Tapasimme koulukaverin kanssa koulun pihalla alkuillasta. Olimme neljännellä luokalla, ja alkamassa oli näytelmäkerhon harjoitukset.
Arki-illasta tuli vielä hauskempi.
Yhtäkkiä tienvarteen pysähtyi hieno pitkä rekka. Apukuskin puolelta rekasta hyppäsi mies. Hän kysyi tietävätkö pojat missä on teräspalvelukeskus. Totta kai tiesimme sen, ja rupesimme antamaan tarkkoja ajo-ohjeita.
Apukuski kiitti ohjeista, mutta kysyi haluaisimmeko hypätä rekan kyytiin ja lähteä opastamaan tarkemmin. Katsoimme innostuneina kaverin kanssa toisiamme. Nousimme rekkaan. Hytti oli iso ja me saimme istua lepotilaan. Sen seinällä oli pornojuliste. Apukuski otti hörppyä Koskenkorva-pullosta.
Ajoimme perille. Kun trukki lastasi tavaraa, ihmettelimme kaverin kanssa isoa teollisuushallia. Miehet tarjosivat meille limsat. Kun rekka oli lastattu, lähdimme takaisin.
Kun tulimme koululle, nousi kuski rekasta ja antoi meille molemmille viisi markkaa. Hän sylkäisi peukaloonsa ja painoi sen minun peukalooni ja sanoi: ”Ikuisia ystäviä!”
Menetin palkkioni
Näytelmäkerhoa vetänyt opettaja oli soittanut äidilleni ja kysynyt miksi minä en tullut harjoituksiin. Äitini ei tietenkään tiennyt syytä, saati missä nyt olin.
Kävin kioskilla ostamassa palkkiollani kymmenen pennin karkkeja. Kotona odotti huuto. Yksinhuoltajaäiti oli ollut huolesta suunniltaan. Hän kysyi missä olin ollut, ja minun oli vastattava rehellisesti. Äitini otti minulta karkit pois ja käski minut huoneeseeni.
Lapsuuden rekkaseikkailun muistaa hyvin. Ei sitä niin paljoa tuolloin vuosikymmeniä sitten mietitty. On selvää, että vastaavaa ei enää nykyisin tapahtuisi. Ensinnäkin tuntemattomien ihmisten autoon meneminen on kielletty. Ja toisaalta nykyisin rekkakuskeilla on reittiohjesovellukset.
Minulle tarjottiin nuorena aikuisena unelmatyötä. Minut haluttiin pestata dj:ksi Turkkiin, rantalomakohteen hotellin yökerhoon. Minua oli suositeltu työpaikkaan, koska soitin levyjä kotikaupunkini suositussa ravintolassa.
Dj-keikat ovat olleet mukavaa hommaa.
Opiskelin samalla, mutta mitään vakituisempaa oman alan työtä ei opintojen jälkeen ollut näköpiirissä. Olin vapaa lähtemään. Mikään ei sitonut minua kotimaahan. Olin juuri ensi-ihastumisessa itsensä satuttanut vapaa nuori mies.
Sovimme hotellinpitäjän kanssa, että minä kokoan levystön, laitan cd-kokoelman rahtina matkaan, ja matkustan itse perässä. Perillä minua odottaisi mukava asunto. Työsuhteen ehdot ja muut mukavuudet houkuttelivat. Vapaa-aikaakin etelän lämmössä olisi paljon. Päivät lomakohteessa olisivat vapaita.
Tavallisemmat elämänvalinnat
Unelma ei toteutunut. En uskaltanut sittenkään lähteä. Se olisi ollut houkutteleva seikkailu, mutta päätin yrittää jatkaa uraa opiskelemallani alalla.
Sain sen verran töitä, että minulla oli mahdollisuus opintojen jälkeen muuttaa vuokrayksiöön. Työskentelin kahdessa eri työpaikassa, ja tein välillä seitsemänpäiväistä viikkoa. Tein edelleen myös dj-keikkoja parilla klubilla. Oli saatava maksettua kallis vuokra ja ansaittava jokailtainen hampurilaisateria.
Myöhemmin pääsin vakituiseen työhön. Etenin työuralla vauhdilla. Koin kuitenkin uupumuksen kolmekymppisenä. Sen myötä myös unelmat onnellisesta, tavallisesta elämästä kokivat kolauksen. Minä muutuin eikä parisuhde kestänyt. Yhtäkkiä ei ollutkaan mitään tulevaisuudensuunnitelmia.
Kulutin sairauslomalla aikaa vain päiväkaljalla kapakassa istuen. En vastannut enää perinteisiin odotuksiin. Toimin kaikkea soveliasta vastaan. Pitkittynyt masennus ja kaljoittelu johtivat irtisanomiseen. Elämänkulusta tuli mutkikas. En osannut tai jaksanut tehdä tietoisia elämänvalintoja. Työelämäkin jäi pitkäksi aikaa. Tuli pohdiskeltua olisiko voinut mennä toisinkin.
Nyt voisin vaikka lähteäkin
Kaiken koetun jälkeen, nyt voisi sanoa, että olisin valmis lähtemään dj:ksi etelän lämpöön. Aikanaan tehtävään oli alun perin ajateltukin jotakuta hieman vanhempaa, elämän kuluttamaa, vapaata taiteilijaa. Minua ihmeteltiinkin aikoinaan, kun olin kiinnostunut paikasta niin nuorena, vaikka kaikki muut mahdollisuudet olivat edessä. Minulta kysyttiin, enkö tosiaan odottanut tulevalta mitään muuta. Kyllä odotin. Ja sen vuoksi jäin aikoinaan kotiin.
Ihmissuhteet vaativat ylläpitoa. On tärkeää, että on läheisiä ihmisiä ympärillä. Mitä minuun tulee, olen onnistunut pilaamaan monta hyvää ystävyyssuhdetta.
Ystävät olisivat pysyneet rinnalla.
Annoin muutaman vuoden aikana monen ystävyyssuhteen hiipua. En enää pitänyt yhteyttä ihmisiin tai sanoin jopa välit poikki. Myös parisuhde lakastui.
Yksi vaikuttava tekijä, joka pakottaa pohtimaan, onko minusta ystäväksi lainkaan on se, että minussa on välillä ollut kestämistä. Aiheutin ennen kavereissa syvää huolta. Olin pitkään itsesäälissä rypevä rasittava ihminen. Olen ollut vaativa ja riippuvainen monissa ihmissuhteissa.
Olin hankala kaveri
Sain paljon uusia kavereita aikoinaan kun muutin Helsingistä pienelle maaseutupaikkakunnalle. Tunsin kirkonkylällä yhteisöllisyyttä. Tuttuja ihmisiä tuli nähtyä päivittäin, ja kuulumisia vaihdettiin kahvilassa kaikkien kanssa.
Ystävystyin minua hieman vanhemman miehen kanssa. Hän myös auttoi uutta maalaista monin tavoin, kun minulla oli ajoittaisia vaikeuksia elämässä. Olin työuupumuksen jälkeen halunnut vaihtaa maisemia, mutta kaikki ei lähtenyt menemään toivotusti. Monet ongelmat seurasivat perässä.
Roima alkoholinkäyttöni toi lievästi sanottuna haasteita minut tunteville ihmisille. Jouduin turvautumaan ja ripustautumaan monesti muihin.
Yksin suuressa eläväisessä kaupungissa
Muutin myöhemmin suurkaupunkiin, jossa myös löytyi helposti kavereita. Heitä tuli kuitenkin nähtyä pääosin kantakuppilassa. Kun minä sairastuin ja jouduin luopumaan alkoholista, jäi myös kapakassa istuminen. En halunnut istua pubissa, koska juomaan ratkeaminen olisi ollut yhä mahdollista. Tämän myötä myös kaveruus vähitellen monen kanssa jäi.
Sairastelin paljon. Minulla ei ollut voimia ihmissuhteiden ylläpitämiseen. Myös yhteydenpito parhaaseen ystävääni jäi. Meillä oli myös pieniä väärinkäsityksiä.
Pian olin aivan yksin. En enää viihtynyt eläväisessä ja iloisessa isossa kaupungissa. Meni muutama vuosi, ja päätin palata juurilleni. Asetuin keskisuureen kaupunkiin. Huomasin pian kuinka kotikaupunki oli muuttunut niin, etten tuntenut ketään.
Emme olleet nähneet ystävän kanssa kahdeksaan vuoteen
En ollut vähään aikaan käynyt myöskään vanhalla asuinpaikkakunnalla maaseudulla. Pari vuotta sitten kuitenkin päätin lähteä maalle lomailemaan.
Yhtenä lauantai-iltana, kun istuin kirkonkylällä ravintolan terassilla huomasin, että ystäväni, jonka kanssa ajauduimme erillemme kahdeksan vuotta aiemmin, istui kavereidensa kanssa läheisessä pöydässä. Pian ystäväni kulki toiseen pöytään, mutta ei ilmeisesti ollut huomaavinaankaan minua. Sanoin hiljaa itsekseni ”höh”, mutta toisaalta arastelin sitäkin, jos törmäisimme.
Meni puoli tuntia ja sitten ystäväni tulikin pöytääni. Mies kertoi, että hänen naisystävänsä oli huomannut minut. Olin jännittynyt. Vaihdoimme päällimmäisiä kuulumisia. Sanoin, että olen usein ajatellut mitä hänelle mahtaa kuulua. Ystäväkin sanoi, että on miettinyt voisikohan minulle soittaa. Pyysin anteeksi, etten enää ollut pitänyt yhteyttä. Kerroin siihen syyn. Sairastelun ja siitä johtuneen alakulon myötä kaikki jäi tuolloin.
Heti tämän pienen jutustelumme myötä pystyimme päästämään irti menneistä, ja jatkamaan ystävinä eteenpäin. Ystävä kutsui käymään seuraavana päivänä. Joimme viinerikahvit ja juttelimme niin kuin aina ennenkin.
Ihmissuhteet tuovat merkitystä, ja niitä pitää vaalia
On selvää, että ystävien pitäminen vierellämme tekee meistä vahvempia. Jo ystävien läsnäolo pystyy monesti minimoimaan ongelmamme, eräässä artikkelissa todettiin. Minä olen saanut tuntea ystävyyden voiman. Ystävät ovat puskeneet minua eteenpäin silloin, kun kaikki on tuntunut raskaalta.
Ystävyys on kuin paikka auringossa.
Toivottavasti olen parempi ystävä
Olen ajoittain ollut kenkku kaveri. Olen loukkaantunut herkästi. Kun olen tuntenut, että minulle on tehty väärin, on reaktio ollut ylimitoitettu. Olen kuitenkin antanut anteeksi. Ihmiset tekevät virheitä. Minä sen omasta itsestäni tiedän. En ole aina huomannut osoittaa kiitollisuutta ystäviäni kohtaan.
On tärkeää, että on joku joka muistaa ja pitää yhteyttä. Olen taas kesällä päässyt lomailemaan maalla entisellä asuinpaikkakunnalla, ja viettämään aikaa ystävien kanssa. Muutoin soittelemme ja vaihdamme viestejä.
Oma näkemykseni on, että hyvien ihmissuhteiden vaalimista on myös omasta itsestä huolehtiminen. Kun itse voi hyvin, on myös parempi ystävä toiselle.
Kävin Järvenpään perinteisellä blueskadulla torstai-iltana. Illan aikana ilmaiskonsertissa esiintyi neljä bändiä. Niistä viihdyttävin oli Blues Bizarre.
Blues Bizarre on modernin bluesin uusi nimi.
Kerrotaan, että yhtyeen musiikissa perinteisen juurevan bluesin kanssa sekoittuvat useat eri vaikutteet aina itämaisista sävyistä psykedeeliseen bluesiin. Bändiä on kuvailtu seuraavasti: Vahvan jam band -pohjansa sekä omien kappaleidensa laajan kirjon ansiosta Blues Bizarre on vakiinnuttamassa asemaansa yhtenä uudemman bluesin omaperäisimmistä edustajista. On myös sanottu, että ryhmä hallitsee bluesin perinteen, mutta on valinnut oman polun.
Bändin omaääninen laulaja Sylvi Saarekas on myös erinomainen kitaristi. Yleisö piti bändistä ja tunnelma konsertissa oli leppoisa. Musiikki sai tämänkin jäykän miehen hymyilemään ja hieman heilumaankin. Hieno elämys.
Blueskatu järjestetty 30 vuoden ajan
Puistoblues-festivaalin nettisivuilla kerrotaan, että perinteinen blueskatu on järjestetty jo yli 30 vuoden ajan Janne-kadulla, joka on täyttynyt joka kesä viikon ajan musiikista, herkuista ja käsityöläisten taidonnäytteistä. ”Eri toimijat vastaavat kadun ohjelmapisteistä ja niiden sisällöistä. Talkoissa ovat mukana monet järvenpääläiset yrittäjät, yhdistykset ja kaupunkilaiset.”
Blueskadulla on myynnissä muun muassa vinyylilevyjä.
Tänä vuonna kävelykadulle on avattu muutamaksi päiväksi jättiterde eli kolmen kuppilan yhteinen iso terassi, jolla sijaitsee myös esiintymislava. Terassilla on satoja asiakaspaikkoja, ja se oli torstai-iltana aivan täynnä.
Hyvä sää ja hyvä musiikki houkutteli.
Pääkonsertissa huikea artistikattaus
Puistobluesin pääkonsertti järjestetään lauantaina Järvenpään Vanhankylänniemessä. Konsertin pääesiintyjä on yleisön jo vuosia toivoma roots-musiikin supertähti, yhdysvaltalainen Seasick Steve. Festivaaleilla on tänä vuonna myös monta kotimaista esiintyjää. Päälavalle nousee esimerkiksi valtavaa suosiota nauttiva Drink Floyd.
Festivaalin nettisivuilla kerrotaan, että Puistoblues on Suomen suurin talkoovoimin järjestetty festivaali, joka tarjoaa tuhdin annoksen juurevaa musiikkia. ”Viisipäiväisen tapahtuman aikana järjestetään pääkonsertin lisäksi maksuttomia konsertteja, iltaklubeja, lastentapahtuma sekä levytori. Vuodesta 1978 alkaen Puistobluesin päälavalla on nähty lukematon määrä kotimaisia ja ulkomaisia eturivin artisteja aina B.B. Kingistä ZZ Topiin.”
Piknik-henkinen konsertti
Festivaalin nettisivuilla kerrotaan, että bluesviikon huipennusta voi seurata omalta viltiltä fiilistellen tai jammailla tiensä innokkaimpien kanssa eturiviin.
Pääkonsertti järjestetään Tuusulanjärven rannalla Vanhankylänniemen vihreällä nurmella. Tapahtumaan voi pakata mukaan omia piknik-eväitä.
Puistoblues on Suomen suurimpia koko perheen festivaaleja. Pääkonsertissa on muun muassa legendaarinen kitarapaja, jossa koko perhe rakentaa yhdessä kitaran.
Järvenpäässä on järjestäjien mukaan siis luvassa vuoden paras piknik huikealla artistikattauksella.
Olen miettinyt, minkälaista mahtaa nykyään olla meno yökerhoissa. Ajattelin, että vastaavanlaisia bileitä kuin minun ollessani nuori aikuinen ei enää ole. Mutta yllätyin kahdella ravintolakeikalla. Ravintola oli peräkkäisinä iltoina aivan täynnä. En ole tätä ennen ollut pitkään aikaan baarissa viettämässä iltaa.
1990-luvun suosikit tunnettiin hyvin.
Muistan kuinka Helsingin klubit vetivät aikanaan väkeä joka ilta. Minäkin vietin yöelämää joskus myös viikolla.
Ihmiset tanssivat hurmiossa teknomusiikin tahdissa. Juotiin erikoisia drinkkejä ja polteltiin sikareita. Kyllä, ravintoloissa sai polttaa vapaasti.
Sunnuntai-illat olivat erityisiä. Tuolloin monet vuorotyöntekijät kuten tarjoilijat olivat vapaalla, ja he vasta osasivatkin bilettää. Myös minulla saattoi olla vapaata, jolloin oli huikeaa päästä hauskanpitoon mukaan.
Vaativa työelämä ja vauhdikas yöelämä oli kova yhdistelmä
Kun katson asiaa taaksepäin, en tiedä miten olen jaksanut. Valvominen ja vuorotyö kysyivät voimia. En suosittele juhlimaan yhtä paljon.
Mutta, kappas vaan
Olen ollut sitä mieltä, että jos yökerhot voivat säilyttää suosionsa, niiden kannattaisi houkutella asiakkaiksi entisiä nuoria. Yksi idea olisi järjestää erilaisia teemabileitä, kuten 1990-luvun teknomusiikin iltoja.
Minulle kuitenkin tarjoutui mahdollisuus tutustua nykyiseen yöelämään, ja palata tunnelmassa johonkin menneeseen aikaan. Lähdin perjantai-iltana ravintolaan, jossa esiintyi Movetron. Se on 1990-luvulla suureen suosioon noussut eurodance-yhtye. Bändin suurimpia hittejä on ”Romea ja Julia”.
Paikka oli aivan täynnä ja väki biletti villisti. Myös nuoremmat juhlijat osasivat bändin biisit ulkoa ja lauloivat mukana. Ja juoma virtasi; ravintolatiskin edusta oli kaiken aikaa täynnä. Nuoret miehet olivat liiankin humalassa. Muistan, kuinka ennen, vaikka oltiin ravintolassa maistissa, käyttäydyttiin hillitymmin.
Espanjankielinen ”Bailando” nousi listojen kärkeen myös Suomessa
Lauantai-iltana samassa ravintolassa esiintyi puolestaan ysärisuosikki Pandora, joka on ruotsalainen eurodance-laulaja. Myös Pandoran hitit, kuten ”Trust Me”, ”Don´t You Know”, ”Tell the World” olivat yleisölle tuttuja.
Tiskijukalla oli vakuuttava kokoelma CD-levyjä.
Lisäksi DJ soitti 1990-luvun eurodancea. Ihailtavaa oli se, että musiikki tuli CD-formaatissa eli tiskijukka soitti levyjä. Ja toden totta, ravintolaväki vallan riehaantui monista teknohiteistä, kuten Dr. Albanin ”It´s My Life”, 2Unlimitedin ”No Limit” ja tietysti Paradision ”Bailando”. ”Bailando” oli aikanaan niin kova hitti, että se soi yhden illan aikana moneen kertaan. Ja hyvin tämä kesän 1997 hitti tanssitti väkeä nytkin.
Yökerhossa voisi joskus käydä muulloinkin, jos tarjonta on näin mahtavaa.
Esseeblogi 