Erilaisten riippuvuuksien vaikutukset työelämään ovat paljon laajempia kuin tähän asti on ymmärretty. Itselläni jatkuva työpaine näkyi ennen addiktioina. Olin viinaan menevä työnarkomaani. Elin yhdessä vaiheessa kuin kaksoiselämää. Oli yksi minä, joka huolehtii töistään, ja sitten oli lähes alkoholisti-minä taustalla. Tällainen elämä oli mahdollista, sillä minulla ei ollut muita velvollisuuksia. Ei ollut kotielämää eikä harrastuksia.
Pakenin stressiä alkoholiin.
Ylen artikkelissa kerrottiin naisesta, joka tuli riippuvaiseksi nettipelaamisesta. Hän aloitti pelaamisen heti aamulla herättyään ja jatkoi sitä iltaan asti, jopa töissä. Nettipelaaminen sai vähitellen yliotteen kaikesta muusta.
A-klinikkasäätiön toimitusjohtaja Hannu Jouhki totesi artikkelissa, että erilaisten riippuvuuksien määrä kasvaa, ja yksi syy on kuormittava työelämä. Tähän myös työpaikoilla pitäisi herätä. Alkoholin aiheuttamien haittojen on arvioitu maksavan suomalaisille työpaikoille noin 500 miljoonaa euroa vuodessa, mutta todellinen summa on huomattavasti suurempi. Kun mukaan lasketaan huumeet, digiriippuvuudet, rahapelaaminen ja muut toiminnalliset addiktiot, puhutaan jo miljardiluokan kustannuksista.
Päihdepalvelujen puolella nuoria aikuisia, alle kolmekymppisiä, alkaa hakeutua vieroitushoitoihin kokaiinin takia.
Alkoholiongelmaan osataan jo työpaikoilla suhtautua vakavasti. Nyt rinnalle ovat nousseet uudemmat ilmiöt. Esimerkiksi juuri rahapelaaminen pysyy usein piilossa. Riippuvuus syö työaikaa ja keskittymiskykyä.
Myös sosiaalinen media koukuttaa yhä useampia. Kun työ ei etene, some on aina lähellä. Siellä kuluu huomaamatta paljon aikaa.
Peliriippuvuus on erityisen vaikea asia, koska se ei näy ulospäin
Rahapelaamisesta kärsineellä naisella ratkaiseva hetki tuli eräänä päivänä työpaikan tietokoneen äärellä. Nainen oli pelannut viimeiset rahat, ja silloin hän ajatteli, että tää oli tässä, ja tän pitää loppua. Hän sai apua peliongelmaisia auttavan chatin kautta apua. Työpaikalla naisen tunnustus otettiin ensin vastaan järkytyksenä, mutta työnantaja suhtautui lopulta ymmärtäväisesti.
Roimaakin alkoholinkäyttöä
Itse tein pitkää päivää. Krooniseen työstressiin kaipasin päivittäin kunnon nollausta. Oli tapana mennä muutamalle töiden jälkeiselle oluelle pubiin. Lisäksi liikuin arkenakin kuppiloissa erilaisissa puolituttujen porukoissa, joissa alkoholinkäyttö oli joskus roimaakin.
Seuraavat päivät töissä olivat vaikeita. Menin usein huonosti nukutun yön jälkeen suoraan asiakkaan luokse tärkeään tapaamiseen. Kädet vapisivat ja läikytin kahvia pöydälle. Skarppasin parhaani mukaan, mutta vointini varmasti pantiin merkille. Lounaalla johtajan kanssa ruoka ei tahtonut mennä alas, eikä ajatus kulkenut. En tiedä mitä pomo ajatteli. Hän ei varmasti voinut kuvitellakaan, että minulla olisi ongelma, koska olin niin sitoutunut työhön.
Kuormittava työ ja pakonomainen kaljoittelu hallitsivat elämää.
Minua kehotettiin moneen kertaan hidastamaan työtahtiani. Tein pitkää päivää, jopa 80-tuntisia työviikkoja. Kun katson asiaa taaksepäin, työ oli minulle addiktio. Sain siitä voimakasta tyydytystä, mutta samalla pakenin sitä niukalla vapaa-ajallani. Olin aikaansaava tekijä, mutta taustalla oli riippuvuuksissa rämpivä heikko mies.
Odotukset työpaikalla johtavassa asemassa olivat toisaalta kovia, jopa ylimitoitettuja. Halusin paeta riittämättömyyden tunnetta.
Kaipasin myös ihmisten huomiota. Halusin erilaisiin outoihinkin porukoihin, ja lisäksi solmin lyhyitä parisuhteita.
Työpaikallani oli olemassa menettely, kuinka alkoholiongelmissa työntekijä ohjataan hoitoon. Sitä, että yksi johtoryhmän jäsenistä käytti liiaksi alkoholia ei huomattu, eikä siitä huomautettu minulle lainkaan.
Minulle arkinenkin tissuttelu ei edes ollut juhlimista vaan pakonomainen tapa.
Nousin tästä rosoisesta elämäntavasta jaloilleni omin voimin. Tein päätöksen, että juominen oli sallittua vain viikonloppuisin, eikä aina silloinkaan, koska työt menivät edelle. Tein vapaallakin rästitöitä eikä viina mahtunut kuvaan.
Mutta, kun koin lopulta burnoutin, ja ajauduin sairauslomalle, kapakoissa istumiselle jäi aikaa. Se osaltaan vaikeutti paluuta töihin, ja työelämä jäi masennuksen ja ikään kuin sitä korjaavan ryyppäämisen vuoksi pitkäksi aikaa.
Paine näkyy addiktioina
Uudeksi kasvavaksi ilmiöksi asiantuntija nostaa aivodopingin eli lääkkeiden tai muiden valmisteiden käytön keskittymisen ja suorituskyvyn parantamiseksi. Kyse ei ole mielihyvästä, vaan paineesta suoriutua paremmin. Ajatellaan, ettei pärjää ilmaan lääkkeitä.
Alkoholin haitat tunnistettiin työelämässä vasta vuosikymmenten jälkeen. Samanlaista ymmärrystä tarvitaan asiantuntijan mukaan nyt uusista riippuvuuksista.
Työelämä on kognitiivisesti kuormittavaa, ja paine näkyy addiktioina. Työpaikoilla on tärkeä rooli ilmiön tunnistamisessa ja puheeksi ottamisessa.
Esseeblogi 