Pois Tinderistä ja vaikka runotapahtumaan?

Tämä rakkaus on vanha sauna, pihakaivo ja hiekkatie. Rasvatyynessä meressä kelluva tarjotin täynnä monenlaista konjakkia, suuri kulho suklaavaahtoa. Täysinäinen tukkirekka matkalla etelään. 60-luvun vaaleansinisen pullukkamersun natisevat nahkapenkit, radiossa Elvis, pelteihin raskaana ropiseva sade.

Mobiililaitteen selailusta runojen rustailuun?

Yllä oleva runo on Marjo Isopahkalan kokoelmasta Kumisaapasrakkaus (Sammakko, 2006).

Oli mielenkiintoista saada tietää deittisovelluksia koskevasta muutoksesta. Helsingin Sanomat haastatteli kolmea henkilöä, jotka olivat luopuneet Tinderistä ja löytäneet parempia tapoja tavata kiinnostavia ihmisiä. Eivätkä he ole ainoita, joita paluu vanhan ajan treffikulttuuriin kiehtoo, lehti kertoo.

Luin jo aiemmin joitakin artikkeleita, joissa asiantuntijat arvelivat, että yksi este sopivan kumppanin löytymiselle saattaa piillä juuri nettideittailussa. Deittisovelluksissa asetettavat kriteerit ovat hyvin ulkoisia ja pinnallisia. Odotukset voivat olla välillä melko epärealistisia, asiantuntijat totesivat.

Helsingin Sanomien haastattelemat henkilöt olivat kyllästyneet algoritmien ohjaamaan parileikkiin ja alkaneet etsiä seuraa muualta. ”Tinder on pelattu läpi.” Sellaisia lausahduksia kuulee lehden mukaan nykyään sieltä täältä.

Ihmisiin tutustuu paremmin

Mutta missä ihmisiin sitten voi nykypäivänä helposti tutustua, jos ei seuranhakusovelluksissa?

Yksi nainen tutustuu uusiin ihmisiin tanssiharrastuksen kautta. Hän oli aloittanut paritanssiharrastuksen.

Keski-ikäinen mies puolestaan totesi selanneensa sovellukset läpi. Kokemus opetti, ettei deittisovelluksissa ole hänelle järkeä. Nyt mies etsii parisuhdetta sinkkutapahtumista, joita hän myös järjestää itse pääkaupunkiseudulla.

Nuori nainen puolestaan oli aikoinaan liittynyt Tinderiin, sillä se vaikutti jännältä ja uudelta. Pian nainen huomasi, etteivät hänen ikäisensä vaikuta juuri etsivän deittisovelluksesta pidempiä juttuja saati vakavaa parisuhdetta. Nykyään nainen tapaa ihmisiä lavarunoustapahtumissa. Hän on huomannut, että siellä uusiin ihmisiin tutustuu aivan eri tavalla, koska ihmiset esittävät itse kirjoittamaansa sanataidetta.

Etenkin nuoret aikuiset tuntuvat entistä useammin kyllästyneen deittisovellusten maailmaan ja etsivät kumppaneitaan muualta.

Kaksi helsinkiläistä ei enää jaksanut nykyistä deittikulttuuria. Naiset järjestivät kotonaan seuranhakutapahtuman, joka oli menestys, kertoo HS. Kaksikko kokee, että deittisovellukset ovat vaikuttaneet siihen, etteivät ihmiset uskalla lähestyä toisiaan tosielämässä. Tapahtuma auttaa 20-30-vuotiaita tapaamaan muita sinkkuja. Ensimmäiseen tapahtumaan osallistui noin 30 henkilöä, seuraavaan odotetaan yli 80 ihmistä.

Perinteisempi tapa kohdata

Luin jo aiemmin eräästä artikkelista, että nykyiset deittisovellukset voivat aiheuttaa pettymyksiä. Harva kuulemma kertoo rehellisesti mitä hakee. Osa käyttäjistä kokee, että ihmiset eivät käyttäydy reilusti.

Myös seksuaalikasvattaja ja tietokirjailija Tiina Svensk kertoo Helsingin Sanomissa, että ihmiset fiilistelevät perinteisempää tapaa kohdata ihmisiä. Svensk uskoo, että deittisovellusten yleistyminen on vaikeuttanut toisten lähestymistä tosielämässä. Hän toivoo, että suomalaiset uskaltaisivat rohkeammin mennä toisiaan kohti. ”Vaikka uudesta tuttavuudesta ei tulisi romanttista kumppania, kohtaamiset voivat olla todella arvokkaita”, Svensk sanoo.

Rohkeus tutustua laskenut

Mitä minuun tulee, uskalsin nuorempana erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa aloittaa keskustelun vieraan ihmisen kanssa. Saatoin esimerkiksi olla Helsingin yössä yksin liikkeellä. Joskus pääsin baarirupattelun myötä treffeille, ja joskus tuli uusia tuttuja. Tapasin mielenkiintoisia ihmisiä ja pääsin porukoihin. Pidin treffejä parhaissa ravintoloissa. Treffit johtivat muutaman kerran lyhyeen suhteeseenkin. Mutta on myönnettävä, että minä taisin olla sen ajan deittailija, joka ei hakenut välttämättä mitään vakavampaa. Usein halusin vain hengailla.

Parhaat treffit oli silloin, kun asuin maaseudulla. Varasin koko linja-autoaseman baarin lauantai-iltana kahdelle. Pöydässämme oli valkoinen pöytäliina. Baarinpitäjä tarjoili meille pientä purtavaa ja juotavaa. Treffit meni hyvin. Tapasimme muutaman kerran, mutta suhdetta ei kuitenkaan syttynyt.

Nykyisin voisin mennä lukkoon jos joku tulisi esimerkiksi baarissa juttelemaan. Vaikuttaisin tylyltä, koska en välttämättä keksisi mitään sanottavaa.

Eihän sosiaaliset tapahtumat ole ajan tuhlaamista eikä ihmisiin tutustumisen pidä olla nopeaa ja tehokasta

Itselläni ei ole kokemusta deittisovelluksista ja treffeistäkin on vierähtänyt aikaa. Sinkkutapahtumat eivät minua kuitenkaan houkuttelisi. Paritanssista en jaksaisi niin innostua, koska se vaatisi opettelua. Lavarunoiltaan voisin mennä. Saisi seurata ainutlaatuisia esityksiä. Olisi tilaisuus jakaa ajatuksia ja tunteita. Jos olisi lisäksi niin sanottu kaikille avoin mikrofoni, voisi itsekin nousta lavalle, ja esittää omaa sanataidetta. Jos rohkeutta sellaiseen vain vielä riittäisi.

Yhteenvetona voisi todeta, että tuntuu vieraalta kuinka deittisovellusten yhteydessä puhutaan potentiaalisten kumppanien seulomisesta nopeasti ja tehokkaasti. Tai kuinka ei tarvitse tuhlata aikaa baareissa tai muissa sosiaalisissa tapahtumissa. Ei kai ihmisiin tutustumisen pidä olla vain nopeaa ja tehokasta. Ja eihän sosiaaliset tapahtumat ole ajan tuhlaamista.

Saara Turusen uutuus Finlandia-ehdokkaaksi?

Saara Turusen uutuusromaanin Hyeenan päivät (Tammi, 2024) yhteydessä on keskusteltu jo Finlandia-ehdokkuuksistakin. Jos minulta kysyttäisiin, kyseessä ei kuitenkaan aivan ole Finlandia-palkinnon arvoinen romaani. Sanomalehti Karjalainen on kuitenkin arvioinut, että on huutava vääryys, jos Turusen teos ei nouse tämän vuoden Finlandia-palkintoehdokkaaksi. Miksei jopa voittajaksi.

Turunen ottaa materiaalin omasta elämästä.

Saara Turusen uusin romaani on tarkka ja suorasukainen tarina lapsettomuudesta ja lisääntymisen ristiriitaisuudesta. Uutuuskirja on neljäs osa Turusen autofiktiivisten romaanien sarjassa. Se jatkaa siitä mihin edellinen romaani Järjettömiä asioita (Tammi, 2021) jäi. Luin uutuuden parissa päivässä.

Kirjailija, ohjaaja Saara Turunen, 42, on kertonut haastatteluissa, että halusi kirjoittaa hedelmöityshoidoista ja raskausajasta, koska aiheita ei ole juuri käsitelty fiktiokirjallisuudessa. Hän mietti alkuun, kiinnostaako lapsettomuus tai vanhemmaksi haluaminen ketään. Turunen päätti kirjoittaa lapsen saamisen vaikeudesta, vaikka aiheen intiimiys epäilytti.

Autofiktio vie yleensä mukanaan yksityiseen maailmaan. Se kuitenkin nostaa esille päähenkilön ajatusten ja kokemusten kautta yleisiä ja suuria teemoja.

Mies suhtautuu rennosti tulevaan

Kirjallisuus ei ole sukupuolittunutta. Turusen kirjoja voi lukea mieskin. Hyvä tarina ja esillä olevat teemat koskettavat myös mieslukijaa. Tässä romaanissa voi pohtia muun muassa mitä hedelmöityshoidot ja odotusaika vaativat mieheltä. Kirjaluotsi-kirjallisuusblogissa kirjan arvostelussa todetaan seuraavasti: ”Kertojan ja hänen miehensä välinen dynamiikka on myös kuvattu kiinnostavasti. Mies tuntuu suhtautuvan ihailtavan rennosti ja mutkattomasti kaikkeen eteen tulevaan ja tasapainottaa olemuksellaan kaikesta mahdollisesta hermoilevaan kertojaa. Naista tosin ärsyttää usein se, että mies suhtautuu liian letkeästi asioihin.”

Turunen on haastatteluissa itse suositellut kirjaa kaikille, koska kaikki joutuvat ajattelemaan näitä asioita elämässään ennemmin tai myöhemmin.

Erilaisia tuntemuksia huomiosta

Turunen rakentaa romaaninsa omaelämäkerrallisista aineksista. Tarinaa kerrotaan minä-muodossa. Kertoja ajattelee yhdessä kohtaa tarinaa seuraavasti: ”Pelkään kai, että he luulisivat, että olen yhtä kuin romaaneideni päähenkilö, vaikka niin he varmaankin ajattelevat joka tapauksessa, enkä tiedä miksi taistelen alati tuulimyllyjä vastaan. Toivon kai, että teokseni ymmärrettäisiin kirjallisuudeksi, sellaiseksi, joka on tehty muistakin syistä kuin siksi, että voisin kertoa oman elämäni asioita. Todellisuudessa en haluasi kertoa mitään yksityistä, minua hävettää katseiden kohteeksi joutuminen. En kuitenkaan osaa keksiä tarinoita avaruusolioista tai menneiden aikojen kuninkaista ja siksi joudun etsimään materiaalia omien kokemusteni kaivosta. Mutta ehkä kirjoitankin juuri voittaakseni häpeän.”

Vielä kirjassaan Sivuhenkilö (Tammi, 2018) kertoja harmitteli, ettei mikään ollut muuttunut hänen esikoiskirjansa ilmestymisen ja sen saaman palkinnon jälkeen. Jos oikein ymmärsin kertojan ajatuksista, hän oli kaivannut enemmän huomiota. Kirja käsittelee taiteilijuutta ja tunnustuksen kaipuuta. Minä-kertoja tarkkailee ympäristöään. Kun erään talon kulmalla nainen tuijottaa häntä, hän miettii johtuko se siitä että nainen on lukenut hänen kirjansa. Kertoja kuitenkin toteaa mielessään: En voi käyttää loppuelämääni nöyristelemällä nurkissa ja janoamalla kiitosta tuntemattomilta ihmisiltä.

Turunen on tunnettu rohkeasta ja suorasta tyylistään.

Saara Turusta pidetään nykykirjallisuuden suunnannäyttäjänä. Järjettömiä asioita oli myynti- ja arvostelumenestys. Varmasti myös uusin teos saa yhtä hyvän vastaanoton. Kirjojen takakansiteksteissä toistuu luonnehdinta: ”suorasukainen romaani”. Kirjoissa on tarkkaa ja kaunistelematonta kuvausta erilaisista asioista, tuntemuksista ja kokemuksista sekä läheisistä ihmisistä.

Uskoisin, että samanlaisia rohkeita, suoria ja rehellisiä dokumenttiromaaneja kiinnostavista aiheista on varmasti moni ihminen kirjoittanut ja lähettänyt kustantamoihinkin, ja saanut vastauksen, ettei teos sovellu kustannusohjelmaan. Moni tarina varmasti ansaitsisi tulla julkaistuksi. Kirjoittajat kokevat, että samalla tavalla kirjan ainekset ovat lähellä ja niistä voi ammentaa kiinnostavasti. Materiaalin voi niin ikään ottaa omasta elämästä.

Onko aineksia Finlandia-palkintoon?

Kirjailija, ohjaaja Saara Turunen pohtii, onko mahdollista omistautua sekä taiteelle että lapselle. Entä voiko olla sekä kiinnostava taiteilija että hyvä äiti? On huomautettava, että tätä miettivät luonnollisesti myös muissa ammateissa olevat naiset.

Hyeenan päivät voi hyvin olla Finlandia-ehdokas. Mutta onko tämän tyyppinen autofiktiivinen teos kuitenkaan Finlandia-palkinnon arvoinen? Autofiktiota on viime vuosina julkaistu paljon. On kuitenkin myönnettävä, etten ole kovin hyvin perillä kaikesta tänä vuonna julkaistusta kotimaisesta kaunokirjallisuudesta.

Hyeenan päivät on näistä neljästä Turusen romaanista selkeästi sellainen, jossa todella tapahtuu. Suosittelen lukemaan kirjan. Se on kiinnostava ja osin jännittäväkin, paikoin humoristinen, ja ennen kaikkea avartava.

Opettavaisia tarinoita: Kysyntää riitti

Totisena pidetty mies oli ollut vuosikausia lipunmyyjänä kiertävässä tivolissa. Se oli ollut nuorena houkutteleva työ miehelle, joka ei halunnut asettua yhteen paikkaan. Vähitellen mies oli kuitenkin alkanut miettiä, voisiko hän myydä jotain muutakin kuin vain lippuja lystinpitoon. Ikääkin oli jo kertynyt.

Hyödyllisiä tavaroita.

Mies otti riskin ja jäi työstä pois. Hän palasi kotikuntaansa ja pystytti torille kojun, josta saisi ostaa jotakin hyödyllistä. Hän alkoi valmistaa jalkineenpoistajia eli kenkärenkejä. Koska ne menivät hyvin kaupaksi, mies laajensi tarjontaa. Kojusta sai vanhoja käsiporia, puukenkiä ja vyölaukkuja.

Mies laajensi toimintaa niin, että pian hänen kojujaan löytyi jokaisen kunnan torilta. Erityisesti hitiksi nousivat avaimenperät. Hän oli hankkinut oikeudet vanhojen pankkien liikemerkkien käyttöön. Erityisen suosittu oli avaimenperä, jossa oli Suomen Yhdyspankin SYP:n logo. Niistä tuli keräilytuotteita.

Tv-ryhmä tuli tekemään juttua erikoisesta kasvuyrityksestä. Toimittaja kysyi mieheltä mikä mahtoi olla erikoisten tuotteiden suosion syy. ”Kyllä se on aitous. Se, että tuotteet tehdään käsin ja kotimaassa”, mies totesi. ”Mitä olet ajatellut tehdä seuraavaksi?” toimittaja kysyi. ”Markkinoille on tulossa lihasäilykkeitä ja valkoisia sukkia”, yrittäjä vastasi.

Firman myynti kasvoi kohisten. Mies perusti myymälöitä ja verkkokaupan.

Menestys alkoi näkyä

Perusilmeinen mies antoi menestyksen näkyä elämässä. Hän hankki talon meren rannalta, osti luksusauton ja pestasi kuskin. Miehestä tuli tuttu näky hienostoravintoloissa. Yhtiön pääkonttori sisustettiin uuteen liikennerakennukseen pääkaupunkiin.

Yrittäjä panosti tuotekehittelyyn ja mainontaan. Televisiossa mainostettiin uusia tuotteita. Sellaisia olivat muun muassa helmitaulu, sinitarra ja 50-luvun tyyliin valmistettu jakkara. Mies harkitsi myös vesisängyn tuomista markkinoille. Hän kuitenkin luopui ajatuksesta koska muisti, että siinä makoilu oli mukavaa.

Vakavailmeisenä pidetty mies keräsi yhä lisää seuraajia sosiaalisessa mediassa. Hän markkinoi siellä uusia tavaroita. Mies lisäsi videoita, joissa näytettiin, kuinka tuotteita valmistettiin ja testattiin. Päivitykset keräsivät sydämiä ja niitä kommentoitiin ihastelevaan sävyyn. Uusista tuotteista kaupaksi kävi erityisesti 1980-luvulta tutut elektroniikkapelit, verkkolippikset ja heavy metal -yhtyeiden julisteet. Yrittäjä painatti julisteita suurella riskillä. Sopimus ulkomaisten levy-yhtiöiden kanssa oli ollut kallis.

Mies lanseerasi myös keittiötarvikekokonaisuuden. Siihen sisältyi kaikkea vihannesraastimista leipälapioon. Erikoista valikoimassa oli se, että keittiötarvikkeissa leipälapiota myöten oli jo ajanpatinaa.

Iso valikoima keittiötarvikkeita.

Kun markkinoille tuli variksenpelätin, se alkoi ilmestyä viljelypalstojen lisäksi kaupunkipihoille, ja syrjäytti suosiossa puutarhatontut.

Kotien etätyöpisteisiin sai hankkia niskan takana hengittävän pomon, joka haisi vanhalta viinalta, taputteli olkapäälle ja kertoi vaimonsa ystävien eriskummallisista harrastuksista. Pomon sai katoamaan, kun siltä kysyi jotain.

Vakava mies perusti orkesterin. Hän ei itse osannut soittaa, mutta houkutteli bändiin tunnettuja muusikoita. Mies rustaili sanoituksia. Bändin biisit pääsivät radiosoittoon, vinyylilevyt myivät ja festivaaliliput varattiin hetkessä loppuun.

Mies oli tyytyväinen aikaansaannoksiinsa ja kiitteli myös onneaan.

Yksinäinen menestyksen keskellä

Menestyksen keskellä kasvavan yhtiön pääjohtaja ja ainoa omistaja oli entistäkin totisempi. Hän oli yksinäinen, koska ei enää juuri uskaltanut luottaa keneenkään. Johtaja päätti kutsua sihteerinsä viettämään iltaa huvilalleen. Sihteeri otti kutsun työtehtävänä. Viiden ruokalajin illallisella keskustelu pyöri työasioissa. Jotakin henkilökohtaisempaakin sivuttiin. Sihteeri kertoi olleensa vielä hetki sitten suhteessa. ”Entä miksi sinä olet vapaa mies?” sihteeri kysyi varovaisesti. ”Monta syytä. Nykyään en edes luota kehenkään”, pomo vastasi. ”Eikö sellainen tee kovin yksinäiseksi?” sihteeri kysyi. ”Olen kaikessa nykyään varovainen”, pomo sanoi. ”Kyllä ihmiset ovat aitoja ja rehellisiä. Uskalla vain heittäytyä”, sihteeri sanoi ja hymyili.

Pomo ja sihteeri kilauttivat samppanjalasejaan. Kun jälkiruoka oli nautittu, pomo kysyi haluaisiko sihteeri vielä jäädä hetkeksi istumaan iltaa. Hän haluaisi näyttää jotakin. ”Voisin jäädäkin, ei minulla ole mihinkään kiire”, sihteeri sanoi. ”Mennään kattoterassille”, pomo sanoi.

Pomo pyysi sihteeriä istumaan. Sitten hän otti kaukosäätimen. Pomo painoi nappulaa, jolloin taustalla alkoi soida klassista musiikkia. Sihteeri katsoi pomoaan yllättyneenä ja ilahtuneena. Hetken päästä pomo painoi toista nappia. Silloin taivaalle ilmestyi revontulia. Sihteeri oli hämmästynyt. Hän ihasteli näkemäänsä. Pomo painoi taas uutta nappia. Revontulet väistyivät ja esiin tuli tähtitaivas. Kun pomo painoi nappia, näkyi taivaalla tähdenlento. ”Mitä toivoit?”, pomo kysyi. ”Eihän sitä saa kertoa”, sihteeri naurahti. ”Minäkin toivoin jotakin. Saa nähdä toteutuuko se”, pomo sanoi.

Pomo pyysi auton ovelle, ja kiitti sihteeriä mukavasta illasta.

Menestystä liiankin kanssa

Yhtiön liikevaihto oli yhä kovemmassa kasvussa, ja tulosta kertyi. Totinen mies alkoi kuitenkin saada tarpeekseen menestyksestä ja makeasta elämästä. Mies luopui yhtiöstä. Hän myi sen tivolilipun hinnalla marttayhdistykselle.

Nykyisin totinen mies tykkää katsella vanhalla kotipaikallaan järvelle, kun sataa. Hän vilvoittelee jalkojaan rantavedessä ja hyräilee perustamansa bändin sovittamia ikivihreitä. Eräänä aamuna mies on hyväntuulinen, sillä sihteeri on tulossa viikonlopuksi hänen luokseen.

Nopea tomaatti

Kirsikkatomaattirasiat oli lähikaupassa aseteltu jotenkin hankalasti hyllyyn. Rasiat olivat kiinni toisissaan. Yritin taiteilla yhden itselleni. Sain rasian, mutta samassa yksi rasia putosi kaupan lattialle. Rasia tietysti aukesi ja tomaatit vierivät vauhdilla pitkin lattiaa.

Vauhdikkaita tomaatteja.

Menin nolona kertomaan asiasta henkilökuntaan kuuluvalle naiselle, joka oli täyttämässä valmisateriahyllyjä. Näytin tomaattirasiaa ja sanoin, että yksi tällainen putosi lattialle ja hajosi. Nainen lähti heti avuksi. Yhdessä saimme kerättyä tomaatit yksi kerrallaan lattialta. Minä pahoittelin tapahtunutta syvästi ja kiittelin monta kertaa. Olin nolona, ja syytin ja moitin itseäni. Kuinka sitä voi olla niin tyhmä ja kömpelö. Moka jäi vaivaamaan pitkäksi aikaa.

Kunnianhimoinen kuluttajabrändi

Tomaatit vierivät lattialla niin vauhdilla, että minulle tuli tilanteesta mieleen ”nopea tomaatti”. Muistin, kuinka aikanaan Suomessakin toimi Speedy Tomato -niminen yhtiö. Se tarjosi erilaisia niin kutsuttuja mobiilisisältöjä.

Mutta nykyisin haku ”Speedy Tomato” tuottaa vain nopeasti valmistuvien tomaattipohjaisten ruokien valmistusohjeita. Nopeita ja helppoja tomaattiruokiahan ovat vaikkapa tomaattikeitto, tomaattikastike, tomaattipasta tai tomaatti-mozzarellasalaatti.

Speedy Tomato lanseerattiin useissa maissa kaksituhattaluvun alussa. Siitä oli tarkoitus luoda yleiseurooppalainen kuluttajabrändi. Kunnianhimo oli korkealla. Yhtiö uskoi, että uusissa 3G-verkoissa tulee olemaan ylikapasiteettia ja että Speedy Tomaton asiakaskontaktien arvo kasvaa voimakkaasti.

Puhuttiin langattomista lisäarvopalveluista

Kaksituhattaluvun alussa ei vielä ollut älykännyköitä. GSM-puhelimet olivat korvanneet NMT-matkapuhelimet vasta joitakin vuosia aiemmin. GSM toi mukanaan tekstiviestit, joista käytettiin lyhennettä SMS (short message service). Viestien pituus oli alun perin enintään 160 merkkiä.

Tietoa ja viihdettä kännykkään

Speedy Tomaton mobiiliportaali sisälsi monipuolista tarjontaa. Palveluun lanseerattiin muun muassa ralli- ja musiikkiaiheisia tekstiviestipelejä.

Sonera Zed puolestaan oli suomalainen palvelu, joka tarjosi matkapuhelimiin logoja, soittoääniä, kuvaviestejä, keskustelu- ja uutispalveluja tekstiviestien kautta. Kännykkään sai tilata esimerkiksi formulakisojen tulokset, jotka lähetettiin tilaajille heti ruutulipun heilahtamisen jälkeen. Muistan myös, että kun kännykästä lähetti esimerkiksi viestin ”kotimaa”, sai vastauksena kaksi tekstiviestiä, joissa kerrottiin tärkeimmät ja tuoreimmat kotimaan uutiset.

Tilattavien taustakuvien ja soittoäänten ympärille syntyi monta firmaa. Piipittävät soittoäänet saattoivat etäisesti kuulostaa lempibändin hitiltä. Puhelimen näytölle taas sai tilata mustavalkoisen ja rakeisen kuvan, joita oli tarjolla hyvin monenlaisia. Kuva saattoi olla esimerkiksi jääkiekkoseuran logo.

Zedin palveluja käytti kuudessa maassa runsaat kolme miljoonaa yksittäistä asiakasta. Palveluvalikoima sisälsi myös muun muassa pelejä, keskustelupalveluja, hakemistopalveluja, pörssikursseja, liikennetietoa, vitsejä, horoskooppeja, valuuttalaskimia ja ravintolaoppaita.

Kaikilla niin kutsutun uusmedia-alan toimijoilla ei välttämättä ollut kuin hieno konsepti, joiden perusteella riskisijoittajat lähtivät rahoittamaan uusien yritysten toimintaa. Aina ei tiedetty mitä asiakkaat halusivat, ja millaiset liiketoimintamallit toimisivat, joten firmat kokeilivat monenlaista.

Riot-E puolestaan oli suomalainen mobiiliviihteeseen erikoistunut yhtiö. Sillä oli nimekkäitä sijoittajayhtiöitä ja paljon riskirahoitusta. Sen tekstiviestipohjaiset kännykkäpelit eivät kuitenkaan tuottaneet riittävästi ja yhtiö ajautui konkurssiin. Vain pari vuotta toimineen yhtiön rahankäyttö oli ollut hulppeaa ja Unioninkadun pääkonttorilla pidettiin vauhdikkaita juhlia.

Kännykkäsisällöt maksoivat

Mobiiliportaalien tavoitteet reilut parikymmentä vuotta sitten olivat kunnianhimoisia. Brändit olivat lanseerausten aikaan hyvin arvokkaita.

Palvelut eivät kuitenkaan olleet tarpeeksi kannattavia. Erilaiset kännykkäpalvelut, kuten pelit sekä viihde- ja uutissisällöt, jotka perustuivat tekstiviesteihin, tuntuvat nyt erikoisilta. Nykyvalossa tuolloinen sisältöbisnes näyttää melkoisen kököltä. Mutta palveluntarjoajan kannalta olennaista oli se, että sisällöissä oli ansaintalogiikka – esimerkiksi uutisten tilaaminen maksoi joitakin kymmeniä pennejä, ja myöhemmin joitakin senttejä per tekstiviesti.

Mediakuluttajat tottuivat siihen, että sisältö netissä on ilmaista

Nykyisin kännykkäsovellukset ovat pääasiassa ilmaisia. Esimerkiksi uutisia voi lukea maksutta. Mediatalot pohtivat uusia ansaintamalleja, ja ovat tuoneet tarjolle nettiin myös maksullista sisältöä. Osa jutuista on maksumuurien takana ja niiden lukeminen edellyttää verkkolehden tilausta. Iltapäivälehdillä on nykyisin maksulliset Extra ja Plus -palvelunsa, jotka sisältävät päivittäisiä uutisia laajempia artikkeleita.

Toivon, että näille palveluille on kysyntää. Median on oltava vahva myös taloudellisesti, jotta se voi tuottaa laadukkaita ja monipuolisia sisältöjä.

Opettavaisia tarinoita: Eipä kestä kiittää

Liikkeenjohdon konsultti Neuvonen istui hiljaisessa baarissa ja odotteli. Hän oli kutsunut palaverin koolle, koska tarvittiin uusi tuotekehityskierros. Mies ajatteli, että kavereillakin oli varmasti riittänyt kiirettä, kun eivät olleet vielä kommentoineet uutta liiketoimintasuunnitelmaa, jonka hän oli pari viikkoa sitten heille lähettänyt.

Neuvonantajan työvälineet.

Uuden tuotteen kehittämisessä oli riittänyt tekemistä. Mies oli tehnyt systemaattisia suunnitelmia bisneksen eteen ja luonut uusia ansaintamalleja. Hän oli tyytyväinen, että oli saanut suunnitelman uskottavaksi.

Kyseessä oli sähköiseen pankkitoimintaan erikoistunut startup-yritys. Firman innovaation tavoitteena oli muuttaa koko finanssiala.

Nämä yrittäjät olivat niin nuoria, etteivät he tunteneet entuudestaan Neuvosta ja hänen saavutuksiaan. Aikoinaan mies oli kuitenkin villinnyt tunnettuna bisnesguruna satapäisiä yleisöjä. Hän oli ollut taitava liiketoiminnassa ja hänellä oli paljon kokemusta ja tietoa.

Finanssikriisin puhjettua mieheltä oli mennyt kaikki. Suuryhtiöt eivät enää kaivanneet ulkopuolista neuvonantajaa, koska suuria päätöksiä ei uskallettu tehdä. Tämä hyydytti myös Neuvosen siihen asti kasvaneen bisneksen.

Toipuminen oli ottanut aikansa, mutta nyt hän oli palannut ja tunsi olevansa taas täydessä iskussa. Päällä oleva projekti osoitti, että hänen asiantuntemukselleen oli taas kysyntää. Hän oli pitkän alakulon jälkeen ymmärtänyt ettei asiantuntemuksella ole erityistä arvoa, ellei hän pysty jakamaan sitä muiden hyödyksi. Asiakas maksaa neuvonantajalle vain ainutlaatuisesta osaamisesta ja palvelun laadusta, mies mietiskeli.

Neuvonen oli saanut ensimmäisen asiakkaansa, kun työasiat olivat tulleet entuudestaan vieraiden miesten kanssa puheeksi baarissa. Kaverit olivat tilanneet Neuvoselta liiketoimintasuunnitelman mullistavaan innovaatioonsa.

Konsultti päätti panostaa markkina-arvoonsa myös miehenä

Neuvonen oli viettänyt viime vuodet pienessä kunnassa, jonne hän oli vetäytynyt. Kaupunkiin palattuaan mies oli pistänyt merkille, että myös vaatimukset parisuhdemarkkinoilla olivat kasvaneet.

Nyt hän oli kuitenkin sopinut viehättävän naisen kanssa illanvietosta pidemmän kaavan mukaan. Mies oli itse elänyt kahden euron hampurilaisilla, kolmen euron kaljalla ja venäläisellä sätkätupakalla. Mutta nyt olisi luvassa jotain parempaa ja hienompaa. Neuvonen saisi tänään ensimmäinen osan palkkiostaan, ja voisi tarjota koko illan.

Uuden ystävän suosiosta varmasti kilpailee moni muukin, mutta minäkin voin uuden työni myötä nostaa leukaa ylös ja olla itsevarmempi, Neuvonen ajatteli tyytyväisenä. Joku tutkija oli puhunut yleisesti miehen markkina-arvosta ja kyvystä hankkia suhteita. Vuosien alakulon ja itse valitun yksinäisyyden jälkeen mies olisi taas valmis uuteen suhteeseen.

Startupin valmentaminen vaatii paljon aikaa ja vaivaa

Neuvonen oli hionut asiakkaansa bisnesideaa ja ansaintamallia, kääntänyt sen hieman parempaan kulmaan. Kaiken oli oltava valmista ja iskussa kun lähdettäisiin lanseeraamaan tuotetta ja haastamaan kansainväliset finanssijätit. Neuvonen oli kiteyttänyt sen mitä kaikkea tuote mahdollistaa.

Mies oli uppoutunut ajatuksiinsa. Nykyajan organisaatioiden johtaminen menestykseen, hyvinvointiin ja kestävään kehitykseen on haasteellista. Tälle pienelle kasvuyritykselle on luotava nälkäinen organisaatio ja jalkautettava kansainvälisen kasvun strategia.

Neuvonen ajatteli tyytyväisenä, että hän oli asettanut jälleen täsmällisiä tavoitteita uralleen ja elämälleen. Hänellä oli taipumus olla sitkeä, tehokas ja järjestelmällinen. Miehellä oli taas voimakasta halua onnistua kaikessa mihin ryhtyisi.

Hän mietti, että kehitettävä tuote on tehtävä käyttäjäystävälliseksi ja helpoksi. Tarvitaan koemarkkinointia ja pilotointia. Markkinointi on jatkuva prosessi. Oleellista on ydinviesti, liikeidean punainen lanka.

Neuvosen pohdiskelu keskeytyi, kun baarimikko tuli kysymään ottaisiko hän toisen. ”Tuo vain”, mies sanoi ja kysyi samalla, olisiko kavereita näkynyt. ”Etkö sä ole kuullut?” baarimikko kysyi; ”Ne oli tehneet jotain kauppoja ja lähteneet pienelle lomalle. Joku pankki oli ostanut jonkin suunnitelman. Ja jakamiensa kuvien perusteella kauppasumma on varmaan ollut melko hyvä. Upeita maisemia, ökyjahteja, prameita hotelleja ja hienoja illallisia.”

Neuvonen vajosi tyrmistyneenä pöydän alle. Hän ajatteli, että yleensä jos yrityksen liikeidea toimii ja bisnes kasvaa, perustajat voivat siinä vaiheessa irtautua yrityksestä myymällä sen. Tämä huipputiimi oli myynyt sen mahdolliselle kilpailijalle ennen kuin liiketoiminta oli edes käynnistynyt.

Neuvonen joi kaljan nopeasti ja huomasi, että taskuun oli jäänyt vain muutama kolikko. Mies laittoi viestiä naiselle, että joutui valitettavasti perumaan tämäniltaisen. Hän kertoi, että tuli töistä johtuva este.