Uutta iloista ja monimutkaista pop-revittelyä

En ole aiemmin ymmärtänyt, mitä on voimaannuttamispoppi, mutta sen aika onkin kuulemma jo ohi. Nykyajan popmusiikin sanotaan olevan monimuotoista ja jatkuvasti kehittyvää. Mutta ovatko popmelodiat yksinkertaistuneet?

Ennen laitettiin soimaan mieluinen älppäri.

Popin lyriikat käsittelevät henkilökohtaisia ja yhteiskunnallisia teemoja, kuten identiteettiä, mielenterveyttä, ihmissuhteita ja rakkautta. Musiikkivideoilla, sosiaalisella medialla ja artistien visuaalisella ilmeellä on tärkeä osa nykypopissa.

En seuraa nykyajan populaarimusiikkia. Omassa radiossani soivat menneiden vuosikymmenten klassikkohitit. Voisin toki kuunnella nykypäivän hittejä soittavia radiokanavia tai käydä läpi soittolistoja suoratoistopalveluista. Ehkä voisinkin tutustua nykypoppiin. Se voisi ihan hyvin toimiakin.

Voimaannuttavaa poppia

Luin Helsingin Sanomien kulttuuritoimittajan kommenttikirjoituksen, jossa hän toteaa, että voimaannuttavan popin aika on ohi. Sen kuulemma osoittaa Sabrina Carpenter. Minulla ei ole mitään tietoa kyseisestä artistista. Mutta Carpenterin flirttailevat sanoitukset ja tunnistettava tyyli tekevät hänestä toimittajan mielestä raikkaan popnimen.

Toimittaja kirjoittaa, että Carpenterin musiikki on iloista ja osin itseironista pop-revittelyä. ”Se on mukavaa vastapainoa viime vuosien trendille, jossa monet artistit esittävät teennäistä, Barbie-elokuvaan sopivaa voimaannuttamispoppia.”

Ennen riitti oma levyhyllyllinen musiikkia.

Ja mitä on voimaannuttamispoppi? Sen sanotaan viittaavan popmusiikkiin, joka keskittyy voimaannuttaviin ja inspiroiviin teemoihin. Tällaiset kappaleet käsittelevät itseluottamusta, itsensä hyväksymistä ja henkilökohtaista kasvua. Biisit antavat voimaa ja rohkaisua. Tällaisia hittien nimiä ovat ymmärtäneeksi suomeksi muun muassa ”Karjaisu”, ”Itsevarma” ja ”Taistelulaulu”.

Täytyy kuitenkin huomauttaa, että voimaannuttavaa poppia on tietysti ollut aina popmusiikin historiassa. Sitä ei vain ole ”luokiteltu” erikseen.

Yksinkertaisempaa poppia?

Minusta tuntuu, että popmelodiat ovat nykyisin aiempaa yksinkertaisempia. Ja tämä havainto taitaa olla aivan oikea, sillä asiaa on tutkittukin. Ennen hittibiiseissä kikkailtiin laulumetodeilla, nykyään niistä löytyy kuulemma enemmän tasoja ja tekstuureja. Tutkijat analysoivat hittikappaleiden päämelodioita – yleensä laulumelodioita – vuosien 1950 ja 2022 välillä. Melodioiden yksinkertaistuminen ei tarkoita välttämättä kappaleiden yksinkertaistumista, kerrotaan tutkimusta käsittelevässä Ylen artikkelissa.

Nykyajan poppi yhdistelee vaikutteita eri genreistä

Aiemmin musiikkia tehtiin kourallisella soittimia, ja mutkikkuutta lisättiin usein lauluosuuksien avulla. Melodioiden sijasta monimutkaisuus voi liittyä nykyään myös äänenlaatuun ja elementtien yhdistelemiseen, joita uudet digitaaliset työkalut helpottavat. On siis mahdollista, että melodiat ovat yksinkertaistuneet juuri siksi, että muut elementit ovat monimutkaistuneet, artikkelissa kerrotaan.

LP-levy eli pitkäsoitto, vinyyli, lätty, älppäri…

On todettu, että nuoret kuuntelevat nykyisin enimmäkseen yksittäisiä biisejä eri artisteilta, eivät niinkään kokonaisia albumeja. Musiikkia kuunnellaan paljon suoratoistopalveluista, mutta digitaalisesta musiikista ei ole aina valmiita maksamaan.

Ennen ostettiin albumeja eli LP-levyjä. Oli mahtavaa laittaa uusi levy soimaan stereoista ensimmäistä kertaa, ja kuunnella se nimenomaan kerralla kokonaan.