Opettavaisia tarinoita: Kolmaskin lautanen

Jonin olisi pitänyt olla perinteikkäässä hienostoravintolassa nauttimassa tuoreista merenherkuista. Ravintola oli tunnettu herkullisista kala-annoksistaan, vuosikertaviineistään ja ainutlaatuisesta tunnelmastaan.

Pöytään oli katettuna kaksi lautasta.

Ravintolan sijaan Joni istuikin perjantai-iltana naapurin vanhan herran luona. Jonille oli sanottu, ettei hän ole tervetullut viettämään sovittua iltaa hienostoravintolassa bisnestuttujen seurassa.

Joni oli yhteistyöyrityksen virkistyspäivänä mennyt liian pitkälle, kun hän oli kuittaillut firman toimitusjohtajalle, joka oli voittanut hänet rallipelissä. Mies mietti nyt, ettei hänen olisi pitänyt sentään vihjaista kovaan ääneen, että johtaja oli tainnut olla hieman maistissa ratissa aiemminkin.

Kalaa tarjolla kuitenkin

Alakerran Sepe oli luvannut laittaa pientä suolapalaa bisnesillalliselta pois jätetylle Jonille. Sepe sanoi, että Joni saisi kokea aitoa kalaruokien perinnettä.

”Tänään tehdään kapakalaa. Se voittaa ravintolapöperöt”, Sepe sanoi. ”Mä en tiedä mitä se on”, Joni sanoi. ”Se on herkullisin kalaruoka mitä on”, Sepe kehui. ”Odotan mielenkiinnolla”, Joni hymyili. ”Ootas vaan, kun päästään vauhtiin”, Sepe huudahti.

Sepe on ainoa naapuri, jonka Joni tuntee talon asukkaista hyvin. He ottavat joskus hieman häppääkin yhdessä. Joni kuuntelee usein Sepen muisteluita.

Sepe ryhtyi ruoanlaittoon. Joni ei pysynyt perässä, kun Sepe selosti kuinka valmistaa ruoan. Ruoanvalmistuksessa käytettiin kalan lisäksi perunoita ja kovaksi keitettyjä munia. Vuokaan ladottiin kerroksittain kalaa ja perunoita. Oli myös kuumennettua maitoa ja kuullotettua sipulia. Pinnalle ripoteltiin voinokareita.

Kolmaskin lautanen pöytään

Ruoka tuli valmiiksi. Sepe kattoi lautaset ja toi kalaherkun pöytään. Joni kauhoi erikoisen näköistä ruokaa lautaselle. Samassa soi ovikello. ”Kukas nyt kehtaa häiritä”, Sepe tuhahti. Hän nousi pöydästä ja meni ovelle. Ovella oli naapurin rouva kahvikuppi kädessään. ”Saisinko lainata hiukan sokeria?” rouva kysyi. ”Ahaa. Eiköhän täällä ole”, Sepe sanoi, otti kupin ja meni keittiöön. Hän kaatoi hienoa sokeria kupin täyteen ja palasi ovelle. ”Tuossa olisi, ei kiittämistä”, Sepe sanoi ja antoi kupin rouvalle. ”Mikäs täällä tuoksuu näin hyvälle?” rouva tiedusteli. ”Tehtiin kaverin kanssa vähän kalaa”, Sepe sanoi. ”Sinulla on siis vieraita?” rouva kysyi. ”On naapurin nuori mies”, Sepe sanoi. ”Ei sitä kalaa olisi minullekin? rouva kysyi. ”Jaa. No, ehkäpä sitä riittää. Astu sisään”, Sepe sanoi.

Rouva istui ruokapöytään. ”Minulla meni kokkailut tänään ihan pieleen. Isännälle maistuu yleensä kaikki, mutta tänään se vain maistoi ruokaa, eikä suostunut syömään yhtään enempää. Se lähti kapakkaan ja sanoi syövänsä siellä pyttipannun. Minä masennuin niin, ettei ruoka maistunut minullekaan. Kun myöhemmin ajattelin lämmittää ruokaa, huomasin, ettei se tosiaan ollut syötävää. En viitsinyt alkaa laittaa pelkästään itselle ruokaa”, rouva kertoi.

Rouva söi kapakalaa suurella ruokahalulla ja otti lisääkin. Joni piti ruokaa hiukan suolaisena. Kotitekoinen omenaviini kuitenkin sammutti janon hyvin. Joni oli jo pienessä maistissa. ”Miten rouva sietää niin yksinkertaista miestä?” Joni sanoi rouvalle. ”Ettäs kehtaat. Miten niin yksinkertaista”, rouva ärähti. ”Pumppaa aina lisää ilmaa joka aamu pyöränrenkaaseen. Ei ymmärrä paikata reikää”, Joni naurahti. ”Pitäisi vaihtaa koko sisäkumi, se on varmaan kauttaaltaan täynnä reikiä”, rouva tuhahti. ”Aha. No sitten”, Joni sanoi.

Rouva rupesi hörppimään

Lautaset tulivat tyhjiksi. Isäntä ohjasi vieraat olohuoneeseen. Sepe valitsi hyllystä vinyylilevyn ja laittoi sen taustalle soimaan.

Naapurin rouva sanoi Jonille, että näyttää se viini taas maistuvan miehelle. ”Usein sinut on nähty rappukäytävässä kompuroimassa. Kerran jouduttiin soittamaan poliisit nostamaan mies pystyyn, kun et itse päässyt. Raahasivat autoon”, rouva sanoi.

Joni mietti mitä sanoisi. Hän otti lisää viiniä. Istuttiin hetken aikaa hiljaa.

”Rouva taitaa katsella tapahtumia enemmän ovisilmästä kuin televisiosta”, Joni sanoi. ”Se onkin yhtä farssia, mitä käytävässä tapahtuu”, rouva vastasi.

”Jokohan se isäntä kaipailee kotona vai onko se taas jäänyt karkumatkalle,” Joni naurahti. ”Eipä naurata. Mutta kyllä sitä osataan ryypiskellä itsekin”, rouva sanoi ja tarttui täyteen viinipulloon.

Rouva istui nojatuolissa, tuijotti eteensä ja otti pitkiä kulauksia pullosta rauhalliseen tahtiin. Kukaan ei liikkunut tai sanonut mitään. Pullo tuli tyhjäksi.

”Siinäs saatana äijänpaskat näitte”, rouva sanoi. Sitten hän nousi horjahdellen ylös ja lähti kiittämättä ulos asunnosta. Sokeria hän ei ottanut mukaansa.

Joni ja Sepe katsoivat pitkään toisiaan. Joni sanoi, että olihan tässä illassa sittenkin kaikki tunnelmallisen illallisen ainekset. Kala tosin ei ollut niin tuoretta kuin ravintolassa, viini taas ei ihan vuosikertaa, mutta seura – se oli parempaa kuin bisnesillallisella.

Uusia vaatteita vastoin uusia suosituksia?

Olen ostanut viime aikoina monta uutta vaatetta. Jo itsellä entuudestaan olevat vaatteet kannattaisi kuitenkin käyttää loppuun. Sillä on nimittäin vaikutuksia hyvinvointiin. Tuoreessa tutkimuksessa selvitettiin, miten vaatteiden kulutus ja erityisesti sen vähentäminen vaikuttaa kuluttajien hyvinvointiin.

Omaa tyyliä edustavia uusia vaatteita.

Vaatteiden käyttäminen pitkään ja intensiivisesti oli yhteydessä parantuneeseen kehonkuvaan ja hyvinvointiin, väitöskirjatutkija Essi Vesterinen kertoo tutkimusta käsittelevässä Ylen jutussa.

Shoppailusta vain iloa?

Tutkimuksen ulkopuolelta on kuitenkin todettava, että toiset saattavat sanoa kuinka uusille vaatteille on luonnollisesti tarvetta, ja että uuden vaatteen hankinta tuo iloa ja hyötyä pitkään. Lisäksi vaateostoksilla käyminen voi olla tapa rentoutua ja nauttia vapaa-ajasta. On myös niitä, jotka pitävät shoppailua sosiaalisena aktiviteettina, jossa voi viettää aikaa ystävien tai perheen kanssa.

Tutkimus kuitenkin kertoo, että vaatteiden käyttäminen pitkään kasvattaa hyvinvointia enemmän kuin uusien ostaminen. Vaatteiden kuluttaminen loppuun esimerkiksi vähentää vertailua muihin. Se parantaa itsetuntemusta ja tuo hallinnan tunnetta. Lisäksi aikaa vapautuu ostamisesta muuhun.

Syitä pitää vaatetta pitkään: Rahan säästäminen, ympäristöystävällisyys, henkilökohtainen tyyli, kestävä kehitys

Itse katson lisäksi niin, että vaatteiden käyttö mahdollisimman pitkään on sekä taloudellisesti että ympäristön kannalta järkevää. Vaatteiden huoltaminen ja korjaaminen tukee kestävää kehitystä ja vähentää kulutuskulttuurin vaikutuksia. Kun suosikkivaatteista pitää huolta, voi niistä nauttia pidempään.

Uusista vaatteista hyvä mieli

Saan tutkimuksen tuloksista sen käsityksen, että tutkimuksen kohderyhmää ovat naiset. En tiedä voiko sanoa niin, mutta minun käsitykseni mukaan miehet saattavat ostaa vaatteita harvemmin, ja keskittyä enemmän käytännöllisiin perusvaatteisiin, jotka kestävät aikaa. Tämä on tietysti yleistys. Jotkut miehet ostavat usein uusia vaatteita, kun taas jotkut naiset voivat suosia kestävyyttä ja pitkäikäisyyttä vaatteissaan.

Itse toivon, että vaate pysyisi tyylikkäänä ja ryhdikkäänä pitkään. Kesällä kuitenkin päivitin vaatekaappiani, ja sitä tehdessäni myös seurasin hieman muotitrendejä. Uusien vaatteiden saaminen teki tyytyväiseksi.

Vein vaatekeräykseen vaatteita, jotka eivät enää sopineet päälle. On kuitenkin myönnettävä, että luovuin myös muutamista vaatteista, joihin olin vain kyllästynyt. En ollut enää käyttänyt niitä, vaikka ne olivatkin käyttökelpoisia. Loppuun kuluneet vaatteet, joihin oli esimerkiksi tullut reikä tai joiden väri oli kulahtanut, vein tekstiilijätteisiin. Sain vaatekaapit järjestykseen ja sinne mahtui mieluisia uusia – ja toivottavasti pitkään kestäviä – vaatteita.

Harkintaa uuden ostamisessa

Vaasan yliopistossa tehty tutkimus toteutettiin analysoimalla kahdenkymmenenviiden vaatelakossa olleen kuluttajan blogipostauksia ja yli kuudensadan kuluttajan kyselyvastauksia.

Vaatelakko tarkoittaa jonkinlaista vaatteiden ostolakkoa. Tutkimuksen mukaan vaatelakossa hallinnantunne lisääntyi ja ostoimpulssit vähenivät, kun fokus siirtyi ostamisesta jo olemassa oleviin vaatteisiin.

”Varsinkin lempifarkut ovat asiakkaille niin tärkeä vaate, että ne käytetään aivan puhki.” Ompelija Riitta Harjula

Vaatteita korjautetaan yhä. Ompelija Riitta Harjula kertoo Ylen jutussa, että yleisimpiä töitä ovat vetoketjujen vaihdot ja farkkujen korjaukset.

Moni tutkimukseen osallistuneista alkoi myös rakentaa jo omistamistaan vaatteista uusia asukokonaisuuksia. ”Tämä lisää itsetuntemusta ja vähentää vertailua muihin. Silloin ei enää mieti, mitä voisi olla, vaan keskittyä siihen millainen minä olen, mistä pidän ja millainen oma kehoni on”, Vesterinen avaa.

Tutkimus ei ilmeisesti anna varsinaisia suosituksia, mutta hyvää tietoa se antaa. Kaiken kaikkiaan tutkimuksen valossa olisi siis uutta vaatehankintaa tehdessä hyvä harkita, että vaatteesta pitää myös pitkällä tähtäimellä.

Kun kahvia piti malttaa odottaa

Entisaikoina kun halutti kahvia, ei saanut olla kovin kiire. Kahvin keittämisessä oli useita vaiheita ja se kesti. Nykyisin erikoiskahvitkin valmistuvat hetkessä.

Prännäri, kahvimylly ja pannu.

Suomeen alkoi tulla kahvia 1720-luvulta lähtien turkulaisporvarien varustamissa laivoissa. Vähitellen kahvi levisi koko kansan nautintoaineeksi.

Tavalliselle kansalle kahvi oli pitkään ylellisyystuote, mutta 1900-luvulla sitä alettiin keittää myös arkisin. Kahvipavut ostettiin raakoina ja paahdettiin kotona. Paahtamiseen käytettiin erityistä pannua, jota kutsuttiin prännäriksi.

Paahdetut pavut jauhettiin joko kahvimyllyllä tai huhmareella. Jauhettu kahvi laitettiin pannuun, johon lisättiin vettä. Pannu asetettiin liedelle, ja kahvi keitettiin hitaasti. Kun kahvi alkoi kiehua, sitä sekoitettiin ja annettiin hautua hetken aikaa.

Kahvi kaadettiin kuppiin suoraan pannusta, ja usein kahvinporot jäivät pannun pohjalle.

Tämä perinteinen tapa kahvin valmistamiseen oli aikaa vievä, mutta se oli osa arjen rutiineja ja kahvihetkiä.

Paahdettu kahvi yleistyi

Kahvin teollisen valmistuksen jälleenmyyjille aloitti Gustav Paulig vuonna 1904. Tämän myötä moni kahvikauppa alkoi paahtaa kahvia asiakkailleen. Paahdetun kahvin myynti ohitti raakakahvin kuluttajamyynnin 1920-luvun loppupuolella. Valmiiksi pakattua ja jauhettua kahvia teolliset paahtimot alkoivat toimittaa kahvikaupoille 1920-luvulla.

Samalla vuosikymmenellä kahvia alettiin pakata säkkien ohella pienpakkauksiin. Paahtimot kehittivät omia kahvisekoituksiaan, sellaisia kuin Juhla Mokka, Presidentti ja Kulta Katriina.

1950-luvulla kahvia alettiin myydä uusissa pakkauksissa ja paahtimotoiminta keskittyi. Vähitellen tarjouskahvista tehtiin kauppojen sisäänvetotuote.

Pakkausinnovaatiot keskittivät kahvialan.

Sähköiset kahvinkeittimet yleistyivät Suomessa 1970-luvulla.

Erikoisiakin kahveja hetkessä

Nykyisin erikoiskahvikin valmistuu kahvilassa hetkessä. Erikoiskahvien valmistuksessa on erilaisia laitteita. Yleisimpiä ovat espressokone, maitovaahdotin ja kahvimylly. Espresso on monien erikoiskahvien perusta. Maitovaahdotinta käytetään maitopohjaisia kahveja varten. Kahvimyllyä käytetään tuoreiden kahvipapujen jauhamiseen juuri ennen kahvin valmistusta, mikä takaa parhaan mahdollisen maun.

Barista valmistamassa erikoiskahvia kahvilassa.

Erikoiskahvien valmistusaika kahvilassa vaihtelee riippuen kahvityypistä ja tietysti kahvilan kiireisyydestä. Mutta valmistus ei vie kauan. Espresso valmistuu alle minuutissa. Cappuccinon ja Latten valmistus kestää vain hieman kauemmin, pari-kolme minuuttia. Ja Frappé eli jääkahvikin valmistuu 4-5 minuutissa.

Minun on sanottava, että en ole koskaan maistanut erikoiskahveja. Tilaan kahvilassa aina pienen tavallisen suodatinkahvin mustana, jota nautin kotonakin. Keitän kahvit kolme-neljä kertaa päivässä, ja kahvilassa käyn pari kertaa viikossa.

Cappuccino voisi olla lähimpänä minun makuani. Täytyypä seuraavalla kerralla tilata jotakin erikoiskahvia ja nauttia elämyksestä.

Terveystekojen syksy – Tupakasta eroon?

Syksystä sanotaan, että se on erinomainen aika kohentaa kuntoa. Kesän jälkeen monet kokevat tarvetta palata rutiineihin ja terveellisiin elämäntapoihin. Itselläni iso terveysteko olisi tupakoinnin lopettaminen, johon tähtäävälle kurssille olen menossa. Alkoholi minulta jäi jo kymmenen vuotta sitten.

Värikkäät maisemat houkuttelevat ulkoilemaan.

Henkilökohtaisesti puhuen minun olisi syytä muutoinkin miettiä, miten pitäisin paremmin huolta terveydestäni.

Minulle on tarjottu ohjattua kuntosaliharjoittelua. Lähellä on myös niin kutsuttu pururata, joka voisi houkutella kävelylle metsään. Sanotaan, että kun liikkuu luonnossa, on sillä monipuolisia terveyshyötyjä.

Syksy on sitä aikaa, joka voi motivoida aloittamaan uusia harrastuksia tai liikuntarutiineja. Syksyn kauniit maisemat voivat tehdä esimerkiksi ulkoilusta erityisen nautinnollista.

Itselläni diabeteksen hoitamisessa liikunta olisi tärkeää. Olisi myös syytä kiinnittää huomiota terveellisempään ravintoon. Jatkuvasta napostelusta olisi hyvä luopua ja valmistaa säännöllisesti kunnon aterioita. Toisaalta minun pitäisi sairauteni vuoksi syödä viisi-kuusi kertaa päivässä, pieniä annoksia.

Syksyllä savuttomaksi?

Kotikaupungissani alkaa niin kutsuttu nikotiinittomuuskurssi. Olen saanut kutsukirjeen, jossa kysytään: ”Mietitkö tupakan tai nikotiinituotteiden lopettamista?” Pieni ryhmä nykyisiä tupakoitsijoita kokoontuu kymmenen kertaa syksyn aikana. En itse olisi osannut hakeutua kurssille, mutta minut ilmoitettiin mukaan. En vielä tiedä lainkaan kurssin sisältöä.

Olen polttanut askin tupakkaa päivittäin 15-vuotiaasta asti. En tiedä onko minulla tarpeeksi motivaatiota vieläkään lopettamiseen. Olen ollut tupakkalakossa kerran. Se kesti neljä kuukautta. Käytin nikotiinikorvaustuotteita, mutta lakossa oleminen oli yllättävän helppoa. En tiedä miksi jatkoin tupruttelua.

Olisiko minusta katkaisemaan tupakka?

Televisiossa mainostetaan tuotteita nikotiinin himoon eli ”nikkareihin”. Minun mielestäni tupakkariippuvuudessa ei kyse ole vain nikotiinista. Se on tapa, ja pitää myöntää, että itselleni myös suuri nautinto.

Televisiossa pyörii mainos, jossa mies on menossa kokoukseen tai on viettämässä iltaa ystävien seurassa ravintolassa. Mies saa nikotiininpuutteesta johtuvan vaikean tilanteen haltuun ottamalla esimerkiksi nikotiinipurukumia tai -sumutetta, joiden sanotaan vaikuttavan nopeasti. Tuotteet varmasti helpottavat nikotiinintuskaa, mutta eivät mielestäni oikeaa tupakanhimoa.

Tupakka tarjoaa myös muunlaisen nautinnon. On mukavaa päästä sauhuille. Olisi sitten hyvä tai hieman huonompi hetki. Se saa monesti rentoutumaan.

Käyn ulkona eli kerrostalon pihalla päivän mittaan usein, eikä edes kurja sää estä sitä. Tupakalla käyminen jotenkin myös rytmittää päivää.

Tupakoinnin lopettaminen olisi iso terveysteko itselleni. On joitakin perussairauksia, joiden vuoksi tupakoinnista olisi hyvä luopua.

Katsotaan onko minusta siihen. Moni aiemmille kursseille osallistunut on kuulemma pystynyt lopettamaan tai ainakin vähentämään tupakointia. Se tavoite olisi minulle ainakin alkuun oikein hyvä.

Kun matkapuhelimeen tuli faksi

Oma suosikkini kaikista kännyköistä on Nokia Communicator. Kyseessä oli Nokian ensimmäinen älypuhelin. Minulla oli työn puolesta käytössä tämä ”liikkuva toimisto” uuden vuosituhannen alkuvuosina. Nokian 9000-sarjan kännykät olivat tietokonemaisia, avattavia yhdistelmälaitteita, joissa oli näppäimistö. Laitteessa oli iso värillinen näyttö. Nokian älypuhelinsarja oli suunnattu mobiiliin yrityskäyttöön.

Täysikokoinen näppäimistö ja suuri näyttö.

Puhelimessa oli useita hyödyllisiä tietokoneohjelmia, kuten tekstinkäsittelyohjelma, taulukkolaskentaohjelma, esitysohjelma, sähköposti, internetselain sekä kalenteri ja yhteystiedot.

Kommunikaattorilla pääsi nettiin. Kännykällä käytettävät nettisivut olivat tuolloin erikseen tehtyjä ja pelkistettyjä. Datan käytöstä eli nettisivujen lataamisesta laskutettiin erikseen joten puhelinlasku saattoi joskus yllättää.

Erityisesti kommunikaattorissa hyvää oli se, että siinä oli näppäimistö. Wikipediassa kerrotaan, että kommunikaattorit olivat saranallisia ja kahdella nestekidenäytöllä varustettuja avattavia malleja, jotka näyttivät normaaleilta suurehkoilta kapulamallisilta matkapuhelimilta suljettuina, mutta avattaessa paljastivat lähes täysikokoisen näppäimistön ja nestekidenäytön. Huono puoli se, että kännykkä oli isokokoinen ja painava. Se ei mahtunut taskuun.

Faksiominaisuus jäi hyödyntämättä

Ensimmäinen Nokia Communicator -malli julkaistiin vuonna 1996. Kommunikaattorissa oli myös faksi. Kännykässä oli mahdollisuus lähettää ja vastaanottaa sähköisiä dokumentteja modeemin avulla. Tämä ominaisuus teki laitteesta monipuolisen liiketoimintakäytössä.

Varsinaiset faksit puolestaan ovat niin kutsuttuja telekopiokoneita. Faksaus yhdistää skannerin eli kuvanlukijan, modeemin ja printterin eli tulostimen yhteen monitoimilaitteeseen. Faksaamalla siis lähetetään kopioita fyysisistä dokumenteista vaikka matkojen päähän puhelinverkon välityksellä. Faksit olivat hyvin yleisiä vuoden 1985 tienoilla. Tämä oli faksin kulta-aikaa.

Faksia pidettiin ihmeellisenä laitteena.

1990-luvulla tietokoneiden ja niiden sovellusten yleistyessä yritykset alkoivat ottaa käyttöön sisäverkkoja ja faksaamisen tarve väheni. Kun sitten internet tuli kaikkien käyttöön, se antoi monipuoliset mahdollisuudet siirtää tietoa ja dokumentteja tarvittaessa kokonaan paperittomasti. En muista, että olisin tarvinnut faksausominaisuutta puhelimella lainkaan. Käytössä oli jo sähköposti, jota oli kommunikaattorilla kätevä käyttää.

Riittäisi ”tyhmempikin” laite

Tuntuu, että ihmiset ovat nykyään lähes kaiken aikaa kiinni älypuhelimissaan. Minulle voisi riittää esimerkiksi Nokia 3310:n tyyppinen peruspuhelin. Kyseessä on vuonna 2000 julkistettu monelle nostalginen kännykkä.

Yksi suosituimmista matkapuhelinmalleista.

Minulla ei ole esimerkiksi sosiaalisen median sovelluksia puhelimessa. En ole tarpeeksi näppärä käyttämään erilaisia sovelluksia kännykällä. En osaa esimerkiksi tehdä päivityksiä tai jakaa ottamiani kuvia sosiaalisessa mediassa kännykän kautta. Esimerkiksi kahvilassa tai julkisessa liikennevälineessä en selaile somea tai uutisia vaan katselen ikkunasta ulos.