Avainsana: kesäsuhde

”Kesäsuhde tuo sinusta parhaat puolet esiin”, kirjoitettiin naistenlehdessä. Omalla kohdallani en ole tästä aivan varma. Olen rakastunut monesti kesällä päätä pahkaa, ja se on aiheuttanut monenlaista hulluutta. Sisäinen ja ulkoinen sekoilu ovat yhdistyneet rakastumisessa. Olen saanut kokea muutaman lomaromanssin, jotka näin kesällä palaavat mieleen. Olen käyttäytynyt suhteissa kuin typerys. Olen odottanut liikoja, ja siksi aina suuresti pettynyt.

Kun toisella on kovempi jano.

”Rakkaus tuntuu olevan painovoiman piirissä, vaikka rakastunut pitää oloaan hyvin kevyenä ja kylpee valossa.” Näin on kirjoittanut filosofi Timo Airaksinen. ”Kaikki on harhaa, sillä ihastuksen hurmio on eri asia kuin rakkaus.”

Airaksinen kirjoittaa: ”Rakastunut alkaa kuvitella kaikenlaista omituista toisesta henkilöstä, vaatia häneltä mahdottomia ja rakentaa yhteisen tulevaisuuden kuvaa.” Näin olen itsekin sortunut kuvittelemaan. ”Oudointa on menneisyyden muuttaminen. Toisen henkilöhistoria rakennetaan kokonaan uusiksi ja tulevaisuus maalaillaan mahdottomaksi. Rakkaus on ensikertaista ja ainutlaatuista. Kaikki aikaisemmat suhteet ovat merkityksettömiä tai ehkä niitä ei ole edes ollutkaan,” Airaksinen kuvailee.

Kepeitä ja kipeitä romansseja

Minulla on ollut muutama kesäromanssi, joissa on ollut sekä ilon sykähdyksiä että isoa ikävää. Minulla on ollut toiveita siitä, että romanssi jatkuisi myös arjen koittaessa, ja että siitä kehkeytyisi aito suhde.

Sydän sykkimään! Saapuvan sun jo nään, ja elämältä maistuu tää. (Kappaleesta Kesän lapsi, san. C. Johansson)

On todettu, että rakkaussuhteen alkuvaiheessa naiset tekevät hyvin harvoin lupauksia. Ikuista ystävyyttä tai ikuista rakkautta vannovat pikemminkin miehet. Itse olen muutaman viikon tuttavuuden jälkeen alkanut suunnitella toisen luokse muuttamista tai yhteisen hulppean asunnon ostamista.

Kun katson taaksepäin, on hyvin nopeasti syttynyt rakkauteni saattanut olla myös yksipuolista. Airaksinen on kirjoittanut, että yksipuolinen rakkaus orjuuttaa lopulta rakastavan, jonka eroksen kaipuu on niin väkevä, ettei mikään uhraus tunteen ekonomiassa ole liian suuri. Mutta ympäristön mielestä tilanne menee jossakin vaiheessa ylettömäksi ja rakastava joutuu naurunalaiseksi.

Minulle on naurettu, kun olen ollut jopa itkuinen ihmisten ilmoilla, silloin kun olen kokenut, ettei uusi suhteeni olekaan sellaista kuin olen ehtinyt unelmoida. Olen nyyhkyttänyt kaikkien nähden kapakassakin, kun olen ollut loiventamassa sydänsuruja. Ja alkoholinkäyttöni on saattanut entisestään loitontaa uutta ystävääni minusta. Olen ollut reppana ja kaikkea muuta kuin miehen tulee olla.

Pelkoa ja epävarmuutta

Nainen on ollut minulle usein itsetunnon antaja. Seurustelukumppaniin on liittynyt haave suuresta muutoksesta. Kuinka jonkun toisen myötä voisin arvostaa enemmän itseäni. Joskus olen janonnut naisten ihailua jopa narsistisesti. Olen ollut suhteissa paitsi herkkä ja epävarma myös omistava.

Eräässä artikkelissa kerrottiin, että onnistunut lomaromanssi tuo iloa pitkään myös päättymisen jälkeen. Parhaimmillaan lomaromanssit altistavat meidät uusille kohtaamisille, jossa työnimikkeet ja kuukausiansiot unohtuvat.

Erityisen ihanassa ihastumisessa nuorena aikuisena omalla työnimikkeelläni ja saamallani palkankorotuksella oli kuitenkin merkitystä romanssissa. Olin ”päällikkö” ja lisäksi pystyin tarjoamaan mielitietylleni koko kalliin kesän.

Myös paineet omasta vartalosta jäävät lomaromanssissa asiantuntijan mukaan taa. Itse pohdin jatkuvasti olinko riittävä naiselle, jolla olisi joka ollut uutta seuraa tarjolla.

Ystäväni löi luukun kiinni lomien loputtua. Häntä alkoi häiritä runsas alkoholinkäyttöni niin, ettei hän pitänyt edes horjahtelevasta kävelytyylistäni. Jotenkin olin kaiken aikaa ollut suhteessa niin epävarma, että olin kuin huomaamatta pienessä sievässä kaiken aikaa. Romanssi toi päättymisensä jälkeen suurta pettymystä, kaipausta ja ahdistusta.

Lomaromanssin toteutumiseksi ihmisellä täytyy olla kykyä heittäytyä ja hyvä itsetuntemus. Näin sanoi parisuhde- ja seksuaaliterapeutti eräässä artikkelissa. ”Omien tunteidensa suojelemiseksi kannattaa miettiä, mitä mahdolliselta suhteelta haluaa. Läheisyyttä, huomiota, kevyttä ilonpitoa vai vakavampaa?” Minä olin toivonut, että ystävyydestä kehkeytyisi muutakin, mutta ystävälleni kaikki oli vain ilonpitoa. Ymmärsin, että hänellä on ollut monia lyhyitä suhteita.

Arkinen romanssi

Seuraavan kerran sain hypätä kesäromanssin pyörteisiin, kun olin muuttanut kaupungista pieneen maalaiskuntaan. Kirjoittelin pitkään naisen kanssa netissä ja sovimme treffit. Nainen ajoi kaupungista pitkän matkan syrjäiseen kylään tapaamaan minua. Treffit venyivät pitkälle iltaan. Hän viihtyi ja jäi yöksi.

Nainen kävi töissä ja tapailimme viikonloppuisin, kun hän ajoi luokseni. Hän laittoi ruokaa, siivoili kotonani ja korjaili vaatteitani. Suhteessa oli jo pian jotenkin arkinen tuntu. Mietin, olinko vihdoin tavoittanut jotain pysyvämpää.

Kävelimme kylällä käsikädessä, ja meitä pidettiin niin rakastuneina.

Se onkin onni, että saan taas maalla kuuta tuijottaa ja rakastaa. (Kappaleesta R-A-K-A-S, san. C. Johansson)

Kesän lopulla nainen kuitenkin soitti: ”Tota, mä oon vähän miettinyt tätä meidän suhdetta, ja…” Joitain syitäkin sain sille, ettei hän halunnut enää jatkaa kanssani. Nainen oli kohtelias. Päällimmäinen perustelu eroon oli se, että asuin hevonkuusessa eli pitkän ajomatkan päässä. Minä tosin olisin ollut valmis muuttamaan lähemmäksikin häntä, vaikka vain kävelymatkan päähän.

Kun odottaa turhaan

Kun muutin maalta kaupunkiin, minusta tuli nopeasti yksi lähikuppilan kantaporukasta. Iskin silmäni erääseen naiseen. Välillemme syttyi varsin erityislaatuinen suhde. Päätimme viettää kesää yhdessä.

Pian jouduin kuitenkin huomaamaan, ettei häntä juuri näy. Tapasimme lyhyesti silloin tällöin, kun hän tuli illalla kantapaikkaan, ja lähti sitten porukalla kaupungille yöelämään. Samaan aikaan minä olin jo valmis lähtemään kotiin.

Kiertelin päivisin yksin terasseja. Iskelmä kuvasi tuntojani: ”Yhden päivän kokonaan sinun kanssasi jos saan, mitään muuta niin toivo mä en.” Jukka Kuoppamäki laulaa kappaleessaan ”Paljon sanomatta jää” kuinka ”sanat hellät kaikki nuo, takaisin mä kutsun luo, kaikki nuo joita toistan kaivaten.” Minä lähettelin helliä sanoja tekstiviesteillä. Jos ystävä vastasi ikävöivään viestiin, hän kirjoitti, että aikaahan meillä on.

Ystäväni tuli ja meni. Minua alkoi jännittää kaikki kohtaamiset, kun osuimme kantabaariin samaan aikaan. Pöytäseurueessa seurustelukumppanillani oli usein tapana puhua minun ohitseni aivan kuin en olisi lainkaan läsnä. Hän saattoi keskustella terassilla kolmannen, usein miespuolisen, henkilön kanssa.

Kun olin iltaisin kotona, ”Paljon sanomatta jää” soi mielessäni: ”Sua ajattelen usein kun en unta saa. Mitä kaikkea sun kanssas tekisin. Vaan kun saavut, eroa jo pelkään tulevaa. Osaa olla mä en niin kuin halusin.”

Syksy saapui ja terassit tyhjenivät.

Vähitellen tilanne kävi mahdottomaksi, ja minun oli pyyhittävä kyyneleet ja myönnettävä, ettei hän ollut minulle se oikea. Hän oli jättänyt minut – sitä edes sanomatta. Sain istuskella yksin terasseilla, ja koota taas kerran itseäni.

Timo Airaksinen kirjoittaa: ”Entä kun toinen jättää? Rakas ei tule takaisin. Mistä nyt saada hulluuden onni vai onko kyseessä puhdas tuska.” Minun oli tultava järkiini ja selvittävä taas tilanteesta, jossa olin ollut aiemminkin.

Lauloin mielessäni, kuinka ”sua mä kaipaan kun syksyistä maantietä kuljen.”

Tutustumisesta eroon

Kun katson asiaa taaksepäin, ymmärrän, että olen turhaan odottanut kesäsuhteista jotain vakavampaa. Olen kiintynyt liian helposti ja tehnyt turhia olettamuksia. Olisi pitänyt vain osata nauttia onnen täyttämistä huumaavista kesäpäivistä – ja öistä. Joskus muistelen kaiholla rakkauden täyteisiä aikoja.

…sekä rinnassa riehuva rakkaus. Ja pettymys tuo – totta tosiaan. Väliaikaista kaikki on vaan. (Kappaleesta Väliaikainen, san. Tatu Pekkarinen)

Olen monesta tutustumisesta ja lyhyestäkin ystävyydestä kiitollinen. On ollut ihania ihmisiä, mukavia kokemuksia ja kauniita hetkiä. Olen oppinut, että romantiikan roihutessakin kannattaa pitää itsestään huolta.

Yhteenvetona voi todeta, että ihastumisvaiheen syvennyttyä tapahtuva ero on kipeä. Silloin ei ole ehtinyt vielä edes riidelläkään, vaan kaikki on ollut tutustumista, ihastumista ja heittäytymistä ja kun tämä otetaan pois, ero on vaikeaa.