Avainsana: työelämä

Viinaan menevä työnarkomaani

Erilaisten riippuvuuksien vaikutukset työelämään ovat paljon laajempia kuin tähän asti on ymmärretty. Itselläni jatkuva työpaine näkyi ennen addiktioina. Olin viinaan menevä työnarkomaani. Elin yhdessä vaiheessa kuin kaksoiselämää. Oli yksi minä, joka huolehtii töistään, ja sitten oli lähes alkoholisti-minä taustalla. Tällainen elämä oli mahdollista, sillä minulla ei ollut muita velvollisuuksia. Ei ollut kotielämää eikä harrastuksia.

Pakenin stressiä alkoholiin.

Ylen artikkelissa kerrottiin naisesta, joka tuli riippuvaiseksi nettipelaamisesta. Hän aloitti pelaamisen heti aamulla herättyään ja jatkoi sitä iltaan asti, jopa töissä. Nettipelaaminen sai vähitellen yliotteen kaikesta muusta.

A-klinikkasäätiön toimitusjohtaja Hannu Jouhki totesi artikkelissa, että erilaisten riippuvuuksien määrä kasvaa, ja yksi syy on kuormittava työelämä. Tähän myös työpaikoilla pitäisi herätä. Alkoholin aiheuttamien haittojen on arvioitu maksavan suomalaisille työpaikoille noin 500 miljoonaa euroa vuodessa, mutta todellinen summa on huomattavasti suurempi. Kun mukaan lasketaan huumeet, digiriippuvuudet, rahapelaaminen ja muut toiminnalliset addiktiot, puhutaan jo miljardiluokan kustannuksista.

Päihdepalvelujen puolella nuoria aikuisia, alle kolmekymppisiä, alkaa hakeutua vieroitushoitoihin kokaiinin takia.

Alkoholiongelmaan osataan jo työpaikoilla suhtautua vakavasti. Nyt rinnalle ovat nousseet uudemmat ilmiöt. Esimerkiksi juuri rahapelaaminen pysyy usein piilossa. Riippuvuus syö työaikaa ja keskittymiskykyä.

Myös sosiaalinen media koukuttaa yhä useampia. Kun työ ei etene, some on aina lähellä. Siellä kuluu huomaamatta paljon aikaa.

Peliriippuvuus on erityisen vaikea asia, koska se ei näy ulospäin

Rahapelaamisesta kärsineellä naisella ratkaiseva hetki tuli eräänä päivänä työpaikan tietokoneen äärellä. Nainen oli pelannut viimeiset rahat, ja silloin hän ajatteli, että tää oli tässä, ja tän pitää loppua. Hän sai apua peliongelmaisia auttavan chatin kautta apua. Työpaikalla naisen tunnustus otettiin ensin vastaan järkytyksenä, mutta työnantaja suhtautui lopulta ymmärtäväisesti.

Roimaakin alkoholinkäyttöä

Itse tein pitkää päivää. Krooniseen työstressiin kaipasin päivittäin kunnon nollausta. Oli tapana mennä muutamalle töiden jälkeiselle oluelle pubiin. Lisäksi liikuin arkenakin kuppiloissa erilaisissa puolituttujen porukoissa, joissa alkoholinkäyttö oli joskus roimaakin.

Seuraavat päivät töissä olivat vaikeita. Menin usein huonosti nukutun yön jälkeen suoraan asiakkaan luokse tärkeään tapaamiseen. Kädet vapisivat ja läikytin kahvia pöydälle. Skarppasin parhaani mukaan, mutta vointini varmasti pantiin merkille. Lounaalla johtajan kanssa ruoka ei tahtonut mennä alas, eikä ajatus kulkenut. En tiedä mitä pomo ajatteli. Hän ei varmasti voinut kuvitellakaan, että minulla olisi ongelma, koska olin niin sitoutunut työhön.

Kuormittava työ ja pakonomainen kaljoittelu hallitsivat elämää.

Minua kehotettiin moneen kertaan hidastamaan työtahtiani. Tein pitkää päivää, jopa 80-tuntisia työviikkoja. Kun katson asiaa taaksepäin, työ oli minulle addiktio. Sain siitä voimakasta tyydytystä, mutta samalla pakenin sitä niukalla vapaa-ajallani. Olin aikaansaava tekijä, mutta taustalla oli riippuvuuksissa rämpivä heikko mies.

Odotukset työpaikalla johtavassa asemassa olivat toisaalta kovia, jopa ylimitoitettuja. Halusin paeta riittämättömyyden tunnetta.

Kaipasin myös ihmisten huomiota. Halusin erilaisiin outoihinkin porukoihin, ja lisäksi solmin lyhyitä parisuhteita.

Työpaikallani oli olemassa menettely, kuinka alkoholiongelmissa työntekijä ohjataan hoitoon. Sitä, että yksi johtoryhmän jäsenistä käytti liiaksi alkoholia ei huomattu, eikä siitä huomautettu minulle lainkaan.

Minulle arkinenkin tissuttelu ei edes ollut juhlimista vaan pakonomainen tapa.

Nousin tästä rosoisesta elämäntavasta jaloilleni omin voimin. Tein päätöksen, että juominen oli sallittua vain viikonloppuisin, eikä aina silloinkaan, koska työt menivät edelle. Tein vapaallakin rästitöitä eikä viina mahtunut kuvaan.

Mutta, kun koin lopulta burnoutin, ja ajauduin sairauslomalle, kapakoissa istumiselle jäi aikaa. Se osaltaan vaikeutti paluuta töihin, ja työelämä jäi masennuksen ja ikään kuin sitä korjaavan ryyppäämisen vuoksi pitkäksi aikaa.

Paine näkyy addiktioina

Uudeksi kasvavaksi ilmiöksi asiantuntija nostaa aivodopingin eli lääkkeiden tai muiden valmisteiden käytön keskittymisen ja suorituskyvyn parantamiseksi. Kyse ei ole mielihyvästä, vaan paineesta suoriutua paremmin. Ajatellaan, ettei pärjää ilmaan lääkkeitä.

Alkoholin haitat tunnistettiin työelämässä vasta vuosikymmenten jälkeen. Samanlaista ymmärrystä tarvitaan asiantuntijan mukaan nyt uusista riippuvuuksista.

Työelämä on kognitiivisesti kuormittavaa, ja paine näkyy addiktioina. Työpaikoilla on tärkeä rooli ilmiön tunnistamisessa ja puheeksi ottamisessa.

Työelämän uusi ilmiö ei ole toimiva

Työelämä näyttäytyy julkisessa keskustelussa usein taakkana, joka haittaa hyvinvointia. Uusi työelämässä näkyvä ilmiö quiet quitting ei mielestäni sovi tähän aikaan. Töihin saatetaan suhtautua liian rennosti. Työtä pitäisi arvostaa.

Suljettu läppäri ja tyhjä muistikirja.

Tosiasiassa työ on merkittävä terveyttä tukeva asia suurimmalle osalle työssäkäyvistä aikuista. Näin toteaa Suomen mielenterveys ry:n työelämän mielenterveys-yksikön päällikkö, psykologi Sari Nuikki Ylen artikkelissa.

Työelämä tukee mielen hyvinvointia monin tavoin. Se vastaa kolmeen psykologiseen perustarpeeseen: autonomian, kyvykkyyden ja yhteisöllisyyden tarpeeseen, Nuikki sanoo.

”Hiljaiset loparit”

Uusi työelämässä vilisevä termi on quiet quitting, joka tarkoittaa, että töihin suhtaudutaan tietoisesti rennommin. Ideana on, että tehdään vain rooliin määritellyt tehtävät, ei enempää. Näin kerrotaan Ylen artikkelissa. Kun ei anna kaikkeaan töissä, jää kuulemma aikaa ja energiaa vapaa-aikaan.

Termi viittaa etenkin työntekijöihin, jotka tekevät minimivaatimuksen työssään ilman ylimääräistä panostusta tai ylisuorittamista. Jotkut saattavat sanoa, että tämä on tapa reagoida työstressiin ja uupumukseen, mutta minä väitän, että tämä saa työn tuntumaan vain pakolliselta velvollisuudelta.

Minä olen täällä vain töissä -asenne ei ole tätä päivää

Parhaimmillaan quiet quitting toki nostaa esille keskustelua siitä, mikä määrä työtä on kohtuullista ja järkevää. Ilmiössä on kuitenkin myös ongelmia. Tutkimusprofessori Jari Hakanen Työterveyslaitokselta toteaa artikkelissa, että jos työntekijä tietoisesti vähentää innostustaan, eikä esimerkiksi osallistu tiimipalavereihin ja keskittyy vain omaan tekemiseensä, se voi jopa vähentää hyvinvointia. Joskus se ylimääräinen, mitä töissä tekee voi olla juuri sitä, mikä eniten motivoi, Hakanen sanoo.

Työn imua

Itse olin aikoinani perustamassa uutta osastoa. Sen palveluille ryhdyttiin hankkimaan asiakkaita. Pidin uusia asiakassuhteita tärkeänä ja inspiroivana, ja halusin panostaa niihin enemmän kuin vaadittiin. Se teki työstä entistäkin mielekkäämpää. Kokemus uudesta työstä osaston vetäjänä oli hyvä ja mukava.

Eräs nuori aikuinen kertoi artikkelissa, että uusi asenne töihin auttaa jaksamaan arjessa. ”Olo on tasapainoisempi, ja työt unohtuvat, kun läppärin kansi menee kiinni.”

Tervetullutta keskustelua

”En varmasti ole ihanteellinen työntekijä, mutta riittävä”, toinen nainen toteaa. ”Työ on vain työtä, joka mahdollistaa minulle asioita vapaa-ajalla.”

Omalla kohdallani työ vei aikoinaan niin mukanaan, ettei vapaa-aikaa aina juuri jäänyt. Viihdyin kuitenkin erinomaisesti. Sain toteuttaa itseäni.

On selvää, että ilmiö herättää tervetullutta keskustelua työelämän tasapainosta. Toisaalta pitäisi pohtia työntekijöiden sitoutumista. Toivottavasti uudessa tavassa tehdä töitä ja suhteessa työhön ei ole kyse laiskuudesta.

Työstä saisi olla kiitollinen ja omaa paikkaansa olisi hyvä arvostaa

On myös huomautettava, että kaikilla aloilla ei quiet quitting tietenkään tule kysymykseen. Toimistotyössä voi iltapäivällä vaihtaa vapaalle, mutta monissa töissä on venyttävä ja annettava parastaan joka tilanteessa kelloon katsomatta.

On kuitenkin niin, että työ antaa merkityksellisyyttä ja se on myös kunnia-asia. Ellei oma ajatteluni tämän suhteen ole sitten menneiltä ajoilta.

Kun työikäisen muisti pätkii

Työikäisten muistiongelmista puhutaan nykyään yhä enemmän. Ihmisillä on unohtelua ja vaikeuksia keskittyä. Ongelmien taustalla voi olla monia syitä. Minusta on alkanut tuntua, että itselläni on jo huomattavaa huonomuistisuutta.

Mikäs eläin se tämä olikaan.

Kun työikäinen unohtelee tai keskittyminen on vaikeaa, kyse on usein ohimenevästä ongelmasta, kertoo Työterveyslaitos.

Taustalla voi olla myös terveydellisiä syitä, joskus jopa etenevä muistisairaus. Sen tunnistaminen varhain on tärkeää.

Jopa 20-30 prosenttia työikäisistä kokee muistin tai tarkkaavaisuuden vaikeuksia työelämän kuormittavuuden vuoksi. Muistiongelmien taustalla voi olla monia syitä, kuten stressi, univaikeudet ja mielialan muutokset.

Jos muistioireet ovat ohimeneviä ja liittyvät selvästi esimerkiksi työkuormituspiikkeihin, ei asiantuntijoiden mukaan ole syytä huoleen. Jos muistioireet lisääntyvät tai alkavat häiritä arkea, on hyvä hakeutua lääkäriin.

Sanat katoavat

Varsinaisen muistisairauden melko tavallinen varhainen oire on nimeämisen vaikeus eli se, että esimerkiksi kynän sijasta sanotaan ”se, jolla kirjoitetaan”.

Henkilökohtaisesti puhuen, minäkään en tahdo aina löytää tietylle asialle oikeaa sanaa. Esimerkiksi kesken puhelun en aina tiedä miten jonkin asian ilmaisisi. Myös lauseiden muodostaminen takkuilee. Tulee lukemis- ja kirjoitushäiriöitä. Mielessä oleva ajatus tai tekeminen voi unohtua hetkessä.

Hakeuduin asian vuoksi hoitajan vastaanotolle. Hän teki minulle kirjallisen muistitestin, joka oli kuitenkin todella helppo, ja suoriuduin siitä ilman mitään vaikeuksia. Tästä ilmeisesti tehtiin päätelmä, ettei minulla ole syytä huoleen.

Ongelma usein hoidettavissa

Muisti- ja keskittymisvaikeuksien taustalla on usein ongelmia, jotka ovat hoidettavissa työterveyshuollossa. Tällaiset mielialaan, nukkumiseen, päihteisiin, kuormittuneisuuteen tai tarkkaavuuteen liittyvät oireet olivat asiasta tehdyssä tutkimuksessa varsin yleisiä.

”Siksi on tärkeää, että työterveyshuolto selvittää muisti- ja keskittymisvaikeuksia sekä niiden tyypillisimpiä aiheuttajia kokonaisvaltaisesti”, sanoo Työterveyslaitoksen neuropsykologian erikoispsykologi Teemu Paajanen TTL:n sivuilla.

Muistisairautta ei aina osata epäillä

Jokainen meistä unohtelee joskus asioita. Useimmiten kyse on esimerkiksi stressin tai univaikeuksien aiheuttamista keskittymiskyvyn ongelmista – sellaisia asioita kun ei voi muistaa, joihin ei ole kiinnittänyt huomiota.

Muistiliitosta kuitenkin huomautetaan, että työikäisillä etenevää muistisairautta ei osata aina epäillä, ja se saatetaan virheellisesti diagnosoida esimerkiksi työuupumukseksi, masennukseksi tai päihteiden käytöstä johtuvaksi unohteluksi.

Olipa taustalla mikä syy tahansa, on muistioireiden hoito tehokkainta, kun se aloitetaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Itse ihmettelen, ettei minun muistiongelmiini terveydenhoidossa enempää paneuduttu. Pelkkä helppo muistitesti ei mielestäni kerro mitään, varsinkin kun vaiva tuntuu vain jatkuvan.

Aivojen pitäminen virkeinä

Muistista huolehtiminen on kokonaisvaltaista ja pienilläkin muutoksilla arjessa voi olla suuri vaikutus. Minä ajattelen niin, että tärkeintä on riittävä lepo ja uni. Kokemuksesta voin sanoa, että väsyneenä muisti ja ajattelu eivät toimi, ja virheitäkin sattuu enemmän. Lisäksi oma näkemykseni on se, että on hyvä keskittyä siihen mitä on tekemässä. Ei siis kannata tehdä monta asiaa samaan aikaan. Asiantuntijakin on todennut, että työn laatu paranee ja tehty työ pysyy paremmin muistissa kun tekee yhden asian kerrallaan.

En ole paras sanomaan, mutta liikunta ja terveellinen ravinto ovat myös tärkeitä. On myös hyvä löytää keinoja rentoutumiseen ja stressin hallintaan.

On hyvä olla yhteydessä muihin ihmisiin. Ystävien kanssa oleminen ja esimerkiksi erilaisiin harrasteryhmiin osallistuminen tuottaa hyvää mieltä.

Muistakaamme pitää huolta muistista. Eräässä artikkelissa asiantuntija totesi, että on hyvä miettiä mikä tekee elämästä tässä hetkessä hyvää. Yleensä asiat, jotka tuottavat hyvää oloa ja mieltä, ovat myös terveellisiä aivoille.