Kategoria: Yleinen

Hauska idea: Festarit pubissa

Kadotatko festivaaleilla ystäväsi tapahtuma-alueelle, joudutko valitsemaan monen eri päällekkäisen ohjelman välillä, ja kauhistutko juotavien hinnoista? Pieni pubi kotikaupunkini keskustassa järjestää viikonloppuna kolmipäiväisen tapahtuman, joka tarjoaa elävää musiikkia, taikaa, taidetta ja kulttuuria.

Hienoja suomipunkin klassikoita.

Pubi kutsuu tapahtumaa kevään kohutuimmaksi viikonlopuksi. Tapahtumassa festivaalin humu tuodaan baariympäristöön. Olet tässä -festivaali tarjoaa järjestäjän mukaan yleisölle festareiden parhaat puolet. Ja vieläpä ilmaiseksi.

Tapahtuma alkoi perjantaina iltaviideltä musiikkivisalla. Myöhemmin illalla lavalle nousi Lignell & Piispanen Big Band. Hauska yhtye soitti punk-klassikoita 1970-80 -lukujen taitteesta. Listalla oli monia tuttuja biisejä.

Keikkayleisöä viihdytti muun muassa versio Eppu Normaalin ensimmäisestä singlestä. Kappale on noussut suomipunkin klassikoksi: Poliisi ajaa sinisellä autolla, uaa, sinisellä autolla / Poliisilla on pillit kartolla, uaa, pillit katolla…

Bändi soitti myös seuraavan tutun punkbiisin: ”Hallitus istuu ja kommentoi / Hallitus määrää, hallitus pui / Mutta miten käy hallitukselta rock ’n roll?”

Yhtenä poimintana setistä myös tulkinta punkyhtye Kollaa kestään Jäähyväiset aseille vuodelta 1979. Kappaleesta on tehnyt tunnetun myös Liisa Tavi.

Bluesia, rokkia ja laulelmaa

Kerrassaan loistavaa musisointia koettiin, kun seuraava esiintyjä Ylikoski & Ampuja Band nousi lavalle. Setistä löytyi tarinallisia kappaleita maustettuna rouhealla blues-vivahteella ja rock-asenteella.

Loistava tunnelma pienessä tilassa.

On sanottava, että keikka oli täynnä kertakaikkisen taiturimaista kitarointia ja tanakkaa bassoa sekä upeita laulutulkintoja.

Laulaja Terhi Ylikoski esiintyminen oli huikeaa. Kitaristi Outi Ampujan soitto villitsi. Bassoa ja koskettimia soitti upeasti Marko Ampuja. Rummuissa loisti Juho Kaskinen.

Bändi oli energinen. Ilmapiiri pienessä pubissa oli hieno. Väki oli hienosti mukana, jopa haltioissaan. Keikasta jäi todella hieno fiilis.

Idea tuoda ikään kuin kolmipäiväiset festivaalit kodikkaaseen pubiin, oli hieno.

Rautalankabändi yllätti iloisesti

En niin diggaile 60-luvun rautalankamusiikkia, mutta perjantai-iltana lähdin kotikaupungin kuppilaan The Sleepwalkers -yhtyeen keikalle. Bändi tarjoilikin viihdyttävän kattauksen rautalanka- ja beat-musiikkia sekä rock’n’rollia. Yhtyeestä on sanottu, että se toteuttaa kyseisen aikakauden klassisia piirteitä tinkimättömästi ja taidolla.

Laulusolistin osuudet viihdyttivät.

The Sleepwalkers on vuonna 2000 perustettu kotimainen bändi, jonka muodostavat neljä kokenutta pitkän linjan soittajaa. Yhtye toteuttaa 60-luvun tyylipiirteitä sekä soitossaan että ulkoasussaan. Bändin jäsenillä oli keikalla tyylikkäät puvut.

Mitä on rautalankamusiikki?

Rautalankamusiikki on alun perin 1960-luvun instrumentaalimusiikkia, jota esitetään neljän soittajan voimin: kahdella sähkökitaralla (soolo- ja komppikitara), sähköbassolla sekä rummuilla. Rautalankamusiikki voi sisältää myös muita soittimia ja laulua.

Nimi ”rautalankamusiikki” tulee sähkökitaran kielistä. Englannin kielellä puhutaan sen sijaan vain ”instrumentaalirockista”, kun viitataan The Shadowsin kaltaisten yhtyeiden musiikkiin.

Mausteena rock’n’rollia

The Sleepwalkersin ohjelmisto sisältää sekä rautalankamusiikin klassikoita että harvemmin kuultua materiaalia. Perjantaina yhtye tarjoili keikallaan myös meneviä twistejä ja tunnelmallisia balladeja. Mukana oli lisäksi repäiseviä rock’n’roll-paloja. Lisäksi soolokitaristi Jan-Erik Sainen kaksi omaa instrumentaalisävellystä tekivät vaikutuksen. Niissä oli jotain samanlaista kauneutta ja jylhyyttä kuin Lasse Mårtensonin Myrskyluodon Maijassa.

The Sleepwalkers ei soita pelkästään instrumentaalimusiikkia, vaan laulusolistina mukana on myös Jani ’Jetsetter’ Forsman. Hän esiintyi keikalla muutamissa kappaleissa. Miehen 60-luvun tyylinen jammailu, mukava lauluääni ja hienot tulkinnat tutuista kappaleista ilahduttivat.

Muutama poiminta biiseistä

Viihdyttävän keikan soittolistalta voidaan nostaa ensinnäkin biisi ”My Only One”, joka on suomalainen pop/rock-sävelmä vuodelta 1964. Sen levytti myös Hurriganes vuonna 1975. Forsman tulkitsi tämän hienosti.

Toisena poimintana mainitsen kappaleen ”The Hippy Hippy Shake”, jonka kirjoitti ja levytti Chan Romero vuonna 1959. Biisi on tuttu myös The Beatlesin esittämänä. Vauhdikas coverkappale taittui The Sleepwalkersin käsissä hyvin.

Hienosti tulkittu kappale oli myös ”Dancing Shoes”. Kyseessä on Cliff Richard & The Shadows-yhtyeen klassikko, joka oli myös kotimaisen Teddy & The Tigersin ensimmäinen single vuodelta 1977. Forsman viihdytti yleisöä paitsi hienolla laulutyylillään myös ottamalla tanssiliikkeitä 60-luvun tyyliin.

Missä oli snagari?

Lähdin mukavan keikan jälkeen kotiin päin, mutta koin pienen pettymyksen, sillä viikonloppuilloista minulle jo tutuksi tullutta nakkikioskiautoa ei jostain syystä keskustassa näkynytkään. Ehkä olin liian aikaisin liikkeellä ja paku saattoi ilmestyä kävelykadulle vasta myöhemmin yöllä.

Muuten oli oikein hauska ilta. Kotona oli yöpalaksi vain voileipäkeksejä.

Hauska keikka ja hyvä porilainen

Olihan se lähdettävä kokemaan lauantai-illan huumaa ja pyörähtämään taas vähän ulkona. Kotikaupungin pienessä keskustassa, viihtyisässä pubissa, esiintyi tunnettu pianovirtuoosi. Ohjelmassa oli musiikkia joka lähtöön.

Musiikkia monipuolisesti.

Pubi oli aivan täynnä kun iltayhdeksältä alkoi Heikki Ruokonen Show.

Covereista eli lainabiiseistä koostunut yhden muusikon esitys oli vaikuttava. Mies sai kosketinsoittimestaan irti kaiken, ja tuntui kuin paikalla olisi kokonainen bändi. Hyvä cover on tuttu, yllättävä ja menee ihon alle.

Ohjelmistossa oli lukuisia hienoja sovituksia tutuista biiseistä. Soittolistalla oli kotimaista iskelmää sekä rock- ja popklassikoita. Yleisöä villitsivät muun muassa sellaiset tutut kappaleet kuin Kirkan Hetki lyö, Pekka Ruuskan Rafaelin enkeli, Leevi And The Leavingsin Onnelliset ja Brita Koivusen Suklaasydän.

On tosin sanottava, että välillä laulu meni hieman ylitulkinnaksi ja mies korotti ääntään lähes huudahtaen, mikä hieman ”särki”. Kaiken kaikkiaan keikassa oli humoristinen ote. Oli tuttuja biisejä, joita kuitenkin nykyisin harvoin kuulee.

Väki viihtyi, ja pienessä tilassa tanssittiinkin. Minuakin pyydettiin tanssimaan, mutta ei minusta sellaiseen ole, joten jouduin kohteliaasti kiittämään ja pahoitellen kieltäytymään. Se tuntui hieman ikävältä, mutta onneksi nainen löysi pian tanssiseuraa. Tanssijoille tarjoiltiin myös muun muassa valssia.

Tuttu mies

Heikki Ruokonen on työskennellyt myös kanttorina, musiikinopettajana ja kuoronjohtajana. Hän toimi pitkään sekakuoro Prima Vistan taiteellisena johtajana. Kuoro esittää muun muassa klassista ja kevyttä musiikkia, kansanlauluja, gospelia ja rockia. Vuonna 2011 Prima Vista sijoittui TV2:n Suomen Paras Kuoro -ohjelman finaalissa kolmanneksi.

Tunnen Ruokosen vuosien takaa. Hän vieraili kerran radio-ohjelmassani. Mies oli tuonut nipun levyjä mukanaan ja ajatuksena oli keskustella hänen valitsemastaan musiikista. Me intouduimme kuitenkin niin kovasti juttelemaan yleisesti musiikista, ettemme ehtineet tunnin aikana soittaa kuin yhden biisin.

Sunnuntain haikeus

Lauantai-iltana olisi keskustassa ollut muutakin musiikkitarjontaa, kuten yökerhossa esiintyvä 1990-luvulta tuttu teknoyhtye. Minulta tällaiset keikat jäävät väliin, koska showtime on vasta yhdentoista jälkeen. Pienessä pubissa keikat alkavat jo yhdeksältä, mikä on mukavaa.

Ja olihan se keikan jälkeen käveltävä jo tutuksi tulleen snagarin kautta. Pakettiautoon rakennetusta grillikioskista valitsin yöpalaksi tällä kertaa kerrosporilaisen. Ihan hyvää, mutta parempiakin tuplaporilaisia olen saanut.

Sunnuntaisin mielen voi vallata epämääräinen haikeus. Melankolinen olo sunnuntaisin on kuulemma aivan yleistä. Apeus voi iskeä siitäkin huolimatta, että on viikonloppuna palautunut hyvin työstä. Minusta kyse ei ole yksin suhteesta työhön vaan siitä, että lauantai vain on usein niin mukava päivä, ja siihen sisältyy paljon vapaata tekemistä. Tulee sellainen olo kuin ”voisin viettää juhlapäivää jälleen huomenna”, kuten eräässä kappaleessa lauletaan.

Hauska lauantai-ilta: bluesia ja kebabia

Lauantaina alkuillasta tuli pohdiskeltua, voisikohan sitä tehdä jotain muuta kuin sitä tavallista, että iltauutiset ja sänkyyn. Alkoi jostain syystä tehdä mieli yöelämään. Mietin, että jos lähtisi todella pitkästä aikaa pyörähtämään jossakin baarissa. En tuntenut kotikaupungin ravintolatarjontaa juuri lainkaan.

Soittajat innostuivat myös improvisoimaan.

Aloin hakea tietoa eri paikoista. Kahdessakin paikassa olisi ollut tarjolla elävää musiikkia, mutta ne olivat loppuunmyytyjä. Liput olisi pitänyt siis hankkia etukäteen. Jatkoin tutustumista, ja löysin erään pubin sivut, joilla kerrottiin, että paikalla on bändi. Sinne olisi vapaa pääsy, ja mikä parasta – bändi aloittaisi jo yhdeksältä. Yleensä harmittaa se, että monessa paikassa showtime on vasta yhdentoista jälkeen, jolloin minä olen valmis jo lähtemään kotiin.

Bluesin sydämeen

Pubi oli aivan täynnä. Jouduin seisoskelemaan takki päällä. Yhdeksältä lavalle nousi suomalainen bluesyhtye Smockestack. Bändi lupaa viedä syvälle bluesin sydämeen. Yhtyeen mukaan sen soundi rakentuu klassisten blues-mestareiden ympärille. Viiden hengen blues/roots coverbändi soittaa autenttista brittiläis-/amerikkalaistyylistä bluesia muutaman tutun suomalaisen vaikuttajan ohella.

Kokoonpanossa on rummut, basso, kitara, koskettimet ja saksofoni. Bändi koostuu ammattimuusikoista ja musiikinopiskelijoista.

Kävin tiskillä ja sain istumapaikan. Heitin takin pois päältä. Musiikki sai hymyn huulille ja sormet hyppelemään pöydällä. Bändi soitti kaksi pitkää settiä. Biisilistalla oli perusbluesia ja myös hieman rokahtavaa kamaa. Bändi soitti myös muutaman suomenkielisen oman biisin, jotka olivat hauskojakin.

Väki viihtyi ja ajoittain jopa hullaantui. Hyvästä musiikista ja mainiosta fiiliksestä tälle pumpulle neljä tähteä. Keikkoja varmasti riittää.

Maittava yöpala

Kun olin lähdössä kotiin, huomasin kadulla snaggarin. Se oli pakettiautoon rakennettu nakkikioski. Katsoin menua ja huomasin heti rullakebabin, joka on yksi suosikkejani. Tein tilauksen ja kun odottelin annoksen valmistumista, tutustuin grillikioskiauton yöpalatarjontaan tarkemmin.

Listalla oli vaikka mitä, aina kanakebabeista, hampurilaisiin ja jopa kanansiipiin asti. En tiedä miten tuollaista valikoimaa voi pyörittää pienessä pakussa ja yksin töissä ollut nuori mies. Huomasin, että ehdotonta suosikkiani – tuplaporilaista – olisi saanut myös. Jo sen takia kannattaa lähteä toistekin viikonloppuiltana ulos.

Rapea olo

Kotikaupungin ravintolatarjontaan voisi tutustua enemmänkin ja käydä jatkossakin keikoilla. Olen asunut kaupungissa jo muutaman vuoden, ja nyt yllätyin, että pienessä keskustassa on muutamakin paikka, jossa on elävää musiikkia viikonloppuisin.

Sunnuntaipäivää hallitsi väsynyt ja jopa krapulainen olo, vaikka olin kotona ennen puolta yötä ja join illan aikana kaksi lasia limonadia. Koska olen tottunut vetäytymään nukkumaan tavallisesti hyvin aikaisin, ei kunnon unta tahtonut enää tulla. Oloa korjaamaan oli saatava pizzaa, suklaajäätelöä ja mustaa kahvia.

Kasviksia, marjoja, hedelmiä – ja kebabia

En ole ottanut aivan kirjaimellisesti uusia ravintosuosituksia. Olen toki alkanut kiinnittää huomiota monipuolisempaan ja terveellisempään ruokavalioon. Ostan kasviksia ja voin valita lounaaksi myös salaattiannoksia. Terveyshyödyt kuitenkin ilmeisesti kumoaa liian usein nautittu liharuoka ja makean napostelu.

Kasviksia entistä enemmän.

Välillä hedelmät ja marjat korvaavat aamupalaleivänkin, joka ei aina maistu. Leivästä on lähtenyt hieman maku, koska ei enää keksi mitä leivän päälle voi laittaa, kun esimerkiksi leikkeleitä tulisi käyttää mahdollisimman vähän.

Kansalliset ravitsemussuositukset kehottavat kasvipohjaiseen syömiseen. Suositusten mukainen ruokavalio sisältää runsaasti täysjyväviljaa, kasviksia, marjoja, hedelmiä, palkokasveja ja kestävästi pyydettyä tai kasvatettua kalaa.

Pitäisi vähentää napostelua

Päivittäin on hyvä syödä säännöllisin väliajoin, esimerkiksi aamupala, lounas ja päivällinen sekä tarvittaessa 1-2 välipalaa. Säännöllinen ateriarytmi muun muassa hillitsee nälän tunnetta ja tukee painonhallintaa.

Säännöllinen ateriarytmi auttaa syömään kohtuullisesti yksittäisillä aterioilla ja vähentää houkutusta naposteluun. Itselläni ongelma onkin varsinkin makean napostelu. En osaa ottaa tarpeeksi vakavasti diabetesta, joka ei ole tasapainossa. Omenat, päärynät, mandariinit, porkkanat ja mustikat onneksi maistuvat nykyisin ja paikkaavat epäterveellisempää napostelua.

Lihan käyttöä on kehotettu suosituksissa vähentämään. Itselläni tulee syötyä ehkä liikaa lihaa, kalaa taas liian vähän. Uudessa lähikaupassani on runsas salaattibaari. Siitä otan silloin tällöin värikkään lounaan. Valikoimassa on muun muassa erilaisia Pohjois-Afrikan makuja, joita en ole vielä maistanut.

Laiskan epäterveellinen lounas

Viikonloppuisin on tapana valmistaa ruokaa itse. Joskus kuitenkin sorrun tilaamaan ruokaa kotiin. Se on usein raskasta mättöruokaa. Lauantain kunniaksi selailin pizzapaikan menua netissä ja tilasin pitkästä aikaa, mutta tylsästi ja epäterveellisesti lounaaksi kebabin.

Onhan tässäkin annoksessa salaattia.

Kävin lauantaina kaupassa, ja valitsin muun muassa hedelmiä. Mutta tuli ostettua myös limsaa, sipsejä, suklaata ja karkkia. Vaikka hyvinvointi ohjaa hieman enemmän omia syömisiäni, kumoutuu se usein herkkunälän vuoksi.

On todettu, että suomalaiset kokevat itsensä hemmottelun ja palkitsemisen tärkeäksi. Vaikka tuntee ansaitsevansa herkutteluhetken, kohtuus kaikessa. Liiasta herkuttelusta voi tulla syyllinen olo. Se taas voi heikentää elämänlaatua.