Englantilaiset voileivät ovat kaksinkertaisia pikku kolmioita. Omassa suosikkitelevisiosarjassani, Emmerdalessa, kylän asukkaat syövät paljon kerrosvoileipiä. Sain idean kokeilla, miten minulta onnistuisi sandwichit.
Voileivistä tuli tuhti lounas.
BLT eli pekonivoileipä on englantilainen klassikko. Kirjainyhdistelmä BLT on lyhennys pekonista (bacon), salaatista (lettuce) ja tomaatista (tomato). Herkullinen täytetty leipä sopii lounaaksi tai välipalaksi.
En ole ennen paistanut pekonia. Se ei aivan ole minun makuuni. En ota pekonia hotelliaamiaisellakaan. Mutta nyt levitin pekonisuikaleita pannulle ja paistoin niitä rapeiksi.
Englantilaisissa voileivissä on paljon erilaisia täytevaihtoehtoja. Reseptejä on monenlaisia ja niitä voi kuulemma muokata oman maun mukaan. Leipien täytteitä voivat olla muun muassa savustettu lohi ja tuorejuusto, kurkku ja minttukermajuusto, kinkku ja sinappi, kananmunasalaatti ja rucola.
Lounaaksi tai herkutteluun
Olen huomannut kuinka Emmerdalessa on tapana tarjota voileipiä vaikkapa ystävyydenosoituksena. Toiselle valmistetaan leipiä tämän suosikkitäytteillä.
Olen ihmetellyt Emmerdalessa sitä, kuinka kevyesti ihmiset syövät päivän aikana. Heillä saattaa olla eväänä voileipiä, joista riittää jaettavaksi toisellekin.
Voileivät sopivat kuulemma mainiosti myös juhliin tai ihan vain herkutteluun. Juhlissa leivistä leikataan reunat pois.
Lähdin rohkeasti tekemään lounasta. Seurasin yhtä valmistusohjetta. Laitoin itselleni neljä paahtoleipäviipaletta paahdettuna. Levitin voita leipäviipaleille. Sitten asettelin leivälle jäävuorisalaattia, sen päälle rapeaa paistettua pekonia ja tomaattiviipaleita. Maustoin leivät mustapippurilla.
Voileivät on helppo koota.
Kun olin lakittanut täytteet, painoin toisen leivän alemman päälle. Sitten puolitin leivät. Näin tuli neljä leipäkolmiota. Lounas oli valmis.
Leivät tosiaan veivät nälän. Lounas oli yhdelle miehelle tuhti.
Ensi kerralla jotain muuta
Täytyy sanoa, ettei BLT kuitenkaan ollut aivan minun makuuni. Seuraavalla kerralla voisin kokeilla joitakin muita täytteitä.
Ajattelin, että leipien tekeminen on helppoa ja käy hetkessä, mutta kun katsoin mielenkiinnosta lisää erilaisia ohjeita huomasin, että valmistaminen olisi sittenkin vaatinut jotain enemmän. Leivät olisi pitänyt ilmeisesti lisäksi voidella majoneesilla. Sitä en huomannut valmistaa, enkä tiedä olisinko osannutkaan.
Jonttua korvensi krapulan lisäksi häpeä. Hän oli ollut kavereidensa kanssa illalla ulkona, ja munannut itsensä muiden silmissä. Mies alkoi laimentaa musertavaa tilaa seuraavana aamuna. Hän käveli kuppilaan ja tilasi kerralla kaksi drinkkiä.
Krapularyyppy kaikella tavalla pahaan oloon.
Jonttu istahti terassille, ja kiroili hiljaa itsekseen. Mies kehtasi sentään tulla samaan baariin, jossa oli edellisenä iltana käyttäytynyt ääliömäisesti. Nyt hän oli vajonnut pohjamutiin.
Pian baariin saapui loiventelemaan kaksi kaveria, joiden seurassa Jonttu oli ollut viettämässä perjantai-iltaa. Jonttu nousi tuoliltaan ylös.
”Mun on pyydettävä ihan näin seisaaltaan anteeksi mun käytöstä. En tosin muista varmaan kuin osan”, Jonttu sanoi. ”Hahaa, kyllä oli äijässä sietämistä ja pitelemistä”, paras kaveri Santtu sanoi. ”Näin se taisi olla. Vieläkö viitsitte tulla samaan pöytään?” Jonttu kysyi. ”Tottakai. Sulla on nyt sentään housut jalassa”, Santtu totesi.
Kun Jonttu sai juotua ensimmäisen loiventavan drinkin, hän päätti käydä virkistäytymässä. Hän meni miestenhuoneeseen ja pesi lavuaarissa naamansa. Peilistä tuijotti känniminä, joka näytti inhottavalta. Jonttu kasteli myös hiuksensa. Hän irvisteli ja huusi peilille. Miehelle tuli raikkaampi olo.
Töissä huolellinen työkaveri, vapaalla täysi kännipösilö
Jonttu on kolmekymppinen mies. Hän työskentelee varainhoitajana, ja tekee välillä rankaltakin tuntuvan työnsä huolellisesti. Vapaalla mies muuttuu täysin toisenlaiseksi. Hän yrittää rentoutua, ja juhlii viikonloppuisin rajusti. Kuvassa on aina alkoholi. Viina vie miestä. Hän pohjustaa baari-iltaa kaveriporukassa miedoilla juomilla. Illalla ihmisten ilmoilla hän kumoaa drinkkejä ja kulauttelee snapseja. Kovassa tuiterissa häneltä lähtee kaikki käsistä, ja hän käyttäytyy usein huonosti. Monesti hän pilaa toilailullaan tuttujen ja tuntemattomienkin illan. Jonttu joutuu silloin tällöin myös sanaharkkaan. Nyt käytös oli kuitenkin ollut pahimmasta päästä. Baarissa oli illalla ollut tuttuja myös työkuvioista.
Kertaus illankulusta
Jonttu kysyi häpeillen kavereiltaan mitä oikein oli tapahtunut. ”Sä yritit iskeä iäkkäämpää naista, joka oli eksynyt tänne kuulemma sukujuhlien jälkeen”, Santtu sanoi; ”Melkein suutelit sitä tiskillä. Silloin rouvan mies nousi pöydästä, ja käski jättämään hänen vaimonsa rauhaan”, Santtu jatkoi. ”Älä enää kerro enempää”, Jonttu toivoi. ”Mutta kun paras on vielä kertomatta”, Santtu sanoi. ”No niin…” Jonttu sanoi, vaikka ei olisi halunnut kuulla illan kulusta enää sanaakaan. ”Menit miehen pöytään ja pudotit housut alas”, Santtu kertasi vakavana; ”Se ei naurattanut.” ”Joo, ei varmaan”, Jonttu sanoi. Santtu jatkoi: ”Olit siinä alushousuissa ja sanoit, että tämä toimii vielä. Miten mahtaa olla teidän laitanne, sanoit miehelle.” Jonttu ei voinut katsoa Santtua. Hän totesi: ”Voi sen pyhä perse!” Santtu sanoi: ”Me tultiin väkisin nostamaan sun housut ylös.” ”Munasin siis ihan kirjaimellisesti”, Jonttu tuskaili. ”Henkilökunta ei sitä tilannetta nähnyt, mutta se mies meni vaatimaan, että sut heitetään ulos baarista”, Santtu kertasi. ”Olin siis tajunnut lähteä pois…” Jonttu ymmärsi. ”Olit ilmeisesti saanut taksin ja päässyt kotiin”, Santtu päätteli. ”Mulle tarjoiltiin äsken täällä vielä”, Jonttu sanoi. ”Joo, mutta samat tarjoilijat ei ole vielä työvuorossa”, Santtu sanoi. ”Totta joo”, Jonttu sanoi ja ymmärsi, että ei olisi välttämättä vähään aikaan tervetullut suosikkipaikkaansa.
Kotiin yksin kärvistelemään
Juttelu miesten kesken jatkui terassilla, eikä edellisiltaa enää Jonttua säästellen kerrattu. Miesten krapulainen olo vaihtui pieneen nousuun.
Tuli jo puolipäivä. Jonttu kuunteli harvakseltaan kavereitaan, sillä oma töpeksiminen tuskastutti. Hän ei olisi halunnut olla omien ajatustensa kanssa, mutta hänestä oli jo parempi lähteä ruokapaikan kautta kotiin toipumaan.
”Lähen tästä kotiin tuskailemaan. Ei pysty nyt jatkamaan. Tasoitelkaa te”, Jonttu sanoi kavereille. ”Ehkä niin on parempi. Mieti olisiko mahista yrittää hiukan muuttua ja etsiä uutta suuntaa”, Santtu sanoi lempeästi, mutta tiukasti.
Jonttu meni hampurilaisravintolaan, ja otti aterian mukaan. Kotona hän söi nopeasti ja meni sänkyyn.
Olo ei vain helpota
Jonttu heräsi sunnuntaina puolilta päivin. Olo oli edelleen vaikea. Mies mietti, että pitäisi tehdä jotain, mikä kääntäisi ajatukset, mutta ei saanut mitään aikaiseksi. Tällä kertaa hän oli entistä enemmän itseensä pettynyt. Mieli oli matalalla ja tuskainen. Aamulla pitäisi taas olla töissä niin kuin ei mitään.
Työpäivän aikana Jonttu ymmärsi, että hänen pitäisi keksiä vapaa-ajalle muita asioita – sellaisia, jotka eivät sovi yhteen alkoholinkäytön kanssa. Hän päätti opetella soittamaan jotakin soitinta ja liittyä orkesteriin. Jonttua kiinnosti symbaalit eli lautaset, joita lyödään yhteen. Lautasia soittaessa ei voisi olla krapulassa, koska silloin pelkää kovia ääniä ja kädet vapisevat.
Kun ihminen kohtaa vääryyttä, menetyksiä ja pettymyksiä ne voivat jäädä kalvamaan mieltä ja aiheuttaa katkeruutta. Mitä minuun tulee, tunnen, että minua on joskus loukattu ja petetty. Lisäksi olen kokenut epäonnistumisia. Katkeruus on myrkkyä, mutta sitä voi työstää ja pyrkiä lievittämään.
Onko joku syönyt minun mansikat?
Katkeruus voi vaikuttaa elämään monin tavoin. On hyvä tunnistaa, että tuntee katkeruutta. On mietittävä, miksi tuntee katkeruutta. Ymmärtäminen auttaa käsittelemään tunteita.
Työ- ja rakkauselämän kolhut
Aikoinaan työelämässä minut laitettiin niin koville, että se vei terveyden pitkäksi aikaa. Koko elämän suunta muuttui työuupumuksen myötä. Ajattelen, että uupumisessa oli syytä olosuhteissa. Vaatimukset olivat kohtuuttomia. Mutta en ole tapahtuneesta katkera. Olen myöntänyt, että minäkin tein virheitä, jotka johtivat epäonnistumiseen vaativassa tehtävässä. Olen vuosien myötä myös päässyt itsesyytöksistä. Olen kiitollinen, että olen saanut työskennellä monenlaisissa tehtävissä mieluisalla alalla.
Sanotaan: ”En ole katkera, mutta kuitenkin”
Voisin tuntea katkeruutta myös joidenkin ihmissuhteiden vuoksi. Ensimmäinen parisuhde oli kuin petosta. Minulle se oli ensirakkautta. Mutta minä olin vain kolmas pyörä. Ihastukseni oli jo sitoutunut toiseen, ulkomailla asuvaan mieheen. Se ei estänyt häntä viemästä poikuuttani. Tämä tapahtui kristillisen opiston asuntolassa. Nainen sanoi suhteemme alussa, että me tuntisimme toisemme aina. Lyhyt suhde kuitenkin päättyi hänen, voisi sanoa, käskystään. Itkin hänen perään, mutta hän oli tarkoituksella julma. Hän tiesi tunteistani, mutta kertoi minulle esimerkiksi seksisuhteestaan myös työkaverinsa kanssa. Vaikka asuimme samassa kaupungissa, en enää nähnyt häntä.
Nykyään hymähtelen sille kuinka minussa oli niin yltiöpäivästä nuoruudenkiihkoa ja kuinka rakkauden harhakuvat särkyivät. Ajelehdin nuorena aikuisena suhteesta toiseen. Ne olivat lyhyitä ja räiskyviä.
Vahingollista hoitoa
Myös oman terveyteni hoidossa on ollut tilanteita, jotka ovat muistuttaneet heitteillejättöä. Minulle ei vuosia sitten annettu asianmukaista, tilanteen vaatimaa hoitoa. Sairaus pääsi pahenemaan, ja se jäi pysyväksi haitaksi, joka vaikuttaa omaan elämänlaatuun ja hyvinvointiin. Mutta olen hyväksynyt asian.
Ajoittaisen mielialan laskun vuoksi minua heiteltiin aikanaan putkaan ja teljettiin sairaalan erityistarkkailuhuoneeseen. Kerran olin suljetussa huoneessa vuorokauden ilman, että kukaan kävi katsomassa kuinka voin. Oli kärsittävä janosta ja virtsattava lattiakaivoon. Olin sentään sairaalassa. Kun puolestaan olin sairaalassa hoidossa myrkytyksen vuoksi, käteni sidottiin sairaalasänkyyn. Minulle myös annettiin lamaannuttavia lääkkeitä. Erilaiset kokemani hoitotoimet ovat olleet vääriä ja kohtuuttomia. Hoitotilanteet ovat aiheuttaneet takapakkia masennuksesta kuntoutumisessa, jopa traumoja. Saan olla tyytyväinen, ettei vastaaville ”palveluille” ole enää ollut tarvetta.
Ystävä teki väärin
Tunnen myös, että kaveri on toiminut minua kohtaan väärin. Paras kaveri yritti illanvietossa flirttailla naisystäväni kanssa. Vaikka kaikkia tekoja ei voi hyväksyä, on anteeksiantaminen omassa mielessäni kuitenkin vapauttanut taakasta. Anteeksiantaminen tuntuu itsestä helpottavalta. Kaveruutemme katkesi pitkäksi aikaa. Näimme sattumalta kahdeksan vuoden jälkeen. Emme juuri puhuneet tapahtuneesta, mutta kaverini pahoitteli ja laittoi sen kännin piikkiin. Päästimme irti ja pystyimme jatkamaan ystävinä. Mutta en silti tunne ystävyyttämme enää aivan samanlaiseksi ja läheiseksi kuin se aikanaan oli.
Myös kateus aiheuttaa katkeruutta
”Katkeroitumiseen liittyy usein kokemus vaille jäämisestä ja vertailu muihin. Jos voi heti tuoreeltaan puhua tunteistaan jonkun kanssa ja saa tukea, pettymys laimenee ja ajan myötä haalistuu. Voi vaikka huomata, että muillekin on sattunut jotain vastaavaa. Mutta jos kokee olevansa asian kanssa aivan yksin, ikäviin tunteisiin saattaa jäädä kiinni.” Näin sanoi psykologi, kouluttaja ja tietokirjailija Heli Heiskanen ET-lehden artikkelissa.
Olen usein yksinäinen, ja myönnän silloin tällöin kadehtivani muita
Kateus aiheuttaa helposti katkeruutta. Eräässä artikkelissa todettiin, että syvä kateus voi muuttua katkeruudeksi, joka tuhoaa elämäniloa ja empaattisuutta. Toisen saavutusten jatkuva vertailu voi ruokkia alemmuudentunnetta. Minä myönnän kadehtivani muun muassa muiden rantalomia, uusia työpaikkoja ja illanviettoja kaveriporukoissa.
Kateus voi kuitenkin toimia parhaimmillaan kannustimena ja motivoida tavoittelemaan unelmia. On hyvä yrittää keskittää huomio siihen, mitä itsellä on. Myönnän, että itselläni se tuntuu välillä jostain syystä vaikealta.
Vanhoja epäonnistumisia
Eräässä artikkelissa todettiin, kuinka katkeruutta voi tulla niin statuksesta, rahasta kuin luottamuksen pettämisestäkin – tai jostain muusta menneisyyden seikasta. ”Katkeruuteen törmää kaikkialla: se ei ilmene vain ystävyys- ja perhesuhteissa vaan myös työpaikalla ja keskustelufoorumeissa.”
Artikkelissa kerrottiin, että katkeruutta ei tule vain pinnallisista asioista, vaan myös esimerkiksi ihmisen kohtaamista vääryyksistä. ”On turha jäädä märehtimään menneitä epäonnistumisia – ja vielä turhempaa on jäädä pohtimaan muiden menestystä. Kannattaa keskittää oma energia muiden vähättelyn sijaan omiin unelmiin.”
Itse olen hyvä keksimään tekosyitä. Sen lopettaminen olisi kuitenkin parasta mitä voi tehdä katkeruuden kumoamiseksi. Olisi muutettava sanat teoiksi.
Kannattaa keskittää energia omiin unelmiin.
Voi keskittyä hyviin asioihin
Katkeroitumiselta suojaa toiveikas ymmärrys siitä, ettei menneisyys vaikuta tulevaisuuteen. ”Vaikka minulle on tapahtunut ikäviä asioita, voin pyrkiä vaikuttamaan siihen, että jatkossa niin ei kävisi”, Heli Heiskanen sanoi artikkelissa.
Omassa mielessä voi siis tehdä anteeksiannon. Anteeksianto loukkaajalle, joka on vahingoittanut mieltä, helpottaa, koska se vapauttaa tilaa murehtimiselta.
Arvostan niitä asioita, joita olen saanut kokea.
Voin ymmärtää, että monella on syvälle juurtunutta katkeruutta asioista, joita ei ole ansainnut. Elämässä on epäoikeudenmukaisuutta ja epätasapuolisuutta.
Miten suhtautua katkeruuteen? Voiko valita, miten katkeruus vaikuttaa elämään? Uskon näin. Ihmisellä on luontainen tapa muistaa helpommin negatiiviset kuin positiiviset asiat. On parempi keskittyä hyviin asioihin.
Minulle on ollut vaikeaa, mutta samalla tärkeää, antaa anteeksi myös omat virheeni, jotka ovat johtaneet epäonnistumisiin. Pyrin siihen, etten anna menneiden ikävien asioiden vaikuttaa. Olen pyrkinyt hyväksymään monet asiat, ja päästämään irti.
Olen monesta asiasta enemmänkin kiitollinen. Monesta on selvitty, vaikka se on ottanut voimille ja myös itsetunnon päälle. Itsessänikin on ollut syytä.
Monissa kahviloissa kahvi tarjoillaan valmiiksi kuppiin kaadettuna. Kun kahvilassa tilaa kuumaa juomaa, on ensin neuvoteltava kupin koosta, ja siitä mikä laatu vastaisi parhaiten sitä tavallista kahvia.
Mukava kahvihetki.
Kun minulta kysytään, jätetäänkö maitovaraa, vastaan että juu, jätä reilusti. Itse asiassa juon kahvin kuitenkin mustana. Mutta pyydän maitovaraa, jotta kuppi ei tulisi aivan piripintaan. Minulla on käsissäni silloin tällöin voimakasta vapinaa ja läikytän helposti kahvia, jos kuppi on aivan täynnä. Kun kahvilamyyjä ojentaa kahvikuppia, hän kertoo mistä löydän maidon. Sitten hän ihmettelee kun en otakaan maitoa.
Vaikeinta on jos kahvikupin kanssa tulee pieni kahvilautanen. Silloin kupin saamisessa pöytään asti on taiteilemista. Kahvia läikkyy melkein pakosti lautaselle. Kahvin viereen otan pienen lasin vettä, joka on aina haaleaa, ja yritän saada senkin pöytään.
Otan myös pari servettiä siltä varalta, että voin huomaamatta pyyhkiä sotkun mikäli kahvia läikkyy pöydälle. Kun sitten on selviytynyt johonkin nurkkaan istumaan, painavan kupin nostaminen suulle jännittää ja kädet vapisevat. Myös hörppääminen on hankalaa ilman, että polttaa suunsa. En tiedä mikä kiire minulla on, etten voi odottaa, että kahvi hieman jäähtyy.
Kupin koko on kasvanut
Käsite ”kahvikupillinen” on muuttunut. Perinteinen pieni kahvi ei enää riitä. Näin kerrottiin eräässä artikkelissa jo vuosia sitten. Kahvikupin koon kasvamisella on syynsä. Iso mukillinen riittää pidempään. Ihmiset haluavat isoja mukeja, koska kahvi on seurustelujuoma. Artikkelissa kerrottiin, että juomaa pitää mahtua mukiin kerralla paljon, jotta se pysyy lämpimänä pidemmänkin juttutuokion ajan.
Minä valitsen aina pienimmän kupin, joka sekin on nykyisin melko iso. Isoimmat mukit muistuttavat minusta leluämpäriä.
Kävisin kahvilla huoltoasemilla, mutta ne ovat liikenneväylien varrella, eikä minulla ole autoa. Huoltamokahvilassa on perinteisen kokoiset kupit, ja pannusta saa itse kaataa kahvia. Huoltamoilla tarjoiltava tavallinen suodatinkahvi voi olla hiukan painunutta, mutta ainakin tietää mitä saa.
Syvällinen kiinnostus kahviin on kasvanut
Suomalaiset ovat kahvihullua kansaa, mutta tavallinen vaalea pannukahvi kelpaa yhä harvemmalle, jo joitakin vuosia sitten julkaistussa artikkelissa kerrottiin. Sen mukaan osa on kiinnostunut kahvista kuin viinistä. Painoa pannaan paahtoasteelle ja myös kahvin alkuperälle.
Kahvi voi olla tummempaa, laadukkaampaa ja kalliimpaa. Yhä suurempi osa on valmiita panostamaan kahviinsa ja myös maksamaan siitä enemmän. Selvä enemmistö kuitenkin juo edelleen sitä ihan tavallista vaaleaa suodatinkahvia.
Minusta kahvi saisi jäähtyä nopeammin, koska aina aika ei kulu kahvilassakaan. Tämä ihmetyttää itseänikin. Olen tullut kahville rauhassa hengähtämään ja pitämään taukoa. Olen myös tehnyt kahvilla käymisestä viikonloppuisin kaupungilla mukavan tavan. Silti minulla on mukamas hoppu jonnekin.
Mutta koska kahvi on usein liian kuumaa, enkä malta odottaa sen jäähtymistä, minun pitäisi varmaan kokeilla kylmäkahvia. Jo vuosia sitten kerrottiin, että kylmäkahvit ovat monissa maailman suurkaupungeissa kuuma kahvitrendi.
Jotkut saattavat sanoa, että suomalaiset eivät osaa small talkia, mutta minä väitän, että suomalaiset eivät ole small talkissa muita huonompia. Vielä kymmenen vuotta sitten suomalaiset vierastivat sanaparia ”small talk”.
Small talkissa tärkeää on rento yhdessäolo.
Eräässä artikkelissa kerrottiin tuohon aikaan, että small talk tarkoittaa monelle tyhjän puhumista ja jäykkyyttä. Kysyttiin mitä virkaa small talkilla on. Uskoisin, että nykyisin small talkin ymmärretään tarkoittavan kevyttä ja epämuodollista keskustelua. Se auttaa ”murtamaan jään” ja luomaan rentoa ilmapiiriä esimerkiksi tapaamisissa tai sosiaalisissa tapahtumissa.
Small talkia käydään monenlaisissa tilaisuuksissa. Esimerkiksi juhlissa ja sosiaalisissa tapahtumissa vieraat voivat vaihtaa kuulumisia ja keskustella esimerkiksi säästä, ympäristöstä jossa ollaan tai tapahtuman järjestelyistä.
Ammatillisissa tapahtumissa small talk auttaa luomaan uusia kontakteja. Aiemmassa työssäni oli paljon tilaisuuksia, joissa tapasi asiakkaita ja yhteistyökumppaneita. Oli muun muassa pieniä matkoja ja virkistyspäiviä. Sain käydä huippuravintoloissa, konserteissa ja jääkiekko-otteluissa hallien vip-aitioissa. Mukavia olivat myös erilaisten seminaarien jatkot. Ne olivat hyviä tilaisuuksia syventää seminaarissa aloitettuja keskusteluja ja luoda uusia kontakteja. Juttua riitti. Jatkojen jatkoilla sitten unohdettiin työpaikat ja tittelit.
On hyvä miettiä aiheita
Jos tietää, että on tulossa tilaisuus, jossa on hyvä keskustella muiden ihmisten kanssa voi valmistautua etukäteen. Kannattaa esimerkiksi miettiä aiheita, joista voi keskustella. Sitten tilaisuudessa on hyvä mennä rohkeasti muiden seuraan.
Epämuodollisissa cocktail-tilaisuuksissa ihmiset voivat ottaa ruokaa lautasille, joissa on pidike viinilasille, ja kerääntyä pienempiin ryhmiin keskustelemaan.
Uudessa, oudossa paikassa tai tilanteessa täytyy aluksi keskustella kepeästi, jotta pääsee tutustumisen alkuun. Tapakouluttaja on todennut, että small talkin sijaan voi käyttää ilmaisuja jutustelu, rupattelu tai tutustumiskeskustelu.
Tapakouluttaja neuvoi artikkelissa, että kannattaa ottaa kiinni paikasta ja ajasta. ”Puhu tilasta, jossa olette tai vaikka siitä, miten tunnette tilaisuuden järjestäneen henkilön. Esitä kysymyksiä, mutta kerro samalla itsestäsi jotakin. Ajankohtaiset aiheet, kuten urheilukilpailut, ovat hyviä keskustelunaiheita.”
Minä taas haluan painottaa, että rupatellessa vieraiden kanssa ei ole hyvä kertoa kovin tarkasti henkilökohtaisista asioista. Kuten kysyä muilta esimerkiksi: ”Miten teidän jalkapohjanne voivat?” Vierailla voi pompata ruuat lautaselta. Ei kannata jatkaa kuvailemalla kuinka itsellä kantapäistä on tullut kovat koppurat. Että on yrittänyt voidella niitä tai käyttää jalkaraspia. Mutta ettei tiedä suositellaanko enää jalkaraspin käyttöä. Ihmiset voivat kääntää yökkäillen katseensa ja kadota muiden vieraiden joukkoon.
Omanlaisia rupattelijoita
Suomalaisten ei kannata jäljitellä small talkissa esimerkiksi amerikkalaisia. Me voimme olla kevyessä jutustelussa omanlaisiamme. En usko, että small talkia pidetään enää nykyisin tyhjän puhumisena. Small talkin ei tarvitse myöskään olla jäykkää. Se saa olla samaan aikaan sekä hyödyllistä että virkistävää. Small talkin myötä solmitaan ja ylläpidetään sosiaalisia suhteita.
Tapakouluttaja: Vitsien kanssa kannattaa olla varovainen
Tapakouluttaja suositteli välttämään vitsailua. Kepeä leikinlasku sopii, mutta jos ei tunne toisen huumoria, vitsien kanssa kannattaa olla varovainen.
Usein osallistujat etenevät keskustelussa tietyn kaavan mukaan. He kyselevät toisiltaan ainoastaan miksi ja mistä kukin on kyseiseen paikkaan tullut.
Joskus sitä haluaisi kuulla enemmän. Ei kuitenkaan kannata kysyä mielipiteitä kaikista asioista. Kuten muistavatko muut, kun Jumalan teatteri heitti ulostetta katsojien päälle Oulussa vuonna 1987. Että, mitä siitä nykyisin ajatellaan.
Esseeblogi 