Parhaita paloja: Helppoa ruoanlaittoa

Olen kokeillut tehdä herkullisia englantilaisia voileipiä, valmistaa hurmaavaa pastaruokaa ja laittaa lempiruokaani chili con carnea. Olen pitänyt blogia vuoden ja julkaissut myös joitakin ruoka-aiheisia kirjoituksia. Parhaiten on onnistunut sandwichien tekeminen, haastavinta on ollut klassinen pataruoka.

Kaksinkertaisia pikku kolmioita.

Ajatuksenani on poimia joitakin blogin luetuimpia artikkeleita eri aihepiireistä vuoden varrelta. Seuraavassa on yhteenveto ruoka-aiheisista kirjoituksista.

Tuhteja leipiä lounaaksi

Viime syksynä innostuin englantilaisista voileivistä. Omassa suosikkitelevisiosarjassani, Emmerdalessa, kylän asukkaat syövät paljon kerrosleipiä. Sain idean kokeilla, miten minulta onnistuisi sandwichit.

BLT eli pekonivoileipä on englantilainen klassikko. Kirjainyhdistelmä BLT on lyhennys pekonista (bacon), salaatista (lettuce) ja tomaatista (tomato). Herkullinen täytetty leipä sopii lounaaksi tai välipalaksi.

Leivissä on paljon erilaisia täytevaihtoehtoja. Reseptejä on monenlaisia ja niitä voi kuulemma muokata oman maun mukaan.

Juhliin tai herkutteluun

Emmerdalessa on tapana tarjota voileipiä vaikkapa ystävyydenosoituksena. Toiselle valmistetaan leipiä tämän suosikkitäytteillä. Lisäksi kyläläisillä on usein eväänä voileipiä, joista riittää jaettavaksi toisellekin.

Voileivät sopivat mainiosti myös juhliin tai ihan vain herkutteluun. Juhlissa leivistä leikataan reunat pois.

Lähdin rohkeasti tekemään lounasta. Seurasin yhtä valmistusohjetta. Levitin pekonisuikaleita pannulle ja paistoin ne rapeiksi.

Sitten otin kaksi paahtoleipäviipaletta. Levitin niille voita. Asettelin leivälle jäävuorisalaattia, sen päälle rapeaa pekonia ja tomaattiviipaleita. Maustoin leivät mustapippurilla.

Voileivät on helppoa laitettavaa.

Kun olin lakittanut täytteet, painoin toisen leivän alemman päälle. Sitten puolitin leivät. Näin tuli neljä leipäkolmiota. Lounas oli valmis.

Leivät tosiaan veivät nälän. Lounas oli yhdelle miehelle tuhti.

Ensi kerralla jotain muuta

Täytyy sanoa, että BLT ei kuitenkaan ollut aivan minun makuuni. En niin pidä pekonista. Seuraavalla kerralla voisin kokeilla joitakin muitta täytteitä.

Englantilaisten leipien täytteitä voivat olla esimerkiksi savustettu lohi ja tuorejuusto, kurkku ja minttukermajuusto, kinkku ja sinappi sekä kananmunasalaatti ja rucola.

Hurmaavaa pastaruokaa

Tämän vuoden alussa kirjoitin, kuinka alkoi tehdä mieli valmistaa pitkästä aikaa maittava pasta-ateria. Lähdin kauppaan seikkailumielellä. Kun suunnittelin ruoanlaittoa, hain monenlaisia reseptejä.

Halusin tällä kertaa kokeilla kuinka pastaruoka valmistetaan alusta asti oikein eli italialaisittain. Suosikkini on ruokaisia kanapasta.

Ei kaupallista yhteistyötä…

Kun haluaa, että pastaruoka on täydellinen, olisi kuulemma valittava sopiva pastamuoto valitun kastikkeen mukaan. Onttojen ja kuviollisten kanssa käyvät kastikkeet, joissa on mukavasti sattumia. En kuitenkaan valinnut putkimaista penneä tai kierteistä fusiilia vaan otin suosikkiani, nauhamaista tagliatellea.

Nopea kanapasta on arkiruokaa parhaimmillaan, eräässä valmistusohjeessa kuvattiin. Täyteläistä makua pasta saa juustonmakuisesta ruokakermasta.

Ostin kaupasta kanan fileesuikaleita. Otin myös sipulia, currya, suolaa ja mustapippuria. Lisäksi valitsin tavallista ruokakermaa, en niin pidä erikoisista juustoista.

En pysynyt ohjeiden perässä

Aloitin ruoanvalmistamisen, mutta putosin jo pian kärryiltä. Ruskistin kanasuikaleita, mutta ilmeisesti väärin. Se olisi jostain syystä pitänyt tehdä kahdessa vaiheessa. Maustoin kanaa ja lorautin mukaan ruokakermaa.

Keitin pastaa, ja kun se pakkauksessa olevan ohjeen mukaan oli valmista, valutin pastan. Mutta en huomannut, että olisi pitänyt ottaa osa pastan keitinvedestä talteen. Pasta olisi pitänyt tässä vaiheessa sekoittaa kastikkeen joukkoon. Olisi pitänyt myös lisätä keitinvesi. Tämä vaihe meni pieleen.

Pastan keittäminen vaatisi tarkkuutta. Minä kuitenkin luotan pakkauksen kyljessä olevaan ohjeeseen eli siihen kuinka monta minuuttia keittämiseen tarvitaan. Jossain todettiin, että kun pastan keittää hyvin, pienikin annos kastiketta tai pelkkä loraus öljyä, raastettu juusto ja rouhaisu pippuria riittävät ilahduttavaan makunautintoon.

Pasta annoksessa pääosaan

Omasta kanapastasta tuli kuitenkin melko hyvää. Mutta en välttämättä vielä näillä pastataidoillani tarjoaisi ruokiani muille. Mutta on hyvä harjoitella – jos eteen tulisi tilanne, jossa saisin laittaa pastaa jollekin vaikka illalliseksi.

Ainakin nälkä lähti.

Valmistusohjeet minun on syytä lukea seuraavalla kerralla tarkemmin. Laadukas pasta ei siis välttämättä kaipaa monimutkaista kastiketta. Kun pasta on keitetty hyvin, se näyttelee annoksen pääosaa ja joukkoon sekoitetun kastikkeen tehtäväksi jää annoksen täydentäminen.

Minä olen ajatellut tähän asti aivan päinvastoin.

Helpoksi sanottu lempiruoka

Päätin pari kuukautta sitten laittaa lauantaille herkullista pataruokaa. Chili con carnen valmistamiseen on hieman erilaisia aineksia ja ohjeita. Minulla meni ruoanlaitossa pieleen vain kaksi asiaa. Olin tutustunut resepteihin huolella.

Chili con carne on yksi suosikeistani, mutta en ole aiemmin valmistanut sitä itse. Ajattelin, ettei tämän klassikkoruoan valmistaminen niin vaikeaa voi olla.

Kun etsin valmistusohjeita, oli joukossa hyvin monimutkaiselta ja vaativalta vaikuttava ohje, jossa oli hyvin monenlaisia aineksia ja vaiheita. Ohjeen mukaan olisi pitänyt liottaa kuivattuja papuja vedessä yön yli kattilassa. Seuraavana päivänä olisi pitänyt keittää papuja hiljalleen 40 minuuttia. Ja vasta tästä olisi alkanut hyvin monivaiheinen ja vaikeaselkoinen valmistaminen.

Löysin kuitenkin helpolta vaikuttavan reseptin. Kävin perjantaina kaupassa ostamassa kaiken tarvittavan, kuten jauhelihaa, ruskeita papuja ja chilitomaattimurskaa.

Vaikutti alkuun helpolta

Päätin noudattaa helppoa valmistusohjetta, jossa ei ollut paljon erilaisia vaiheita. Valmiin murskan lisäksi tarvittiin vain sipulia, valkosipulia, paprikaa, vettä ja suolaa. Alku näytti helpolta ja valmistusvaiheet selkeältä.

Tämä kävi helposti.

Ruskistin kattilassa jauhelihan, lisäsin joukkoon hienonnettua sipulia ja valkosipulinkynttä sekä kuutioitua paprikaa. Annoin niiden pehmetä hetken.

Minulla ei ole siivilää, jossa olisi pitänyt valuttaa pavut, mutta huuhdoin niitä kylmällä vedellä. Kaadoin joukkoon chilitomaattimurskan ja vettä. Annoin hautua noin kymmenen minuuttia. Tarkistin välillä makua ja lisäsin suolaa.

Kun ruoka oli valmista, istuin pöytään. Huomasin, ettei chili con carnessa ollut makua niin kuin siinä pitäisi olla. Lisäsin mausteita, joita toisessa ohjeessa oli mainittu. Laitoin hiukan mustapippuria ja jauhettua paprikaa.

Huolellisempaa valmistelua

On sanottava, että ei olisi pitänyt luottaa yksinkertaisimpaan ohjeeseen ja valita valmista chilitomaattimurskaa. Olisi ollut parempi tehdä se oikein eli laittaa oikeaa chiliä hienonnettuna ja tämän lisäksi erikseen tomaattipyrettä ja paseerattua tomaattia.

Tuli valmistettua nyt ruokaa hieman soveltaen eri ohjeiden mukaan. Suosittelen seuraamaan vain yhtä ohjetta.

Chili con carne tarjoillaan yleensä keitetyn riisin kanssa. Mutta se sopii myös tortillojen tai tacojen täytteeksi. Minä laitoin itselleni nacho chipsejä.

Itsetehdyksi ihan hyvää.

Ruoka olisi varmasti ollut helpompikin valmistaa suunnittelemalla hieman etukäteen. Olisi pitänyt tehdä kaikki vaiheet huolella. Chili con carne ei ihan onnistunut, mutta oli ihan herkullista minun makuuni. Ruoka oli sittenkin sopivan mausteista ja ainakin täyttävää.

Muistan kuinka erään kerran sain tätä pataruokaa lounasravintolassa. Se oli niin erinomaista, että hain ruokaa lisää seisovasta pöydästä kaksi kertaa.

Olen huomannut omassa ruoanlaitossa sen, että pitäisi olla hieman huolellisempi ja kärsivällisempi. Sillä tavalla varmasti onnistun paremmin.

Oikea mielen ja makujen juhla

Ihmisten kokemus arjesta vaihtelee. Yhdelle arki rutiineineen tuottaa tyytyväisyyttä, jopa onnea – toisenlainen persoonallisuus taas kaipaa uusia kokemuksia. Näin todettiin eräässä artikkelissa.

En malttanut odottaa, että pääsen grillaamaan.

Monelle luksus on enemmänkin aikaa ja kokemuksia kuin materiaa ja statusta. Minulle luksusta on ”ruokasauhut” lounaan jälkeen, pullakahvit iltapäivällä ja televisiosarjan uusi jakso alkuillasta.

Ennen talouteni romahtamista oli luksusta käydä joskus lounaalla ravintolassa. Mutta kyllä nälkä ja rahattomuus opettavat laittamaan ruokaa itse, sanottiin jossain. Itse kuitenkin pärjäilen viikolla lähinnä valmisaterioilla. Mutta viikonloppuisin innostun kokkailemaan.

Kirsi Kostamon kirjassa Hyvän mielen keittiö (Minerva, 2010) kerrotaan, että hyvän ruoan terveysvaikutukset alkavat jo sen valmistamisesta. ”Myönteinen, utelias ja avoin asenne ruoanlaittoon ja elämään tekee keittiössä puuhaamisesta kokonaisvaltaisen nautinnon, oikean mielen ja makujen juhlan.” On totta, että itse tehty ateria ilahduttaa.

Grilliherkkuja omassa keittiössä

Kokkaileminen on mieluisaa puuhaa viikonloppuisin. Monet keittokirjat tosin sisältävät liian monimutkaisia reseptejä. Niitä pitää hieman yksinkertaistaa. Mutta onnistun yleensä valmistamaan ihan herkullisia aterioita.

Tänään avaan ”grillikauden” valmistamalla – tosin pannulla – grillimarinoituja fileepihvejä. Tänään pihvien kanssa on mustapippuri-grillisalaattia.

En malttanut odottaa niin kauan, että pääsen grillaamaan kesällä. Matkustan kesällä lomailemaan pieneen kauniiseen maalaiskuntaan, jossa ennen asuin muutamia vuosia, ja jossa minulla on paljon kavereita. Moni kaveri kutsuu minut kesäisin grillaamaan ja viettämään iltaa.

Nakkikioskien mättöherkut maistuivat

Muistan kuinka Helsingissä asuessani oli mahtavaa päästä yökerhosta valomerkin jälkeen snägärille. Tuplaporilainen kylmällä maidolla maistui kertakaikkisen hyvältä kaiken kaljan, drinkkien ja sikarien jälkeen.

Helsingin ravintoloissakin oli hienoa kiertää. Kun hengailin erään tanssinopettajan kanssa, suostuin syömään ravintolassa päivästä toiseen kasvispizzoja tai paputortilla-annoksia, ja nekin puoliksi, koska hän oli pieniruokainen. Minulla olisi ollut etenkin krapulapäivinä kauhea nälkä, ja ruokalistalla olisi ollut pihviannoksia. Erään tutkimuksen mukaan miehet syövät enemmän istuessaan naisen seurassa tehdäkseen vaikutuksen.

Rauhallinen ateriahetki kiireisenä arkenakin

Kiireetön syöminen myös arkena on tärkeää. Lääkäri Pippa Laukka kirjoitti kolumnissaan, että useat voisivat paremmin, jos panostaisivat rauhalliseen ateriahetkeen ja tietoiseen syömiseen. Kannattaa siis tehdä päivän terveysteko ja nauttia hitaasta lounaasta.

Lukemassani artikkelissa todettiin, että suurin osa ihmisen elämästä on väistämättä arkea. ”Koska arjen kanssa on kuitenkin elettävä, onhan siitä syytä tehdä itselleen myös mahdollisen mukavaa”, artikkelissa neuvottiin. ”Arjen onnessa voi olla kyse niinkin pienistä asioista, kuin mihin huomionsa kiinnittää ja suuntaa.”

Mukavuus on pienissä hetkissä. Terapeutti, kouluttaja ja kirjailija Tommy Hellsten on todennut, että ihminen tarvitsee iloitakseen yllättävän vähän.