Istahdin iltapäivällä kotikaupungin keskustassa lempikuppilani viihtyisälle terassille. Otin oluen ja katselin, kun ihmiset pystyttivät kirpputoripöytiä kävelykadulla. Jotain elävää musiikkiakin olisi ilmeisesti ollut myöhemmin alkuillasta tarjolla. Terassin yhteyteen on rakennettu uusi esiintymislava.
Alkoholiton olut maistuu silloin tällöin.
Kaupungin musiikkitarjonta on runsasta. Nyt elävää musiikkia esitetään baarien lisäksi myös ulkoilmatapahtumissa. Kotikaupunki tuntuu usein vain nukkumalähiöltä, jonka keskustakin vaikuttaa usein aivan autiolta. Tuntuu, että juuri mitään ei tapahdu, mutta on sanottava, että musiikkielämä kukoistaa.
Tori voisi olla monipuolisempi
Kaupungin keskustassa on myös tori, mutta siellä ei ole juuri kuin muutama torikahvila ja lisäksi jäätelökioski. Joitain vaihtuvia kojuja tosin on joskus myös.
Kirpputoria pidetään kerran viikossa, ja joitain hieman isompiakin toritapahtumia järjestetään.
Kirpputoripäivänä on monenlaisia myyntipöytiä.
Otin alkoholittoman oluen ja nautin auringosta. Katselin kävelykadulle, jossa alkuiltapäivästä käveli kaupunkilaisia rennosti kevyissä kesävaatteissa.
Hieman kehtaamista vaaditaan, kun istuu terassilla viikolla keskellä päivää, ja kun ohikulkijat saattavat katsoa meitä muutamaa asiakasta. Osa katsoo pitkäänkin. Mutta, siinä ei minun mielestäni pitäisi olla mitään ihmeellistä, sillä sitä voi päivästä terassilla nauttiva ihminen olla hyvin jo kesälomallakin.
Alkoholittomia juomia
Aikoinaan työurani tyssättyä pahaan burnoutiin, tuli istuttua terassilla päiväkaljoilla liiankin kanssa. Työelämä jäi tämän tavan vuoksi pitkäksi aikaa, ja lopulta se pilasi terveydenkin. Ravintolaelämä jäi pitkäksi aikaa kokonaan. Nykyisin saatan taas viihtyä baareissa iltaisin, vaikka olenkin vesilinjalla.
Alkoholittomien juomien tarjonta on nykyisin runsasta. Kaljan lisäksi taitaa olla jopa alkoholitonta lonkeroa. Alkoholitonta punaviiniäkin olen joskus kotiin ostanut, mutta se maistuu marjamehulta. Kerran oli jokin juhlapäivä, ja ajattelin juhlistaa sitä ostamalla pienen pullon alkoholitonta kuohujuomaa. Se ei maistunut hyvältä, ja lisäksi se aiheutti pahan närästyksen.
Tuntuu, että alkoholittoman juoman tilaaminen ravintolassa aiheuttaa yhä pientä kummastusta tarjoilijoissa. He eivät tahdo kuulla tai ymmärtää oikein. Useimmiten tilaan baarissa kokista, johon tarjoilija saattaa sanoa: ”Ai mitä?”
Kun haluan puolestaan ottaa joskus oluen, minua harmittaa, kun se kaadetaan tölkistä usein siroon jalalliseen lasiin. Yhdessä paikassa puolestaan saan kaljan pieneen lasiin, joka muistuttaa kahvikuppia. Minä haluaisin juoman tavalliseen tuoppiin, jotta en erottuisi muista asiakkaista, eivätkä muut ihmettelisi, miksi minä hienostelen jollain erikoisoluella.
Oma Helsinki-päivä
Itselläni on ajatuksena nousta jokin kaunis päivä junaan, ja lähteä viettämään kesäpäivää Helsinkiin. Olen ajatellut käydä kaupunginosissa, joissa nuorempana asuin, ja muistella ja fiilistellä hetkisen.
Olen hieman nostalgiaan taipuvainen. Vaikka elämä on kuljettanut sinne tänne, ja mukavia asuinpaikkoja on ollut, välillä sitä kaipaa takaisin Helsinkiin, jossa asuin aikoinani kymmenen vuoden ajan. Muutin pois, kun työt siellä jäivät.
Myös Pihlajasaari on sellainen kaunis paikka, jossa mielellään aina käy. Lyhyt laivamatka ja upeat maisemat ovat elämyksiä, jotka haluaa taas kesällä kokea.
Lauantai-iltana kotikaupunkini suositussa keikkapaikassa tarjottiin instrumenttien ilotulitusta. Yhdessä ja samassa esityksessä soitettiin peräti kymmentä eri soitinta. Täydessä kuppilassa esiintyi kelttifuusiota soultyyppisesti soittava The Whisky Piskys. Bändi tarjosi loistavaa tunnelmaa.
Monenlaisia soittimia.
Keikka sisälsi paljon irlantilaista kansanmusiikkia, joka tunnetaan energisestä rytmistään ja melodisista sävelistään. Yhtyeen monipuolinen ohjelmisto vaihtelee perinteisten jigien ja reelien energisistä rytmeistä aina genrehyppelyyn ajattomien klassikoiden äärellä. Jigi on tanssimusiikkia, jossa melodiat ovat usein leikkisiä ja soljuvia. Reeli puolestaan on nopeaa ja energistä tanssimusiikkia.
Mainioita sovituksia
Bändin perustajajäsen englantilainen Mick soittaa mandoliinia, sähkökitaraa, bajoa ja bassoukulelea. Bändin laulaja on suomalainen Seita Van Den Eden, joka on multi-instrumentalisti ja myös kuvataiteilija. Upean laulun lisäksi hän soittaa muun muassa huilua, harmonikkaa, irlantilaista tinapilliä, huuliharppua ja bodhran-rumpua.
Seitan laulu on voimakasta, vivahteikasta ja lumoavaa. Monipuolinen äänenkäyttö tuntui suorastaan ihmeellisestä. Ja hänen taitonsa soittaa niin monia ja erilaisia soittimia hämmästyttää.
Upeaa laulua ja hienoa soittoa.
Voisi todeta, että yhtye luo tunnettuihin cover-kappaleisiin oman tvistinsä, ja tuo niihin uutta iloa ja energiaa. Näin se poikkeaa monista muista cover-bändeistä. Yhtye soitti useita hienoja ja omaperäisiä cover-versioita, joista muutamia poimiakseni: Ben E. Kingin Stand By Me, Wilson Pickettin Mustang Sally ja The Policen Every Breath You Take.
Suomen-kiertueella
The Whisky Piskysin jäsenet keikkailevat ahkerasti useita kertoja viikossa ja ovat olleet kiertueilla useissa maissa. Bändi on suosittu etenkin Espanjan Aurinkorannikolla. Nyt yhtye on ensimmäistä kertaa Suomen-kiertueella.
Yleisö oli innostunutta, tunnelma oli paikoin villi ja huumaava. Väki taputti biisien mukana, ja bändi sai upeiden vetojensa jälkeen voimakkaat aplodit.
Keikka oli vaikuttava kokemus.
Hyvää yöpalaa kotona
Olen keikka-arvioissani kertonut monesti kuinka minun tekee ravintolaillan jälkeen aina mieli yöpalaa. Nyt olin lähdössä aikaisin kotiin katsomaan jalkapallon Mestarien liigan finaalia televisiosta, eikä usein mainitsemani snagariauto ollut vielä parkkeerannut paikalleen kävelykadulla. Mutta iltapalaa oli kotona. Jääkaappiin oli jäänyt mikroannos. Jauhelihaspagetti maistui hyvin.
Olihan se lähdettävä kokemaan lauantai-illan huumaa, ja pyörähtämään taas vähän ulkona. Kotikaupungin keskustassa, viihtyisässä pubissa esiintyi mainio bändi. Letkeästä musisoinnista vastasi yhtye nimeltään Jompikumpi Hongistoista. Bändi tarjosi loistavaa tunnelmaa pubin synttäribileissä.
Kolmiäänistä laulua.
Jompikumpi Hongistoista on kolmesta veljeksestä koostuva yhtye. Ohjelmistossa on sekä tarkoin valikoituja cover-kappaleita että veljesten omaa tuotantoa.
Jussi Hongisto on tunnettu muun muassa Järvenpään Teatterin kapellimestarina ja laulusolistina sekä Paja Bandin basistina. Lauri Hongisto esiintyy laulavana kitaristina niin Suomen Hiljaisimman Bilebändin keulassa, kuin omaa tuotantoaan esittäen. Ilkka Hongisto toimii Tapiola Sinfoniettan käyrätorvensoittajana ja on säveltänyt käyrätorvelle uusia teoksia.
Veljesten yhdistäessä voimansa kuullaan kolmiäänistä lauluharmoniaa, eri soittimia banjosta baritonikitaraan ja monipuolista ohjelmistoa.
Loistavia sovituksia
Lauantai-iltana ohjelmistossa oli hienoja sovituksia tunnetuista kappaleista. Erityisen mainio oli Eagles -yhtyeen klassikkohitti Hotel California. Myös Egotripin Matkustaja soi hienosti. Popklassikoista veljesten käsittelyssä toimi myös Nik Kershawin 80-luvun hitti The Riddle. Mainio veto oli myös Twin Peaks -tv-sarjan tunnusmusiikki, jossa soi hienosti Ilkka Hongiston käyrätorvi.
Hieno veto tv-sarjan tunnusmusiikista.
Soittimet, kuten kolme sähkökitaraa, akustinen kitara ja basso vaihtuivat keikan aikana taitavilta soittajilta toiselle. Jussi Hongisto vastasi muiden instrumenttien lisäksi kosketinsoittimista.
Monipuolinen kattaus
Bändi soitti hyvää ja monipuolista musiikkia. Bändin yhteissoitto oli tiukkaa.
Miehet veivasivat letkeää musiikkia ja tunnelma oli leppoisa. Yleisö oli innostunut ja sai nauttia kahdesta pitkästä setistä. Keikan tunnetila oli hyvä. Pubi oli täynnä. Aplodit bändin hienojen vetojen jälkeen olivat voimakkaat.
On sanottava, että onnistunut keikka ja hieno kokemus.
Jäin ilman makkaraa
Olen keikka-arvioissani kertonut monesti kuinka minun tekee ravintolaillan jälkeen aina mieli yöpalaa. Pubin synttäreillä olisi ollut alkuillasta tarjolla grillimakkaraa. Minä myöhästyin tästä. Makkara olisi maistunut.
Usein mainitsemani snagariauto ei ollut vielä parkkeerannut paikalleen kävelykadulla, kun olin jo lähtemässä kotiin, joten en saanut sieltäkään kovaan nälkään syötävää. Mutta eipä siinä mitään. Minä paistoin kotona kaksi isoa fileepihviä, joita söin valkosipuligrillisalaatin kera.
Lauantai-iltana letkeästä musisoinnista vastasi kotikaupungin viihtyisässä pubissa esiintynyt mainio The Rhythmbreakers. Bändin ajatuksena on tarjota loistava biletunnelma niin, että arjen huolet unohtuvat. Bändi esittää omia sävellyksiä ja myös joitakin Rhythm and Blues -lainakappaleita.
Kahden solistin laulu on soljuvaa.
The Rhythmbreakers on svengaavaa bluesia esittävä viisihenkinen yhtye. Bändi perustettiin muutama vuosi sitten Järvenpäässä kesän Puistoblues-festivaaleja varten. Yhtyeen jäsenet huomasivat, että kemiat toimivat hyvin yhteen ja yhteinen juurimusiikin rytmi ja groove löytyi nopeasti.
Bändi on esiintynyt muun muassa klubeilla ja festivaaleilla. Yhtye on toiminut kuukausittain eri artistien kanssa housebandina eri tilaisuuksissa. Bändistä on sanottu, että kun se päästää jamivaihteen irti, fiilis kohoaa kattoon ja yleisö voi jättää arjen huolet taakseen.
Yhtye on peruskokoonpanossa viisihenkinen. Laulusolistina on Talvi Äkräs, joka soittaa joissakin kappaleissa myös kitaraa. Toinen laulaja on Kari ”KJ Wolf” Viitanen, joka lisäksi soittaa huuliharppua.
On sanottu, että Talvin sielukas laulusoundi sekä Kari KJ Wolfin taidokas blues-huuliharppu antavat yhtyeelle oman autenttisen soundin. Talvin ääntä on kuvailtu leijuvaksi ja kahlitsemattomaksi.
Tunnelma olisi voinut olla parempikin. Keikkayleisöä olisi voinut olla enemmän.
The Rhythmbreakers soitti hyvää ja monipuolista, enimmäkseen omasta tuotannosta koostuvaa, musiikkia. Tarjonta oli perinteistä bluesia rokkaavampaa ja voimakkaampaa. Bändin yhteissoitto oli tiukkaa.
Kitaristi Juha Laineen soitto oli taiturimaista ja soolot vetäviä. Joissakin biiseissä myös Viitanen soitti kitaraa, ja Äkräs akustista kitaraa. Soitinten vuoropuhelu toimi hyvin. Myös kahden solistin yhteinen laulu oli soljuvaa.
Bändi tosiaan soitti hyvin yhteen.
Olen yleensä tottunut siihen, että kappaleissa on huuliharppusooloja, mutta nyt soitin oli olennainen osa koko biisiä. Ja kokonaisuus oli loistelias.
Yleisö sai nauttia kahdesta pitkästä setistä. Keikan tunnetila oli bändin puolesta hyvä. Mutta yleisesti tunnelma olisi voinut olla hieman parempikin, sillä väkeä pubiin olisi mahtunut paljon enemmän. Harmitti, ettei loistelias bändi saanut aivan täyttä keikkayleisöä.
Aplodit bändin hienojen vetojen jälkeen olivat kuitenkin voimakkaat. Ja innostuipa muutama pari tanssimaankin pienessä tilassa.
Onnistunut keikka ja hieno kokemus. Bluesin riemua, jos näin voi sanoa.
Olen kokeillut tehdä herkullisia englantilaisia voileipiä, valmistaa hurmaavaa pastaruokaa ja laittaa lempiruokaani chili con carnea. Olen pitänyt blogia vuoden ja julkaissut myös joitakin ruoka-aiheisia kirjoituksia. Parhaiten on onnistunut sandwichien tekeminen, haastavinta on ollut klassinen pataruoka.
Kaksinkertaisia pikku kolmioita.
Ajatuksenani on poimia joitakin blogin luetuimpia artikkeleita eri aihepiireistä vuoden varrelta. Seuraavassa on yhteenveto ruoka-aiheisista kirjoituksista.
Tuhteja leipiä lounaaksi
Viime syksynä innostuin englantilaisista voileivistä. Omassa suosikkitelevisiosarjassani, Emmerdalessa, kylän asukkaat syövät paljon kerrosleipiä. Sain idean kokeilla, miten minulta onnistuisi sandwichit.
BLT eli pekonivoileipä on englantilainen klassikko. Kirjainyhdistelmä BLT on lyhennys pekonista (bacon), salaatista (lettuce) ja tomaatista (tomato). Herkullinen täytetty leipä sopii lounaaksi tai välipalaksi.
Leivissä on paljon erilaisia täytevaihtoehtoja. Reseptejä on monenlaisia ja niitä voi kuulemma muokata oman maun mukaan.
Juhliin tai herkutteluun
Emmerdalessa on tapana tarjota voileipiä vaikkapa ystävyydenosoituksena. Toiselle valmistetaan leipiä tämän suosikkitäytteillä. Lisäksi kyläläisillä on usein eväänä voileipiä, joista riittää jaettavaksi toisellekin.
Voileivät sopivat mainiosti myös juhliin tai ihan vain herkutteluun. Juhlissa leivistä leikataan reunat pois.
Lähdin rohkeasti tekemään lounasta. Seurasin yhtä valmistusohjetta. Levitin pekonisuikaleita pannulle ja paistoin ne rapeiksi.
Sitten otin kaksi paahtoleipäviipaletta. Levitin niille voita. Asettelin leivälle jäävuorisalaattia, sen päälle rapeaa pekonia ja tomaattiviipaleita. Maustoin leivät mustapippurilla.
Voileivät on helppoa laitettavaa.
Kun olin lakittanut täytteet, painoin toisen leivän alemman päälle. Sitten puolitin leivät. Näin tuli neljä leipäkolmiota. Lounas oli valmis.
Leivät tosiaan veivät nälän. Lounas oli yhdelle miehelle tuhti.
Ensi kerralla jotain muuta
Täytyy sanoa, että BLT ei kuitenkaan ollut aivan minun makuuni. En niin pidä pekonista. Seuraavalla kerralla voisin kokeilla joitakin muitta täytteitä.
Englantilaisten leipien täytteitä voivat olla esimerkiksi savustettu lohi ja tuorejuusto, kurkku ja minttukermajuusto, kinkku ja sinappi sekä kananmunasalaatti ja rucola.
Hurmaavaa pastaruokaa
Tämän vuoden alussa kirjoitin, kuinka alkoi tehdä mieli valmistaa pitkästä aikaa maittava pasta-ateria. Lähdin kauppaan seikkailumielellä. Kun suunnittelin ruoanlaittoa, hain monenlaisia reseptejä.
Halusin tällä kertaa kokeilla kuinka pastaruoka valmistetaan alusta asti oikein eli italialaisittain. Suosikkini on ruokaisia kanapasta.
Ei kaupallista yhteistyötä…
Kun haluaa, että pastaruoka on täydellinen, olisi kuulemma valittava sopiva pastamuoto valitun kastikkeen mukaan. Onttojen ja kuviollisten kanssa käyvät kastikkeet, joissa on mukavasti sattumia. En kuitenkaan valinnut putkimaista penneä tai kierteistä fusiilia vaan otin suosikkiani, nauhamaista tagliatellea.
Nopea kanapasta on arkiruokaa parhaimmillaan, eräässä valmistusohjeessa kuvattiin. Täyteläistä makua pasta saa juustonmakuisesta ruokakermasta.
Ostin kaupasta kanan fileesuikaleita. Otin myös sipulia, currya, suolaa ja mustapippuria. Lisäksi valitsin tavallista ruokakermaa, en niin pidä erikoisista juustoista.
En pysynyt ohjeiden perässä
Aloitin ruoanvalmistamisen, mutta putosin jo pian kärryiltä. Ruskistin kanasuikaleita, mutta ilmeisesti väärin. Se olisi jostain syystä pitänyt tehdä kahdessa vaiheessa. Maustoin kanaa ja lorautin mukaan ruokakermaa.
Keitin pastaa, ja kun se pakkauksessa olevan ohjeen mukaan oli valmista, valutin pastan. Mutta en huomannut, että olisi pitänyt ottaa osa pastan keitinvedestä talteen. Pasta olisi pitänyt tässä vaiheessa sekoittaa kastikkeen joukkoon. Olisi pitänyt myös lisätä keitinvesi. Tämä vaihe meni pieleen.
Pastan keittäminen vaatisi tarkkuutta. Minä kuitenkin luotan pakkauksen kyljessä olevaan ohjeeseen eli siihen kuinka monta minuuttia keittämiseen tarvitaan. Jossain todettiin, että kun pastan keittää hyvin, pienikin annos kastiketta tai pelkkä loraus öljyä, raastettu juusto ja rouhaisu pippuria riittävät ilahduttavaan makunautintoon.
Pasta annoksessa pääosaan
Omasta kanapastasta tuli kuitenkin melko hyvää. Mutta en välttämättä vielä näillä pastataidoillani tarjoaisi ruokiani muille. Mutta on hyvä harjoitella – jos eteen tulisi tilanne, jossa saisin laittaa pastaa jollekin vaikka illalliseksi.
Ainakin nälkä lähti.
Valmistusohjeet minun on syytä lukea seuraavalla kerralla tarkemmin. Laadukas pasta ei siis välttämättä kaipaa monimutkaista kastiketta. Kun pasta on keitetty hyvin, se näyttelee annoksen pääosaa ja joukkoon sekoitetun kastikkeen tehtäväksi jää annoksen täydentäminen.
Minä olen ajatellut tähän asti aivan päinvastoin.
Helpoksi sanottu lempiruoka
Päätin pari kuukautta sitten laittaa lauantaille herkullista pataruokaa. Chili con carnen valmistamiseen on hieman erilaisia aineksia ja ohjeita. Minulla meni ruoanlaitossa pieleen vain kaksi asiaa. Olin tutustunut resepteihin huolella.
Chili con carne on yksi suosikeistani, mutta en ole aiemmin valmistanut sitä itse. Ajattelin, ettei tämän klassikkoruoan valmistaminen niin vaikeaa voi olla.
Kun etsin valmistusohjeita, oli joukossa hyvin monimutkaiselta ja vaativalta vaikuttava ohje, jossa oli hyvin monenlaisia aineksia ja vaiheita. Ohjeen mukaan olisi pitänyt liottaa kuivattuja papuja vedessä yön yli kattilassa. Seuraavana päivänä olisi pitänyt keittää papuja hiljalleen 40 minuuttia. Ja vasta tästä olisi alkanut hyvin monivaiheinen ja vaikeaselkoinen valmistaminen.
Löysin kuitenkin helpolta vaikuttavan reseptin. Kävin perjantaina kaupassa ostamassa kaiken tarvittavan, kuten jauhelihaa, ruskeita papuja ja chilitomaattimurskaa.
Vaikutti alkuun helpolta
Päätin noudattaa helppoa valmistusohjetta, jossa ei ollut paljon erilaisia vaiheita. Valmiin murskan lisäksi tarvittiin vain sipulia, valkosipulia, paprikaa, vettä ja suolaa. Alku näytti helpolta ja valmistusvaiheet selkeältä.
Tämä kävi helposti.
Ruskistin kattilassa jauhelihan, lisäsin joukkoon hienonnettua sipulia ja valkosipulinkynttä sekä kuutioitua paprikaa. Annoin niiden pehmetä hetken.
Minulla ei ole siivilää, jossa olisi pitänyt valuttaa pavut, mutta huuhdoin niitä kylmällä vedellä. Kaadoin joukkoon chilitomaattimurskan ja vettä. Annoin hautua noin kymmenen minuuttia. Tarkistin välillä makua ja lisäsin suolaa.
Kun ruoka oli valmista, istuin pöytään. Huomasin, ettei chili con carnessa ollut makua niin kuin siinä pitäisi olla. Lisäsin mausteita, joita toisessa ohjeessa oli mainittu. Laitoin hiukan mustapippuria ja jauhettua paprikaa.
Huolellisempaa valmistelua
On sanottava, että ei olisi pitänyt luottaa yksinkertaisimpaan ohjeeseen ja valita valmista chilitomaattimurskaa. Olisi ollut parempi tehdä se oikein eli laittaa oikeaa chiliä hienonnettuna ja tämän lisäksi erikseen tomaattipyrettä ja paseerattua tomaattia.
Tuli valmistettua nyt ruokaa hieman soveltaen eri ohjeiden mukaan. Suosittelen seuraamaan vain yhtä ohjetta.
Chili con carne tarjoillaan yleensä keitetyn riisin kanssa. Mutta se sopii myös tortillojen tai tacojen täytteeksi. Minä laitoin itselleni nacho chipsejä.
Itsetehdyksi ihan hyvää.
Ruoka olisi varmasti ollut helpompikin valmistaa suunnittelemalla hieman etukäteen. Olisi pitänyt tehdä kaikki vaiheet huolella. Chili con carne ei ihan onnistunut, mutta oli ihan herkullista minun makuuni. Ruoka oli sittenkin sopivan mausteista ja ainakin täyttävää.
Muistan kuinka erään kerran sain tätä pataruokaa lounasravintolassa. Se oli niin erinomaista, että hain ruokaa lisää seisovasta pöydästä kaksi kertaa.
Olen huomannut omassa ruoanlaitossa sen, että pitäisi olla hieman huolellisempi ja kärsivällisempi. Sillä tavalla varmasti onnistun paremmin.
Esseeblogi 