevaisuuskeskustelussa pohdittiin sitä, miten lukeminen muuttuu. Ja miten nykypäivän ja tulevaisuuden nuorilla säilyy halu tarttua kirjaan.

Toisessa keskustelussa pohdittiin, miten kirjoittaminen muuttuu. Mitä uusia muotoja sanataide tulevaisuudessa saa, ja miten kirjoittajan ammattitaito ja kirjoittamisen tekniikat muuttuvat.

Kaikkiin näihin haastaviin kysymyksiin ei keskusteluissa tullut aivan selkeitä vastauksia. Tai ainakaan sellaisia, jotka olisivat jääneet mieleen. Hieman tuntuukin, että tulevaisuudesta keskustelu voi tarkoittaa jaarittelua siitä, mitä pelkää, toivoo ja hieman kelailee, kuten Jyrki Lehtola luonnehtii kolumnissaan. Lehtola kirjoittaa Ilta-Sanomien kolumnissaan, että koska keskustelu tapahtuu Kirjamessuilla, näyttää kirjallisuuden tulevaisuus lopulta valoisalta.

Messut keräsivät paljon väkeä jo arkenakin.

Moniäänistä kirjallisuutta tulevaisuudessakin

Yhdessä keskustelussa nostettiin esille, kuinka hallituksen leikkaukset eivät lupaa hyvää kulttuurialalle. Keskustelun aiheena oli ”Ammattina kirjoittaminen: Millainen on työmme tulevaisuus?” Keskustelijoina oli kaksi kirjailijaa ja kaksi poliitikkoa. Mitä siis päättäjien pitäisi tehdä, jotta moniäänistä kotimaista kirjallisuutta olisi luettavana kymmenen vuoden kuluttua? Minun mielestäni parhaiten asiaan voivat vaikuttaa kirjailijat itse, kirjoittamalla kirjoja, joita halutaan ostaa ja lainata sekä lukea ja kuunnella.

Itseäni on tosin harmittanut se, että kirjastot eivät enää saa rahaa vähälevikkisen kirjallisuuden ostamiseen. Saadun tuen avulla kuntien kirjastot ovat hankkineet vähemmän luettuja, mutta laadukkaita kirjoja.

Olen itse julkaissut kolme kirjaa. Näistä kahta ensimmäistä hankittiin laajasti maamme kirjastoihin. Mutta vuosi sitten julkaistu uusin kirjani ei ole päässyt kuin joidenkin kuntien ja kaupunkien kirjastoihin. Tosin olen kuullut, että joissakin kirjastoissa sitä on useampi kappale.

Hyppäys uuteen lajityyppiin

Kirjailijahaastatteluista mielenkiintoisin oli Miina Supisen haastattelu uudesta kirjastaan Kultainen peura (Otava). Kyseessä on Supisen ensimmäinen aikuisten romaani yhdeksään vuoteen. Se oli hänelle myös hyppäys uuteen lajityyppiin, joten kirjoittamiseen liittyi paljon paineita.

Supinen halusi tarinaan iloa ja väriä.

Supinen kertoi Helsingin Sanomien haastattelussa, että halusi kirjoittaa historiallisen romaanin, jonka näkökulma ei olisi kärsimyksessä. Kirjailija halusi välttää synkkyyttä ja kurjuuden kuvausta.

”Olen ihan varma, että myös ennen vanhaan naisilla on ollut kivaa keskenään. Suomalaisissa romaaneissa heidän elämänsä esitetään silti usein ihan kauheana”, Supinen toteaa haastattelussa. Hän kaipaa tarinoihin iloa ja ajattelee, ettei rakkauden kuvaaminen ole mitään nössötouhua.

Romaani sijoittuu 1880-luvun Sortavalaan. Romaania on kuvattu muun muassa seuraavasti: Se herättää eloon itäisen tarustomme, sekoittaa totta, unta ja suurta seikkailua. Se on hurmeinen ja hauska, villi ja kaunis kuin kansanballadi.

Uutta halpaa runoutta

Löysin edullista runoutta. Vain vuosi sitten julkaistut Jyrki Kiiskisen ja Olli Sinivaaran runokokoelmat löytyivät kustantamon osastolta, ja maksoivat vain 12 euroa kappale. Tässä pieni katkelma yhdestä Kiiskisen kokoelman runosta:

Öisin lajittelen menneisyyden tavaroita. Tässä laatikossa ovat parittomat sukat.

Jyrki Kiiskinen: Nenän edessä vuori (Teos, 2023)

Jyrki Kiiskisen ja Olli Sinivaaran uutuudet.

Yksi lempirunoilijoistani on Anja Erämaja, joten oli ilo huomata, että häneltä on julkaistu uusi kirja tänä vuonna. Niinpä ostin uutuuskokoelman Joku menee aina ensin (WSOY, 2024).

Luen runoja silloin tällöin päiväsaikaan, ja iltaisin enemmänkin muistelmia tai esseitä. Runoja lukiessa täytyy olla virkeänä. On sanottava, että vain harvat romaanit houkuttelevat. Enemmän pidän lyhyestä muodosta kuten novelleista. Niiden juonta on hieman kärsimättömän lukijan mukavampi seurata.

Odotan paljon Radiomiehen muistelmat (Gummerus, 2023) -kirjalta. Jake Nymanin yli 50-vuotinen ura on omistettu populaarimusiikin ilosanoman levittämiselle. Muistelmissaan Nyman johdattaa lukijan Ylen kulissien taakse.

Kaikki kirjat eivät toimi äänikirjoina

Eräässä keskustelutilaisuudessa kirjamessuilla tuli esiin mielenkiintoinen asia. Haastava kirjallisuus ei nimittäin toimi äänikirjana, ja se vaikuttaa jo julkaisupäätöksiin. Näin totesi Siltala-kustantamon kustannuspäällikkö Kalle Siltala. Hänen mukaansa edes Jonathan Franzen ei vedä äänikirjana, ja niiden julkaisemista pitää harkita entistä tarkemmin. Suoratoistopalvelut suosivat helposti seurattavia teoksia.

Tämä on hyvin mielenkiintoista. Mitä minuun tulee, itse en edelleenkään ole edes kokeillut äänikirjoja. Siitä on ollut tuttavien kanssa puhetta jo pitkään, ja minua ihmetellään kun en ole halunnut kokea tätä kirjan uutta muotoa. Ehkä minun pitää valita vaikka jokin tämän syksyn uutuuskirjoista kuunneltavaksi.

Sovellus joka innostaisi lapsen hankintaan

Suomen alhainen syntyvyys on puhuttanut jo pitkään, eikä tilanteelle ole näkyvissä helpotusta. On ollut keskustelua jopa siitä kuinka paljon somella on vaikutusta syntyvyyden laskuun. Syntyvyyden sanotaan olevan jo niin alhaista, että se vaikeuttaa yhteiskunnan toimintaa.

Kysymys kuuluu, miksi suomalaiset eivät hanki lapsia.

Lasten hankintaa lykätään entistä pidemmälle. Nuoruus ja sinkkuelämä jatkuvat nykyään entistä pidempään.

Luin artikkelin, jossa todettiin, että somellakin on vaikutusta syntyvyyden laskuun. Nuorten aikuisten keskuudessa ajatellaan, että jos hankkiikin lapsia, eikä sitten pystykään matkustelemaan tai tekemään niitä asioita, mitä somessa näkee. On pelko siitä, että jää paitsi jostain mistä muut pääsevät nauttimaan.

”Lasten saaminen on tosi hienoa”

40-vuotta täyttänyt ex-lumilautailija Eero Ettala on kertomansa mukaan joskus kuullut sanottavan, että lasten syntymä tarkoittaisi oman elämänsä loppumista. Hän tyrmää ajatuksen. Ettala kertoi tv-haastattelussa, että asiat, jotka ovat saattaneet tuntua itsestä jo nähdyiltä, saavat hänen mielestään uuden merkityksen lasten syntymän myötä. ”Saat taas aidon reaktion siitä, kuinka ihmeellinen maailma ja ylipäätään elämä on”, Ettala totesi.

Ihmisillä on monia syitä olla hankkimatta lapsia nuorina. Kyselyissä esiin on noussut muun muassa vaikeus löytää puolisoa ja oma taloudellinen epävarmuus.

Syntyvyyteen vaikuttaa myös parisuhteiden muutos. Parisuhteet ovat pirstaleisempia kuin aikaisemmin. Näin totesi eräässä artikkelissa Väestöliiton tutkija Tiia Sorsa. ”Nuorilla on se ajatus, että elämän pitää olla hirveän valmis ennen kuin lapsia hankitaan. Sen takia niitä ei hankita siinä ensimmäisessä pitkässä liitossa”, Sorsa sanoi.

Väestöpoliittisessa selvityksessä esitetäänkin taloudellista kannustinta ensimmäisen lapsen saamiseksi ennen 30 ikävuotta. Keinoiksi lapsiluvun nostamiseksi on puolestaan ehdotettu muun muassa arjen elämänhallinnan ja parisuhteiden tukemista sekä vauva- ja lapsiperheiden palveluita.

Mistä oikeasti jää paitsi?

Henkilökohtaisesti puhuen, itse olen jäänyt ilman lapsia. Olen vapaaehtoisesti lapseton tai sitten parisuhteet eivät vain ole kestäneet niin kauan, että asiasta olisi edes puhuttu. On toki myönnettävä, että nuorempana myös arkailin ajatusta tulla perheelliseksi. Pärjäsin työelämässä, mutta mietin miten minusta olisi kantamaan vastuuta myös perhe-elämässä. En osannut kuvitella itseäni isänä.

Nykyisin kun työ ei vie kaikkea aikaa ja huomiota, olen miettinyt mistä itse olen mahdollisesti jäänyt paitsi. Ennen sisältöä ja merkityksellisyyttä elämään toi vain työ. Nykyisin olenkin tuntenut itseni hieman ulkopuoliseksi. Minulta saatetaan kysyä lapsista, ja kun kerron, ettei minulla ole omaa perhettä, on asiaa ihmetelty. Etenkin vanhemmilla ihmisillä on tapana kommentoida asiaa.

Some heikentää suhdetta

On todettu, että parisuhteiden heikentyminen ja some vaikuttavat myös toisiinsa. ”Jos ihmiset ovat paljon somessa, niin seksiä on vähemmän, mikä vaikeuttaa raskaaksi tulemista vaikka lapsitoive olisikin. Kyllä se vaan niin on, että seksiä tarvitaan, jotta lapsiakin tulee”, Sorsa totesi haastattelussa.

Tarjoan ratkaisua. On olemassa sovelluksia, joihin voi asettaa aikatauluja, jolloin tietyt sivustot ja sovellukset ovat estettyjä. Näitä kutsutaan aikahallinta- tai keskittymistä parantaviksi sovelluksiksi. Ihmisille voitaisiin tarjota ladattavaksi sovellus, joka estää someen pääsyn tiettyyn aikaan illasta.

Somea ei voisi näin ollen enää selailla sängyssä. Puolisot tai kumppanit voisivat todeta vuoteessa, että kun vielä ei nukuta, niin mitä sitä tehtäisiin.

Yritysvalmennus voi olla liian raskasta

Yritysvalmennus on nimestään huolimatta ihmisten valmentamista. Eräs valmennusfirma mainostaa kuinka se muuttaa yksilöitä, työyhteisöjä ja organisaatiokulttuuria. ”Muuttaa yksilöitä” – mitä tästä pitäisi ajatella?

Ulkopuolinen haastaja yritykseen.

Eräs firma markkinoi valmennuksiaan seuraavasti: ”Osaava ja motivoitunut henkilöstö on yrityksen tärkein pääoma. Räätälöidyissä kasvuohjelmissa työntekijät sisäistävät työnantajayrityksensä strategian ja hahmottavat omat roolinsa organisaation tuloksen tekijöinä. Tulos kääntyy nousuun kun tehdään tuottavia töitä totuttujen sijaan.” Tämä tahtoo siis sanoa, että omien totuttujen töiden tekeminen onkin väärin.

Yksi valmennusfirma toteaa, kuinka joskus kasvua vauhdittamaan kannattaa kutsua ulkopuolinen haastaja, joka uskaltaa kyseenalaistaa ja kaataa raja-aitoja.

Valmennus lisäsi kuormitusta

Kun olin aikoinani johtotehtävissä, osallistuin rankkaan yritysvalmennukseen. Business coaching oli tilattu tunnetusta valmennusyrityksestä ja vetäjänä oli tunnettu valmentaja. Joka toinen viikonloppu kokoonnuttiin johonkin idylliseen paikkaan, ja lisäksi oli aamutapaamisia ennen työpäivän alkua.

Valmennukseen osallistui toisilleen vieraita ihmisiä eri aloilta. Osallistujia koulittiin korjaamaan omaa asennettaan. Muistan valmennuksesta sen, kuinka siellä korostettiin, että tärkeintä on rahan tekeminen. Kun sisään tulee rahaa, ratkaisee se kuulemma kaikki mahdolliset ongelmat firmassa.

Valmennuksessa mentiin usein niin sanotusti negatiivisen kautta.

Valmennus kesti kahden kuukauden ajan. Jaksoin olla mukana melkein loppuun asti, mutta toiseksi viimeiseen vetäytymiseen eräänä viikonloppuna en enää pystynyt osallistumaan. Olin jo valmiiksi antanut työlle kaikkeni. Valmennuksessa annettiin ymmärtää, että sekään ei ollut riittävää.

Olin jo valmiiksi uupunut työstä ja valmennuksen vaatimukset lisäsivät kuormitusta ja pahensivat tilannetta. Minun olisi ollut parempi keskittyä valmennuksen sijaan palautumiseen. Toisaalta alkuun tunsin, että valmennus voisi auttaa ja antaa lisää voimia, ja että se olisi hyvä askel eteenpäin.

En tiennyt etukäteen mitä valmennus sisältää. Pian ohjelman vaativuus selvisi. Työkuorman keskellä yritin keskittyä suoriutumaan valmennuksesta.

Olisi pitänyt arvioida omaa jaksamista, ja mahdollisesti keskeyttää valmennus, mutta en tiedä miten olisin selittänyt sen toimitusjohtajalle. Minulle oli järjestetty kallis valmennus, ja sen katsottiin tulevan juuri oikeaan aikaan.

Valmennus tuntui kohtuuttomalta

Kun katson asiaa taaksepäin, oli valmennus liian vaativaa, painostavaa ja jopa haitallista. Osallistujien psyykettä rassattiin varomattomasti. Esimerkiksi yhtenä tavallisena maanantaiaamuna, kun kokoonnuimme valmennustilaisuuteen ennen työpäivää, käytettiin tilaisuudessa hypnoosia.

Jäin sairauslomalle, mutta halusin osallistua siitä huolimatta viimeiseen vetäytymiseen. Valmennuspäivän tauolla kerroin burnoutista lyhyesti valmentajalle. Hän pyysi kertomaan kokemastani koko ryhmälle. Kun olin ääni väpättäen avautunut muille, ja kertonut miten itselleni oli käynyt, kaduin sitä hetkellä, jolloin valmennuksesta jaettiin todistuksia. Sauna lämpeni, kuohujuomaa kaadettiin laseihin, ja kurssilaiset onnittelivat ja kiittelivät toisiaan. Minä ajattelin, että olin hetkessä tehnyt koko pitkän valmennuksemme saavutukset tyhjäksi.

Valmennus voi myös auttaa jaksamisessa

Yritysvalmennus voi tuntua raskaalta, erityisesti jos se ei ole hyvin suunniteltu tai jos osallistujilla on paljon päällä olevaa työkuormaa.

On hyvä arvioida omaa jaksamista. Jos tuntee, että valmennus voi olla liian kuormittavaa, voi olla parempi keskittyä ensin palautumiseen. Myönnän, että tätä voi olla vaikeaa perustella, jos työpaikan johto näkee, että henkilöstölle järjestettävä yritysvalmennus on tarpeen. Johdolta tarvitaan ymmärrystä.

Nykyisin varmasti on jo vastapainona toisenlaisia valmennuksia. Hyvin suunniteltu valmennus on hyödyllistä. Valmennus voi tarjota työkaluja, jotka auttavat hallitsemaan stressiä, tukemaan jaksamista ja parantamaan työhyvinvointia.

Yhden valmennusyrityksen kuvaus onkin inhimillisempi: ”Business coaching auttaa johtajaa, tiimiä ja työntekijöitä suoriutumaan ja jaksamaan paremmin, ja sparraa ajattelua.”