Haluan kertoa, että minulla on ollut muutama kesäromanssi, joissa on ollut sekä ilon sykähdyksiä että isoa ikävää. Minulla on ollut toiveita siitä, että lomaromanssi jatkuisi myös arjen koitettua ja syvenisi suhteeksi. Olen oppinut, että romantiikan roihutessakin kannattaa pitää itsestään huolta.
Mitä jos toisella on kovempi jano?
Oli eräs keskikesä, jolloin sain ylennyksen myynti- ja markkinointiosaston pomoksi. Kesä oli työntäyteinen, mutta päätin kuitenkin pitää lyhyen loman, jotta olisin valmis syksyn haasteisiin virkeänä ja latautuneena.
Olo oli loman alussa huumaava. Elämä oli kevyttä. Minua houkuttivat kansaa täynnä olevat ja täyttä elämää huokuvat klubit, pubit ja terassit.
Eräänä iltana tutustuin naiseen, joka kertoi olevansa tanssinopettaja. Rupesimme viettämään kesäpäiviä yhdessä. Minäkin sain tilaisuuden opetella tanssimaan. Harjoittelin yökerhossa uuden ystävän opastuksella salsaa. Illan päätteeksi kysyimme aina mennäänkö meille vai teille.
”Kesämieli on taas ihan vallaton. Mä rakastua niin nyt haluaisin kaikkiin.” (Kappaleesta Kesän lapsi, san. C. Johansson)
Pidemmän päälle askeleet eivät kuitenkaan sopineet yhteen. Nainen kyllästyi jatkuvaan humalatilaani niin, että jopa horjuva kävelyni alkoi ärsyttää häntä.
Eräässä artikkelissa kerrottiin, että onnistunut lomaromanssi tuo iloa pitkään myös päättymisen jälkeen. Parhaimmillaan lomaromanssit altistavat meidät uusille kohtaamisille, jossa työnimikkeet ja kuukausiansiot unohtuvat, artikkelissa todettiin. Omalla työnimikkeelläni ja palkankorotuksellani oli kuitenkin merkitystä romanssissa. Olin ”päällikkö” ja lisäksi pystyin tarjoamaan mielitietylleni koko kesän niin, ettei hänen tarvinnut koskaan ottaa omaa lompakkoaan esille.
Myös paineet omasta vartalosta jäävät lomaromanssissa asiantuntijan mukaan taa. Itse pohdin jatkuvasti olinko riittävä naiselle, jolla olisi joka ilta ollut uutta seuraa tarjolla.
Minä olin toivonut, että kiihkeä tuttavuutemme syvenisi suhteeksi. Loma-ajan runsas alkoholinkäyttönikin loppuisi arjen koittaessa. Romanssi toi päättymisensä jälkeen suurta pettymystä, kaipausta ja ahdistusta.
”Lomaromanssin toteutumiseksi ihmisellä täytyy olla kykyä heittäytyä ja hyvä itsetuntemus.” Näin sanoi parisuhde- ja seksuaaliterapeutti artikkelissa. ”Omien tunteidensa suojelemiseksi kannattaa miettiä, mitä mahdolliselta suhteelta haluaa. Läheisyyttä, huomiota, kevyttä ilonpitoa vai vakavampaa?”
Kesäloman jälkeen todellisuus iski kasvoille. Oli vaikeaa palata arkeen.
Loppukesästä lähdimme avainasiakkaiden kanssa kokoustamaan Turun saaristoon. Keskustelin sujuvasti asiakkaiden kanssa, vaikka mielessä myllersi. Kaipailin yhä tanssinopettajaa ja ajatukset harhailivat hänessä. Soitin hänelle pari kertaa illan mittaan. Käveleskelin rantaa pitkin ja puhuin surullisena puhelimessa samaan aikaan, kun minun olisi pitänyt olla pitkässä pöydässä viettämässä rapujuhlia. Puheluilla, joissa toistin tunteitani, ei ollut vaikutusta. Olin saanut viettää ihanaa kesää, mutta syksyn myötä kaikki lakastui.
Maalla saan kuuta tuijottaa ja rakastaa
Seuraavan kerran sain hypätä romanssin pyörteisiin, kun olin muuttanut kaupungista pieneen maalaiskuntaan. Kirjoittelin pitkään erään naisen kanssa netissä ja sovimme treffit. Nainen ajoi kaupungista pitkän matkan syrjäiseen kylään tapaamaan minua. Treffit venyivät pitkälle iltaan. Hän viihtyi ja jäi yöksi.
”Jaahas, eiköhän tässä molemmat mahdu nukkumaan”, sanoin ja näytin parivuodettani. Nainen puki päälleen minun valkoisen t-paitani. Otin purkista unilääkkeen ja sanoin, että minä en pysty nukkumaan ilman pilleriä. ”Tota, jos et ottais sitä ihan vielä”, nainen sanoi ja hymyili.
Pian nainen oli kuin kotonaan. Toisella kertaa, kun hän kävi luonani, hän teki meksikonpataa ja jynssäsi hellan puhtaaksi. Hän myös paikkasi farkkujeni taskuihin tulleet reiät silittämällä niiden päälle jonkinlaiset tarrapaikat.
Eräänä lämpimänä kesäaamuna lähdin kaupunkiin ja käymään ensimmäistä kertaa uuden ystäväni luona. Kun soitin ovikelloa, kesti kauan ennen kuin hän tuli avaamaan. ”Mulla on täällä yövieras”, hän sanoi. Makuuhuoneesta tuli isovatsainen mies. ”Tota joo, täällä on nukuttu vaan”, mies sanoi. Ystäväni selitti, että tämä mies oli kaupungissa käymässä ja oli hukannut kaverinsa. ”Me sovittiin, että annan yöpaikan”. ”Mä en halua, että sä lähdet”, ystäväni sanoi minulle, kun olin jo menossa takaisin ovelle. En tiennyt mikä oli totuus, mutta jo vieraan miehen ottaminen samaan sänkyyn pitäisi olla syy lähteä suhteesta.
Vielä samana päivänä nainen soitti ja halusi tulla käymään. Minä suostuin. Seuraavana päivänä menimme katsomaan kesäteatteria. Kaikki jatkui kuten ennenkin. Ajattelin, että tällaiset harmit vain kuuluvat pitkään suhteeseen.
Kesän lopulla nainen soitti: ”Tota, mä oon vähän miettinyt tätä meidän suhdetta, ja…”
Terassit tyhjenivät ja haaveet haalistuivat.
Marraskuun alussa huomasin, ettei helteisen kesän hiki ollut ehtinyt vielä edes kuivua, kun taivaalta leijaili jo jotain lumensekaista. Talven varalle en ollut saanut kerätyksi kuin kipeitä muistoja.
Liika kiltteys ei kuulemma ole hyväksi. Minä olin naisystävän mielestä huolissani hänen pienimmistäkin asioistaan.
Lyhyt suhteemme oli vain kesäromanssi vaikka minulla oli taas muita toiveita. En ollut oppinut suojaamaan itseäni vaikka minulla oli aiempaa kokemusta.
Kellon seisahtuvan tahdon
Kun muutin maalta kaupunkiin, minusta tuli nopeasti yksi lähikuppilan kantaporukasta. Morjestelin uusille tutuille.
Eräs nainen iski silmänsä minuun. Välillemme syttyi varsin erityislaatuinen suhde. Päätimme viettää kesää yhdessä. Hänellä oli alkamassa pitkä kesäloma.
Uusi ystäväni tuli eräänä iltana luokseni. Neljältä aamuyöstä nainen tanssi villisti, kun olimme löytäneet netistä teknoklassikoita. Välillä kävimme makuuhuoneen puolella, sitten menimme tupakalle parvekkeelle, sekoittelimme lisää drinkkejä ja jatkoimme jorailua.
”Ja sinut jostakin saan vierelleni rantaan. Mun tekee mieli niin nyt suukko sulle antaa.”
Pian jouduin kuitenkin huomaamaan, ettei häntä juuri näy. Tapasimme vain lyhyesti silloin tällöin, kun hän tuli illalla kantapaikkaan, ja lähti sitten porukalla kaupungille yöelämään. Samaan aikaan minä olin jo valmis lähtemään kotiin.
Olin tottunut heräämään aikaisin. Minulla oli tapana nauttia kauniista kesäpäivistä keskustassa, puistoissa ja rannalla kuljeskellen.
Yritin järjestää meille yhteistä ohjelmaa. Odotin ystävää turhaan kahvilassa, lounasravintolassa ja päiväkaraokessa. ”En vaan päivää seuraavaa mä tiedä milloin kohdataan.” Pertti Reposen sanoittama ja Kirkan laulama ”Hetki lyö” soi päässä: ”Vaan nyt tiedän että sulle kuulun ainiaan.”
Sain astella keskustan katuja yksin.
Kiertelin päivisin yksin terasseja. Iskelmä kuvasi tuntoja: ”Yhden päivän kokonaan sinun kanssasi jos saan, mitään muuta niin toivo mä en.” Jukka Kuoppamäki laulaa kappaleessaan ”Paljon sanomatta jää” kuinka ”sanat hellät kaikki nuo, takaisin mä kutsun luo, kaikki nuo joita toistan kaivaten.” Minä lähettelin helliä sanoja tekstiviesteillä. Jos ystävä vastasi ikävöivään viestiin, hän kirjoitti, että aikaahan meillä on.
”Sydän sykkimään, saapuvan sun jo nään. Ja elämältä maistuu tää.”
Ystäväni tuli ja meni. Minua alkoi jännittää kaikki kohtaamiset, kun osuimme kantabaariin samaan aikaan. Pöytäseurueessa ystäväni puhui minun ohi muiden kanssa. Kun olin iltaisin kotona, ”Paljon sanomatta jää” soi taas mielessäni: ”Sua ajattelen usein kun en unta saa. Mitä kaikkea sun kanssas tekisin. Vaan kun saavut, eroa jo pelkään tulevaa. Osaa olla mä en niin kuin halusin.”
En halunnut uskoa iltapäivälehden horoskooppia, joka toitotti: ”Vaikka kahmisit kaksin käsin rakkautta, se ei nyt vain osu kohdallesi. Malta mielesi, ja keskity ihan muihin asioihin”, horoskooppi neuvoi. ”Rakkauden aika tulee syksyn myrskyissä.”
En enää juuri käynyt kantabaarissa. Syksy tosiaan toi rakkauden. Uusi suhde oli kestävämpää laatua. Olin oppinut paljon itsestäni ja muista ihmisistä.
Tutustumisesta eroon
Kun katson asiaa taaksepäin, ymmärrän, että olen turhaan odottanut jotain vakavampaa. Olen kiintynyt liian helposti ja tehnyt turhia olettamuksia. Olisi pitänyt osata vain nauttia huolettomista hetkistä ja kevyestä ilonpidosta.
Olen monesta tutustumisesta ja lyhyestäkin ystävyydestä kiitollinen. On ollut ihania ihmisiä, mukavia kokemuksia ja mieltä hiveleviä kauniita hetkiä.
Eräs mieskirjailija on kuitenkin todennut jotenkin niin, että ihastumisvaiheen syvennyttyä tapahtuva ero on erityisen kipeä. Kaikki on ollut tutustumista, ihastumista ja heittäytymistä ja kun tämä otetaan pois, ero on vaikeaa.
Esseeblogi 