Tommi

Kasviksia, marjoja, hedelmiä – ja kebabia

En ole ottanut aivan kirjaimellisesti uusia ravintosuosituksia. Olen toki alkanut kiinnittää huomiota monipuolisempaan ja terveellisempään ruokavalioon. Ostan kasviksia ja voin valita lounaaksi myös salaattiannoksia. Terveyshyödyt kuitenkin ilmeisesti kumoaa liian usein nautittu liharuoka ja makean napostelu.

Kasviksia entistä enemmän.

Välillä hedelmät ja marjat korvaavat aamupalaleivänkin, joka ei aina maistu. Leivästä on lähtenyt hieman maku, koska ei enää keksi mitä leivän päälle voi laittaa, kun esimerkiksi leikkeleitä tulisi käyttää mahdollisimman vähän.

Kansalliset ravitsemussuositukset kehottavat kasvipohjaiseen syömiseen. Suositusten mukainen ruokavalio sisältää runsaasti täysjyväviljaa, kasviksia, marjoja, hedelmiä, palkokasveja ja kestävästi pyydettyä tai kasvatettua kalaa.

Pitäisi vähentää napostelua

Päivittäin on hyvä syödä säännöllisin väliajoin, esimerkiksi aamupala, lounas ja päivällinen sekä tarvittaessa 1-2 välipalaa. Säännöllinen ateriarytmi muun muassa hillitsee nälän tunnetta ja tukee painonhallintaa.

Säännöllinen ateriarytmi auttaa syömään kohtuullisesti yksittäisillä aterioilla ja vähentää houkutusta naposteluun. Itselläni ongelma onkin varsinkin makean napostelu. En osaa ottaa tarpeeksi vakavasti diabetesta, joka ei ole tasapainossa. Omenat, päärynät, mandariinit, porkkanat ja mustikat onneksi maistuvat nykyisin ja paikkaavat epäterveellisempää napostelua.

Lihan käyttöä on kehotettu suosituksissa vähentämään. Itselläni tulee syötyä ehkä liikaa lihaa, kalaa taas liian vähän. Uudessa lähikaupassani on runsas salaattibaari. Siitä otan silloin tällöin värikkään lounaan. Valikoimassa on muun muassa erilaisia Pohjois-Afrikan makuja, joita en ole vielä maistanut.

Laiskan epäterveellinen lounas

Viikonloppuisin on tapana valmistaa ruokaa itse. Joskus kuitenkin sorrun tilaamaan ruokaa kotiin. Se on usein raskasta mättöruokaa. Lauantain kunniaksi selailin pizzapaikan menua netissä ja tilasin pitkästä aikaa, mutta tylsästi ja epäterveellisesti lounaaksi kebabin.

Onhan tässäkin annoksessa salaattia.

Kävin lauantaina kaupassa, ja valitsin muun muassa hedelmiä. Mutta tuli ostettua myös limsaa, sipsejä, suklaata ja karkkia. Vaikka hyvinvointi ohjaa hieman enemmän omia syömisiäni, kumoutuu se usein herkkunälän vuoksi.

On todettu, että suomalaiset kokevat itsensä hemmottelun ja palkitsemisen tärkeäksi. Vaikka tuntee ansaitsevansa herkutteluhetken, kohtuus kaikessa. Liiasta herkuttelusta voi tulla syyllinen olo. Se taas voi heikentää elämänlaatua.

Miesten ulkonäköpaineet – rintalihakset äkkiä

Miehisyyttä määrittävät monet normit ja sanattomat säännöt. Monet miehet kärsivät kehonkuvansa epävarmuudesta. Itse olin nuorempana miehenä liian laiha. Olisi pitänyt olla lihaksikkaampi ja harteikkaampi.

Miesten ulkonäöstä puhutaan usein huumorin varjolla.

Ulkonäkökeskeisyys on lisääntynyt. Miehisyyttä määrittävät monet normit ja sanattomat säännöt. Näiden aiheuttamista paineista ei ole tapana puhua, paitsi terveyden tai huumorin verhoista. Näin kerrottiin Ylen jutussa.

Itse kärsin nuorena miehenä siitä, että olin liian laiha. Sanottiin, että minulla on poikamainen vartalo. Tunsin, että minun olisi pitänyt olla lihaksikkaampi ja harteikkaampi. Häpesin, että minulla oli ohuet käsivarret ja kapeat ranteet.

Minulla on edelleen vähän lihaksia. Liikakiloja on päässyt kertymään, ja hiustenlähtö alkoi ennen aikojaan. Tunnen ajoittain kehohäpeää.

Miesten ulkonäköpaineet ovat todellinen ongelma, mutta niistä vaietaan. Monet miehet kärsivät kehonkuvansa epävarmuudesta, todettiin Ylen artikkelissa; Liian vähän lihaksia, kaljuuntuminen edessä ennen aikojaan, pituutta saisi olla enemmän ja liikakilojakin on päässyt kertymään.

Ulkonäön kommentointi tavallista

Kehohäpeä voi ilmetä erilaisina ajatuksina, tunteina ja käyttäytymisenä. Se voi vaikuttaa itsetuntoon ja elämänlaatuun.

Miehille ahdistusta aiheuttavat myös toisten miesten ilkeät kommentit ulkonäöstä ja painosta

Miesten ulkonäön kommentointia pidetään hyväksyttävämpänä kuin naisten, esimerkiksi huumorin varjolla, kerrottiin Ylen artikkelissa. Miesten keskustelukulttuuri perustuu usein ronskiin huumoriin, naljailuun tai leikilliseen kiusaamiseen, jossa osana on toisen ulkonäön kommentointi. Riskinä on herjojen osuminen kipeään kohtaan – tiedostamatta.

Somen rooli on tuonut ulkonäkökeskeisyyden lähemmäs arkea

Sosiaalinen media lisää ulkonäköpaineita. Eräs mies sanoi Ylen artikkelissa, että kun Instagramin avaa niin siellä reelseissä pyörii pumpattuja ukkeleita vaikka kuinka paljon. Toinen mies totesi, että somessa voi altistua tietynlaiselle sisällölle, josta saattaa muodostua käsitys miltä itse tulisi näyttää ja miltä kaikki muut näyttävät, vaikka kyse on häviävän pienestä otoksesta. Kadehdin itsekin kun näen lihaksikkaita ja timmissä kunnossa olevia miehekkäitä miehiä.

Tutkijan mukaan miesten ulkonäköpaineita on vaikea tutkia, koska miesten on itsensä hyvin vaikeaa tunnistaa ongelmia omaan kehonkuvaan liittyviksi.

Ei toivottuja tuloksia

Hakeuduin yhdessä vaiheessa kuntosalille. Saliharjoittelun sanotaan olevan yksi suosituimmista kuntoilumuodoista. Yksi suosion syy on sen tehokkuus. Kuntosaliharjoittelun hyödyt näkyvät nopeasti, lupaa eräs kuntosaliketju.

Minulle laadittiin kuntosaliohjelma, jossa tavoitteena oli monipuolinen harjoittelu. Minun piti tehdä harjoituksia monissa eri laitteissa.

Ohjelma ei vastannut toiveitani tai tavoitteitani. Olisin nimittäin halunnut tehdä vain rintalihastreeniä yhdellä ja samalla laitteella. Tämä johtui siitä, että olin tapaillut uutta ihmistä ja olin siinä toivossa, että jo pian hän repisi paidan päältäni.

Minun ongelmani oli liian suuret rinnat, joita en halunnut kenenkään näkevän. Joitakin miehiä vaivaava rintojen kasvu oli minun tapauksessani seurausta runsaasta alkoholinkäytöstä. Halusin saada kiinteämmät rintalihakset.

Salituntien aikana jouduin kuitenkin ohjaajan valvomana vaihtamaan aina laitteesta toiseen. Piti nostella pieniä painoja ja tehdä harjoituksia muun muassa jalkaprässissä, soutulaitteessa ja juoksumatolla. Treenaaminen sai lopulta jäädä koska näkyviä tuloksia ei toivomassani ajassa tullut.

Tärkeintä oma terveys

Minä tähdennän, että itsensä vertaaminen muihin ei ainakaan kannata. Se on paitsi hyödytöntä myös mahdotonta. Tärkeintä on pitää huolta omasta terveydestä ja hyvinvoinnista. Minäkin olisin voinut jatkaa saliharjoittelua tai muuta kuntoilua ja liikuntaa tämän vuoksi eli järkevän motivaation kautta.

Eikä minua haittaa enää myöskään kaljuuntuminen. Harvat hiukset keskellä päätä on tähän asti säästetty parturissa, mutta nyt ajattelen, että ne voidaan seuraavalla kerralla ajaa pois.

Keksin itselleni sopivan urheilulajin

Minua on alkanut kiinnostaa urheilulaji, jossa on vauhtia ja oveluutta. Lajilla on pitkät perinteet, mutta se kehittyy koko ajan, ja uusia pelitapoja tulee jatkuvasti. Monen suomalaisen vapaa-ajan harrastamista haittaa väsymys.

Ei sentään urheiluhulluksi?

Ylen teettämän kyselyn mukaan joka toinen suomalainen on jättänyt jotain itselle tärkeää tekemättä väsymyksen vuoksi. Paljon karsitaan esimerkiksi harrastuksista. Työterveyspsykologi totesi artikkelissa, että tähän pitäisi herätä. Työelämää pitäisi muuttaa, jotta ihmiset jaksavat muutakin elämää.

Liikunta olisi tärkeää työn vastapainona. Töiden jälkeen ei kuitenkaan ole hyvä vaihtaa vapaa-ajan suorittamiseen. Ei ole hyväksi yrittää palautua mahdollisimman tehokkaasti tai ”oikein”. Tärkeää on hyvä olo, rentoutuminen ja nauttiminen.

Innostus on aina lopahtanut

Minulla oli nuorempana tapana käydä kahtena aamuna viikossa ennen töitä pelaamassa työkaverin kanssa sulkapalloa. Reipas peli ja sen jälkeinen sauna oli mukava alku kiireiseen ja työntäyteiseen päivään. Vähitellen tämä tapa jäi, ja sen tilalle tuli pari ”palauttavaa” olutta pitkän työpäivän jälkeen.

Minulla on ollut muutama liikuntaharrastus eri aikoina, mutta kiinnostus on aina lopahtanut. Aika ja energia ei ole riittänyt. Ehkä ei motivaatiokaan.

Olen välillä innostunut kuntosalilla käymisestä. Minulla on ollut ohjaaja, ja minulle on tehty treeniohjelma. Olen ollut innostunut, ja tuntenut kuinka harjoittelu on tehokasta. Pysyvämpää tapaa siitä ei kuitenkaan ole tullut.

Olen viime aikoina pohtinut sopivaa urheilulajia, joka voisi edistää kuntoa ja lisätä energiaa. Ja miksi ei, harrastaminen voisi olla kilpailullistakin.

Minusta tuntuu, että sopivin laji olisi pingis. Pöytätennis on hyvin suosittu laji maailmalla. Sitä on mukava katsella. Siinä on vauhtia ja oveluutta.

Tenniksen sisäpeliversio

Pöytätennis sai alkunsa 1880-luvulla. Pelialustana toimi aluksi suuri pöytä, ja verkkona oli rivi kirjoja. Mailoina käytettiin myös kirjoja ja pallona oli golfpallo.

Oli mielenkiintoista saada tietää, että 1980-luvulla tuli voimaan sääntö, jonka myötä mailan puolten täytyy olla eriväriset, jotta vastustaja tietäisi, millainen kierre oli tulossa. Mailan molemmilla puolilla on nimittäin kumia, ja sen laatu ja erilaiset liimaukset vaikuttavat lyönnin nopeuteen ja pallon kierteeseen.

Pöytätennis on nopeatempoinen peli, joka vaatii nopeita reaktioita ja tarkkoja liikkeitä. Pelaajat pyrkivät hämäämään vastustajaansa muuttamalla lyöntikulmia, käyttämällä erilaisia kierteitä ja vaihtelemalla lyönnin nopeutta ja voimakkuutta.

Kiinnostaako laji kavereita?

Alkuun olisi varmasti helppo päästä. Välineet eli maila ja pallot olisivat varmasti edullinen sijoitus. Sitten olisi selvitettävä sopivaa urheiluseuraa, johon liittyä. Olisi saatava hyvä valmentaja, jonka ohjauksessa lajiin pääsisi kiinni.

Lyöntitekniikka lienee yksi tärkeimmistä osa-alueista. Puhutaan jopa 2020-luvun modernista pöytätennistekniikasta. Laji kuulemma kehittyy koko ajan, ja uusia lyöntejä sekä pelitapoja tulee jatkuvasti.

Urheilun harrastaminen voisi tuoda iloa. Harrastuksen kautta saisi onnistumisen kokemuksia. Ja yhdessäolo on olennainen osa urheilua. Myös huippu-urheilun seuraaminen on monille intohimo ja harrastus. Fanit kokoontuvat katsomaan urheilua myös yhdessä. Mutta onko pingis muiden mielestä kiinnostava tv-laji? Ainakaan urheilubaareissa sitä ei taideta näyttää.

Chili con carne – helppo lempiruoka

Päätin laittaa lauantaille herkullista pataruokaa. Chili con carnen valmistamiseen on hieman erilaisia aineksia ja ohjeita. Minulla meni ruuanlaitossa pieleen vain kaksi asiaa. Olin tutustunut resepteihin huolella.

Jotain annoksesta puuttuu…

Chili con carne on yksi suosikeistani, mutta en ole aiemmin valmistanut sitä itse. Ajattelin, ettei tämän klassikkoruuan valmistaminen niin vaikeaa voi olla.

Kun etsin valmistusohjeita, oli joukossa hyvin monimutkaiselta ja vaativalta vaikuttava ohje, jossa oli hyvin monenlaisia aineksia ja työvaiheita. Ohjeen mukaan olisi pitänyt liottaa kuivattuja papuja vedessä yön yli kattilassa. Seuraavana päivänä olisi pitänyt keittää papuja hiljalleen 40 minuuttia. Ja vasta tästä olisi alkanut hyvin monivaiheinen ja vaikeaselkoinen valmistaminen.

Löysin kuitenkin helpolta vaikuttavan reseptin. Kävin perjantaina kaupassa ostamassa kaiken tarvittavan, kuten jauhelihaa, ruskeita papuja ja chilitomaattimurskaa.

Vaikutti alkuun helpolta

Päätin noudattaa helppoa valmistusohjetta, jossa ei ollut paljon erilaisia työvaiheita. Valmiin murskan lisäksi tarvittiin vain sipulia, valkosipulia, paprikaa, vettä ja suolaa.

Sattumalta huomasin lauantaiaamuna kuitenkin aivan toisenlaisen reseptin. Oli lähdettävä vielä aamulla kauppaan ostamaan lisää mausteita ja lihaliemikuutio.

Ruskistin kattilassa jauhelihan, lisäsin joukkoon hienonnettua sipulia ja valkosipulinkynttä sekä kuutioitua paprikaa. Annoin niiden pehmetä hetken.

Tämä vaihe kävi helposti.

Sitten olisi pitänyt valuttaa pavut siivilässä ja huuhtoa kylmällä vedellä. Mutta huomasin, että jotain puuttui. Nimittäin siivilä. Ei minulla sellaista ole. Tämä työvaihe ja olennainen osa ruuasta oli siis jätettävä kokonaan pois.

Mutta, kaadoin joukkoon chilitomaattimurskan ja vettä. Annoin hautua noin kymmenen minuuttia. Tarkistin välillä makua ja lisäsin suolaa.

Kun ruoka oli valmista, istuin pöytään. Huomasin, että chili con carnessa ei ollut makua niin kuin siinä pitäisi olla. Lisäsin mausteita, joita toisessa ohjeessa oli mainittu. Lisäsin hiukan mustapippuria ja jauhettua paprikaa. En sentään lisännyt sokeria ja kanelia, jotka myös eräässä ohjeessa mainittiin.

Vaatisi huolellisempaa valmistelua

On sanottava, että ei olisi pitänyt luottaa yksinkertaisimpaan valmistusohjeeseen ja valita valmista chilitomaattimurskaa. Olisi ollut huomattavasti parempi tehdä se oikein, eli laittaa oikeaa chiliä hienonnettuna ja tämän lisäksi erikseen tomaattipyrettä ja paseerattua tomaattia.

Tuli valmistettua nyt chili con carnetta hieman soveltaen eri valmistusohjeiden mukaan. Suosittelen seuraamaan vain yhtä ohjetta.

Chili con carne tarjoillaan yleensä keitetyn riisin kanssa. Mutta se sopii myös tortillojen tai tacojen täytteeksi. Minä laitoin itselleni nacho chipsejä.

Chili con carne olisi varmasti ollut helpompikin valmistaa suunnittelemalla hieman etukäteen. Olisi pitänyt tehdä kaikki vaiheet huolella.

Täytyy sanoa, että chili con carne ei ihan onnistunut, mutta oli ihan herkullista minun makuuni. Jotain olennaista eli papuja ei annoksessa ollut, mutta ruoka oli sittenkin sopivan mausteista ja täyttävää. Söin kaksi annosta.

Ruualla ei saa leikkiä, pihviravintola

Tunnetulla ravintolaketjulla on sosiaalisessa mediassa harvinaisen epäonnistunut mainoskampanja. Sen sijaan, että mainoksissa olisi kuvia herkullisista pihviannoksista, on lähdetty vääntämään huumoria, joka ei toimi.

Kuvituskuva. Ei liity kyseisiin ravintoloihin.

Manhattan Steak House -ravintolaketju kertoo netissä seuraavaa: Suomessa jo vuodesta 1986 toimineet Manhattan-ravintolat tunnetaan herkullisista pihveistään, edullisista hinnoistaan sekä nopeasta ja ystävällisestä palvelusta.

Tämä kuvaus Manhattan-ravintoloista on myös omasta kokemuksestani aivan totta. Mutta nyt on jäänyt paha maku ravintolaketjun mainonnasta.

Ravintolan some-mainoksissa näkyy herkulliselta näyttävä pihvi. Outoa mainoksissa on se, että tuhti grillipihvi on kuvattu aivan muualla kuin lautasella. Aivan oikealta näyttävä pihvi kuvataan erilaisissa ympäristöissä ja tilanteissa. Pihvi esimerkiksi makaa riippukeinussa ottamassa aurinkoa. En ole tästä aivan varma, koska en pane juuri merkille kyseisiä mainoksia. Mutta on pihvi taitanut olla kuvattuna myös seisomassa talvimaisemassa.

Mainokset eivät houkuttele

En ymmärrä, miksi mainoksissa ei voi olla yksinkertaisesti houkuttelevia kuvia tavallisista ravintola-annoksista. En käsitä mikä idea mainoskampanjassa on. Onko siinä jotain mitä tällainen tavallinen ravintolassa käyvä asiakas ei hoksaa? Mainokset eivät ole houkuttelevia. Niistä ei herahda vesi kielelle.

Olen silloin tällöin käynyt Manhattan-ravintoloissa ja täytyy sanoa, että olen nauttinut maistuvista ja reilun kokoisista annoksista. Asuin aiemmin kaupungissa, jossa oli Manhattan-ravintola, ja joskus kun halusin hemmotella itseäni, kävin lounaallakin syömässä pihviaterian, joka oli kohtuuhintainen.

Manhattan-ravintoloiden mainoskampanja somessa ei vain ole onnistunut: Yksittäinen mainos saa Facebookissa vain muutamia tykkäyksiä.

Ravintolaan tankkaamaan?

Uusimmassa mainoksessa, joka tuli minua vastaan somessa, istui kaksi pihviä nojatuoleissa pöydän ääressä toisiaan vastakkain. Pöydällä oli shakkilauta. Niin, kyllä. Pihvit ilmeisesti pelasivat shakkia.

Kuvan yhteydessä oli seuraavanlainen teksti: ”Pitkän pelirupeaman jälkeen on siis syytä tankata, ja missäpä muualla se hoituisi maistuvammin kuin Manhattanissa.”

Minä ajattelen niin, että eihän hyvän ruuan ravintolaan mennä ”tankkaamaan” vaan syömään hyvin ja nauttimaan kaikessa rauhassa. ”Tankkaamisen hoitamiseen” on muun muassa pikaruoka ja take away -paikkoja, huoltoasemia sekä erilaisia välipaloja myyviä ruokakauppoja ja kioskeja.

Lisääkö toivottua tunnettuutta

Manhattan-ravintoloita on Helsingissä ja Tampereella. Mainoskampanjan tavoitteena on varmasti tunnettuuden lisääminen.

Ennen tosin sanottiinkin, että mainoksen pitää olla joko ärsyttävä tai vaikeasti ymmärrettävissä. Silloin se ainakin jää mieleen.

Ehkä ravintolat tavoittelevat erikoisella some-kampanjallaan uusia ja myös nuorempia asiakkaita. Mutta minun mielestäni ravintolaketju, joka haluaa kertoa maukkaasta ruuasta, mainostaa mauttomasti.