Taidetta vain omille kavereille?

Tukahduttaako valtion tuki luovuuden? Eikö taidetta tehdä lainkaan suurelle yleisölle? Kulttuurialan valtionavustuksia leikataan merkittävästi. Lisääntyykö yhteiskunnan pahoinvointi ilman kulttuuria?

Teattereilla on edessään sopeuttamistoimia.

Teatterikaupunkien näyttelijöitä jalkautui torstaina eri puolilla maata keräämään allekirjoituksia kulttuuriadressiin. Adressilla puolustetaan suomalaista kulttuuria ja vastustetaan leikkauksia siihen. Adressi luovutetaan myöhemmin päättäjille mielenilmauksen yhteydessä. Olen kuullut jonkun kulttuuriväen edustajan sanoneen, että nyt eletään kulttuurivihamielistä aikaa.

”Taide ja kulttuuri ovat eri muodoissaan läsnä kaikkialla”

Sakset seis! on tekijöiden ja yleisön hätähuuto taiteen ja kulttuurin puolesta. ”Maamme hallituksen lyhytnäköiset ja suhteettomat leikkaukset uhkaavat perusoikeuksiamme, oikeuttamme kulttuuriin ja hyvinvointiin”, adressissa todetaan. ”Kulttuuri luo iloa, yhteenkuuluvuutta ja empatiaa, auttaa demokratian monitahoisten ongelmien ratkaisussa ja rakentaa lapsille ja nuorille tulevaisuutta.” Näin kulttuurin puolesta puhuvat adressin laatijat.

Kaikki eivät kuluta kulttuuria

Jo nyt teatterit ovat ilmoittaneet tarpeestaan vähentää työntekijöitä, esitysten ja ensi-iltojen vähentämisestä ja lipunhintojen korotuksista. On todettu, että sopeutumistoimet vaikuttavat suoraan kulttuurin saavutettavuuteen. Leikkaukset kohdistuvat myös muun muassa orkestereihin, kirjastoihin ja museoihin.

Leikkaukset ovat herättäneet huolta kulttuurialan toimijoiden keskuudessa. Kulttuuriala on yrittänyt korostaa, kuinka kulttuuri on itseisarvo. Sanotaan, että moninaiset kulttuurin muodot rikastuttavat yhteiskuntaa.

Toisaalta kaikki eivät kuluta kulttuuria. Kulttuuri voi tuntua vieraalta ja kaukaiselta. Minä kuitenkin katson niin, että on olemassa kaikille kokemisen arvoisia kulttuuririentoja. Esimerkiksi Moulin Rouge -musikaali on ollut tänä vuonna Helsingin kaupunginteatterin vetonaula. Itse en ole nähnyt.

Mitä minuun muutenkin tulee, en käy esimerkiksi teattereissa, konserteissa tai museoissa. Myöskään kotimaisia elokuvia en käy katsomassa kuin harvoin. Voisin olla kiinnostuneempi ja ehkä avoimempi uusille kokemuksille.

Marginaalisia taideprojekteja?

Iltalehden kolumnisti Sanna Ukkola on kirjoittanut seuraavasti: suomalainen kulttuuriväki ei suurin surminkaan halua tehdä taidetta massoille – vaan eliitille, itselleen, rahoittajilleen ja omille kavereilleen. Ukkola kysyy, kun joka puolelta pitäisi leikata, mitä järkeä on lapioida rahaa marginaalisille taideprojekteille. ”Väitän, että valtion tuki kulttuurille ei kannusta luovuutta – se pahimmillaan tukahduttaa sen.”

Taidetta ei pidä tehdä vain taiteen vuoksi

Adressin laatijoiden mukaan ilman kulttuuria yhteiskuntamme pahoinvointi lisääntyy. Tämä on tietysti voimakkaasti ilmaistu. Mutta senkin vuoksi olisi tärkeää, että kulttuuritarjonta tavoittaisi ja puhuttelisi ihmisiä nykyistä enemmän.

Suosittelisin turisteille Tallinnaa

”Matkailusivustolta karu arvio Helsingistä – yksi maailman tylsimmistä kaupungeista.” Otsikko antaa ehkä liian negatiivisen kuvan aiheesta. Helsingin sijoitusta kansainvälisen matkailusivuston erikoisella listalla voi pitää hyvänäkin.

Rautatientori – kiinnostava nähtävyys?

Sivusto on nimittäin listannut matkailukohteita, joiden kerrotaan olevan ihanteellisia tylsille ihmisille. Perusteluissa Helsingistä annetaankin myös myönteisiä arvioita.

Helsinkiä tylsempiä kaupunkeja ovat muun muassa Slovakian pääkaupunki Bratislava ja Italian Pisa. Koko listalla Helsinki on sijalla kuusi.

Matkailusivuston listauksesta uutisoi Ilta-Sanomat.

Rauhallisuus voi haitata

”Helsinkiä, Suomen pääkaupunkia ylistetään sen rauhallisesta ja seesteisestä tunnelmasta, mutta tämä rauhallisuus voi haitata niitä, jotka etsivät elävämpää kaupunkikokemusta”, sivustolla todetaan.

Helsingiltä sanotaan puuttuvan ”vilkasta energiaa”, ja monipuolisia nähtävyyksiä, jollaisia löytyy muista eurooppalaisista pääkaupungeista. Tämän vuoksi Helsingin kerrotaan sopivan niille, jotka arvostavat rauhaa eläväistä kaupunkielämää enemmän.

Ei jännittäviä kohteita

Sitä millaisin kriteerein kaupunkeja on arvioitu, ei kerrota. Kyseisten kaupunkien katsotaan edustavan vastakohtaa kaupungeille, joissa on ”eloisia kulttuureita ja jännittäviä kohteita”.

On sanottava, että minuakin hieman harmittaa aina ulkomaalaisten turistien puolesta, kun he kulkevat Helsingin keskustassa. Toivon aina, että turistien lomamatka suuntautuisi myös Tukholmaan ja Tallinnaan, joissa olisi tarjolla hieman eri tavalla kiinnostavia kohteita, nähtävyyksiä ja elämyksiä.

Uusi matkailuvaltti

Toki ulkomaisessa mediassa Helsinkiä on usein kuvattu kiehtovaksi kaupungiksi, joka tarjoaa myös omaperäisiä elämyksiä. Meille kovin tutut pääkaupunkimme nähtävyydet varmasti tekevät vaikutuksen turistiin.

Helsingin keskusta vain ei moniin eurooppalaisiin pääkaupunkeihin verrattuna välttämättä samalla tavalla sykähdytä. Mutta matkailusivustonkin mainitsema tunnelma voisi olla myös matkailuvaltti. En tiedä hyödynnetäänkö sitä.

Opettavaisia tarinoita: Rakkausnovelli

”Jos kaipaat paitaasi, se on täällä.” Richard laittoi naureskellen viestin Jenniferille. Jennifer oli lähtenyt aamulla Richardin luota kiireellä töihin. Hän ei ollut löytänyt paitaansa ja joutui lähtemään ilman sitä vain jakku yllään. ”Tulen hakemaan sen lounastunnilla”, Jennifer vastasi.

Ihastuneita kuin ilmapallot.

Jennifer ja Richard tapasivat silloin tällöin työasioiden merkeissä. Nyt he olivat osallistuneet yhteiseen seminaariin, jonka päätteeksi he olivat lähteneet pienen porukan mukana baariin lasilliselle. Richard oli väsynyt ja tuli helposti humalaan muutaman drinkin jälkeen. Hän jutteli pienessä sievässä avoimesti asioistaan Jenniferille. Mies kertoi kuinka ei nykyisessä elämäntilanteessaan saanut nukuttua. Hän sai houkuteltua Jenniferin luokseen pitämään hetkeksi seuraa. Jennifer ei pitänyt itseään parhaana apuna, mutta lähti stressaantuneen miehen tueksi.

Richard oli asumuserossa. Hänellä oli päällä vaikea ja kallis eroprosessi. Hän oli ollut vaimonsa kanssa yhdessä kaksi vuotta, siitä puolitoista vuotta naimisissa.

Richard oli tavannut tulevan vaimonsa teatterissa. Välitauolla Richardin silmään oli pistänyt hyvänäköinen nainen. Nainen oli isossa seurueessa, mutta Richard raivasi tiensä hänen luokseen. Richard kysyi lämpimikseen mitä kaunokainen tykkäsi esityksestä. ”Aivan ihana”, nainen vastasi, mutta Richard ei kuullut hälinän seasta mitä nainen sanoi. ”Minunkin mielestäni todella tylsää ja typerää”, Richard sanoi. ”Lähtisimmekö kritisoimaan näytelmää yhdessä lasilliselle,” Richard kysyi. Nainen hämmentyi miehen ehdotuksesta, mutta sanoi, että voisihan hän lähteäkin.

Richard ja Charlotte rupesivat tapailemaan. Suhde syveni. Nainen oli halunnut pian naimisiin.

Häät olivat hulppeat. Tunnettu bändi jumputti hip hopia. Stand up -koomikko oli selvittänyt Richardin taustoja ja lateli totuuksia hänen aiemmista, julkisuudessakin puiduista suhteistaan. Sukulaisia ei naurattanut. Richard huusi väliin, että koomikon ura loppuisi lyhyeen.

Richardin oli vaikeaa päästää menneisyyden haikailusta irti

Vaimoa alkoi vähitellen hermostuttaa se, että mies ei päässyt aiemmista suhteistaan yli. Richard muisteli kaiken aikaa menneitä, usein lyhyiksi jääneitä suhteitaan. Mies oli usein ihastunut, ja saanut valloitettua haluamansa ihmisen, mutta ei ollut itse viihtynyt pitkään paikallaan.

Vaimo oli saanut Richardin haikailusta tarpeekseen. Charlotte ei sietänyt miestä, joka katsoo taaksepäin. Hän halusi miehen, jonka kanssa elää tässä hetkessä. Tärkeää olisi suunnitella tulevaa. Charlotte päätti erota. Tyhjin käsin hän ei kuitenkaan lähtisi. Mies oli velkaa siitä, että oli siirtänyt hänen unelmiensa toteuttamista. Nyt hän ansaitsisi jotakin tulevaisuuden varalle.

Richard ei ollut koskaan ajatellut, että joutuisi tällaiseen tilanteeseen. Aiemmatkin kumppanit olivat tosin tulleet kalliiksi luksuselämän vuoksi.

Richardista paljastuu uusia puolia

Puolilta päivin Richardin ovikello soi. Hän oli juuri tullut suihkusta ja meni avaamaan oven pyyhe päällään.

  • Tässä. Löytyi takkahuoneesta, Richard sanoi ja ojensi paidan Jenniferille.
  • Kiitos, Jennifer sanoi, ja meni kylpyhuoneeseen pukemaan paidan päälleen.

Jennifer tuli saliin ja katsoi hiukan ihmetellen Richardia. He tapasivat aina silloin tällöin ja pitivät säännöllisesti yhteyttä, mutta nyt Richard näyttäytyi aivan uudessa valossa. Oletko sinä edes se sama mies, Jennifer mietti. Hyvin asiallinen, hieman hiljainen ja joskus totinenkin Richard olikin melkoisen villi, mutta samaan aikaan lempeä.

Kaikilla oli kuva miehestä, joka kunnioitti aina toisia, puhui heistä kauniisti ja lisäksi kuunteli ja ymmärsi. Hänen avioliittoaan oli pidetty rakkaudentäyteisenä.

Richard oli harteikas, voimakas ja väkevä ilmestys. Jennifer oli jo aiemmin pannut merkille miehen jykevänkauniit kasvot ja tummat lainehtivat hiukset, jotka nyt märkinä näyttivät syötäviltä.

Richard naureskeli vaikka miestä painoivat monet asiat.

Richardin liiketoiminnot sukelsivat. Tämä johtui henkilökohtaisista syistä. Avioero oli vienyt huomion ja syönyt voimia. Organisaatio ei toiminut ilman Richardia ja asiakassuhteet kärsivät. Richard oli pantannut kaiken tietonsa, koska ei luottanut enää kehenkään. Muut firmassa olivat kaikista tärkeistä asioista tietämättömiä.

Nyt Richard kuitenkin oli hyväntuulinen. Viime yö oli tehnyt pienen muutoksen. Hän keskittyisi kaikkeen hyvään ja kauniiseen, vaikeuksistaan huolimatta.

  • Minkälainen työpäivä menossa? Richard kysyi.
  • Aivan tavallinen, kiirettä ja hankalia asioita, Jennifer vastasi
  • Sellaistahan se on. Mikä on hankalinta, Richard kysyi.
  • Ehkä eniten aikaa ja energiaa syö kuitenkin johdettavat, Jennifer sanoi.
  • Mikä heissä? Richard kysyi.
  • No syödään kahvitauolla banaania ja leikitään apinaa, Jennifer tuskaili.
  • Kaikenlaista. Nuoremmat eivät aina käyttäydy töissäkään, Richard sanoi ymmärtäen.

Richard päätti, että hän lopettaisi vanhojen vatvomisen. Hän katsoisi luottavaisena tulevaan. Ehkä onni ei olisi kaukana. Hän saisi bisnekset taas kuntoon. Erostakin hän päätti selviytyä voittajana.

  • Näemmekö uudelleen? Siis näin epävirallisissakin merkeissä, Richard kysyi.
  • En tiedä onko se viisasta. Nyt minun pitää mennä”, Jennifer sanoi.

Richard saattoi Jenniferin ovelle. Jennifer vilkaisi vielä ovenraossa Richardia. Miehen vihreät silmät sytyttivät lämmön hänen sisällään. Hän ehkä pystyisi unohtamaan sen, että Richardin yritys oli hänen toimistonsa asiakas.

Jennifer käveli autolleen. Hän hymyili. Nyt hän oli hukannut Richardin luokse myös sydämensä.

Jatkuva valittaminen vaikuttaa terveyteen

Minä olen kova valittamaan. Monesti marmatan eri asioista, vaikka en aio toimia. Pikkuasioista nariseminen kuitenkin vain stressaa ja pahentaa muidenkin oloa, kertovat tutkimukset. Kannattaisi yrittää siirtää ajatukset siihen mikä on hyvin.

Täällä on aina niin sotkuistakin.

Äitini sanoi, että minä valitan aina. ”Turha on kitistä ja syyttää muita. Ihan itse olet elämäsi tähän jamaan saanut”, äidilläni oli tapana sanoa minulle. Minä olin työelämästä syrjäytynyt ja alkoholisoitunut epäonnistuja, joka ei juuri nähnyt missään hyvää.

Urputus pilaa muidenkin päivän

Valittaminen on yleinen tapa. Kaikki valittavat toisinaan jostakin asiasta. Jossain todettiin, että nyky-yhteiskunta jopa ruokkisi valittamista.

Jos valittamisesta tulee arkipäiväistä, hälytyskellojen pitäisi soida. Marmatuksesta voi päästä eroon – kunhan sen itse huomaa. Näin kirjoittaa Kodin Kuvalehti. Toki elämä joskus haastaa, mutta ainaiseen tyytymättömyyteen kannattaa puuttua, lehden artikkelissa neuvotaan.

Ikävänsävyinen puhe nostaa muidenkin stressitasoja

Helsingin Sanomien artikkelissa kerrotaan, että jos valituksen aihe on yhdentekevä tai sille ei voi mitään, kannattaa yrittää siirtää ajatukset siihen mikä on hyvin.

Urputus pilaa muidenkin päivän, sillä ihmiset peilaavat herkästi toistensa tunnetiloja. Altistuminen ikävänsävyiselle puheelle esimerkiksi työpaikalla nostaa muidenkin stressitasoja.

Tuskailen hiljaa itsekseni

Voin käsittää, kuinka asiat voivat olla sen verran huonosti, että ketuttaa ääneen. Itselläni yksi esimerkki on itse aiheutettu huono rahatilanne. Se ahdistaa eikä sitä niin vain muuteta. Mutta pyrin tuskailemaan hiljaa itsekseni.

Kovissa veloissa ja erilaisten vaivojen kanssa eläminen muistuttaa omasta typeryydestä. Terveys meni juopottelun seurauksena. Toinen riippuvuus, nettipelaaminen, vei rahat.

Mutta ei auta eikä pidä valittaa. Minun pitäisi olla monesta asiasta hyvillään. Minulla on silti ollut usein tapana valittaa muille erilaisista hankaluuksistani.

Olen ehkä jo pystynyt jättämään oman, mihinkään johtamattoman, valittamisen kuitenkin vähemmälle. Yritän huomioida ympärilläni olevia ihmisiä, joille turhan usein pienistäkin, jopa päivittäisistä, harmeista valitan. Valittaja on raskasta seuraa. Aina en tosin omaa marmatusta edes huomaa.

Rentoudu ja ota aikalisä

Valittaminen haittaa ongelmanratkaisua, muistia ja oppimista. Jatkuva mihinkään johtamaton jurnutus nimittäin pitää stressihormoni kortisolin tasot korkealla. Se taas pitkään jatkuessaan kutistaa hippokampusta, aivojen osaa, jota tarvitaan monimutkaiseen ajatteluun, kertoo eräs tutkimus.

Kodin Kuvalehden artikkelissa kerrottiin, että negatiivisuuksiin tarttuminen vaikuttaa mielialaan, minkä lisäksi sillä on vaikutuksia terveyteen.

Tutkijoiden mukaan ärtymys menee ohi nopeammin, jos ei lietso tunnetta vaan tietoisesti pyrkii rentoutumaan tai ottaa aikalisän.

Valittamisella kannattaa olla konkreettinen tavoite

Jos mieltä vaivaava asia on tärkeä ja muutettavissa on hyvä toimia rakentavasti. Tutkimuksen mukaan valitus tehoaa parhaiten, kun se on rajattu, täsmällinen, oikealle ihmiselle suunnattu, harkiten ajoitettu ja sillä on konkreettinen tavoite. Tutkimuksesta kertoo Helsingin Sanomat.

Jos valittamisesta tulee tapa, aivot tottuvat tarttumaan ikäviin asioihin ja koko asenne uhkaa muuttua negatiiviseksi. Jätetään siis kitiseminen vähemmälle.

Olisiko omaksuttava uusia arkisia tapoja?

Älä pidä herkkuja kaapissa, laita laitteet pois päältä, hymyile edes tekohymyä. Anna-lehden artikkelissa listattiin 74 arkista tapaa, jotka tekevät elämästä parempaa. Löysin tämän muutamia vuosia sitten julkaistun kiinnostavan listauksen, ja poimin sieltä joitakin mielenkiintoisia esimerkkejä.

Jutussa ei annettu uusia tapoja imurointiin.

Terveelliset elämäntavat koostuvat artikkelin mukaan loppujen lopuksi pienistä asioista. Lehti antaa vinkkejä parempaan ruokailuun, liikuntaan sekä mielenterveyden ja ihmissuhteiden ylläpitoon.

”Omaksu tavat, joiden avulla jaksat paremmin päivittäisessä elämässä.”

”Henkinen ja fyysinen hyvinvointi sekä terveelliset elämäntavat ovat kaiken perusta. Ne auttavat jaksamaan päivittäisessä elämässä. Kun elämäntavat ovat kunnossa, luovuudelle on tilaa, työ tuntuu innostavammalta ja sosiaalinen elämä tyydyttävämmältä”, lehti kirjoittaa. Hyvä. On kuitenkin kysyttävä, vaatiiko päivittäinen elämä siis erityistä jaksamista. Sellainen olisi ikävää.

Minä en tietenkään ole lehden lukijakuntaa, mutta mielenkiinnosta tutustuin näihin parempiin arkisiin tapoihin, joiden ensi alkuun ajattelin sopivan kaikille.

”Terveelliset elämäntavat ja hyvinvointi koostuvat pienistä teoista, jotka määrittelevät sitä, miten elämme, olemme olemassa ja mitä saavutamme elämässä. Ne ovat tapoja, joiden kehittymiseen voi itse vaikuttaa”, lehti kertoo.

Mitä minuun tulee, omat arkiset tapani eivät ole olleet terveellisimmästä päästä, mutta olen saavuttanut tärkeinä pitämiäni asioita. Tosin nykyisin pienten vaivojen vuoksi olisi syytä omaksua parempia tapoja sen suhteen, miten olla ja elää.

Seiso suorassa äläkä ahmi

Pitkässä listassa on hyvin konkreettisia tapoja. Artikkelissa todetaan muun muassa, että on hyvä pureskella kunnolla. Kun hidastaa syömistä, maistaa ruoan paremmin ja todennäköisesti myös syö vähemmän. Jutussa kerrotaan myös, että kotona tulee naposteltua sitä, mitä kaapista löytyy. Siksi ei kannatakaan pitää kaapissa jatkuvasti herkkuja, kuten suklaata, jäätelöä tai roskaruokaa.

Sekin on mainittu, että kannattaa istua ja seisoa suorassa. Näin tunnemme olomme voimakkaaksi ja itsevarmaksi, jutussa todetaan.

Yhtä hymyä, yksin kotonakin?

Lehden mukaan on on hyvä hymyillä edes tekohymyä. ”Aito hymy kertoo hyvästä olosta, mutta tutkimusten mukaan myös tekohymy huijaa aivoja ajattelemaan, että olemme onnellisia. Eli vaikka olisit yksin, hymyile, ja huomaat, että voit paremmin.” Tällaisesta tavasta minun on sanottava, että voi hyvänen aika. Tämä neuvo saa minusta pikemminkin hymyn hyytymään.

Ole turisti kotikaupungissasi

Listalla on mielestäni myös vinkkejä, joita voi olla vaikeampi toteuttaa. Mutta artikkelin mukaan kannattaa kokeilla positiivisempaa ajattelua. Lehti kirjoittaa seuraavasti: ”Jos näet lasin aina puolityhjänä, mieti mistä ajattelutapasi johtuu. Ajatteluamme hallitsevat monenlaiset uskomukset, mutta niihin on mahdollista vaikuttaa. Yritä siis suhtautua seuraavalla kerralla positiivisemmin. Kun teet niin säännöllisesti, ajattelutapasi alkaa hitaasti muuttua.”

Yksi artikkelin neuvoista on seuraavanlainen: ”Kuvittele, että olisit ensimmäistä kertaa vierailemassa kaupungissa. Missä paikoissa kävisit, missä söisit? Sitä kautta voi saada erilaista perspektiiviä tuttuun paikkaan, mikä avartaa ajattelua ja voi saada arvostamaan asuinpaikkaansa enemmän.” Itse olen asunut keskisuuressa kaupungissa viisi vuotta. En koe kaupunkia kotipaikkakunnaksi. Tunnen, että olen kaupungissa vain käymässä. Eikä kaupungissa minun käsitykseni mukaan ole erityisen mielenkiintoisia paikkoja missä käydä. Miksi tämä ohje muuten on vain kaupunkilaisille?

Kenen kanssa halailla?

Ihmissuhteiden ylläpitoa koskevissa kohdissa on listattuna sellaisia tapoja, joista ei ole iloa kaikille, esimerkiksi yksin asuvalle. ”Kävelylenkki lähiympäristössä on hyvä tapa viettää aikaa ystävän tai kumppanin kanssa. Kävely on sekä hyvä tapa saada raitista ilmaa että vaihtaa kuulumisia.”

Lisäksi neuvotaan olemaan se, johon voi luottaa. ”Puolisosi ja ystäviesi tulisi tietää, että oli heillä sitten huono päivä tai olivat he sairaana, olet aina valmis auttamaan.” Mutta entä jos lehden lukija on itse yksinäinen ja on huono päivä?

En tiedä tilaavatko yksinäiseksi itsensä tuntevat ihmiset naistenlehtiä. Listassa todetaan, että yksi tärkeä tapa on halailla puolison kanssa. ”Halailu sopii myös ei-romanttisiin ihmissuhteisiin.” Mutta kaikilla ei ole kenen kanssa halata.

Mieslukijakin saa vinkkejä

Mutta mieslukijakin saa listassa hyviä vinkkejä arjen parantamiseen. Yksi sellainen on lisätä vihreän määrää lautasella. Sokerinkulutus pitäisi puolittaa. Lisäksi pitäisi nukkua enemmän, koska unenpuute aiheuttaa kaikenlaista.

Kannattaisi ilmeisesti opetella jokin uusi asia. Se voisi lisätä merkityksellisyyttä. ”Ihmiset, jotka jatkavat uusien asioiden opettelua myös aikuisena, voivat paremmin”, jutussa todettiin.

Minä kuitenkin katson niin, että me käytämme jo nyt paljon meidän ajastamme siihen, että me teemme, kehitämme ja opimme. Koko ajan vähemmän käytämme aikaa siihen, että me olemme. Mutta siihenkin jutussa on mainittu ihan hyviä tapoja, kuten lounaskävely, nauraminen ja ajan raivaaminen.

Vielä muutama arkinen tapa kattavasta listasta, jotka sopivat kaikille: Laita välillä laitteet pois päältä. Vietä aikaa luonnossa. Tee hyvä teko. Sano kiitos.

Kaikkia hyviä tapoja vaikea muistaa

Miten muistaa kaikki 74 tapaa päivittäin? On sanottava, että kaikkia näitä hyvinvointia lisääviä arkisia tapoja on mahdotonta toteuttaa kaiken aikaa, eikä niihin kaikkiin ehdi kiinnittää huomiota tavallisessa arjessa.

Lehdessä kuitenkin todetaan, että tapa on jotain, jonka tekemistä ei tarvitse aktiivisesti suunnitella. ”Sen toteuttaminen tapahtuu melkein itsestään, kuten suurimmalle osalle meistä esimerkiksi hampaiden pesu.” Niinpä. Entä jos unohtaa joskus sen hampaiden pesunkin..?