Lauantaina alkuillasta tuli pohdiskeltua, voisikohan sitä tehdä jotain muuta kuin sitä tavallista, että iltauutiset ja sänkyyn. Alkoi jostain syystä tehdä mieli yöelämään. Mietin, että jos lähtisi todella pitkästä aikaa pyörähtämään jossakin baarissa. En tuntenut kotikaupungin ravintolatarjontaa juuri lainkaan.
Soittajat innostuivat myös improvisoimaan.
Aloin hakea tietoa eri paikoista. Kahdessakin paikassa olisi ollut tarjolla elävää musiikkia, mutta ne olivat loppuunmyytyjä. Liput olisi pitänyt siis hankkia etukäteen. Jatkoin tutustumista, ja löysin erään pubin sivut, joilla kerrottiin, että paikalla on bändi. Sinne olisi vapaa pääsy, ja mikä parasta – bändi aloittaisi jo yhdeksältä. Yleensä harmittaa se, että monessa paikassa showtime on vasta yhdentoista jälkeen, jolloin minä olen valmis jo lähtemään kotiin.
Bluesin sydämeen
Pubi oli aivan täynnä. Jouduin seisoskelemaan takki päällä. Yhdeksältä lavalle nousi suomalainen bluesyhtye Smockestack. Bändi lupaa viedä syvälle bluesin sydämeen. Yhtyeen mukaan sen soundi rakentuu klassisten blues-mestareiden ympärille. Viiden hengen blues/roots coverbändi soittaa autenttista brittiläis-/amerikkalaistyylistä bluesia muutaman tutun suomalaisen vaikuttajan ohella.
Kokoonpanossa on rummut, basso, kitara, koskettimet ja saksofoni. Bändi koostuu ammattimuusikoista ja musiikinopiskelijoista.
Kävin tiskillä ja sain istumapaikan. Heitin takin pois päältä. Musiikki sai hymyn huulille ja sormet hyppelemään pöydällä. Bändi soitti kaksi pitkää settiä. Biisilistalla oli perusbluesia ja myös hieman rokahtavaa kamaa. Bändi soitti myös muutaman suomenkielisen oman biisin, jotka olivat hauskojakin.
Väki viihtyi ja ajoittain jopa hullaantui. Hyvästä musiikista ja mainiosta fiiliksestä tälle pumpulle neljä tähteä. Keikkoja varmasti riittää.
Maittava yöpala
Kun olin lähdössä kotiin, huomasin kadulla snaggarin. Se oli pakettiautoon rakennettu nakkikioski. Katsoin menua ja huomasin heti rullakebabin, joka on yksi suosikkejani. Tein tilauksen ja kun odottelin annoksen valmistumista, tutustuin grillikioskiauton yöpalatarjontaan tarkemmin.
Listalla oli vaikka mitä, aina kanakebabeista, hampurilaisiin ja jopa kanansiipiin asti. En tiedä miten tuollaista valikoimaa voi pyörittää pienessä pakussa ja yksin töissä ollut nuori mies. Huomasin, että ehdotonta suosikkiani – tuplaporilaista – olisi saanut myös. Jo sen takia kannattaa lähteä toistekin viikonloppuiltana ulos.
Rapea olo
Kotikaupungin ravintolatarjontaan voisi tutustua enemmänkin ja käydä jatkossakin keikoilla. Olen asunut kaupungissa jo muutaman vuoden, ja nyt yllätyin, että pienessä keskustassa on muutamakin paikka, jossa on elävää musiikkia viikonloppuisin.
Sunnuntaipäivää hallitsi väsynyt ja jopa krapulainen olo, vaikka olin kotona ennen puolta yötä ja join illan aikana kaksi lasia limonadia. Koska olen tottunut vetäytymään nukkumaan tavallisesti hyvin aikaisin, ei kunnon unta tahtonut enää tulla. Oloa korjaamaan oli saatava pizzaa, suklaajäätelöä ja mustaa kahvia.
Esseeblogi 