Tuntuu, että jatkuvasta väsymyksestä on tullut yhteiskunnassa normaali olotila. Yhä useampi kokee työelämän muutokset hallitsemattomiksi ja työelämän sietämättömäksi. Uupuminen ja stressi on lisääntynyt. Asia käy ilmi tuoreesta Työolotutkimuksesta.
Multitaskaaminen tekee työstä tehotonta?
”Työelämässä on oltava jotain pielessä, jos töiden jälkeen ei jaksa tehdä mitään.” Näin sanoi Ylen artikkelissa työuupumuksen kokenut media-alalla työskentelevä nainen. ”Ihmisen ei kuulu olla koko ajan aivan saatanan poikki.”
Moni saattaa tiedostamattaan suorittaa työelämän lisäksi vapaa-aikaansa
Töiden jälkeen saatetaan vaihtaa vapaa-ajan suorittamiseen. ”Ajatellaan, että pitää myös palautua mahdollisimman tehokkaasti tai oikein, jotta olisi mahdollisimman paras versio itsestään”, nainen toteaa.
Työssä keskitytään huonosti
Nykypäivän työelämä on uuvuttavaa ja tehotonta, sanoo psykologian tohtori, aivoasiantuntija Mona Maisala Ylen artikkelissa. Työssä keskitytään huonosti ja vääriin asioihin.
Miksi aivotyötä tekevät uupuvat ja työn laatu huononee? Monisuorittaminen, somenkäyttö ja jatkuva tehokkuuden vaatimus tekevät työstä tehotonta.
Maisalan mukaan suomalaisilla työpaikoilla töitä tehdään jatkuvasti väärin. Hän kritisoi nykyistä työkulttuuria, jossa oletetaan, että ihmiset toimivat kuin koneet ilman tarvetta palautumiselle.
Jos työpäivän aikana ei palautumista huomioida, työn laatu kärsii
Moisala muistuttaa, että aivot eivät toimi tasaisen tehokkaasti koko työpäivän ajan. Aivojen pitäisi välillä antaa palautua myös työpäivän aikana. Tehottomuus tulee siitä, että työtä ei osata tauottaa. Palauttavaa ovat esimerkiksi liikkuminen, nauraminen ja itsensä haastaminen. Tätä en sentään ymmärrä. Miten tällainen kesken työpäivän olisi mahdollista?
Minulla teki aiemmassa työssäni mieli joskus rehellisesti sanottuna livahtaa toimistosta kesken päivän parille stressikaljalle. Olin pomo, joten kaikki olisivat vain olettaneet, että minulla on esimerkiksi asiakastapaaminen. Olisin saanut pubissa tilaisuuden pohtia päällä olevia monia asioita rauhassa.
Liian laaja työnkuva
Tein välillä 70-tuntisia työviikkoja. Ylitöiden jälkeen olin aivan poikki. Ei tullut edes mieleen, että voisi olla lisäksi jotain muuta vapaa-ajan sisältöä.
Lopulta koin työuupumuksen kolmekymppisenä. Burnout syveni vaikeaksi masennukseksi. Ajauduin pitkäksi aikaa syrjään työelämästä.
Työpäivän aikana oli aina liiaksi kiireisiä asioita, jotka piti hoitaa sitä mukaa kuin niitä tuli vastaan. Vasta toimistoajan jälkeen pääsi tekemään niin sanotusti oikeita töitä. Olin asiantuntija, mutta myös asiakkuuksista ja liiketoimintakehityksestä vastaava päällikkö. Oli oltava luova, mutta työhön kuului myös johtamista, organisointia ja hallinnointia. Monet vastuualueet olivat lopulta ylivoimainen yhdistelmä. Se kulutti loppuun.
Palautumista tukeva työkulttuuri on menestyksekkään ajatustyön edellytys. Sellaisessa kulttuurissa esihenkilöt näyttävät esimerkkiä, asiantuntija katsoo. Minä en ollut paras malli johdettaville. En pitänyt edes kahvitaukoja työpäivän aikana. Kävin vain nopeasti sisäpihalla tupakalla, ja join kahvin työhuoneessani. Osastoni työntekijät naureskelivat aamulla töihin tullessaan, olinko käynyt lainkaan välillä kotona, kun huomasivat minun olevan jo työhuoneessani.
Koskeeko kaikkea työtä?
Mietin, miksi tällaiset työelämää koskevat artikkelit mediassa usein käsittelevät vain niin kutsuttua aivotyötä. Asiantuntijatkin yleistävät kun he puhuvat ”suomalaisista työpaikoista” tai ”nykypäivän työelämästä” viitaten kuitenkin vain toimistotyöhön.
Miksi ei kirjoiteta millaisia haasteita jaksamisessa on laajemmin. Mitä tehotonta ja samalla uuvuttavaa sairaanhoitajan, metsätyöntekijän ja linja-autonkuljettajan päivittäisessä työssä on? Yhtä haastavaa aivotyötä.
Ihmisten pitäisi jaksaa muutakin
Ylen teettämän kyselyn mukaan joka toinen suomalainen on jättänyt jotain itselle tärkeää tekemättä väsymyksen vuoksi. Eniten väsymyksen vuoksi karsitaan kotitöistä, harrastuksista ja ystävien tapaamisista.
Työterveyspsykologi Annamari Heikkilä pitää tuloksia huolestuttavina. ”Ihmiset kokevat työuupumusta, ja toisaalta paineita myös esimerkiksi vanhemmuudesta, vapaa-ajasta ja harrastuksista. Nyky-yhteiskunnassa on vähän tällainen supersuorittamisen elämän eetos.”
Olisi yhteiskunnallisesti mietittävä, miksi kuormitus on jatkuvaa ja mitä asialle pitäisi tehdä
Huolta psykologissa herättää se, että väsymyksen takia esimerkiksi harrastukset tai ystävien tapaamiset ovat jääneet väliin, sillä ne ovat juuri niitä tekijöitä, jotka lisäävät voimavaroja ja tuovat arkeen tasapainoa.
Asiantuntija toteaa, että tähän pitäisi ehdottomasta herätä. ”Meidän pitäisi käydä keskustelua työelämän vaatimuksista. Miten me voisimme terveempää työelämää rakentamalla varmistaa, että ihmiset ovat työkykyisempiä ja elinvoimaisempia, jotta heillä riittää voimavaroja myös muuhun elämään.”
Arjen keventäminen
Hyvinvointikapinalliseksi itseään kutsuva media-alan ammattilainen kannustaa ihmisiä etsimään omaan elämään sopivia tapoja keventää arkea.
Olisi hyvä aloittaa yhdestä asiasta, joka omassa elämässä häiritsee tai ärsyttää. Sen voi ottaa käsittelyyn ja miettiä, miten sen osalta voisi tarkastella omaa toimintaa. Voima muutokseen löytyy yleensä niistä asioista, jotka turhauttavat ja ottavat päähän päivästä toiseen. Kaikkea ei tarvitse pistää uusiksi kerralla.
Joskus parasta, mitä itselleen voi antaa, on lupa antaa olla, nainen toteaa.
Elämäntavat väsyttävät
Viime aikoina on puhuttu myös elämäntyyliväsymyksestä. Ylen artikkelissa kerrottiin, kuinka ihmisestä voi tuntua siltä, että elämä on jämähtänyt sohvalle. Päivät saattavat toistua samankaltaisina. Yksitoikkoinen elämäntyyli vie pitkittyessään energiaa, minkä vuoksi päivistä selviäminen on hankalaa. Ilon ja innostuksen aiheita on vaikea tavoittaa.
Myös maailmantilanne painaa nykyisin ihmisten mieltä. Ulkopoliittisen instituutin johtaja Hiski Haukkala kirjoittaa Suomen Kuvalehdessä, että mitä enemmän kriiseistä puhutaan ja mitä pidempään niiden kanssa eletään, sitä arkisemmilta ja normaalimmilta ne alkavat meistä tuntua.
Yleinen ilmapiiri on sellainen, että epävarmuuden ajalle ei näy loppua. On ymmärrettävää, että reagoimme jäämällä kotiin sohvan, somen ja sarjojen pariin.
Psykoterapeutti Niina Ritan mukaan liian samankaltaisena toistuva arki estää uusien elämänkokemusten syntymisen. Elämästä voi tulla tasaista mattoa, josta puuttuvat kohokohdat. Sellainen turruttaa ennen pitkää.
Ylen artikkelissa kerrotaan kuinka väsynyttä ihmistä on vaikea motivoida muutokseen, koska väsyneenä teemme helposti ratkaisumme nopea mielihyvän tavoittelu edellä: rojahdamme sohvalle, tartumme puhelimeen, painamme kaukosäädintä, syömme itsemme ähkyyn.
Suttuinen olo somesta
Psykoterapeutti Sanna Sinkko sanoo Ylen artikkelissa, että vastaanotolla tulee usein ilmi, kuinka hirveän paljon aikaa vietämme somessa. Siitä tulee hänen mielestään pelkästään suttuinen olo. Se on täysin hukkaan heitettyä energiaa. Olisi hyvä, että käyttäisimme samalla tavalla aikaa ja energiaa uuden etsimiseen kuin puhelimen selaamiseen.
Itse käyn somevirran läpi pari kertaa päivässä. Se riittää. Ymmärrän, että työnkuvaan voi kuulua ajan tasalla oleminen myös somesta.
Minulta puuttuu vapaa-ajasta jokin mieluinen harrastus. Mutta iltapäiväkävely puistossa virkistää oloa. Alkuiltaan kuuluu lineaarisesta televisiosta yksi puolen tunnin jakso suosikkisarjaa ja kahdet uutiset. Sitten pieni vilkaisu seuraavaan päivään. Ja aikaisin sänkyyn, ei puhelimen vaan hyvän kirjan kanssa.
Heräilen varhain aamulla. Joskus saan aikaisen aamun aikana tehtyä ison osan uudelle päivälle suunnittelemistani hommista. Silloin päivään mahtuu esimerkiksi kahvihetki kaupungilla. Kahvilassa en selaa kännykkää vaan nautin kahvilan tunnelmasta ja katselen ulos, jossa kulkee kiireisiä ihmisiä. Toivotan mielessäni näille ihmisille hyvää mieltä ja energiaa päivään.
Esseeblogi 