Tummat pilvet ystävyyden yllä

Ihmissuhteet vaativat ylläpitoa. On tärkeää, että on läheisiä ihmisiä ympärillä. Mitä minuun tulee, olen onnistunut pilaamaan monta hyvää ystävyyssuhdetta. Annoin vain yhden vuoden aikana monen hyvän ja tärkeän kaveruuden hiipua.

Olen kirjoittanut aiheesta alun perin viime heinäkuussa.

Moneen ystävyyssuhteeseen kohdistui noin kymmenen vuotta sitten saman aikaisesti vaikeuksia. Oli huolia ja ristiriitoja, jotka varjostivat ihmissuhteita.

En enää pitänyt yhteyttä kavereihin tai sanoin jopa välit poikki, kun koin, että minulle oli tehty väärin tai minua oli loukattu. Myös parisuhde lakastui.

Olin hankala kaveri

Yksi vaikuttava tekijä, joka pakottaa pohtimaan, onko minusta ystäväksi lainkaan on se, että minussa on välillä ollut kestämistä. Aiheutin ennen kavereissa syvää huolta. Olin pitkään itsesäälissä rypevä rasittava ihminen. Olen ollut vaativa ja riippuvainen monissa ihmissuhteissa.

Roima alkoholinkäyttöni toi lievästi sanottuna haasteita minut tunteville ihmisille. Jouduin turvautumaan ja ripustautumaan monesti muihin.

Olen ajoittain ollut kenkku kaveri. Olen loukkaantunut herkästi. Kun olen tuntenut, että minulle on tehty väärin, on reaktio ollut ylimitoitettu. Olen kuitenkin antanut anteeksi. Ihmiset tekevät virheitä. Minä sen omasta itsestäni tiedän. En ole aina huomannut osoittaa kiitollisuutta ystäviäni kohtaan.

Aikoinani kun olin muuttanut maaseudulle työuupumuksen jälkeen ottamaan rennommin, sain paljon tuttuja. Kahden kyläläisen kanssa ystävystyimme. Myös Helsingissä minulla oli edelleen läheinen kaveri.

Yksin isossa kaupungissa

Myöhemmin muutin maalta suureen kaupunkiin. Sain lisää uusia kavereita.

Olin asunut kaupungissa vain vuoden kunnes sairastuin vaikeasti. Minulla ei ollut voimia ihmissuhteiden ylläpitämiseen. En tavannut uusiakaan kavereita, koska heitä tuli nähtyä usein kantakuppilassa, jossa en halunnut enää käydä. Minulta oli sairauden vuoksi kielletty alkoholi, enkä halunnut istua pubissa, koska juomaan retkahtaminen olisi ollut yhä mahdollista. Tämän vuoksi myös kaveruus vähitellen monen kanssa jäi.

Sairastelin paljon. Minulla ei ollut voimia ihmissuhteiden ylläpitämiseen. Myös yhteydenpito parhaaseen ystävääni jäi. Meillä oli myös pieniä väärinkäsityksiä.

Pian olin aivan yksin. En enää viihtynyt eläväisessä ja iloisessa kaupungissa. Meni muutama vuosi, ja päätin palata juurilleni. Asetuin keskisuureen kaupunkiin. Huomasin pian kuinka kotikaupunkini oli muuttunut niin, etten tuntenut ketään.

Parempi ystävä

En ollut vähään aikaan käynyt myöskään vanhalla asuinpaikkakunnalla maaseudulla. Muutama vuosi sitten kuitenkin päätin lähteä maalle lomailemaan.

Tapasin parhaan kaverini eräänä kesäiltana sattumalta terassilla. Hänen kanssaan yhteydenpito oli minun oikuttelun vuoksi jäänyt melkein kymmenen vuotta sitten. Yllättävä kohtaaminen jännitti. Vaihdoimme päällimmäiset kuulumiset.

Sanoin, että olen usein ajatellut, mitä hänelle mahtaa kuulua. Kaverikin sanoi, että on miettinyt voisikohan minulle soittaa. Pyysi anteeksi, etten ollut enää pitänyt yhteyttä. Kerroin siihen syyn. Sairastelun ja siitä johtuneen masennuksen myötä kaikki jäi tuolloin.

Ystävyys on kuin paikka auringossa.

Kaveri kutsui käymään hänen luonaan seuraavana päivänä. Joimme viinerikahvit, ja juttelimme kuin vuosia ei olisi ollut välissä lainkaan.

Oma näkemykseni on, että hyvien ihmissuhteiden vaalimista on myös omasta itsestä huolehtiminen. Kun itse voi hyvin, on myös parempi ystävä toiselle.

Kesä: Saa taas tavata kavereita

Kesä tarjoaa ihmisille monia yhdessäolon hetkiä. Itse pääsen kesällä taas maalle, ja tapaamaan pitkästä aikaa ystäviäni. Ystävien luokse matkustaminen on vuoden kohokohta. Jokaiselle on tärkeää, että on läheisiä ihmisiä ympärillä. Ystävät lisäävät onnellisuuttamme, ja tekevät meistä vahvempia.

Luonnonhelmaan.

Itse sain aitoja ystävyyssuhteita oikeastaan vasta silloin, kun aikoinani kolmekymppisenä muutin Helsingistä pieneen maalaiskuntaan. Uusi tulija otettiin siellä mukavasti vastaan. Tunsin kirkonkylällä yhteisöllisyyttä. Tuttuja ihmisiä tuli nähtyä päivittäin ja kuulumisia vaihdettiin kaikkien kanssa.

Pääsin uusien kavereiden kanssa usein nauttimaan jumalaisesta luonnosta. Oli muun muassa veneretkiä ja rentouttavia mökkiviikonloppuja.

Maaseudun rauha ja virkeä kylä antoi hienot puitteet elämästä nauttimiseen. Elämää kuitenkin varjosti ajoittainen masennus ja alkoholin liikakäyttö. Sain apua ja tukea. Minua puskettiin eteenpäin silloin kun kaikki tuntui raskaalta.

Kun ei tunne ketään

Muutin myöhemmin töiden perässä isoon kaupunkiin, jossa myös löytyi helposti kavereita. Heitä tuli kuitenkin nähtyä pääosin kantakuppilassa.

Kun sairastuin ja jouduin luopumaan alkoholista, jäi myös kapakassa käyminen. En halunnut istua pubissa, koska juomaan ratkeaminen olisi ollut yhä mahdollista. Tämän myötä myös kaveruus vähitellen monen kanssa jäi.

Vetäydyin omiin oloihini, ja tunsin olevani aivan yksin. En enää viihtynyt eläväisessä ja iloisessa isossa kaupungissa. Meni muutama vuosi, ja päätin palata juurilleni. Asetuin keskisuureen kaupunkiin. Vanha kotikaupunki on muuttunut niin, etten tunne ketään. Vapaa-aika tahtoo olla tylsää ja yksinäistä.

Monen asian puuttumista

Aikuisten yksinäisyys on yllättävän yleistä. Moni kokee, että ystävystyminen uusiin ihmisiin muuttuu iän myötä vain vaikeammaksi.

Jossain kuvattiin hyvin, että yksinäisyys on monen asian puuttumista, sitä kaikkea mitä elämässä ei ole. Ei esimerkiksi ole ketään kenen kanssa puhua ja peilata omia tunteitaan. Tuntuu, että omilla ajatuksilla ei ole merkitystä. Yksinäinen toivoo, että olisi joku, joka muistaa ja pitää yhteyttä.

Yksinäisellä ei ole ketään kenen kanssa jakaisi kokemuksen. Minusta olisi menemään elokuviin, baariin tai lenkille yksinkin. En vain saa lähdettyä.

Kesä ja kaverit

Kesä tarjoaa ihmisille yhdessäolon hetkiä. Vietetään aikaa perheen ja ystävien kanssa. Itse pääsen lomailemaan maalle, ja tapaamaan siellä asuvia kavereitani.

Saan varmasti taas mökkikutsunkin ja pääsen luontoon rentoutumaan. Luvassa on myös veneilyä ja grillijuhlia. Käymme ulkoilmatapahtumissa ja myös lavatansseissa, vaikka en osaakaan tanssia. Mutta nautin tunnelmasta. Ja mikä parasta lomalla – tiedossa on pitkiä iltoja ystävien seurassa.

Saatan matkustella kesän aikana muutoinkin. Nautin mielelläni suomalaisesta elämänmenosta eri puolilla maata. Kesällä on monenlaisia tapahtumia ja matkakohteita, jotka tarjoavat elämyksiä.

Myös terveysvaikutuksia

On todettu, että ystävät jakavat taakkamme ja lisäävät onnellisuutta. Ystävien seura tuottaa meille iloa, mutta sillä on suuri merkitys myös terveydellemme. Se ei vaikuta vain mielialaan, vaan koko kehon hyvinvointiin, kerrottiin Hyvä terveys -lehden artikkelissa.

Yksinäisyyden negatiiviset vaikutukset on tieteellisesti todistettu. Nämä tekijät voivat olla yhtä vahingollisia kuin tupakka, korkea kolesteroli, ylipaino ja liikunnan puute. Minulla on ajoittaisen yksinäisyyden lisäksi myös näitä oireita. Yhdysvaltalainen tutkimusryhmä havaitsi, että sosiaalisten suhteiden puute on terveydelle yhtä vaarallista kuin 15 tupakan polttaminen päivässä. Itse yritän vähentää tupakointia.

Olin kenkku kaveri

Olen saanut tuntea ystävyyden voiman. Muutaman läheisen ystävän lisäksi minulla on ollut hyviä porukoita, joihin olen saanut kuulua.

Ylen artikkelissa kerrottiin, kuinka ystävyys on muutakin kuin kahden ihmisen välinen suhde. Se on yhteiskunnallinen ilmiö, joka luo ryhmään kuulumisen tunnetta ja luottamusta toisiin.

Olisi hyvä jos yksinäisyyttä voitaisiin onnellisessa maassa yrittää vähentää. Se olisi varmasti hyväksi myös kansanterveydelle.

Seuraavassa bloggauksessa kerron kuinka itse onnistuin pilaamaan aikoinani pari hyvää ystävyyssuhdetta. Ja siitä mitä sen myötä itsestäni opin.

Tummat pilvet varjostivat ystävyyssuhteita

Ihmissuhteet vaativat ylläpitoa. On tärkeää, että on läheisiä ihmisiä ympärillä. Mitä minuun tulee, olen onnistunut pilaamaan monta hyvää ystävyyssuhdetta.

Ystävät olisivat pysyneet rinnalla.

Annoin muutaman vuoden aikana monen ystävyyssuhteen hiipua. En enää pitänyt yhteyttä ihmisiin tai sanoin jopa välit poikki. Myös parisuhde lakastui.

Yksi vaikuttava tekijä, joka pakottaa pohtimaan, onko minusta ystäväksi lainkaan on se, että minussa on välillä ollut kestämistä. Aiheutin ennen kavereissa syvää huolta. Olin pitkään itsesäälissä rypevä rasittava ihminen. Olen ollut vaativa ja riippuvainen monissa ihmissuhteissa.

Olin hankala kaveri

Sain paljon uusia kavereita aikoinaan kun muutin Helsingistä pienelle maaseutupaikkakunnalle. Tunsin kirkonkylällä yhteisöllisyyttä. Tuttuja ihmisiä tuli nähtyä päivittäin, ja kuulumisia vaihdettiin kahvilassa kaikkien kanssa.

Ystävystyin minua hieman vanhemman miehen kanssa. Hän myös auttoi uutta maalaista monin tavoin, kun minulla oli ajoittaisia vaikeuksia elämässä. Olin työuupumuksen jälkeen halunnut vaihtaa maisemia, mutta kaikki ei lähtenyt menemään toivotusti. Monet ongelmat seurasivat perässä.

Roima alkoholinkäyttöni toi lievästi sanottuna haasteita minut tunteville ihmisille. Jouduin turvautumaan ja ripustautumaan monesti muihin.

Yksin suuressa eläväisessä kaupungissa

Muutin myöhemmin suurkaupunkiin, jossa myös löytyi helposti kavereita. Heitä tuli kuitenkin nähtyä pääosin kantakuppilassa. Kun minä sairastuin ja jouduin luopumaan alkoholista, jäi myös kapakassa istuminen. En halunnut istua pubissa, koska juomaan ratkeaminen olisi ollut yhä mahdollista. Tämän myötä myös kaveruus vähitellen monen kanssa jäi.

Sairastelin paljon. Minulla ei ollut voimia ihmissuhteiden ylläpitämiseen. Myös yhteydenpito parhaaseen ystävääni jäi. Meillä oli myös pieniä väärinkäsityksiä.

Pian olin aivan yksin. En enää viihtynyt eläväisessä ja iloisessa isossa kaupungissa. Meni muutama vuosi, ja päätin palata juurilleni. Asetuin keskisuureen kaupunkiin. Huomasin pian kuinka kotikaupunki oli muuttunut niin, etten tuntenut ketään.

Emme olleet nähneet ystävän kanssa kahdeksaan vuoteen

En ollut vähään aikaan käynyt myöskään vanhalla asuinpaikkakunnalla maaseudulla. Pari vuotta sitten kuitenkin päätin lähteä maalle lomailemaan.

Yhtenä lauantai-iltana, kun istuin kirkonkylällä ravintolan terassilla huomasin, että ystäväni, jonka kanssa ajauduimme erillemme kahdeksan vuotta aiemmin, istui kavereidensa kanssa läheisessä pöydässä. Pian ystäväni kulki toiseen pöytään, mutta ei ilmeisesti ollut huomaavinaankaan minua. Sanoin hiljaa itsekseni ”höh”, mutta toisaalta arastelin sitäkin, jos törmäisimme.

Meni puoli tuntia ja sitten ystäväni tulikin pöytääni. Mies kertoi, että hänen naisystävänsä oli huomannut minut. Olin jännittynyt. Vaihdoimme päällimmäisiä kuulumisia. Sanoin, että olen usein ajatellut mitä hänelle mahtaa kuulua. Ystäväkin sanoi, että on miettinyt voisikohan minulle soittaa. Pyysin anteeksi, etten enää ollut pitänyt yhteyttä. Kerroin siihen syyn. Sairastelun ja siitä johtuneen alakulon myötä kaikki jäi tuolloin.

Heti tämän pienen jutustelumme myötä pystyimme päästämään irti menneistä, ja jatkamaan ystävinä eteenpäin. Ystävä kutsui käymään seuraavana päivänä. Joimme viinerikahvit ja juttelimme niin kuin aina ennenkin.

Ihmissuhteet tuovat merkitystä, ja niitä pitää vaalia

On selvää, että ystävien pitäminen vierellämme tekee meistä vahvempia. Jo ystävien läsnäolo pystyy monesti minimoimaan ongelmamme, eräässä artikkelissa todettiin. Minä olen saanut tuntea ystävyyden voiman. Ystävät ovat puskeneet minua eteenpäin silloin, kun kaikki on tuntunut raskaalta.

Ystävyys on kuin paikka auringossa.

Toivottavasti olen parempi ystävä

Olen ajoittain ollut kenkku kaveri. Olen loukkaantunut herkästi. Kun olen tuntenut, että minulle on tehty väärin, on reaktio ollut ylimitoitettu. Olen kuitenkin antanut anteeksi. Ihmiset tekevät virheitä. Minä sen omasta itsestäni tiedän. En ole aina huomannut osoittaa kiitollisuutta ystäviäni kohtaan.

On tärkeää, että on joku joka muistaa ja pitää yhteyttä. Olen taas kesällä päässyt lomailemaan maalla entisellä asuinpaikkakunnalla, ja viettämään aikaa ystävien kanssa. Muutoin soittelemme ja vaihdamme viestejä.

Oma näkemykseni on, että hyvien ihmissuhteiden vaalimista on myös omasta itsestä huolehtiminen. Kun itse voi hyvin, on myös parempi ystävä toiselle.