Kategoria: Yleinen

Chili con carne – helppo lempiruoka

Päätin laittaa lauantaille herkullista pataruokaa. Chili con carnen valmistamiseen on hieman erilaisia aineksia ja ohjeita. Minulla meni ruuanlaitossa pieleen vain kaksi asiaa. Olin tutustunut resepteihin huolella.

Jotain annoksesta puuttuu…

Chili con carne on yksi suosikeistani, mutta en ole aiemmin valmistanut sitä itse. Ajattelin, ettei tämän klassikkoruuan valmistaminen niin vaikeaa voi olla.

Kun etsin valmistusohjeita, oli joukossa hyvin monimutkaiselta ja vaativalta vaikuttava ohje, jossa oli hyvin monenlaisia aineksia ja työvaiheita. Ohjeen mukaan olisi pitänyt liottaa kuivattuja papuja vedessä yön yli kattilassa. Seuraavana päivänä olisi pitänyt keittää papuja hiljalleen 40 minuuttia. Ja vasta tästä olisi alkanut hyvin monivaiheinen ja vaikeaselkoinen valmistaminen.

Löysin kuitenkin helpolta vaikuttavan reseptin. Kävin perjantaina kaupassa ostamassa kaiken tarvittavan, kuten jauhelihaa, ruskeita papuja ja chilitomaattimurskaa.

Vaikutti alkuun helpolta

Päätin noudattaa helppoa valmistusohjetta, jossa ei ollut paljon erilaisia työvaiheita. Valmiin murskan lisäksi tarvittiin vain sipulia, valkosipulia, paprikaa, vettä ja suolaa.

Sattumalta huomasin lauantaiaamuna kuitenkin aivan toisenlaisen reseptin. Oli lähdettävä vielä aamulla kauppaan ostamaan lisää mausteita ja lihaliemikuutio.

Ruskistin kattilassa jauhelihan, lisäsin joukkoon hienonnettua sipulia ja valkosipulinkynttä sekä kuutioitua paprikaa. Annoin niiden pehmetä hetken.

Tämä vaihe kävi helposti.

Sitten olisi pitänyt valuttaa pavut siivilässä ja huuhtoa kylmällä vedellä. Mutta huomasin, että jotain puuttui. Nimittäin siivilä. Ei minulla sellaista ole. Tämä työvaihe ja olennainen osa ruuasta oli siis jätettävä kokonaan pois.

Mutta, kaadoin joukkoon chilitomaattimurskan ja vettä. Annoin hautua noin kymmenen minuuttia. Tarkistin välillä makua ja lisäsin suolaa.

Kun ruoka oli valmista, istuin pöytään. Huomasin, että chili con carnessa ei ollut makua niin kuin siinä pitäisi olla. Lisäsin mausteita, joita toisessa ohjeessa oli mainittu. Lisäsin hiukan mustapippuria ja jauhettua paprikaa. En sentään lisännyt sokeria ja kanelia, jotka myös eräässä ohjeessa mainittiin.

Vaatisi huolellisempaa valmistelua

On sanottava, että ei olisi pitänyt luottaa yksinkertaisimpaan valmistusohjeeseen ja valita valmista chilitomaattimurskaa. Olisi ollut huomattavasti parempi tehdä se oikein, eli laittaa oikeaa chiliä hienonnettuna ja tämän lisäksi erikseen tomaattipyrettä ja paseerattua tomaattia.

Tuli valmistettua nyt chili con carnetta hieman soveltaen eri valmistusohjeiden mukaan. Suosittelen seuraamaan vain yhtä ohjetta.

Chili con carne tarjoillaan yleensä keitetyn riisin kanssa. Mutta se sopii myös tortillojen tai tacojen täytteeksi. Minä laitoin itselleni nacho chipsejä.

Chili con carne olisi varmasti ollut helpompikin valmistaa suunnittelemalla hieman etukäteen. Olisi pitänyt tehdä kaikki vaiheet huolella.

Täytyy sanoa, että chili con carne ei ihan onnistunut, mutta oli ihan herkullista minun makuuni. Jotain olennaista eli papuja ei annoksessa ollut, mutta ruoka oli sittenkin sopivan mausteista ja täyttävää. Söin kaksi annosta.

Uusi ruokakauppa – uudet elämykset

Lähimarketti sulki ovensa. Sen tilalle aletaan rakentaa uutta kauppaa. Teen nyt ruokaostokset kauempana sijaitsevassa marketissa. Sen runsas ja minulle aivan uusi tuotevalikoima ilahduttaa. Marketti on toista ruokakauppaketjua.

Makua arkipäivään kuin ulkomailta.

Minulla muutos arjessa näkyy niin, että kauppamatka on pidempi ja – ilman kaupallista yhteistyötä – plussapisteet ovat vaihtuneet bonuksiin.

Olen tottunut arkena syömään enimmäkseen mikroaterioita. Lähikaupan aterioiden valikoimaan olin jo tottunut. Usein on tullut syötyä samoja aterioita.

Aivan uusia kokeiluja

Uudenkin lähimarketin valikoimassa on tutut, esimerkiksi Saarioisten, Atrian ja Kokkikartanon mikroateriat, mutta myös paljon muuta. Minua ovat ilahduttaneet ruokaisat ja maukkaat Rosso sekä Herkku Classics -ateriat.

Tosiaan – en tiennyt, että Rosson pasta-aterioita saa nyt myös kotona nautittavina annoksina. Aterioiden kerrotaan olevan Rosson keittiömestareiden suunnittelemia, ja niiden inspiraationa on Rosso-ravintoloiden makumaailma.

Erityisesti minua on ilahduttanut jättilihapullapasta-ateria. Tässä tuhdissa ateriassa on lihapullia ja maukasta rigatonipastaa tomaattikastikkeessa. Olen ennen jopa vältellyt parmesaanijuustoa, mutta sekään ei tässä ateriassa haittaa. Lihapullien ja pastan maku on kohdillaan. Tuntuu, että nämä ateriat ovat omalla tasollaan mikroaterioiden valikoimissa. Hintakin tosin on kalliimpi.

Toinen uusi ateria, joka maistuu erityisesti, on Rosso kananpoika-pekoni-rigatoniateria. Tässä ateriassa on broilerin sisäfilepaloja rigatonipastan kera. Makua annokseen tuo myös pekoni.

Juhlaruokaa mikrossa

Myös uusi löytö, Herkku Classics, on sellainen tuotemerkki, jonka valmisateriat tekevät lounashetkestä mainion. Suosikiksi on noussut karamellikana. Ateriassa on broileria makeassa aasialaisittain maustetussa kastikkeessa ja basmatiriisiä. Pakkauksessa kerrotaan, että ateria on käsintehty aidoista raaka-aineista. Hinta onkin jonkin verran muita mikroaterioita kalliimpi.

Maukas ja mukavan kevyt lounaaksi.

Yksi lempiruokani on ranskalaisen keittiön klassikko burgundinpata. Minulla ei kuitenkaan ole taitoa tai kärsivällisyyttä tämän herkullisen pataruuan kokkailemiseen itse, mutta nyt sitäkin on saatavilla valmisateriana. Tämän mikroaterian voisi laittaa vaikka sunnuntailounaaksi, sillä kyseessä on minusta juhlava ruoka.

Jotta tulisi noudateltua uusia ravitsemussuosituksia, olisi hyvä tietysti valita myös kasvipohjaista lounasta. Myös erilaisissa salaattiaterioissa riittää uudessa lähikaupassani hyvin valinnanvaraa.

Tosi-tv-sarja: Mehukkain riita

Televisio-ohjelman kuvaukset rivitaloasunnossa oli saatu purkkiin. Kyseessä oli suosittu tosi-tv-sarja, jossa katsojat pääsivät valitsemaan voittajaksi pariskunnan, joka sai aikaiseksi mehukkaimman riidan.

Kupit menivät nurin.

Hieman varttuneemmalle avioparille ohjelmaan osallistuminen oli ollut helppoa. Kaikki vanhat loukkaukset, huomiota vaille jättämiset, mitätöinnit, täyttymättömät toiveet, hoitamattomat velvollisuudet ja muut suuret ja pienet riidanaiheet olivat patoutuneet vuosien varrella. Aiemmin vaikeita tunteita ei ollut näytetty, ääntä ei ollut korotettu eikä hankaluuksia ollut tuotu esille.

Mutta nyt kameroiden edessä, kun pääsi kertomaan kaikelle kansalle, kuinka hankala toinen on, riidan aihetta saatiin aikaiseksi mistä vain. Aluspaita tuolinselkämyksellä ja mauton einesruoka riittivät nostamaan kinastelun, joka villitsi televisiokatsojat.

  • Kyllä sinussa on ollut kestämistä, vaimo sanoi miehelleen.
  • Ja sinua ei voi sietää, mies vastasi.
  • Nuorena olit aivan toisenlainen, vaimo huomautti.
  • Minä kuuntelin sinun maailmaa parantavia mielipiteitäsi. Sinulla oli kauniita ajatuksia. Nyt ei saa selvää mitä oikein ajattelet, mies sanoi.
  • Olet muuttunut niin paljon, vaimo totesi.
  • Muistan kuinka nauraminen oli helppoa, mies sanoi.
  • Olin ylpeä sinusta silloin, vaimo sanoi.
  • Olit suurin tuki vaikeina aikoina, mies totesi.
    • Nyt kaikki on vain niin erilaista. Ennen elämä tuntui olevan täynnä mahdollisuuksia, vaimo suri.

Riita paheni. Kuului kilinää ja kolinaa. Naapuri tuli soittamaan ovikelloa. Mies meni avaamaan oven.

  • Onko kaikki kunnossa? Kuuluu seinän taakse jotain ääntä”, naapuri sanoi.
  • Täällä vain kuvataan tv-ohjelmaa, mies sanoi.
  • Siis mitä? naapuri ihmetteli.
  • Nyt ei ehdi puhumaan enempää. Tulkaa taas kahville, mies sanoi.

Mies tuli olohuoneeseen, jossa vaimo seisoi hurjana kädet puuskassa.

  • Meillä on niin typerät naapuritkin. Sinun päätös oli muuttaa tänne, vaimo sanoi.
  • Niin. Minä teen muutenkin kaiken väärin. Minä teen kotityöt väärin. Minä puhun mielestäsi väärin. Minä jopa syön väärin. Arvaa miltä se tuntuu? mies totesi.
  • Arvaa sinä, rasittaako kun pitää kaikessa neuvoa? vaimo tokaisi.
  • Minä olen mennyt rikki, mies huokaisi.

Mies meni keittiöön ja tarttui kahvipannuun. Vaimo tuli perässä keittiöön. Mies kysyi vaimolta, ottaisiko tämäkin kahvia.

  • Onko tämä riita sinulle jokin työpäivä, jonka aikana voi pitää kahvitauon? vaimo tiuskaisi.
  • Alkoi tehdä mieli kahvia. Onko meillä mitään kahvileipää? mies kysyi.
  • Pakastimesta löytyy pullaa. Sen kun lämmität mikrossa, vaimo tuhahti.

Mies ei saanut nauttia kahvista rauhassa. Vaimo istui pöytään ja tuijotti miestään tiukasti.

  • En enää keksi mitä sanoa, vaimo tokaisi.
  • Sehän hienoa, mies sanoi.
  • Sinussa ei ole miestä jatkamaan keskustelua. Tyypillinen mies, ei osaa puhua mistään tärkeästä, vaimo sanoi.
  • Sinä väheksyt yleensäkin miehiä, mies huomautti.
  • No, itsehän olet tuollainen, vaimo totesi.
  • Sinä oletat, että miehet ovat tunteettomia. Mutta tiedätkö, mieskin haluaa arvostusta, mies sanoi.
  • Tiedätkö, että aina välillä on mahdotonta arvostaa, vaimo sanoi.
  • Miesten ongelmista ei puhuta. Miehiin kohdistuu ihmeellisiä asenteita ja odotuksia. Miehiä tulisi korostaa tavallisina ihmisinä, mies huomautti.
  • Tavalliset miehet osaavat olla tylsiä, nainen lausahti.
  • Meneekö tämä siihen, että olet etsimässä jotain uutta, erikoista miestä? mies kysyi.

Vaimo jätti vastaamatta. Hän nousi pöydästä ja haki silitysraudan.

  • Täytyy silittää miehen lempipaidat. Kaikki samanlaisia ruutupaitoja, vaimo sanoi.
  • Itsepä olet ne valinnut, mies vastasi.

Mies halusi lähteä ulos hiukan selvittämään ajatuksiaan. Hän laittoi kengät jalkaan ja puki takin päälleen. Mies suuntasi puistoon. Tv-kamerat seurasivat perässä. Mies potki kiviä ja hakkasi päätään puuhun. ”Nyt tulee hyvää materiaalia”, ohjaaja innostui. Mies käveli ulkona ympyrää. Sitten hän palasi kotiin.

  • Sitä vain poistutaan paikalta, kun menee tilanne vaikeaksi, vaimo sanoi.
  • Oli pakko ottaa vähän happea, mies vastasi

Ilma asunnossa olikin pahoista puheista raskas. Kauniissa kodissa kaikki oli hujan hajan.

Avioparin riita ei päättynyt ohjelman kuvausten jälkeenkään. Jakso lähetettiin parhaaseen katseluaikaan. Se keräsi kirkkaasti eniten katsojaääniä.

Mediakin kiinnostui voittajaparista. Kinastelu jatkui lehtien palstoilla.

Kaukomaille suuntautuneella palkintomatkalla pariskunta pääsi jatkamaan riitaa kaikessa rauhassa.

Ajattelin laittaa hurmaavaa pastaruokaa

Teki mieli valmistaa pitkästä aikaa maittava pasta-ateria. Tällä kertaa pyrin valmistamaan täydellistä pastaruokaa. Lähdin aamulla kauppaan seikkailumielellä. Kun suunnittelin ruuanlaittoa hain monenlaisia reseptejä.

Ei kaupallista yhteistyötä…

Halusin tällä kertaa kokeilla kuinka pastaruoka laitetaan alusta asti aivan oikein eli italialaisittain. Aiemmin olen tehnyt pasta-annoksia hieman soveltaen ja oikaisten, kuten parhaalta on tuntunut. Suosikkini on kanapasta.

Kun haluaa, että pastaruoka on täydellinen, olisi kuulemma valittava sopiva pastamuoto valitun kastikkeen mukaan. Esimerkiksi ohut nauhamainen pasta sopii parhaiten ohuempien tomaattikastikkeiden pariksi. Leveämmät nauhapastat puolestaan kannattaa parittaa tuhtien kerma- ja juustopohjaisten kastikkeiden kanssa. Onttojen ja kuviollisten kanssa käyvät kastikkeet, joissa on mukavasti sattumia. En kuitenkaan valinnut putkimaista penneä tai kierteistä fusiilia vaan tottumuksen mukaisesti valitsin kaupasta tagliatellea.

Omaa herkkua eli kanapastaa

Nopea kanapasta on arkiruokaa parhaimmillaan, eräässä valmistusohjeessa kuvattiin. Täyteläistä makua pasta saa juustonmakuisesta ruokakermasta.

Kävin kaupassa valitsemassa kanan fileesuikaleita ja ostamassa pastaa. Otin myös sipulia, currya, suolaa ja mustapippuria. Valitsin tavallista ruokakermaa, en ole niin juuston ystävä.

Keitin pastaa suolalla maustetussa vedessä ohjeen mukaan. Ruskistin kanasuikaleita. Mutta putosin kärryiltä kun se olisi pitänyt jostain syystä tehdä kahdessa erässä. Maustoin kanan currylla, suolalla ja pippurilla. Minulta jäi sipulin ja valkosipulin kuullottaminen. Mutta lorautin joukkoon ruokakermaa.

En pysynyt ohjeiden perässä

Olisi pitänyt ottaa osa pastan keitinvedestä talteen. Putosin kärryiltä. Mutta valutin pastan. Se olisi tässä vaiheessa ilmeisesti pitänyt sekoittaa kastikkeen joukkoon. Olisi myös pitänyt lisätä tässä vaiheessa keitinvesi…

Korianteria ja persiljaa en huomannut ostaa, joten niiden hienonnettuna lisääminen jäi nyt pois.

Ihmettelin valmistusohjeissa mainittua ruuan valmistusaikaa, joka olisi pitänyt olla 30 minuuttia. Minulla siihen meni vartti.

Laadukas pasta ei välttämättä kaipaa monimutkaisia kastikkeita.

Pasta on minulla usein mautonta. En tiedä mitä teen väärin. Pastan keittäminen vaatii tarkkuutta. Pastan pitäisi kuulemma olla pinnalta pehmeää mutta sisältö napakkaa. Minä luotan paketin kyljestä löytyvään keitto-ohjeeseen ja -aikaan.

Jossain todettiin, että kun pastan keittää hyvin, pienikin annos kastiketta tai pelkkä loraus öljyä, raastettu juusto ja rouhaisu pippuria riittävät ilahduttavaan makunautintoon.

Pesto on pastakastikkeiden klassikko, mutta minä haluan pasta-annoksesta ruokaisaa. On olemassa erilaisia kastikkeita, joita en ole kokeillut. Tomaatti-mozzarellakastike ei olisi minun makuuni. Ei myöskään herne-tuorejuustokastike. Tonnikalapastaa voisin kokeilla.

Pasta annoksessa pääosaan

Kanapastasta tuli kuitenkin suht hyvää. Tein sitä itselleni kaksi annosta. On olemassa pastaruokia, jotka hurmaavat kaikki. Mutta minä en välttämättä vielä näillä pastataidoillani tarjoaisi ruokiani kavereille. Mutta on hyvä harjoitella – jos tulisi eteen esimerkiksi tilanne, jossa saisin laittaa pastaa vaikka illalliseksi.

Kyllä siitä ainakin nälkä lähti.

Valmistusohjeet on syytä lukea seuraavalla kerralla tarkemmin, vaikka se tehnee ruuanlaitosta vieläkin monimutkaisempaa. Jossain todettiin, että kiireisen arjen pelastus on nopeaakin nopeampi pastakastike, joka valmistuu pastan keittämisen aikana ilman pilkkomista ja paistinpannuja.

Toisaalta sanotaan, että pastan keittäminen vaatii tarkkuutta. Paras pasta on keitetty al dente, mikä tarkoittaa täydellistä kypsyyttä.

Laadukas pasta ei välttämättä kaipaa monimutkaisia kastikkeita. Kun pasta on hyvin keitetty, se näyttelee annoksen pääosaa ja joukkoon sekoitetun kastikkeen tehtäväksi jää annoksen täydentäminen. Joskus vain hyvä oliiviöljy, chili ja valkosipuli riittävät. Minä olen ajatellut tähän asti aivan päinvastoin.

Sata blogikirjoitusta täyteen

Perustin blogin tämän vuoden keväällä. Tämä uutta vuotta käsittelevä postaus on juuri sopivasti sadas blogikirjoitus. Kuluneen vuoden suosituin postaus oli itselleni yllätys. Kerron tässä postauksessa blogini luetuimmista kirjoituksista.

Uusi postaus alkaa tästä.

Kun aloitan uuden blogikirjoituksen, etenkin esseen suunnittelemisen, teen paperille miellekartan, joka auttaa jäsentämään ajatuksia, ideoita ja tietoa. Kirjoitan pääaiheen ja sen jälkeen siihen liittyvät alateemat ja pääideat. Sitten lisään yksityiskohtia. Miellekartta auttaa hahmottamaan kokonaisuuksia ja löytämään uusia näkökulmia.

Kirjoitusprosessi on yleensä melko nopea, mutta silloin tällöin jätän tekstin joksikin aikaa hautumaan. Jatkan kirjoittamista kun uutta sanottavaa tulee mieleen.

Kun kirjoitus alkaa olla valmis, tarkistan ja muokkaan tekstiä. Tämä on eniten aikaa vievä vaihe. Kiinnitän huomiota rakenteeseen ja jäsentelyyn. Moni kohta saattaa tässä vaiheessa vaihtaa paikkaa. On myös varmistettava, että teksti on selkeä.

Mistä tänään kirjoittaisin?

Välillä on hieman haastavaa löytää postausaiheita. Mutta usein aiheet tulevat läheltä. Olen kirjoittanut vuoden aikana muun muassa työelämästä (ehkä liiankin kanssa), mediasta, kirjallisuudesta, elämäntavoista, ystävyydestä, vapaa-ajasta, ruokaostoksista, lomaromansseista, makeisista ja laulamisesta.

Varsinaisten esseiden lisäksi on tullut julkaistua kirjoituksia, jotka ovat olleet enemmänkin kolumneja, kommentteja ja näkökulmia eri aihepiireistä.

Olen halunnut kirjoittaa eräänlaisia puheenvuoroja. Kerron eri tietolähteiden herättämistä mietteistä omiin havaintoihini ja kokemuksiini pohjautuen. Omakohtaisessa pohdinnassa edetään yksityisestä yleiseen ja toisinpäin.

Luetuin kirjoitus oli yllätys

Luetuimpia kirjoituksia ovat tänä vuonna olleet muun muassa postaukset radiokanavien musiikista ja uutisista, vaatekaappien järjestämisestä ja englantilaisten voileipien valmistamisesta. Moni yleinen-kategorian postaus on ollut sellainen, jota on ollut todella mukavaa kirjoittaa.

Voit tutustua vaatekaappien järjestämiseen ja englantilaisten voileipien valmistamiseen seuraavien otsikoiden kautta:

Nyt poikamies järjestää vaatekaapit

Kokeilin tehdä englantilaisia voileipiä

Tämän vuoden luetuin postaus oli diabetesta ja sen hoitoa käsitellyt kirjoitus. Tämä tuli minulle hieman yllätyksenä. Mutta aihe varmasti koskettaa monia.

Rasittava vaikeahoitoinen diabetes

Parempaa uutta vuotta

Kulunut vuosi oli meillä ja maailmalla monella tapaa synkkä. Kärsimys hallitsi uutisia. Viisaus oli maailmassa vähissä.

Kotimaassa taloustilanne oli vaikea. Työttömyys lisääntyi. Yrityksillä oli vaikeuksia. Hallituksen talouspäätökset, kiristykset ja leikkaukset alkoivat näkyä arjessa. Yhteiskunnassa oli yhä enemmän epäkohtia.

Yleinen ilmapiiri on sellainen, että epävarmuuden ajalle ei näy loppua. On ymmärrettävää, että reagoimme jäämällä kotiin sohvan, somen ja sarjojen pariin. Moni kärsii elämäntavoista johtuvasta väsymyksestä, kerrottiin Ylen artikkelissa. Ilon ja innostuksen aiheita on vaikea tavoittaa.

Olisi kuitenkin hyvä yrittää löytää jotakin uutta ja kiinnostavaa, joka voisi kohottaa mieltä ja lisätä energiaa. Uusi vuosi on lupausten aikaa. Ryhtyminen on muutoksen vaikein vaihe. Kertaheitolla ei kannata yrittää muuttaa kaikkea.

Uusi vuosi tuokoon parempia uutisia kaikille ja kaikkialle.

Hyvää uutta vuotta!