Avainsana: aikuisuus

Elämässäni oli pitkään vaihe, jolloin vanhempani yrittivät pitää minua otteessaan. Minua valvottiin ja määräiltiin kuin teini-ikäistä, mistä aiheutui jatkuvaa riitaa. On melko yleistä, että vanhemman ja aikuisen lapsen välit kiristyvät näiden viettäessä aikaa yhdessä. Itse olin menettänyt työni ja sen myötä kiinnekohtani elämään. Olin masentunut ja viinan vietävissä. Olin muuttanut Helsingistä kauas maalle, jossa ajatuksenani oli nauttia vapaudesta.

Mies saa isältään ohjeita.

Menestyin työelämässä. Olin johtotehtävissä ja tein pitkää päivää. Olin hyvin itsenäinen. Vaihdoimme vanhempieni kanssa pikaisesti kuulumiset puhelimessa muutaman päivän välein. Ja silloin tällöin poikkesin syömässä. Minuun luotettiin. Toisaalta kuulemma oltiin hieman huolissaan vauhdistani ja siitä, että olin kaiken aikaa valmiudessa ja mielessäni olivat vain työasiat.

Yksinhuoltajana minut kasvattanut äitini joutui kuitenkin uudestaan tukemaan poikaansa, kun koko elämäni romahti kolmekymppisenä työuupumukseen. Masennuin, ja lopulta minut irtisanottiin liian pitkäksi venyneen sairausloman vuoksi. Olin vapaa vaihtamaan maisemia. Ajelehdin elämässä ilman vastuuta edes itsestäni. Äitini matkusti usein pitkän matkan luokseni, ja tuli auttamaan arkisissa askareissa, kun minulla oli ongelmia elämänhallinnan kanssa.

Olin ajautunut työelämästä pysyvästi sivuun ja alkoholisoitunut. En jaksanut pitää itsestäni huolta. Äitini huolehti minusta ja kodistani. Hän pesi pyykkiä ja siivosi asuntoa. Ja koska syöminenkin tahtoi minulta välillä unohtua, hän valmisti minulle ruokaa pakkaseen myöhemmin lämmitettäväksi.

Äidistäni näkyi pettymys ja väsymys. Hän yritti saada minua järkiintymään.

Taloudellinen riippuvuus

En myöskään hoitanut järkevästi raha-asioitani, ja juopottelun myötä velkaannuin. Minusta tuli taloudellisesti riippuvainen isästäni, jolta jouduin pyytämään silloin tällöin joitakin kymppejä, jotta sain myös ruokaa. Näin isäni pystyi käyttämään valtaa elämässäni muutoinkin. Hän valvoi ja määräsi. Koin tilanteeni tukalaksi ja ahdistavaksi. Kaipaamani vapaus oli mennyttä.

Eräässä kolumnissa kirjoitettiin, että vain taloudellisesti itsenäinen ihminen voi olla todella itsenäinen. Jos haluat olla vapaa toisen määräysvallasta, sinulla on oltava omaa rahaa.

Kireät välit

On melko yleistä, että vanhemman ja lapsen välit kiristyvät näiden viettäessä aikaa yhdessä, todettiin eräässä artikkelissa. Aikuinen lapsi voi, kuten jutussa ilmaistiin, vetää ”teinikilarit” viettäessään aikaa vanhempiensa kanssa.

Yhä edelleen, vaikka alkoholi on vuosia sitten minulta jäänyt ja pärjään elämässäni hyvin, me äyskimme ja tiuskimme isäni käydessä luonani. Tämä johtuu kohdallani siitä, että en siedä, kun asioihini puututaan.

Asiantuntija kertoi artikkelissa, että vanhemmat voivat käyttää valtaa aikuisen lapsensa elämässä. Aikuisella lapsella on kuitenkin oltava oikeus tehdä omia päätöksiä ja elää omaa elämäänsä, asiantuntija painotti. Minun kohdallani, isäni ei kuitenkaan aina kunnioita itsenäisyyttäni.

Isäni tulee usein käymään ja puuttuu kodissani kaikkeen. Hän arvostelee kodinhoitoani ja tarttuu tiskirättiin. Sillä hän alkaa pyyhkiä kaikkia kodin pintoja ja sanoo, että nyt imuroidaan. Se, että toinen ihminen huseeraa omassa kodissa tuntuu tungettelevalta. Yritän pysyä tyynenä ja olla kiitollinen avusta.

Ristiriidat ja pettymykset

Jotkin menneisyyden kokemukset vanhemman ja aikuisen lapsen välillä voivat nousta pintaan, ja näkemyserot voivat aiheuttaa kitkaa. On hyvä hyväksyä, että menneisyydessä on voinut olla kipua, mutta siitä voi puhua rakentavasti.

Opituista käyttäytymismalleista voi myös pyrkiä eroon. Eräässä artikkelissa kerrottiin, että jos toinen osapuoli alkaa käyttäytyä fiksummin ja aikuisemmin, siis erilailla kuin ennen, toisenkin on helpompi opetella uusi tapa olla yhdessä. Kun vanhempi alkaa kohdella aikuista lasta vertaisenaan, keskinäinen kunnioitus kohenee. Minä ja isäni olemme usein yhä vanhoissa rooleissamme.

Aikuinen lapsi tarvitsee tilaa tehdä omia valintojaan.

Vaikka ikää tulee, olen toisaalta silloin tällöin yhä neuvojen ja tuen tarpeessa. Aikuisen lapsen onkin hyvä kertoa omista tunteista ja tarpeista. Voi sanoa: ”Tarvitsen sinulta tukea tässä asiassa.”

Vanhempien ja aikuisten lasten välistä suhdetta ei voi vahvistaa kerralla vaan vahvistuminen tapahtuu kaiken aikaa. Se vaatii molemminpuolista kunnioitusta, aitoa kuuntelua ja halua ymmärtää toista.

Molemmilla on oikeus määritellä, millainen yhteydenpito tuntuu hyvältä. Omalla kohdallani menneiden vaikeuksien sävyttämien vuosien aikana syntynyt tapa pitää isäni kanssa yhteyttä joka päivä on kuitenkin jäänyt pysyväksi. Enkä voi vaikuttaa siihen. Menetin kosteina vuosina pysyvästi luottamuksen. Isäni on saatava kuulla minusta mahdollisimman usein.

Mutta en koe yhteydenpitoa enää ahdistavaksi, vaikka aina ei ole sen isompia kuulumisiakaan mitä vaihtaa. Meillä on kuitenkin myös yhteinen huumori ja samanlainen näkemys monista asioista. Puhumme paljon uutisista ja ajankohtaisista asioista. Saan myös oppia ja oivalluksia keskusteluissamme. Aikuinen lapsi voi kysyä vanhemmalta: ”Miten sinä näet tämän asian?”

Avoin vuorovaikutus

Vanhemman roolin aikuisen lapsen elämässä olisi oltava tukija, ei ohjaaja. Aikuinen lapsi voi ilmaista tarpeensa suoraan. Joskus voi sanoa tarvitsevansa apua, mutta myös painottaa, että ”haluan hoitaa tämän itse”.

Minulla on silloin tällöin haaveita elämänmuutoksesta, johon liittyisi myös asuinpaikkakunnan vaihtaminen. Kun otan asian esille, minut palautetaan aina nopeasti maanpinnalle antaen ymmärtää, etteivät ajatukseni ole järkeviä.

Yhteenvetona voisi todeta aikuisuuden olevan sitä, että äiti ei päätä enää lapsensa vaatetuksesta. Tärkeintä on kuitenkin se, että äiti ei päätä enää lapsensa ajatuksista. Sitä on aikuisuus – saa ajatella omat ajatuksensa.