Avainsana: ihmissuhteet

Tummat pilvet varjostivat ystävyyssuhteita

Ihmissuhteet vaativat ylläpitoa. On tärkeää, että on läheisiä ihmisiä ympärillä. Mitä minuun tulee, olen onnistunut pilaamaan monta hyvää ystävyyssuhdetta.

Ystävät olisivat pysyneet rinnalla.

Annoin muutaman vuoden aikana monen ystävyyssuhteen hiipua. En enää pitänyt yhteyttä ihmisiin tai sanoin jopa välit poikki. Myös parisuhde lakastui.

Yksi vaikuttava tekijä, joka pakottaa pohtimaan, onko minusta ystäväksi lainkaan on se, että minussa on välillä ollut kestämistä. Aiheutin ennen kavereissa syvää huolta. Olin pitkään itsesäälissä rypevä rasittava ihminen. Olen ollut vaativa ja riippuvainen monissa ihmissuhteissa.

Olin hankala kaveri

Sain paljon uusia kavereita aikoinaan kun muutin Helsingistä pienelle maaseutupaikkakunnalle. Tunsin kirkonkylällä yhteisöllisyyttä. Tuttuja ihmisiä tuli nähtyä päivittäin, ja kuulumisia vaihdettiin kahvilassa kaikkien kanssa.

Ystävystyin minua hieman vanhemman miehen kanssa. Hän myös auttoi uutta maalaista monin tavoin, kun minulla oli ajoittaisia vaikeuksia elämässä. Olin työuupumuksen jälkeen halunnut vaihtaa maisemia, mutta kaikki ei lähtenyt menemään toivotusti. Monet ongelmat seurasivat perässä.

Roima alkoholinkäyttöni toi lievästi sanottuna haasteita minut tunteville ihmisille. Jouduin turvautumaan ja ripustautumaan monesti muihin.

Yksin suuressa eläväisessä kaupungissa

Muutin myöhemmin suurkaupunkiin, jossa myös löytyi helposti kavereita. Heitä tuli kuitenkin nähtyä pääosin kantakuppilassa. Kun minä sairastuin ja jouduin luopumaan alkoholista, jäi myös kapakassa istuminen. En halunnut istua pubissa, koska juomaan ratkeaminen olisi ollut yhä mahdollista. Tämän myötä myös kaveruus vähitellen monen kanssa jäi.

Sairastelin paljon. Minulla ei ollut voimia ihmissuhteiden ylläpitämiseen. Myös yhteydenpito parhaaseen ystävääni jäi. Meillä oli myös pieniä väärinkäsityksiä.

Pian olin aivan yksin. En enää viihtynyt eläväisessä ja iloisessa isossa kaupungissa. Meni muutama vuosi, ja päätin palata juurilleni. Asetuin keskisuureen kaupunkiin. Huomasin pian kuinka kotikaupunki oli muuttunut niin, etten tuntenut ketään.

Emme olleet nähneet ystävän kanssa kahdeksaan vuoteen

En ollut vähään aikaan käynyt myöskään vanhalla asuinpaikkakunnalla maaseudulla. Pari vuotta sitten kuitenkin päätin lähteä maalle lomailemaan.

Yhtenä lauantai-iltana, kun istuin kirkonkylällä ravintolan terassilla huomasin, että ystäväni, jonka kanssa ajauduimme erillemme kahdeksan vuotta aiemmin, istui kavereidensa kanssa läheisessä pöydässä. Pian ystäväni kulki toiseen pöytään, mutta ei ilmeisesti ollut huomaavinaankaan minua. Sanoin hiljaa itsekseni ”höh”, mutta toisaalta arastelin sitäkin, jos törmäisimme.

Meni puoli tuntia ja sitten ystäväni tulikin pöytääni. Mies kertoi, että hänen naisystävänsä oli huomannut minut. Olin jännittynyt. Vaihdoimme päällimmäisiä kuulumisia. Sanoin, että olen usein ajatellut mitä hänelle mahtaa kuulua. Ystäväkin sanoi, että on miettinyt voisikohan minulle soittaa. Pyysin anteeksi, etten enää ollut pitänyt yhteyttä. Kerroin siihen syyn. Sairastelun ja siitä johtuneen alakulon myötä kaikki jäi tuolloin.

Heti tämän pienen jutustelumme myötä pystyimme päästämään irti menneistä, ja jatkamaan ystävinä eteenpäin. Ystävä kutsui käymään seuraavana päivänä. Joimme viinerikahvit ja juttelimme niin kuin aina ennenkin.

Ihmissuhteet tuovat merkitystä, ja niitä pitää vaalia

On selvää, että ystävien pitäminen vierellämme tekee meistä vahvempia. Jo ystävien läsnäolo pystyy monesti minimoimaan ongelmamme, eräässä artikkelissa todettiin. Minä olen saanut tuntea ystävyyden voiman. Ystävät ovat puskeneet minua eteenpäin silloin, kun kaikki on tuntunut raskaalta.

Ystävyys on kuin paikka auringossa.

Toivottavasti olen parempi ystävä

Olen ajoittain ollut kenkku kaveri. Olen loukkaantunut herkästi. Kun olen tuntenut, että minulle on tehty väärin, on reaktio ollut ylimitoitettu. Olen kuitenkin antanut anteeksi. Ihmiset tekevät virheitä. Minä sen omasta itsestäni tiedän. En ole aina huomannut osoittaa kiitollisuutta ystäviäni kohtaan.

On tärkeää, että on joku joka muistaa ja pitää yhteyttä. Olen taas kesällä päässyt lomailemaan maalla entisellä asuinpaikkakunnalla, ja viettämään aikaa ystävien kanssa. Muutoin soittelemme ja vaihdamme viestejä.

Oma näkemykseni on, että hyvien ihmissuhteiden vaalimista on myös omasta itsestä huolehtiminen. Kun itse voi hyvin, on myös parempi ystävä toiselle.

Monin tavoin ilmenevää itsekkyyttä

Itsekkyys ei ole mukava piirre ihmisessä. Minun on myönnettävä, että olen ollut itsekäs. Liian monesti olen keskittynyt vain omiin tarpeisiin ja etuihin.

Keitinkö huomaamatta vain itselleni?

Itsekkyys on ilmennyt monin eri tavoin. Esimerkiksi parisuhteissa, joita on riittänyt, olen halunnut vain itsekkäästi styylata, hengailla. En ole miettinyt olisiko toisella myös muita toiveita ja odotuksia suhteessa. Myöhemmin olen huomannut, että olen tuhlannut toisen tunteita ja aikaa.

Minulle oli nuorena aikuisena tärkeää läheisyys. Myös yhteiset kokemukset, kuten yhdessä juhliminen kaupungin yössä oli, no – hauskaa. En ymmärtänyt, että toinen olisi voinut toivoa myös toisenlaista yhdessä olemista.

Ennen oli tärkeää, että minua kohtaan oli lämpimiä tunteita. Tarvitsin sitä, että minua ihailtiin ja arvostettiin. Vähintäänkin erikoista, myönnän.

Olin tuntemattomissakin porukoissa paljon äänessä, ja saatoin myös kehuskella itseäni. Hain myös hyväksyntää. Tätä selittää myös yksinäisyys. Se oli musertava tunne, joka hallitsi minua nuorena aikuisena ihmisvirran keskellä suurkaupungissa.

Muiden tarpeet töissä

Sen sijaan en näe, että olisin työyhteisössä ollut itsekeskeinen. Johtajana halusin palvella. Halusin saada johdettavani loistamaan. Pyrin ottamaan kaikki tarpeet huomioon. Edistin monen työntekijän asiaa ja myös asemaa.

Menestyin aiemmin työelämässä. En varsinaisesti pyrkinyt luomaan nousujohteista uraa, mutta minulle osoitettiin aina uusia vastuualueita ja johtotehtäviä. Näin ympärilläni myös itsekästä toimintaa. Tunsin alalta ihmisiä, jotka pyrkivät edistämään uraansa muiden kustannuksella.

Mikään ei riittänyt

Mutta – ei siinä kaikki. Työelämän jäätyä uupumuksen vuoksi, ei elämässä ollut muuta sisältöä. Minulle jäi töiden jälkeen vain keskikalja. Ja vähitellen itsekkyyteni sai aivan uusia muotoja.

Hylkäsin tärkeän ihmisen, joka oli ajatellut, että suhteemme kestää pienet töyssyt, kuten minun masennukseni. Kännäily otti kuitenkin elämässäni vallan.

Kaikki alkoi pyöriä minun ympärillä. Läheisten suhtautuminen minuun vaihteli huolen, surun ja vihan välillä. Olin itsekäs, itsesäälissä rypevä alkoholisti, joka kaipasi muiden huomiota, sääliä ja – rahaa. Mikään ei riittänyt minulle. Ihmiset ympärilläni olivat kovilla. He joutuivat usein luopumaan omista tarpeistaan.

Parisuhteet räiskyivät ja rikkoivat

Olin kiittämätön ja kenkku kaveri. Minussa oli kestämistä. Herätin kavereissa huolta. Olin itsesäälissä rypevä ja rasittava ihminen. Olin vaativa monissa ihmissuhteissa. Käytännössä tämä näkyi myös jatkuvana vippaamisena.

Itsetuntoni oli heikko. Kun ajauduin parisuhteesta toiseen, päättyivät ne lyhyeen tästä syystä. Olin suhteissa ripustautuva. Hylkääminen teki kipeää.

Työ- ja rakkauselämän pettymysten myötä en enää arvostanut vaan inhosin itseäni. Alkoholin jäätyä minusta tuli vähitellen hiljainen, totinen ja vetäytyvä.

Maailma on itsekäs

Ihmisten itsekeskeisyys on tavallista maailmassa. Tavoitellaan kasvua ja voittoa. Ajetaan omaa etua – tarvittaessa myös toisten kustannuksella.

Rafael Donner kirjoittaa kirjassaan Ihminen on herkkä eläin (Teos & Förlaget, 2018), että ihmiset haaveilevat oikeastaan menestyksestä, ja menestys voi tarkoittaa mitä tahansa, mutta mikä on parempi menestyksen mitta kuin raha? Muita objektiivisia mittaustapoja ei ole.

Nyt ei riittänyt pullaa kuin minulle.

Mitä minuun tulee, en ole itse ollut rahan perässä. Annoin kaiken liikenevän aikani työlle. Palkka ei ollut samassa suhteessa vaatimusten ja vastuun kanssa. Tulin kuitenkin erinomaisesti toimeen. Minulle tarjottiin nuorena aikuisena uusia työpaikkoja, joissa korvaus työstä olisi ollut parempi. Mutta nautin silloisesta työstäni. Työ oli haastavaa, mutta myös palkitsevaa muulla tavalla.

Puhutaan minä-sukupolvista ja rakkaudesta omaan minään

Lainaus Rafael Donnerin kirjasta: ”Max Weber, yksi sosiologian isähahmoista, kirjoitti kirjassaan Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki, että ennen vanhaan oli vaikea saada ihmiset tekemään tarpeeksi töitä pelloilla, koska kutakuinkin kaikki pitivät aikaansa suuremmassa arvossa kuin rahaa. Huvittava ajatus, joka nykypäivänä kuulostaa mahdottomalta.”

Terve itsekkyys on tärkeää

Terve itsekkyys perustuu itsetuntemukseen. Se tarkoittaa omien tarpeiden ja rajojen tunnistamista. Terveesti itsekäs ihminen pitää kiinni omista tarpeistaan myös silloin kun muiden toiveet ovat ristiriidassa omien toiveiden kanssa.

Epäterve itsekkyys ilmenee silloin silloin, kun itsekkyydestä koituu haittaa muille tai ympäristölle. Pelkkään omaan napaan tuijottaminen kaventaa elämää. Itsekäs ihminen ei välttämättä huomaa omaa itsekkyyttään.

On hyvä ymmärtää itseämme ja muita

Mitä minuun tulee, minulle ei koskaan ainakaan huomautettu, jos toimin joissakin asioissa tai tilanteissa itsekkäästi. Kun katson asiaa taaksepäin, huomaan kuitenkin menneiden aikojen itsekeskeisyyteni.

Kosteina vuosina vain omat tarpeet merkitsivät. Takavuosien itsekkyys on jättänyt pienen morkkiksen. Olen viisastunut monessa asiassa.

Yhteenvetona voi todeta, että terve itsekkyys on tärkeää, mutta liiallinen itsekkyys voi olla haitallista. On hyvä tunnistaa omat tarpeensa, mutta pyrkiä olemaan tasapainoisesti muiden kanssa. On hyvä ymmärtää itseämme ja muita.

Pitäisikö sittenkin kokeilla treffisovelluksia?

Erilaisten treffisovellusten on sanottu aiheuttavan deittiuupumusta. Luin artikkelin, jossa eräs nainen sanoi, että hänellä voi olla kolmet treffit päivässä.

Onkohan deitti-ilmoituksen laatiminen vaikeaa?

Minä olen takavuosina ollut muutaman kerran nettitreffeillä. Netin treffisivustoilla kirjoiteltiin toisen kanssa pitkään kaikesta mahdollisesta. Vasta sen jälkeen mahdollisesti sovittiin tapaamisesta.

Eräässä artikkelissa kerrottiin, että nykyiset sovellukset voivat aiheuttaa pettymyksiä. Harva kuulemma kertoo rehellisesti mitä hakee. Osa käyttäjistä kokee, että ihmiset eivät käyttäydy reilusti.

Ennen treffi-ilmoituksissa ei ollut kuvia. On sanottava, että silloin oltiin tositarkoituksella liikkeellä. Kirjoituksissa kerrottiin rehellisesti, mitä toivoo.

Kyse on monista tekijöistä

Oli mielenkiintoista lukea naistenlehden kyselystä, jossa kävi ilmi, että moni ärsyyntyy, jos heidän ystävänsä on nirso deittailija. Valtaosa kyselyyn vastanneista koki, että heidän ystävänsä tulisi laskea rimaa, jos tämä ei ole seurustellut aikoihin tai on todella tarkka siitä kenen kanssa jakaa elämänsä.

On totta, että sopivan kumppanin löytäminen voi vaatia aktiivista etsintää. Toinen huomionarvoinen seikka kuitenkin on se, että kyse on monista tekijöistä, kuten persoonallisuudesta, arvoista, kiinnostuksen kohteista ja elämäntilanteesta.

Väestöliiton asiantuntija puolestaan halusi eräässä artikkelissa kumota myytin, jonka mukaan rakkauden löytää, kun sitä vähiten odottaa. Hän kannusti ihmisiä toimimaan ja etsimään aktiivisesti kumppania.

On tietysti myös tärkeää muistaa, että jokaisella on oma polkunsa. Sinkkuus tai seurustelu eivät saisi vaikuttaa siihen miten ihmiseen suhtaudutaan.

Aito kokemus syntyy kohtaamisesta

Henkilökohtaisesti puhuen, en usko että yltäisin deittisovelluksissa esitettyjen vaatimusten tasolle. Jos se mitä olen kuullut pitää paikkansa. Kriteerit ovat kuulemma hyvin ulkoisia. Tuntuu, etten varmastikaan täyttäisi odotuksia.

Mutta deittisovellukset ovat tätä päivää ja ne ovat varmasti erinomainen tapa tutustua uusiin ihmisiin. Ja on tietysti hyvä sopia treffejä, sillä kuten parisuhdeasiantuntija eräässä artikkelissa totesi; usein aito kokemus syntyy vasta, kun ihmiset kohtaavat kasvotusten.

Voi hakea tehokkaasti eikä tarvitse tuhlata aikaa?

Itse voisin sovellusten avulla ehkä tutustua uusiin ihmisiin. Asun kaupungissa, jossa en oikeastaan tunne ketään. Jos kertoisi rehellisesti, että etsii vain uusia tuttavuuksia. En tiedä miten sellaiseen ilmoitukseen suhtauduttaisiin. Olisihan se mukavaa mennä kahville jonkun kanssa ja rupatella.

Sanotaan, että sovellusten avulla voi etsiä ihmisiä, jotka jakavat esimerkiksi saman elämäntyylin. Tämä varmasti tekee keskustelusta helpompaa. Jos molemmat ovat rehellisiä, antaa se yhteisen pohjan suhteen rakentamiselle.

Mutta, tuntuu vieraalta kuinka deittisovellusten yhteydessä puhutaan ajan säästöstä. On todettu, että sovellusten avulla voi hakea potentiaaliset kumppanit nopeasti ja tehokkaasti. Sovellusten ansiosta ei myöskään joudu kuulemma tuhlaamaan aikaa baareissa tai muissa sosiaalisissa tilanteissa.

Ei kai ihmisiin tutustumisen pidä olla vain nopeaa ja tehokasta. Ja eihän sosiaaliset tilanteet ole ajan tuhlaamista. Tämä tietysti kertoo tästä ajasta.

Kuuntelemisen tärkeydestä

Tässä kirjoituksessa haluan puhua kuuntelemisen tärkeydestä. Ihmiselle on tärkeää, että häntä kuunnellaan. Tuntuu hyvältä, kun haluaa kertoa jonkin itselleen tärkeän asian, ja toinen ihminen kuuntelee aktiivisesti.

Myös keväinen luonto supisee.

Minä sain aikoinaan asiakkuuksista ja liiketoimintakehityksestä vastaavana johtajana olla paljon äänessä. Minua kuuntelivat firman muu johto ja asiakkaat, ja eri tilaisuuksissa suurempikin yleisö.

Toisaalta minun ohitseni on puhuttu. Minulla oli kerran seurustelukumppani, joka saattoi puhua pöydässä olevan kolmannen, usein miespuolisen, henkilön kanssa aivan kuin minä en olisi lainkaan läsnä. Se oli alentavaa ja halventavaa.

Muut käyttivät sananvaltaa omassa elämässäni

Oli elämänvaihe, jolloin minua ei kuunneltu edes omaa itseäni koskevissa asioissa. Minun suuni oli tukittu. Olin aiemmin kokenut työuupumuksen, ja ajautunut vähitellen sivuun työelämästä.

Kun menetin työn ja näin tärkeän kiinnekohdan elämään, elämä alkoi heitellä. Elämänhallinnan kanssa alkoi olla haasteita. Tilanne paheni vuosien mittaan niin, että olin psykiatrisen hoidon piirissä, edunvalvonnan holhouksessa ja vanhempieni komennossa. Sananvaltaa elämässäni käyttivät muut tahot.

Kun onnistuin tekemään positiivisen elämänmuutoksen, minulle palautui puheoikeus. Minun ei tarvinnut enää kuunnella määräyksiä.

Kuuntelutaito vaikuttaa kaikkien hyvinvointiin

Kuulluksi tuleminen vähentää stressiä ja ahdistusta. Keskustelu ihmisten kesken on ilmaista terapiaa. Haluamme puhua jollekin, joka ymmärtää meitä. Jokainen ansaitsee tulla kuulluksi.

Kuuntelemalla osoitamme arvostusta toista kohtaan, ja rakennamme luottamusta ja yhteenkuuluvuutta. On hyvä olla aidosti kiinnostunut puhujan kertomista asioista.

Kuuntelemalla tarkasti saa itsekin uusia oivalluksia. Tämä on tärkeää esimerkiksi töissä. Kuuntelutaito vaikuttaa yksilöiden ja työyhteisöjen hyvinvointiin.

”Ihmisellä on yksi suu, mutta kaksi korvaa.” Lause korostaa kuuntelemisen tärkeyttä.