Kerrostalossa asuminen tuo erilaisia naapuruustilanteita. En oikein aina tiedä miten erilaisiin tilanteisiin pitäisi suhtautua.
Oleskelupaikan penkki, jolla kukaan ei koskaan istu.
Ihmeellisintä on se, että muutama naapuri ei tervehdi lainkaan. He ainoastaan väistävät minua portaissa. Sanon heille hiljaisella äänellä ”hei”. Jopa seinänaapurissa asuva nainen kääntää käytävällä katseensa pois.
Talossani on myös salaperäisiä naapureita. Heitä ei juuri näy.
Kun tulen ulkoa sisään en aina jaksa nousta portaita vaan otan hissin. Kun odotan hissiä alakerroksessa, saattaa hississä olla tulossa alas eräs vanhempi nainen. Kun hissin ovet avautuvat, nainen säikähtää minua perinpohjaisesti joka kerta. Pyydän aina anteeksi. Vaikka eihän se minun vikani taida olla.
Jotkut naapurit tervehtivät aina hymyillen ja ovat tuttavallisia. Vastapäätä asuva iäkkäämpi pariskunta laittoi jouluna minun ovenkahvaan leipomuksia. He saattavat kysellä kaikenlaista, mihin en aina osaa tai haluaisi vastata. Kahville ei minua ole kutsuttu enkä viitsisi mennäkään. Yritän keksiä tekosyitä, joilla voisin kohteliaasti torjua kutsun.
Kiusallisiakin tilanteita
Välillä jännittääkin puhua naapurien kanssa. Eräänä aamuna televisioni oikutteli niin, että kuva vain välkkyi. Sanoin kohteliaasti eläkeläismiehelle pihalla, voisinko kysyä yhtä asiaa. No, mies sanoi siihen sävyyn, että minulla olisi isompaakin asiaa, kuten vaikeaa filosofista kysymystä. Tiedustelin näkyykö heillä televisio normaalisti. Ei olla vielä katsottu televisiota tänään, mies sanoi. Pohdimme hänen kanssaan missä mahtaa olla vika. Syy saattaa olla operaattorissa, arvelimme. Tulin sisälle ja päättelin, että vika on sittenkin todennäköisesti minun vanhassa vastaanottimessa. Oli lähdettävä hankkimaan uusi telkku vaikka halpakin malli keikautti rahatilanteeni. Kun laitoin uuden television päälle, kuva näkyi normaalisti. Näin miestä pihalla myöhemmin päivällä, ja hän kysyi näkyykö jo televisio. Sanoin kyllä. Eli oli vain tilapäinen häiriö, mies sanoi. Juu, totesin. En kehdannut sanoa, että vika oli ollut omassa laitteessa, ja että olin joutunut hankkimaan uuden.
Minulla on hieman huono kuulo enkä aina tahdo saada selvää, kun joku naapurimies tokaisee naurahtaen minulle pihalla jotain. Minun on vastattava vain ”juu, kyllä.” En tiedä pidetäänkö minua tämän vuoksi jotenkin tylynäkin.
Katsotaanko minua oudoksuen?
Talossa on ollut nuoria aikuisia, jotka ovat pitäneet juhlia myöhään yöhön. Heidän kaverinsa ovat häirinneet ja tehneet ilkivaltaa muun muassa kaivertamalla jälkiä uuden talon sisäseiniin. Vuokralaiset ovat vaihtuneet talossa usein. Talossa on silloin tällöin epäsiisteyttä.
Minuakin saatetaan katsoa välillä oudoksuen. Taidan silloin tällöin aikaisin aamulla tupakalle mennessä olla hieman epäsiistin oloinen kun parta rehottaa ja tukka on pystyssä. Ja ramppaan päivän mittaan usein ulkona tupakalla.
Talossa tapahtuu välillä kaikenlaista. Kerran joltain asukkaalta oli viikonloppuna jäänyt pizzalaatikko hissiin. Ja tuoksusta päätellen laatikossa oli vielä pizzaa jäljellä. Joku naapuri sen oli sitten sen korjannut pois.
Miten voi unohtaa pizzan hissiin?
Esseeblogi 