On tullut saatua huippuravintoloissa monen ruokalajin illallisen alkajaisiksi täyteläisenmakuisia juhlavia alkukeittoja – ja syötyä rahattomana sinapilla maustettua purkkihernekeittoa pääruokana. Kun iltapäivälehti järjesti suomalaisten perinneruokien maistajaiset ulkomaalaiselle ryhmälle, hernekeitto aiheutti ennakkoluuloja ja kauhunsekaista naurua. Osa kuitenkin lämpeni sille niin kovasti, että keiton rippeitä kaavittiin kattilan pohjalta.
Samettinen täyteläinen keitto.
Ulkomaalaiset testasivat kaikkiaan kymmentä suomalaista perinneruokaa. Erityisesti puolukkahilloin kera tarjoillut pinaattiletut saivat kiitosta, Ilta-Sanomat kertoi mielenkiintoisessa jutussaan.
Mielen ja makujen juhla
Pärjään itse hyvin arkena valmisaterioilla. Mutta viikonloppuisin innostun kokkailemaan. Kirsi Kostamon kirjassa Hyvän mielen keittiö (Minerva, 2020) kerrotaan, että hyvän ruuan terveysvaikutukset alkavat jo sen valmistamisesta. ”Myönteinen, utelias ja avoin asenne ruoanlaittoon ja elämään tekee keittiössä puuhaamisesta kokonaisvaltaisen nautinnon, oikean mielen ja makujen juhlan.”
On totta, että itse tehty ateria ilahduttaa. Minulle monet keittokirjat sisältävät liian monimutkaisia ruuanvalmistusohjeita. Niitä pitää hieman yksinkertaistaa. Mutta onnistun yleensä valmistamaan ihan kelvollisia aterioita.
Alkukeitoista pääruokakeittoon
Muistan kuinka aikoinaan Helsingissä asuessani oli hienoa kierrellä hyvissä ravintoloissa. Olin hyvätuloinen, eikä mikään ravintola-annos yhdessä hieman paremman viinin kanssa ollut liian kallis. Kävin välillä pitkillä lounaillakin.
Sittemmin jouduin elämässäni rahavaikeuksiin. On sanottava, että kyllä nälkä ja rahattomuus opettavat laittamaan ruokaa itse.
Huippuravintoloiden juhlavat alkukeitot vaihtuivat arkiseen ja kotona valmistettuun purkkihernekeittoon. Muistan kuinka sosekeitoissa, joita tarjoiltiin monen ruokalajin illallisen aluksi, oli täyteläinen maku. Hernekeitossa taas maistui voimakkaasti sinappi, ja se oli samalla pääruoka.
Vaivatonta valmistusta?
Mutta, hernekeitto on kyllä hyvää. Pitäisi joskus kokeilla sen valmistamista itse alusta asti. Martat toteaa, että hernekeiton valmistus on aika vaivatonta.
Mutta tiedä tuosta – herneet olisi ensin laitettava likoamaan veteen yöksi. Ja keiton pitäisi antaa sitten kypsyä hiljalleen. Miten sitä malttaa odottaa pari kolme tuntia keiton valmistumista, varsinkin jos ruokaa laittaa vain itselleen?
Mutta, uutta minulle on se, että sinapin lisäksi muitakin mausteita keittoon voi kokeilla. Maun mukaan keittoon voi lisätä vaikkapa porkkanaa. Martat vinkkaa, että mausteina kannattaa myös kokeilla esimerkiksi paprikaa ja valkosipulia.
Kuin aidossa huippuravintolassa
Voisihan sitä kokeilla jokin viikonloppu myös jonkin muun keiton valmistamista. Mitä kaikkea maukkaita sosekeittoja niitä onkaan.
Ja pakasteherneistäkin saa kuulemma hieman parempaa. Yhteishyvän artikkelissa kerrottiin tuorehernekeitosta. Pakasteherneistä saa aikaan salonkikelpoisen alkukeiton. Keiton pääraaka-aine on tavalliset pakasteherneet, mutta juhlavaa vaikutelmaa antaa kevyesti vatkattu kuohukerma sekä ripotteiksi paistettava pekoni-pähkinämuru.
Minulta tällaisen aterian valmistaminen vaatisi kuitenkin äärimmäistä tarkkuutta ja kärsivällisyyttä.
Mutta kun vielä kattaisi oman ruokapöydän hieman hienommin, voisikohan sitä päästä aidon huippuravintolan tunnelmaan?
Olen lomamatkallani Saimaalla saanut nauttia monenlaisista ruokaelämyksistä. On tullut maistettua puumalalaisia hampurilaisia, lappeenrantalaisia lihapiirakoita ja jopa meksikolaisia tacoja. Odotan, että pääsen nauttimaan myös monenlaisista paikallisista kalaherkuista.
Annoksen saa koota oman mieltymyksen mukaan.
Puumalassa Ravintola Satamassa toimii uutuutena kesäkaudella Naked Taco Pop up -ravintola. Se tarjoaa raikasta meksikolaista ruokaa pohjoismaalaiseen makuun. Varsinaisia Naked Tacon ravintoloita on kaksi Helsingissä.
Runsaasta noutopöydästä voi koota annoksen oman mieltymyksensä mukaan. Tacobuffan tarjonta on runsas. On muun muassa paprikaa, sipulia, tomaattia, avokadoa ja erilaisia salaatteja. Tarjolla on myös monenlaisia kastikkeita.
Täytteitä on mistä valita.
Kokosin itselleni kanatortilloja. Jos ne mihin erilaisia täytteitä otetaan, sitten olivat tavallisia tortilloja. Joka tapauksessa ne olivat niin pieniä, etten saanut niitä käärittyä niin kuin olen tottunut tai sitten otin aivan liikaa täytettä. Täytteet nimittäin pursusivat joka kerta kun haukkasin ruokaa. Onneksi alla oli lautanen, josta sain lopuksi syödä kanasuikaleet haarukalla.
Söin kaikkiaan neljä pientä tortillaa, joissa oli ehkä liian paljon täytettä. Täytyy sanoa, että ruoka oli melko sotkuista syötävää. Ruoka ei myöskään ollut oikein minun makuuni. Sekin ihmetytti, että ruoka ei ollut lämmintä.
On myös sanottava, että eksoottisia tacoja on mukava maistaa ja kokeilla, mutta toimiiko se houkuttelevana lounaana, jota tarjoillaan kesän aikana joka päivä? Aiempina kesinä ravintolassa on ollut päivittäin vaihtuva lounas. Nyt voi olla niin, että asiakkaat etsivät jo seuraavalla kerralla toisenlaista lounasta.
Helsingissä tacoravintolat ovat varmasti suosittuja, mutta saa nähdä minkälaisen vastaanoton se saa maaseudulla.
Maittavia hampurilaisia
Kävin viikonloppuna maistamassa ensimmäistä kertaa puumalalaisia hampurilaisia. KauHa Burger lanseerattiin kymmenen vuotta sitten. Pihviresepti on pysynyt samana. Burgereita on kolmea kokoa. Minulle riitti mainiosti pienin tarjolla oleva hampurilainen, jossa on yksi pihvi.
Peruskokoiseen KauHariin tulee käsintehty täysjauhelihapihvi, hampurilaiskastiketta, salaattia, cheddarjuustoa, tomaattia, majoneesia ja ketsuppia. Burgerissa on perinteisen hampurilaissämpylän sijaan kaksi rieskan tyyppistä leipää. Isompiin KauHareihin tulee muun muassa pekonia. On myös kasvisvaihtoehto VekeKauHari, johon tulee soijarouhepihvi.
Burgeri puumalalaiseen tapaan.
Burgeri oli todella maukasta, mehevää ja sopivan tukevaa. Hinta oli 10 euroa.
Yrittäjä Harri Kautonen grillaili itse burgereita pop up -ravintolassa satamassa. Jälkiruuaksi asiakkaille tarjottiin mansikkakakkukahvit.
Jälkiruoka oli mukava yllätys.
Yrittäjä on monessa mukana. Mies on työskennellyt rehtorina ja toiminut kunnanvaltuutettuna. Hän myös pitää pitopalvelua ja lisäksi soittaa haitaria yhtyeessä.
Ensimmäistä kertaa kuuluisia lihiksiä
Toisena päivänä kiertelin satamassa ja huomasin, että paikalle on tullut grillivaunu Lappeenrannasta. Listalla oli tietysti myös erikoisherkut Vety ja Atomi.
Tilasin Vety-piirakan. Se on lihapiirakka, jonka väliin tulee kinkkua, kananmunaa ja mausteita. En ole ennen maistanut Vetyä. Ihan mukava elämys, mutta aivan tavallinen grillikioskien lihapiirakka, vaikkapa parilla nakilla, toimii ja riittää paremmin.
Tunnettu herkku ei aivan minun makuuni.
Satamassa on myös näyttelijä Ville Haapasalon perustama Hatsapuri, joka myy hatsapuri-leipää. Se on georgialainen kansallisruoka. Hatsapuri on juustotäytteinen leipänen, joka paistetaan valurautapannulla voissa. Hatsapurin kesäravintola on toiminut Puumalan satamassa viisi vuotta.
Olen kerran maistanut tätä erikoista herkkua. Se on kuitenkin liian tuhtia ja rasvaista ruokaa minulle, joten jätin tällä kertaa väliin.
Loistavaa ruokaa upeassa miljöössä
Sunnuntaina kun kerroin kaverilleni, että minun pitäisi päästä johonkin syömään, tämä paikallinen mies ehdotti, että lähdetään hieman hienompaan paikkaan, joka sijaitsee pienen ajomatkan päässä.
Ravintolaan oli kuitenkin ensin soitettava, ja kysyttävä voiko kaksi ruokailijaa tulla samana päivänä. Se sopi, ja lähdimme Ravintola Niinipuuhun.
Okkolan pihapiirin kivinavetassa sijaitseva ravintola tarjoaa suomalaista lähiruokaa. Tällä kertaa seisovassa pöydässä oli alkuruokana savuhaukikeittoa. Sen jälkeen tarjolla oli muun muassa monenlaista salaattia, ja muikkuja.
Pääruokana oli todella maukas karjalanpaisti, jota tuli otettua riittävästi.
Karjalanpaistissa oli kaikki kohdallaan.
Jälkiruokana olisi ollut raparperipaistosta, mutta se ei yksinkertaisesti enää mahtunut. Täytyy sanoa, että hieno miljöö ja tunnelma sekä loistava ruoka.
Matkallani on ajatuksena mennä syömään myös paljon kehuttuun kalaravintolaan. Siellä saa muun muassa hiillostettua kuhaa rapukastikkeella.
Huomaan, että lomamatkalla tulee syötyä paljon useammin, kuin arkena.
Olen kokeillut tehdä herkullisia englantilaisia voileipiä, valmistaa hurmaavaa pastaruokaa ja laittaa lempiruokaani chili con carnea. Olen pitänyt blogia vuoden ja julkaissut myös joitakin ruoka-aiheisia kirjoituksia. Parhaiten on onnistunut sandwichien tekeminen, haastavinta on ollut klassinen pataruoka.
Kaksinkertaisia pikku kolmioita.
Ajatuksenani on poimia joitakin blogin luetuimpia artikkeleita eri aihepiireistä vuoden varrelta. Seuraavassa on yhteenveto ruoka-aiheisista kirjoituksista.
Tuhteja leipiä lounaaksi
Viime syksynä innostuin englantilaisista voileivistä. Omassa suosikkitelevisiosarjassani, Emmerdalessa, kylän asukkaat syövät paljon kerrosleipiä. Sain idean kokeilla, miten minulta onnistuisi sandwichit.
BLT eli pekonivoileipä on englantilainen klassikko. Kirjainyhdistelmä BLT on lyhennys pekonista (bacon), salaatista (lettuce) ja tomaatista (tomato). Herkullinen täytetty leipä sopii lounaaksi tai välipalaksi.
Leivissä on paljon erilaisia täytevaihtoehtoja. Reseptejä on monenlaisia ja niitä voi kuulemma muokata oman maun mukaan.
Juhliin tai herkutteluun
Emmerdalessa on tapana tarjota voileipiä vaikkapa ystävyydenosoituksena. Toiselle valmistetaan leipiä tämän suosikkitäytteillä. Lisäksi kyläläisillä on usein eväänä voileipiä, joista riittää jaettavaksi toisellekin.
Voileivät sopivat mainiosti myös juhliin tai ihan vain herkutteluun. Juhlissa leivistä leikataan reunat pois.
Lähdin rohkeasti tekemään lounasta. Seurasin yhtä valmistusohjetta. Levitin pekonisuikaleita pannulle ja paistoin ne rapeiksi.
Sitten otin kaksi paahtoleipäviipaletta. Levitin niille voita. Asettelin leivälle jäävuorisalaattia, sen päälle rapeaa pekonia ja tomaattiviipaleita. Maustoin leivät mustapippurilla.
Voileivät on helppoa laitettavaa.
Kun olin lakittanut täytteet, painoin toisen leivän alemman päälle. Sitten puolitin leivät. Näin tuli neljä leipäkolmiota. Lounas oli valmis.
Leivät tosiaan veivät nälän. Lounas oli yhdelle miehelle tuhti.
Ensi kerralla jotain muuta
Täytyy sanoa, että BLT ei kuitenkaan ollut aivan minun makuuni. En niin pidä pekonista. Seuraavalla kerralla voisin kokeilla joitakin muitta täytteitä.
Englantilaisten leipien täytteitä voivat olla esimerkiksi savustettu lohi ja tuorejuusto, kurkku ja minttukermajuusto, kinkku ja sinappi sekä kananmunasalaatti ja rucola.
Hurmaavaa pastaruokaa
Tämän vuoden alussa kirjoitin, kuinka alkoi tehdä mieli valmistaa pitkästä aikaa maittava pasta-ateria. Lähdin kauppaan seikkailumielellä. Kun suunnittelin ruoanlaittoa, hain monenlaisia reseptejä.
Halusin tällä kertaa kokeilla kuinka pastaruoka valmistetaan alusta asti oikein eli italialaisittain. Suosikkini on ruokaisia kanapasta.
Ei kaupallista yhteistyötä…
Kun haluaa, että pastaruoka on täydellinen, olisi kuulemma valittava sopiva pastamuoto valitun kastikkeen mukaan. Onttojen ja kuviollisten kanssa käyvät kastikkeet, joissa on mukavasti sattumia. En kuitenkaan valinnut putkimaista penneä tai kierteistä fusiilia vaan otin suosikkiani, nauhamaista tagliatellea.
Nopea kanapasta on arkiruokaa parhaimmillaan, eräässä valmistusohjeessa kuvattiin. Täyteläistä makua pasta saa juustonmakuisesta ruokakermasta.
Ostin kaupasta kanan fileesuikaleita. Otin myös sipulia, currya, suolaa ja mustapippuria. Lisäksi valitsin tavallista ruokakermaa, en niin pidä erikoisista juustoista.
En pysynyt ohjeiden perässä
Aloitin ruoanvalmistamisen, mutta putosin jo pian kärryiltä. Ruskistin kanasuikaleita, mutta ilmeisesti väärin. Se olisi jostain syystä pitänyt tehdä kahdessa vaiheessa. Maustoin kanaa ja lorautin mukaan ruokakermaa.
Keitin pastaa, ja kun se pakkauksessa olevan ohjeen mukaan oli valmista, valutin pastan. Mutta en huomannut, että olisi pitänyt ottaa osa pastan keitinvedestä talteen. Pasta olisi pitänyt tässä vaiheessa sekoittaa kastikkeen joukkoon. Olisi pitänyt myös lisätä keitinvesi. Tämä vaihe meni pieleen.
Pastan keittäminen vaatisi tarkkuutta. Minä kuitenkin luotan pakkauksen kyljessä olevaan ohjeeseen eli siihen kuinka monta minuuttia keittämiseen tarvitaan. Jossain todettiin, että kun pastan keittää hyvin, pienikin annos kastiketta tai pelkkä loraus öljyä, raastettu juusto ja rouhaisu pippuria riittävät ilahduttavaan makunautintoon.
Pasta annoksessa pääosaan
Omasta kanapastasta tuli kuitenkin melko hyvää. Mutta en välttämättä vielä näillä pastataidoillani tarjoaisi ruokiani muille. Mutta on hyvä harjoitella – jos eteen tulisi tilanne, jossa saisin laittaa pastaa jollekin vaikka illalliseksi.
Ainakin nälkä lähti.
Valmistusohjeet minun on syytä lukea seuraavalla kerralla tarkemmin. Laadukas pasta ei siis välttämättä kaipaa monimutkaista kastiketta. Kun pasta on keitetty hyvin, se näyttelee annoksen pääosaa ja joukkoon sekoitetun kastikkeen tehtäväksi jää annoksen täydentäminen.
Minä olen ajatellut tähän asti aivan päinvastoin.
Helpoksi sanottu lempiruoka
Päätin pari kuukautta sitten laittaa lauantaille herkullista pataruokaa. Chili con carnen valmistamiseen on hieman erilaisia aineksia ja ohjeita. Minulla meni ruoanlaitossa pieleen vain kaksi asiaa. Olin tutustunut resepteihin huolella.
Chili con carne on yksi suosikeistani, mutta en ole aiemmin valmistanut sitä itse. Ajattelin, ettei tämän klassikkoruoan valmistaminen niin vaikeaa voi olla.
Kun etsin valmistusohjeita, oli joukossa hyvin monimutkaiselta ja vaativalta vaikuttava ohje, jossa oli hyvin monenlaisia aineksia ja vaiheita. Ohjeen mukaan olisi pitänyt liottaa kuivattuja papuja vedessä yön yli kattilassa. Seuraavana päivänä olisi pitänyt keittää papuja hiljalleen 40 minuuttia. Ja vasta tästä olisi alkanut hyvin monivaiheinen ja vaikeaselkoinen valmistaminen.
Löysin kuitenkin helpolta vaikuttavan reseptin. Kävin perjantaina kaupassa ostamassa kaiken tarvittavan, kuten jauhelihaa, ruskeita papuja ja chilitomaattimurskaa.
Vaikutti alkuun helpolta
Päätin noudattaa helppoa valmistusohjetta, jossa ei ollut paljon erilaisia vaiheita. Valmiin murskan lisäksi tarvittiin vain sipulia, valkosipulia, paprikaa, vettä ja suolaa. Alku näytti helpolta ja valmistusvaiheet selkeältä.
Tämä kävi helposti.
Ruskistin kattilassa jauhelihan, lisäsin joukkoon hienonnettua sipulia ja valkosipulinkynttä sekä kuutioitua paprikaa. Annoin niiden pehmetä hetken.
Minulla ei ole siivilää, jossa olisi pitänyt valuttaa pavut, mutta huuhdoin niitä kylmällä vedellä. Kaadoin joukkoon chilitomaattimurskan ja vettä. Annoin hautua noin kymmenen minuuttia. Tarkistin välillä makua ja lisäsin suolaa.
Kun ruoka oli valmista, istuin pöytään. Huomasin, ettei chili con carnessa ollut makua niin kuin siinä pitäisi olla. Lisäsin mausteita, joita toisessa ohjeessa oli mainittu. Laitoin hiukan mustapippuria ja jauhettua paprikaa.
Huolellisempaa valmistelua
On sanottava, että ei olisi pitänyt luottaa yksinkertaisimpaan ohjeeseen ja valita valmista chilitomaattimurskaa. Olisi ollut parempi tehdä se oikein eli laittaa oikeaa chiliä hienonnettuna ja tämän lisäksi erikseen tomaattipyrettä ja paseerattua tomaattia.
Tuli valmistettua nyt ruokaa hieman soveltaen eri ohjeiden mukaan. Suosittelen seuraamaan vain yhtä ohjetta.
Chili con carne tarjoillaan yleensä keitetyn riisin kanssa. Mutta se sopii myös tortillojen tai tacojen täytteeksi. Minä laitoin itselleni nacho chipsejä.
Itsetehdyksi ihan hyvää.
Ruoka olisi varmasti ollut helpompikin valmistaa suunnittelemalla hieman etukäteen. Olisi pitänyt tehdä kaikki vaiheet huolella. Chili con carne ei ihan onnistunut, mutta oli ihan herkullista minun makuuni. Ruoka oli sittenkin sopivan mausteista ja ainakin täyttävää.
Muistan kuinka erään kerran sain tätä pataruokaa lounasravintolassa. Se oli niin erinomaista, että hain ruokaa lisää seisovasta pöydästä kaksi kertaa.
Olen huomannut omassa ruoanlaitossa sen, että pitäisi olla hieman huolellisempi ja kärsivällisempi. Sillä tavalla varmasti onnistun paremmin.
Teki mieli valmistaa pitkästä aikaa maittava pasta-ateria. Tällä kertaa pyrin valmistamaan täydellistä pastaruokaa. Lähdin aamulla kauppaan seikkailumielellä. Kun suunnittelin ruuanlaittoa hain monenlaisia reseptejä.
Ei kaupallista yhteistyötä…
Halusin tällä kertaa kokeilla kuinka pastaruoka laitetaan alusta asti aivan oikein eli italialaisittain. Aiemmin olen tehnyt pasta-annoksia hieman soveltaen ja oikaisten, kuten parhaalta on tuntunut. Suosikkini on kanapasta.
Kun haluaa, että pastaruoka on täydellinen, olisi kuulemma valittava sopiva pastamuoto valitun kastikkeen mukaan. Esimerkiksi ohut nauhamainen pasta sopii parhaiten ohuempien tomaattikastikkeiden pariksi. Leveämmät nauhapastat puolestaan kannattaa parittaa tuhtien kerma- ja juustopohjaisten kastikkeiden kanssa. Onttojen ja kuviollisten kanssa käyvät kastikkeet, joissa on mukavasti sattumia. En kuitenkaan valinnut putkimaista penneä tai kierteistä fusiilia vaan tottumuksen mukaisesti valitsin kaupasta tagliatellea.
Omaa herkkua eli kanapastaa
Nopea kanapasta on arkiruokaa parhaimmillaan, eräässä valmistusohjeessa kuvattiin. Täyteläistä makua pasta saa juustonmakuisesta ruokakermasta.
Kävin kaupassa valitsemassa kanan fileesuikaleita ja ostamassa pastaa. Otin myös sipulia, currya, suolaa ja mustapippuria. Valitsin tavallista ruokakermaa, en ole niin juuston ystävä.
Keitin pastaa suolalla maustetussa vedessä ohjeen mukaan. Ruskistin kanasuikaleita. Mutta putosin kärryiltä kun se olisi pitänyt jostain syystä tehdä kahdessa erässä. Maustoin kanan currylla, suolalla ja pippurilla. Minulta jäi sipulin ja valkosipulin kuullottaminen. Mutta lorautin joukkoon ruokakermaa.
En pysynyt ohjeiden perässä
Olisi pitänyt ottaa osa pastan keitinvedestä talteen. Putosin kärryiltä. Mutta valutin pastan. Se olisi tässä vaiheessa ilmeisesti pitänyt sekoittaa kastikkeen joukkoon. Olisi myös pitänyt lisätä tässä vaiheessa keitinvesi…
Korianteria ja persiljaa en huomannut ostaa, joten niiden hienonnettuna lisääminen jäi nyt pois.
Ihmettelin valmistusohjeissa mainittua ruuan valmistusaikaa, joka olisi pitänyt olla 30 minuuttia. Minulla siihen meni vartti.
Laadukas pasta ei välttämättä kaipaa monimutkaisia kastikkeita.
Pasta on minulla usein mautonta. En tiedä mitä teen väärin. Pastan keittäminen vaatii tarkkuutta. Pastan pitäisi kuulemma olla pinnalta pehmeää mutta sisältö napakkaa. Minä luotan paketin kyljestä löytyvään keitto-ohjeeseen ja -aikaan.
Jossain todettiin, että kun pastan keittää hyvin, pienikin annos kastiketta tai pelkkä loraus öljyä, raastettu juusto ja rouhaisu pippuria riittävät ilahduttavaan makunautintoon.
Pesto on pastakastikkeiden klassikko, mutta minä haluan pasta-annoksesta ruokaisaa. On olemassa erilaisia kastikkeita, joita en ole kokeillut. Tomaatti-mozzarellakastike ei olisi minun makuuni. Ei myöskään herne-tuorejuustokastike. Tonnikalapastaa voisin kokeilla.
Pasta annoksessa pääosaan
Kanapastasta tuli kuitenkin suht hyvää. Tein sitä itselleni kaksi annosta. On olemassa pastaruokia, jotka hurmaavat kaikki. Mutta minä en välttämättä vielä näillä pastataidoillani tarjoaisi ruokiani kavereille. Mutta on hyvä harjoitella – jos tulisi eteen esimerkiksi tilanne, jossa saisin laittaa pastaa vaikka illalliseksi.
Kyllä siitä ainakin nälkä lähti.
Valmistusohjeet on syytä lukea seuraavalla kerralla tarkemmin, vaikka se tehnee ruuanlaitosta vieläkin monimutkaisempaa. Jossain todettiin, että kiireisen arjen pelastus on nopeaakin nopeampi pastakastike, joka valmistuu pastan keittämisen aikana ilman pilkkomista ja paistinpannuja.
Toisaalta sanotaan, että pastan keittäminen vaatii tarkkuutta. Paras pasta on keitetty al dente, mikä tarkoittaa täydellistä kypsyyttä.
Laadukas pasta ei välttämättä kaipaa monimutkaisia kastikkeita. Kun pasta on hyvin keitetty, se näyttelee annoksen pääosaa ja joukkoon sekoitetun kastikkeen tehtäväksi jää annoksen täydentäminen. Joskus vain hyvä oliiviöljy, chili ja valkosipuli riittävät. Minä olen ajatellut tähän asti aivan päinvastoin.
Uudet ruokasuositukset julkaistiin keskiviikkona. Jo nyt lähikaupassa oli lihaleikkeleitä laitettu keltalapputuotteiksi. Onko niin, että leikkeleitä ei ole otettu ruokakoriin samaan tapaan kuin ennen?
Yhtä lihavalmistetta on liikaa.
Huomasin kaupassa käydessäni, että monessa leikkelepakkauksessa oli 30 prosentin alennus lähestyvän viimeisen käyttöpäivän vuoksi. Ruokasuosituksista on noussut keskustelua etenkin leikkeleiden osalta.
Kansalliset ravitsemussuositukset kehottavat kasvipohjaiseen syömiseen. Asiantuntijoiden mukaan haasteena on nyt suuri hyppy, että meidän pitäisi saada ruokavalio väestötasolla kasvipainotteisemmaksi.
Kasvipainotteinen syöminen tarkoittaa kasvisten, hedelmien ja marjojen lisäksi täysjyväviljan ja palkokasvien lisäämistä ruokavalioon. Kasvien, hedelmien ja marjojen suositeltu määrä on 500-800 grammaa päivässä. Kuulostaa valtavalta määrältä. En ainakaan itse yllä tähän mitenkään.
Lihan käyttöä kehotetaan vähentämään ja maitotuotteiden käyttöä kohtuullistamaan, kun taas kestävästi pyydetty kala on suositeltavien ruokien listalla. Itse en juo maitoa, ja juustoa on silloin tällöin leivällä, muutoin lähinnä vain pizzassa. Mutta lihaa on ehkä liikaa, ja kalaa taas liian vähän.
Vilkasta keskustelua leikkeleistä
Ravitsemussuositukset ovat herättäneet vilkasta keskustelua. Keskusteluun on noussut etenkin se, että prosessoituja lihaleikkeleitä tulisi välttää. Suositusten mukaan leikkeleitä pitäisi syödä korkeintaan satunnaisesti ja jo siivu päivässä on liikaa. Itse olen laittanut lihaleikkelettä leivän päälle huoletta aamupalalla. On ilmeisesti lisättävä jatkossa päälle salaatinlehti ja kurkkuviipaleita.
En tiedä onko ruokasuosituksilla paljonkaan vaikutusta siihen, miten syön, mutta voisin kiinnittää siihen enemmän huomiota. Yleisesti sanottuna hyväksi on tietysti syödä monipuolisesti ja kaikkea kohtuudella.
Salaattia enemmän lautaselle
Punaisen lihan osalta päivää kohden suositeltu annos on enintään 50 grammaa kypsennettyä lihaa. Se on muutaman lihapullan verran.
Itse syön jonkin verran punaista lihaa monena päivänä viikossa. Kalaa ei juuri tule syötyä. Syön mitä pienessä lounaskahvilassa päivittäin tarjotaan lounaaksi. Ilahduttaa jos noutopöydässä on kalaa. Tarjolla on myös runsas salaattipöytä. Siitä voisin ottaa lautaselle värikästä syötävää nykyistä enemmän.
Alkuillasta keitän kahvit ja syön lihapasteijoita. Ilta menee napsien kaikenlaista. Liian usein popsin makeaa ja suolaista, mutta yhä enemmän myös viinirypäleitä, omenoita, tomaatteja, kurkkua ja porkkanaa.
Ei sentään vegaaniksi
Viikonloppuisin valmistan ruokaa itse. Kalaa pitäisi opetella laittamaan. Liian usein laitan possunfileetä tai kanaa. Näiden kanssa perunaa, pastaa ja riisiä. Siipikarjanlihan syömistä pitäisi kuulemma vähentää ympäristösyistä.
Minun olisi ostettava aterioihin myös kasviksia. Muutenkin pitäisi opetella laittamaan ruokaa hieman uudella tavalla. Niin, että valitsisi raaka-aineita huolellisemmin ja miettisi enemmän tärkeitä ravintoaineita.
Olen silloin tällöin ajatellut, että vähentäisin lihan käyttöä niin, että se jäisi vähitellen kokonaan pois. Täysin vegaaniksi en tietenkään alkaisi, vaan sallisin esimerkiksi kalan. Tosin osaan tehdä monipuolisia ja ainakin itselleni maistuvia aterioita myös kanasta. Täysin vegaanina oleminen on kuulemma haastavaa ja vaatii paljon tietoa ja vahvan motivaation.
Helpoksi kaikille?
Asiantuntijoiden mukaan tavoitteena se, että suosituksia on helppo noudattaa. Ruokakaupoilla on vaikutusmahdollisuus siihen, että asiakkaiden olisi helppoa valita terveellistä ja kestävästi tuotettua ruokaa. Usein esimerkiksi tarjoustuotteet eivät ole terveyttä edistävämpiä. Eräs asiantuntija sanoi lukemassani artikkelissa, että jauhelihan sijaan tarjoukseen voisi laittaa vaikka nopeasti valmistettavaa kotimaista kalaa tai jonkun palkokasvituotteen.
Ravitsemussuositusten tavoitteena on se, että terveellisen ruuan syöminen tehtäisiin yhteiskunnassa helpoksi koko väestölle. Tärkeää tietysti on, että ruokasuositusten mukaisesti syöminen on mahdollista myös edullisesti.
Uusiin suosituksiin yltäminen vaatii joka tapauksessa, ainakin itseni kohdalla, vaivannäköä niin kaupassa kuin omassa keittiössäkin.
Esseeblogi 