Työskentelin media-alalla, ja etenin vauhdilla työuralla. Vastasin nuorena pomona liiketoiminta- ja tuotekehityksestä. Tein isoja virheitä, kun sairastuin maniaan.
Tie oli suora ja näkymät korkealta huimat.
Firmassa oli suuri tarve kehittää uusia digitaalisia palveluja, joille oli yhä enemmän kysyntää. Tein työtä yötä päivää.
Stressi tarttui jo arkipaitaan. En kuitenkaan kokenut olevani uupunut.
Kun olisi pitänyt painaa jarrua, painoinkin kaasua. Uupumisen sijaan tuntui siltä, että sain jostain vain lisää voimia. Minulla oli entistä kovempi työtahti päällä. Uusia ideoita ja oivalluksia syntyi jatkuvalla syötöllä.
Ravasin tiheään tietohallinto-osastolla, ja kerroin mitä kaikkea piti saada valmiiksi ylihuomiseen mennessä. Tunsin saavani valtavasti aikaan. Aiheutin organisaation toiminnalle ja työntekijöille haittaa, koska olin niin kärsimätön ja vaativa muita kohtaan. Muilla oli perässä pysymistä minun vauhtini takia.
Nimitys myyntiosaston johtoon
Markkinoille oli ilmaantunut kilpailua. Olimme menettämässä kaksi merkittävää asiakasta. Kaksi isoa mediayhtiötä oli kustannussyistä siirtymässä kilpailijalle. Pieni kilpailija oli tulossa markkinoille vastaavilla palveluilla, mutta huomattavasti halvemmilla hinnoilla.
Sain kaiken päälle vastuulleni myös myynti- ja markkinointiosaston. Ryhdyin yksin puolustamaan firman asemia markkinoilla, ja tekemään suunnitelmia siitä, kuinka asiakkaat saataisiin pysymään. Uudessa valintatilanteessa asiakkaille ei ratkaisevaa ollut palvelun laatu vaan hinta.
Laskin hetken mielijohteesta huomattavasti hintoja firman tasapuolisen ja läpinäkyvän hinnoittelukäytännön vastaisesti. Saimme pidettyä asiakkaat. Kilpailija oli ilmoittanut tekevänsä kaikkensa, jottei tämä onnistuisi.
Menneet asiat paiskattiin eteen
Kului reilu vuosi, ja myöntämäni useiden kymmenien prosenttien suuruiset alennukset alkuperäisistä tarjouksista johtivat Kilpailuviraston selvityksiin. En alkuun muistanut lainkaan mitä olin aiemmin mennyt tekemään. Selvityspyyntöön tutustuessani en voinut taistella sitä tosiasiaa vastaan, että olin sortunut niin sanottuun saalistushinnoitteluun eli alihinnoitteluun kilpailijoiden sulkemiseksi markkinoilta. Annoin kuitenkin laajan ja perusteellisen selvityksen, jossa totesin muun muassa, että tietointensiivisessä liiketoiminnassa tiedon monistamisesta aiheutuvat muuttuvat kustannukset ovat hyvin pieniä, joten kilpailu painaa tuotteiden hintoja alaspäin.
Mutta, kun asioiden oikea laita ja oma toimintani palautui mieleen, johti se romahdukseen ja erittäin vaikeaan masennukseen, jota sävytti itseviha.
Jouduin osastohoitoon psykiatriseen sairaalaan. Kun kävimme lääkärin kanssa läpi aiempia tapahtumia sain kuulla, että minulla oli tuolloin todennäköisesti puhjennut mania. Kun voimakkaan psyykkisen paineen ja vuorokausirytmin häiriintymisen olisi tavallisesti pitänyt johtaa uupumukseen, olinkin ollut yhä energisempi. Olin ollut ammatillisesti yliaktiivinen. Mielialani oli ollut pitkään koholla ja tavanomaisesti poikkeava. Mania?! ajattelin epäuskoisena.
Lääkäri totesi, että olin sairastunut kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Tutkimme elämänkaartani ja täytin kyselylomakkeita, joiden perusteella sairautta arvioitiin. Minulla oli alttius sairastua. Nyt todettiin, että krooninen stressi sekä unen määrän ja laadun heikkeneminen oli laukaissut maniajakson.
Olin asettanut itselleni tavoitteeksi saada kaikki asiakkaiksi
Psykiatrian erikoislääkäri Juhani Aer on kirjoittanut kirjassa Kaksisuuntainen mielialahäiriö: Opas sairastuneille ja heidän omaisilleen, että maanisessa tilassa ihminen aloittaa monia samanaikaisia tehtäviä ja yrittää enemmän kuin reaalisesti on mahdollista. ”Silloin kun hän yhtäkkiä huomaakin käsittelevänsä perhe- tai työelämän vaikeita asioita kuin nero tai yksinvaltias, vaikka aikaisemmin oli melko realistinen ja neuvottelukykyinen, on kyseessä jo melko varmaan mania.”
Myös kohonnut itsetunto ja harhaluulot omasta suuruudesta ovat manian piirteitä. Tunsin, että kykenen mihin vain.
Ideat sinkoilivat, mutta keskittymiskyky oli kateissa.
Masennusta usein syventää maanisen jakson aikana tehdyt asiat. Tein harkitsemattomia ratkaisuja liiketoimissa ja sain aikaan isoja ongelmia.
Minun annettiin ymmärtää, että virheet töissä olivat johtuneet sairausjaksoon liittyvästä harkintakyvyn puutteesta, ja halusta ottaa isoja riskejä. Maniassa esiintyy myös hajanaisuutta ja keskittymiskyvyttömyyttä. Minusta todettiin: Sairastunut asetti työssä grandioottisia tavoitteita. Muun muassa teki kauppoja, jotka jälkikäteen ajateltuna huonoja ja ostajalle liian edullisia.
Diagnoosiksi merkittiin kaksisuuntaisen mielialahäiriön vaikea psykoottinen masennusjakso.
En työkokeiluista huolimatta koskaan pystynyt palaamaan saman firman palvelukseen. Työelämä jäi pitkäksi aikaa.
Tuli töpättyä kunnolla
Vanhat virheet nakertavat yhä ajoittain, vaikka ne jäivätkin vanhalle työpaikalle. Minua ei lohduta tieto sairaudestani. Toisaalta maniassa ihminen tekee asioita, joita ei oireettomana missään nimessä tekisi. Mietin, olisikohan Kilpailuvirastolle kelvannut selitykseksi se, että kyseisistä toimista vastannut henkilö oli tuolloin epätasapainoisessa mielentilassa. Jos olisin selvityspyynnön tullessa tiennyt asioiden oikean laidan, olisin lähettänyt virastoon ainoastaan lääkärintodistuksen.
Mietin olinko aiheuttanut media-alalle ison kohun
Tutkimuksen mukaan epävarmuus stressaa ihmistä enemmän kuin tieto epämiellyttävästä lopputuloksesta. Minua ahdisti Kilpailuvirastolle antamieni selvitysten jälkeen se, ettei mieltä piinaavassa asiassa tullut mitään ratkaisua. Uhat ja pelot, joita näin ja tunsin yhä enemmän ympärilläni, horjuttivat jo valmiiksi huteraa mieltä. Pelkäsin, että toimistani koituu firmalle seuraamusmaksuja ja mainehaittaa. Ajattelin, että olin aiheuttanut kohun. Pelkäsin muiden asiakkaiden reaktioita, kun niille selviäisi, että muita asiakkaita on suosittu hinnoittelussa. Nämä uhat eivät kuitenkaan toteutuneet. Antamiini selvityksiin oltiin tyytyväisiä, eikä asia aiheuttanut toimenpiteitä.
Jos minulla vielä olisi ollut voimia, olisin selviytynyt vaikeimman läpi ja vain ottanut vastaan mitä tulisi. Olisin vahingosta viisastuneena jatkanut eteenpäin. Olisi vain pitänyt oppia virheistä. Ilman niitä ei kuulemma voi kehittyä.
Tämä omasta mielestäni iso moka, jota en voinut antaa itselleni anteeksi, oli lopulta se, joka katkaisi kamelin selän. Vuosia jatkunut kiire ja stressi, henkinen paine sekä ylimitoitetut odotukset ja vaatimukset johtivat työuupumukseen.
Esseeblogi 