Kategoria: Yleinen

Tylsä kolea ja sateinen lomanalku

Pääsin taas lähtemään pitkään odottamalleni lomamatkalle Saimaalle. Muistan kuinka viime kesän alussa Etelä-Savossa sijaitsevassa lomaparatiisissani mitattiin jo aamusta lähes hellelukemia. Nyt torstaina on annettu sadevaroitus vuorokaudeksi, ja koko lomaviikko näyttää ennusteiden mukaan sateiselta.

Puumalansalmen komea silta sateisena päivänä.

Torstaina oli tarkoitus lähteä upeaan luontokohteeseen Norppapolulle nauttimaan kesäpäivästä. Ajatuksena oli grillailla lounasta laavulla. Päivä kuitenkin kuluu pienen majoituspaikan katetulla kuistilla sadetta pidellen, kahvia siemaillen ja tupakkaa poltellen. Sataa kaatamalla, lämpötila on +12 astetta.

Pieni Puumala kuitenkin vilkastuu taas keskikesällä, kun vapaa-ajan asukkaat, veneilijät ja muut matkailijat saapuvat nauttimaan maaseudun rauhasta.

Kesän alku on kuulemma ollut hiljainen. Matkailuautoja ei ole ollut tavalliseen tapaan liikkeellä, ja veneilijöitä on ollut satamassa vain vähän. Veneilijöitä palvelevan huoltoaseman yrittäjä ei muista samanlaista kesänalkua vuosiin. Satamatorilla ei ole vielä ollut tuttua vilinää. Torikahvilassa ei huonon sään vuoksi ole ollut samalla tavalla asiakkaita kuin tavallisesti.

Mökkiläiset kuitenkin saapuvat keskikesällä, ja kirkonkyläkin vilkastuu. Jo torstaina puolen päivän aikoihin ruokakauppojen parkkipaikat olivat täynnä.

Landelle lepäämään

Asuin aikanaan joitakin vuosia pienessä Saimaan saaristokunnassa, jonne olin muuttanut toipumaan työuupumuksen jälkeen. Pieneen maalaiskuntaan asettuminen oli iso muutos. Maalla oli erilaisia arvoja ja tapoja. Olo oli kuitenkin kotoisa, ja ihmisiin oli helppo tutustua.

Toipuminen työuupumuksesta ja masennuksesta eteni, vaikka välillä oli vaikeampiakin aikoja. Olin kuitenkin pääasiassa tyytyväinen maalainen. Asuin maalla joitakin vuosia, kunnes muutin töiden perässä taas isoon kaupunkiin.

Saimaalla on jumalainen luonto. Ymmärrän taas kuinka aikoinaan halusin upeisiin järvimaisemiin leppoistamaan, ja kuinka tärkeää se toipumisessa oli. Kesäisin haluan päästä luontoon. Lisäksi saan olla hyvien ystävien kanssa.

Eino Grön laulaa kappaleessaan Ilta Saimaalla seuraavasti: ”Rannalla Saimaan, näin mietiskelen, katsellen kauaksi seljille sen.” […] ”Rintaani rauhan niin tyynen mä saan, Saimaa on illalla kauneimmillaan.”

Monenlaisia elämyksiä

Kunnassa on reilut kaksi tuhatta asukasta ja neljätuhatta vapaa-ajan asuntoa. Kesän myötä kunnan asukasluku moninkertaistuu.

Matkailu saaristokunnassa on vilkasta. Kunnassa on monenlaisia matkailupalveluja. On muun muassa leirintäalueita ja mökkikyliä.

Matkailijoille on tarjolla monenlaisia aktiviteetteja. Voi esimerkiksi pyöräillä ja patikoida. Luonnossa voi seikkailla tai rentoutua. On myös erilaisia veneretkiä. Yksi erikoisuuksista on aamuinen melonta-mindfulness. Monissa saarissa on monenlaista koettavaa, esimerkiksi erilaisia museotiloja.

Saimaalla maistuvat tietysti muikut ja muut kalaherkut. Tapana on ottaa torilla muikkuannos; paistettuja muikkuja ja perunamuusia.

Muikkuannos torilla 15,50 euroa. Kuva viime kesältä.

Saimaalla tehdään maisemaristeilyjä. Vanhalla Wennolla pääsee nauttimaan taianomaisesta tunnelmasta, kun laiva lipuu lähes äänettömästi järvenselällä.

Yli satavuotias höyrylaiva tekee tilausristeilyjä. Kuva viime kesältä.

Juhannusaatoksi on luvattu taukoa vesisateessa, vaikka koleaa onkin. Sitä voisi lähteä tansseihinkin nauttimaan tunnelmasta perinteikkäälle tanssilavalle.

Ja onhan juhannus, keskikesän juhla, aina juhannus.

Olipa vaikeaa löytää hyvä ravintola

Tuli asiaa Helsinkiin. Kun asiat oli alkuillasta hoidettu, aloin etsiä sopivaa hyvää ravintolaa. Huomasin pian, että ruokailijoille on nykyisin aivan eri tavalla valinnanvaraa verrattuna siihen aikaan, kun itse asuin pääkaupungissa. Kiertelin kauppakeskuksissa, joissa on hyvin erilaisia ruokailupaikkoja. Esimerkiksi Kampissa on lähes 50 kahvilaa ja ravintolaa seitsemässä kerroksessa. Citycenterissä puolestaan on kerros, jossa on monia ravintoloita.

Citycenterissä on monia ruokapaikkoja.

Aiemmin iltapäivällä otin välipalaa ketjukahvilassa. Valitsin paahtopaistileivän, ja halusin sen kanssa tavallisen pienen kahvin. Ihmetys oli suuri, kun sainkin ison mukin, joka muistutti kooltaan lähinnä leluämpäriä. Kahvia en saanut juotua kokonaan, mutta leipä oli herkullista.

Miten tilaaminen tapahtuu?

Istahdin alkuillasta terassille oluelle. Ajattelin, että kun kerran ollaan Helsingissä, voisi syödä hyvin, ja nauttia jostain uudesta elämyksestä.

Kiertelin ensin Kampissa. Ravintolatarjonta oli runsasta. Minua kiinnostivat erilaiset etniset ravintolat. Mutta se miten ravintoloissa toimitaan ennen kuin saa mieleisensä aterian tilattua, olikin hieman haasteellisempaa.

Kaikissa ravintoloissa ruokalista oli vain telineessä ovenpielessä. Se mitä annokset sisälsivät oli pienellä tekstillä, enkä lopulta saanut päätettyä mikä maistuisi. En osannut päättää sopivasta annoksesta, kun edes tiennyt miten niitä syödään, esimerkiksi syömäpuikoin tai sormin. Minulle olisi maistunut ihan vain hyvä kiinalainen ruoka, mutta sellaista ei ollut tarjolla. En osannut päättää sopivasta ruuasta, koska kaikki annokset tuntuivat liian erikoisilta.

Pitäisikö Helsingissäkin mennä vain ketjuravintolaan ja tilata hampurilaisateria?

Myös tilaaminen oli epäselvää. Se mitä haluaisi tilata, olisi ilmeisesti pitänyt päättää jo ennen ravintolaan sisään menemistä ovella olevan ruokalistan perusteella.

Kiertelin tunnin ajan, kuljin sinnikkäästi ravintolasta toiseen ihmettelemässä menua, mutta mitään järkevää ruokapaikkaa ei löytynyt. Olin jo päätyä pikaruokaan, esimerkiksi pelkkiin ranskalaisiin oluen kera. Jatkoin kuitenkin matkaani Kampista Citycenteriin. Alkoi olla jo nälkä. Matkalla oli hampurilaispaikka, ja päätin, että se saisi riittää. Siellä tilaus olisi puolestaan pitänyt tehdä itse automaatilla. Aloin tehdä tilausta, mutta putosin jossain vaiheessa kärryiltä ja keskeytin tilauksen. Ajattelin vielä yrittää jotain muuta.

Citycenter mainostaa, että toisen kerroksen trendikkäässä ”ravintolahubissa” voi pysähtyä nauttimaan pitkän kaavan mukaan. Kävin jokaisessa ravintolassa tutustumassa, mutta se mitä kaikkea ateriaan sisältyi jäi epäselväksi. En osannut tehdä valintaa ravintoloiden ovilla olevien ruokalistojen perusteella.

Lähdin pois. Mietin, että Keskuskadulla tai Aleksanterinkadulla varmasti olisi ruokapaikkoja. Menin Ravintola WTC Helsinkiin. Se oli valtavan kokoinen. Menin jonottamaan, mutta en tiennyt yhtään mitä tilata, kun pääsisin tiskille. Vitriinissä olisi ollut tarjolla pieniä pizzapaloja ja tapaksia. Ne olivat minulle liian pientä ruokaa. Ihmiset näyttivät tilaavan ruuan kanssa viiniä, ja myös kuplivaa, arkenakin. Minä en kehtaisi tilata kokista. Lähdin pois.

Vanha tuttu ravintola

Lähdin kävelemään Keskuskatua. Huomasin meksikolaisen ravintolan. Hieman ihmettelin, että vanha kunnon Iguana on yhä omalla paikallaan. Mahtava ruokapaikka jo silloin, kun asuin Helsingissä parikymmentä vuotta sitten.

Menin sisälle. Huomasin heti, että ruokalistan sai ottaa tiskiltä niin kuin kunnon ravintolassa pitääkin olla. Sen jälkeen sai valita sopivan pöydän. Kun oli kaikessa rauhassa tehnyt valinnan, oli helppoa mennä tiskille kertomaan minkä annoksen ottaa. Samalla sai tilata juoman ja maksaa tilauksensa saman tien.

Otin vanhasta tottumuksesta chicken burriton, josta paikka varmasti tunnetaankin. Ruoka tuli nopeasti.

Vanha kunnon burrito ilahdutti.

Burrito oli runsas, tuhti, monipuolinen ja maistuva. Burriton lisäksi lautasella oli raikasta salaattia ja maissilastuja guacamolella. Kaikkea en jaksanut syödä.

Nopeaa itsepalvelua

Sopivan ravintolan löytäminen vaatii tällaiselle Helsingissä hieman harvemmin käyvälle aikaa ja vaivaa. Helsinkiläisille tietysti mieleisensä ruokapaikan valitseminen on helppoa, ja se miten ravintoloissa toimitaan on heille tuttua. Ihailin kuinka helposti ihmisiltä kävi valita mieleisensä ruoka ja tehdä tiskillä tilaus. Lisäksi he söivät eksoottisia ruokia niin kuin niitä kuuluukin syödä.

Kun kaipasin ihan vain perusravintolaruokaa, olivat annokset monesti liian erikoisia. Ja kaikissa annoksissa oli aina jotain, kuten kananmunaa kaikissa muodoissa, mitä en annokseeni halunnut. Esimerkiksi isossa ravintolassa oli erilaisia pizzapalasia, mutta miksi niissä kaikissa oli mozzarellaa?

Kaiken kaikkiaan olisin kaivannut ravintolakierroksellani selkeämpiä ruokalistoja, hieman tavallisempia ruoka-annoksia ja parempaa palvelua.

Mutta nykyisen käytännön voi ymmärtää. Helsingissä näytti ainakin kauppakeskuksissa olevan paljon sellaisia ravintoloita, joissa asiakas tekee paljon itse. Asiakas valitsee usein jo ravintoloiden ovilla olevien ruokalistojen perusteella ravintolan. Sitten asiakas menee tiskille ja tekee tilauksen. Sitä, tuodaanko annos pöytään vai onko sekin haettava tiskiltä, en tiedä.

Itse olen tottunut siihen, että ravintolassa voi valita ensin pöydän. Vähän ajan kuluttua tarjoilija tuo ruokalistan, ja kysyy voiko tuoda jo jotain juotavaa. Menuun voi tutustua rauhassa. Kun tarjoilija tulee juomien kanssa, hän kysyy joko asiakas on valmiina tilaamaan. Kun asiakas on tilannut hän saa nauttia juomasta ja odottaa, että ateria tuodaan pöytään. Lasku pyydetään siinä vaiheessa kun on rauhassa ruokailtu ja kun tarjoilija on kysynyt, maistuiko.

Toisaalta perinteisesti palvelevia ravintoloita kyllä on, mutta ne voivatkin olla hintavampia. Mutta ainakin hieman pienemmissä ravintoloissa palvelusta on nykyisin tehty nopeaa ja tehokasta – aivan kuten on pikaruokapaikoissa.

Terassiolut keskellä arkipäivää

Istahdin iltapäivällä kotikaupungin keskustassa lempikuppilani viihtyisälle terassille. Otin oluen ja katselin, kun ihmiset pystyttivät kirpputoripöytiä kävelykadulla. Jotain elävää musiikkiakin olisi ilmeisesti ollut myöhemmin alkuillasta tarjolla. Terassin yhteyteen on rakennettu uusi esiintymislava.

Alkoholiton olut maistuu silloin tällöin.

Kaupungin musiikkitarjonta on runsasta. Nyt elävää musiikkia esitetään baarien lisäksi myös ulkoilmatapahtumissa. Kotikaupunki tuntuu usein vain nukkumalähiöltä, jonka keskustakin vaikuttaa usein aivan autiolta. Tuntuu, että juuri mitään ei tapahdu, mutta on sanottava, että musiikkielämä kukoistaa.

Tori voisi olla monipuolisempi

Kaupungin keskustassa on myös tori, mutta siellä ei ole juuri kuin muutama torikahvila ja lisäksi jäätelökioski. Joitain vaihtuvia kojuja tosin on joskus myös.

Kirpputoria pidetään kerran viikossa, ja joitain hieman isompiakin toritapahtumia järjestetään.

Kirpputoripäivänä on monenlaisia myyntipöytiä.

Otin alkoholittoman oluen ja nautin auringosta. Katselin kävelykadulle, jossa alkuiltapäivästä käveli kaupunkilaisia rennosti kevyissä kesävaatteissa.

Hieman kehtaamista vaaditaan, kun istuu terassilla viikolla keskellä päivää, ja kun ohikulkijat saattavat katsoa meitä muutamaa asiakasta. Osa katsoo pitkäänkin. Mutta, siinä ei minun mielestäni pitäisi olla mitään ihmeellistä, sillä sitä voi päivästä terassilla nauttiva ihminen olla hyvin jo kesälomallakin.

Alkoholittomia juomia

Aikoinaan työurani tyssättyä pahaan burnoutiin, tuli istuttua terassilla päiväkaljoilla liiankin kanssa. Työelämä jäi tämän tavan vuoksi pitkäksi aikaa, ja lopulta se pilasi terveydenkin. Ravintolaelämä jäi pitkäksi aikaa kokonaan. Nykyisin saatan taas viihtyä baareissa iltaisin, vaikka olenkin vesilinjalla.

Alkoholittomien juomien tarjonta on nykyisin runsasta. Kaljan lisäksi taitaa olla jopa alkoholitonta lonkeroa. Alkoholitonta punaviiniäkin olen joskus kotiin ostanut, mutta se maistuu marjamehulta. Kerran oli jokin juhlapäivä, ja ajattelin juhlistaa sitä ostamalla pienen pullon alkoholitonta kuohujuomaa. Se ei maistunut hyvältä, ja lisäksi se aiheutti pahan närästyksen.

Tuntuu, että alkoholittoman juoman tilaaminen ravintolassa aiheuttaa yhä pientä kummastusta tarjoilijoissa. He eivät tahdo kuulla tai ymmärtää oikein. Useimmiten tilaan baarissa kokista, johon tarjoilija saattaa sanoa: ”Ai mitä?”

Kun haluan puolestaan ottaa joskus oluen, minua harmittaa, kun se kaadetaan tölkistä usein siroon jalalliseen lasiin. Yhdessä paikassa puolestaan saan kaljan pieneen lasiin, joka muistuttaa kahvikuppia. Minä haluaisin juoman tavalliseen tuoppiin, jotta en erottuisi muista asiakkaista, eivätkä muut ihmettelisi, miksi minä hienostelen jollain erikoisoluella.

Oma Helsinki-päivä

Itselläni on ajatuksena nousta jokin kaunis päivä junaan, ja lähteä viettämään kesäpäivää Helsinkiin. Olen ajatellut käydä kaupunginosissa, joissa nuorempana asuin, ja muistella ja fiilistellä hetkisen.

Olen hieman nostalgiaan taipuvainen. Vaikka elämä on kuljettanut sinne tänne, ja mukavia asuinpaikkoja on ollut, välillä sitä kaipaa takaisin Helsinkiin, jossa asuin aikoinani kymmenen vuoden ajan. Muutin pois, kun työt siellä jäivät.

Myös Pihlajasaari on sellainen kaunis paikka, jossa mielellään aina käy. Lyhyt laivamatka ja upeat maisemat ovat elämyksiä, jotka haluaa taas kesällä kokea.

Lumoava keikka ja arkista yöpalaa

Lauantai-iltana kotikaupunkini suositussa keikkapaikassa tarjottiin instrumenttien ilotulitusta. Yhdessä ja samassa esityksessä soitettiin peräti kymmentä eri soitinta. Täydessä kuppilassa esiintyi kelttifuusiota soultyyppisesti soittava The Whisky Piskys. Bändi tarjosi loistavaa tunnelmaa.

Monenlaisia soittimia.

Keikka sisälsi paljon irlantilaista kansanmusiikkia, joka tunnetaan energisestä rytmistään ja melodisista sävelistään. Yhtyeen monipuolinen ohjelmisto vaihtelee perinteisten jigien ja reelien energisistä rytmeistä aina genrehyppelyyn ajattomien klassikoiden äärellä. Jigi on tanssimusiikkia, jossa melodiat ovat usein leikkisiä ja soljuvia. Reeli puolestaan on nopeaa ja energistä tanssimusiikkia.

Mainioita sovituksia

Bändin perustajajäsen englantilainen Mick soittaa mandoliinia, sähkökitaraa, bajoa ja bassoukulelea. Bändin laulaja on suomalainen Seita Van Den Eden, joka on multi-instrumentalisti ja myös kuvataiteilija. Upean laulun lisäksi hän soittaa muun muassa huilua, harmonikkaa, irlantilaista tinapilliä, huuliharppua ja bodhran-rumpua.

Seitan laulu on voimakasta, vivahteikasta ja lumoavaa. Monipuolinen äänenkäyttö tuntui suorastaan ihmeellisestä. Ja hänen taitonsa soittaa niin monia ja erilaisia soittimia hämmästyttää.

Upeaa laulua ja hienoa soittoa.

Voisi todeta, että yhtye luo tunnettuihin cover-kappaleisiin oman tvistinsä, ja tuo niihin uutta iloa ja energiaa. Näin se poikkeaa monista muista cover-bändeistä. Yhtye soitti useita hienoja ja omaperäisiä cover-versioita, joista muutamia poimiakseni: Ben E. Kingin Stand By Me, Wilson Pickettin Mustang Sally ja The Policen Every Breath You Take.

Suomen-kiertueella

The Whisky Piskysin jäsenet keikkailevat ahkerasti useita kertoja viikossa ja ovat olleet kiertueilla useissa maissa. Bändi on suosittu etenkin Espanjan Aurinkorannikolla. Nyt yhtye on ensimmäistä kertaa Suomen-kiertueella.

Yleisö oli innostunutta, tunnelma oli paikoin villi ja huumaava. Väki taputti biisien mukana, ja bändi sai upeiden vetojensa jälkeen voimakkaat aplodit.

Keikka oli vaikuttava kokemus.

Hyvää yöpalaa kotona

Olen keikka-arvioissani kertonut monesti kuinka minun tekee ravintolaillan jälkeen aina mieli yöpalaa. Nyt olin lähdössä aikaisin kotiin katsomaan jalkapallon Mestarien liigan finaalia televisiosta, eikä usein mainitsemani snagariauto ollut vielä parkkeerannut paikalleen kävelykadulla. Mutta iltapalaa oli kotona. Jääkaappiin oli jäänyt mikroannos. Jauhelihaspagetti maistui hyvin.

Viihdyttävä keikka ja tuhtia yöpalaa

Olihan se lähdettävä kokemaan lauantai-illan huumaa, ja pyörähtämään taas vähän ulkona. Kotikaupungin keskustassa, viihtyisässä pubissa esiintyi mainio bändi. Letkeästä musisoinnista vastasi yhtye nimeltään Jompikumpi Hongistoista. Bändi tarjosi loistavaa tunnelmaa pubin synttäribileissä.

Kolmiäänistä laulua.

Jompikumpi Hongistoista on kolmesta veljeksestä koostuva yhtye. Ohjelmistossa on sekä tarkoin valikoituja cover-kappaleita että veljesten omaa tuotantoa.

Jussi Hongisto on tunnettu muun muassa Järvenpään Teatterin kapellimestarina ja laulusolistina sekä Paja Bandin basistina. Lauri Hongisto esiintyy laulavana kitaristina niin Suomen Hiljaisimman Bilebändin keulassa, kuin omaa tuotantoaan esittäen. Ilkka Hongisto toimii Tapiola Sinfoniettan käyrätorvensoittajana ja on säveltänyt käyrätorvelle uusia teoksia.

Veljesten yhdistäessä voimansa kuullaan kolmiäänistä lauluharmoniaa, eri soittimia banjosta baritonikitaraan ja monipuolista ohjelmistoa.

Loistavia sovituksia

Lauantai-iltana ohjelmistossa oli hienoja sovituksia tunnetuista kappaleista. Erityisen mainio oli Eagles -yhtyeen klassikkohitti Hotel California. Myös Egotripin Matkustaja soi hienosti. Popklassikoista veljesten käsittelyssä toimi myös Nik Kershawin 80-luvun hitti The Riddle. Mainio veto oli myös Twin Peaks -tv-sarjan tunnusmusiikki, jossa soi hienosti Ilkka Hongiston käyrätorvi.

Hieno veto tv-sarjan tunnusmusiikista.

Soittimet, kuten kolme sähkökitaraa, akustinen kitara ja basso vaihtuivat keikan aikana taitavilta soittajilta toiselle. Jussi Hongisto vastasi muiden instrumenttien lisäksi kosketinsoittimista.

Monipuolinen kattaus

Bändi soitti hyvää ja monipuolista musiikkia. Bändin yhteissoitto oli tiukkaa.

Miehet veivasivat letkeää musiikkia ja tunnelma oli leppoisa. Yleisö oli innostunut ja sai nauttia kahdesta pitkästä setistä. Keikan tunnetila oli hyvä. Pubi oli täynnä. Aplodit bändin hienojen vetojen jälkeen olivat voimakkaat.

On sanottava, että onnistunut keikka ja hieno kokemus.

Jäin ilman makkaraa

Olen keikka-arvioissani kertonut monesti kuinka minun tekee ravintolaillan jälkeen aina mieli yöpalaa. Pubin synttäreillä olisi ollut alkuillasta tarjolla grillimakkaraa. Minä myöhästyin tästä. Makkara olisi maistunut.

Usein mainitsemani snagariauto ei ollut vielä parkkeerannut paikalleen kävelykadulla, kun olin jo lähtemässä kotiin, joten en saanut sieltäkään kovaan nälkään syötävää. Mutta eipä siinä mitään. Minä paistoin kotona kaksi isoa fileepihviä, joita söin valkosipuligrillisalaatin kera.