Kategoria: Yleinen

Terveystekojen syksy – Tupakasta eroon?

Syksystä sanotaan, että se on erinomainen aika kohentaa kuntoa. Kesän jälkeen monet kokevat tarvetta palata rutiineihin ja terveellisiin elämäntapoihin. Itselläni iso terveysteko olisi tupakoinnin lopettaminen, johon tähtäävälle kurssille olen menossa. Alkoholi minulta jäi jo kymmenen vuotta sitten.

Värikkäät maisemat houkuttelevat ulkoilemaan.

Henkilökohtaisesti puhuen minun olisi syytä muutoinkin miettiä, miten pitäisin paremmin huolta terveydestäni.

Minulle on tarjottu ohjattua kuntosaliharjoittelua. Lähellä on myös niin kutsuttu pururata, joka voisi houkutella kävelylle metsään. Sanotaan, että kun liikkuu luonnossa, on sillä monipuolisia terveyshyötyjä.

Syksy on sitä aikaa, joka voi motivoida aloittamaan uusia harrastuksia tai liikuntarutiineja. Syksyn kauniit maisemat voivat tehdä esimerkiksi ulkoilusta erityisen nautinnollista.

Itselläni diabeteksen hoitamisessa liikunta olisi tärkeää. Olisi myös syytä kiinnittää huomiota terveellisempään ravintoon. Jatkuvasta napostelusta olisi hyvä luopua ja valmistaa säännöllisesti kunnon aterioita. Toisaalta minun pitäisi sairauteni vuoksi syödä viisi-kuusi kertaa päivässä, pieniä annoksia.

Syksyllä savuttomaksi?

Kotikaupungissani alkaa niin kutsuttu nikotiinittomuuskurssi. Olen saanut kutsukirjeen, jossa kysytään: ”Mietitkö tupakan tai nikotiinituotteiden lopettamista?” Pieni ryhmä nykyisiä tupakoitsijoita kokoontuu kymmenen kertaa syksyn aikana. En itse olisi osannut hakeutua kurssille, mutta minut ilmoitettiin mukaan. En vielä tiedä lainkaan kurssin sisältöä.

Olen polttanut askin tupakkaa päivittäin 15-vuotiaasta asti. En tiedä onko minulla tarpeeksi motivaatiota vieläkään lopettamiseen. Olen ollut tupakkalakossa kerran. Se kesti neljä kuukautta. Käytin nikotiinikorvaustuotteita, mutta lakossa oleminen oli yllättävän helppoa. En tiedä miksi jatkoin tupruttelua.

Olisiko minusta katkaisemaan tupakka?

Televisiossa mainostetaan tuotteita nikotiinin himoon eli ”nikkareihin”. Minun mielestäni tupakkariippuvuudessa ei kyse ole vain nikotiinista. Se on tapa, ja pitää myöntää, että itselleni myös suuri nautinto.

Televisiossa pyörii mainos, jossa mies on menossa kokoukseen tai on viettämässä iltaa ystävien seurassa ravintolassa. Mies saa nikotiininpuutteesta johtuvan vaikean tilanteen haltuun ottamalla esimerkiksi nikotiinipurukumia tai -sumutetta, joiden sanotaan vaikuttavan nopeasti. Tuotteet varmasti helpottavat nikotiinintuskaa, mutta eivät mielestäni oikeaa tupakanhimoa.

Tupakka tarjoaa myös muunlaisen nautinnon. On mukavaa päästä sauhuille. Olisi sitten hyvä tai hieman huonompi hetki. Se saa monesti rentoutumaan.

Käyn ulkona eli kerrostalon pihalla päivän mittaan usein, eikä edes kurja sää estä sitä. Tupakalla käyminen jotenkin myös rytmittää päivää.

Tupakoinnin lopettaminen olisi iso terveysteko itselleni. On joitakin perussairauksia, joiden vuoksi tupakoinnista olisi hyvä luopua.

Katsotaan onko minusta siihen. Moni aiemmille kursseille osallistunut on kuulemma pystynyt lopettamaan tai ainakin vähentämään tupakointia. Se tavoite olisi minulle ainakin alkuun oikein hyvä.

Hieno päivä kirjaostoksilla Helsingissä

Kotikaupungin Suomalaisesta Kirjakaupasta ei löytynyt uutuuskirjaa, jonka ilmestymistä olin pitkään odotellut. Myyjä kertoi, että kirja olisi mahdollista tilata myymälään. Sanoin, ettei tarvitse, sillä en malttanut odottaa muutamaa päivää kirjan saapumista. Päätin lähteä junalla kirjaostoksille Helsinkiin.

Uusi kirja löytyi helposti.

Oli mukavaa päästä pitkästä aikaa Akateemiseen Kirjakauppaan. Kiertelin kaupassa ja katselin rauhassa laajaa valikoimaa. Etsimäni kirja eli Antti Hurskaisen uusi esseekokoelma löytyi helposti esseekirjojen omasta hyllystä. Suomalaisen Kirjakaupan myymälöissä ei tahdo olla lainkaan esseekokoelmia, ja niiden kysyminenkin saa henkilökunnan melkein hämilleen.

Esseessä sisällön lisäksi myös ilmaisutavalla on merkittävä rooli

Essee on lempikirjallisuuttani. Essee kuuluu asiatekstien luokkaan, mutta tyyliseikkojen painoarvon vuoksi se on lähellä kaunokirjallisuutta. Sana essee tulee ranskan kielen sanasta essayer (pyrkiä, yrittää). Tyypillisesti essee on pohdiskeleva teos, jonka aihepiiriä ei ole rajoitettu, vaan se voi käsitellä mitä tahansa aihetta. Usein pohdinnan kohteena ovat kuitenkin filosofiset tai yhteiskunnalliset kysymykset sekä taide ja kirjallisuus.

Akateemisessa riittää valikoimaa.

Helsingissä oli tarkoitus myös nauttia lounas jossakin hyvässä ravintolassa. Koko kaupungin kohtauspaikaksi mainostetussa Citycenterissä yksi kerros on täynnä ravintoloita. Jokin etninen ravintola olisi ollut kokemisen arvoinen. Harmikseni huomasin, että ravintolat aukesivat vasta yhdeltätoista. Minä olen tottunut lounastamaan tavallisesti jo paljon aikaisemmin, ja pienessä nälässä suuntasin vain ketjukahvilaan. Otin täytetyn croissantin ja tavallisen kahvin.

Mieleen tuli toinenkin kirja

Selailin jo innostuneena Hurskaisen kirjaa. En kieltäytynyt aseista (Siltala, 2024) sisältää muun muassa ”siviilipalvelusmuistelmat hyväuskoisen pussikaljarauhan aikakaudelta”. Hurskaisen kirjoituksissa genrestä riippumatta toistuvat kirjallisuus-, populaari-, kulttuuri- ja uskontoaiheet.

Muistin kahvia juodessani ja kirjaa selatessani, että myös suositun esseistin Tommi Melenderin uusi kirja on julkaistu vastikään. Aivan lähellä sijaitsi Rosebudin pieni kirjakauppa. Melenderin kirja löytyi sieltä. Melender kysyy teoksessaan Ihmisen näköinen (WSOY, 2024) muun muassa, onko julkinen keskustelu muuttunut sosiaalisen median aikakaudella typerämmäksi.

Melenderin esseet puhuttelevat aina.

Keskusta on muuttunut

Helsingin keskusta on muuttunut melko paljon niistä ajoista, kun itse nuorempana asuin kaupungissa. Varsinkin kahvila- ja ravintolatarjonta on entisestään kasvanut. Kaikkia tuttuja baareja ei enää ollut lainkaan, ja osa pimeistä ja tunkkaisista yökerhoista oli nyt valoisia ja viihtyisiä pubeja. Istahdin hetkeksi oluelle (0,0%) pubiin, ennen kuin juna lähti kotiin päin.

Helsingissä olisi toki voinut kuljeskella enemmänkin, mutta en oikein keksinyt minne mennä. Seuraavalla kerralla voisin käydä vaikka kokemassa uutta taidetta. Voisin myös mennä fiilistelemään historiaa huokuvaan Siltasaareen, minne on keskustasta kävelymatka. Siellä sijaitsee ensimmäinen oma kotini, alle kahdenkymmenen neliön kolea yksiö, nyt jo yli sata vuotta sitten rakennetussa kerrostalossa. Nuorena aikuisena en juuri lukenut kaunokirjallisuutta, töiden vuoksi oli aikaa syventyä vain oman alan ammattikirjallisuuteen.

Kokeilin tehdä englantilaisia voileipiä

Englantilaiset voileivät ovat kaksinkertaisia pikku kolmioita. Omassa suosikkitelevisiosarjassani, Emmerdalessa, kylän asukkaat syövät paljon kerrosvoileipiä. Sain idean kokeilla, miten minulta onnistuisi sandwichit.

Voileivistä tuli tuhti lounas.

BLT eli pekonivoileipä on englantilainen klassikko. Kirjainyhdistelmä BLT on lyhennys pekonista (bacon), salaatista (lettuce) ja tomaatista (tomato). Herkullinen täytetty leipä sopii lounaaksi tai välipalaksi.

En ole ennen paistanut pekonia. Se ei aivan ole minun makuuni. En ota pekonia hotelliaamiaisellakaan. Mutta nyt levitin pekonisuikaleita pannulle ja paistoin niitä rapeiksi.

Englantilaisissa voileivissä on paljon erilaisia täytevaihtoehtoja. Reseptejä on monenlaisia ja niitä voi kuulemma muokata oman maun mukaan. Leipien täytteitä voivat olla muun muassa savustettu lohi ja tuorejuusto, kurkku ja minttukermajuusto, kinkku ja sinappi, kananmunasalaatti ja rucola.

Lounaaksi tai herkutteluun

Olen huomannut kuinka Emmerdalessa on tapana tarjota voileipiä vaikkapa ystävyydenosoituksena. Toiselle valmistetaan leipiä tämän suosikkitäytteillä.

Olen ihmetellyt Emmerdalessa sitä, kuinka kevyesti ihmiset syövät päivän aikana. Heillä saattaa olla eväänä voileipiä, joista riittää jaettavaksi toisellekin.

Voileivät sopivat kuulemma mainiosti myös juhliin tai ihan vain herkutteluun. Juhlissa leivistä leikataan reunat pois.

Lähdin rohkeasti tekemään lounasta. Seurasin yhtä valmistusohjetta. Laitoin itselleni neljä paahtoleipäviipaletta paahdettuna. Levitin voita leipäviipaleille. Sitten asettelin leivälle jäävuorisalaattia, sen päälle rapeaa paistettua pekonia ja tomaattiviipaleita. Maustoin leivät mustapippurilla.

Voileivät on helppo koota.

Kun olin lakittanut täytteet, painoin toisen leivän alemman päälle. Sitten puolitin leivät. Näin tuli neljä leipäkolmiota. Lounas oli valmis.

Leivät tosiaan veivät nälän. Lounas oli yhdelle miehelle tuhti.

Ensi kerralla jotain muuta

Täytyy sanoa, ettei BLT kuitenkaan ollut aivan minun makuuni. Seuraavalla kerralla voisin kokeilla joitakin muita täytteitä.

Ajattelin, että leipien tekeminen on helppoa ja käy hetkessä, mutta kun katsoin mielenkiinnosta lisää erilaisia ohjeita huomasin, että valmistaminen olisi sittenkin vaatinut jotain enemmän. Leivät olisi pitänyt ilmeisesti lisäksi voidella majoneesilla. Sitä en huomannut valmistaa, enkä tiedä olisinko osannutkaan.

No, nyt tuli tehtyä sandwich suomalaisittain.

Tällaista ei varmaan enää tapahtuisi

Tapasimme koulukaverin kanssa koulun pihalla alkuillasta. Olimme neljännellä luokalla, ja alkamassa oli näytelmäkerhon harjoitukset.

Arki-illasta tuli vielä hauskempi.

Yhtäkkiä tienvarteen pysähtyi hieno pitkä rekka. Apukuskin puolelta rekasta hyppäsi mies. Hän kysyi tietävätkö pojat missä on teräspalvelukeskus. Totta kai tiesimme sen, ja rupesimme antamaan tarkkoja ajo-ohjeita.

Apukuski kiitti ohjeista, mutta kysyi haluaisimmeko hypätä rekan kyytiin ja lähteä opastamaan tarkemmin. Katsoimme innostuneina kaverin kanssa toisiamme. Nousimme rekkaan. Hytti oli iso ja me saimme istua lepotilaan. Sen seinällä oli pornojuliste. Apukuski otti hörppyä Koskenkorva-pullosta.

Ajoimme perille. Kun trukki lastasi tavaraa, ihmettelimme kaverin kanssa isoa teollisuushallia. Miehet tarjosivat meille limsat. Kun rekka oli lastattu, lähdimme takaisin.

Kun tulimme koululle, nousi kuski rekasta ja antoi meille molemmille viisi markkaa. Hän sylkäisi peukaloonsa ja painoi sen minun peukalooni ja sanoi: ”Ikuisia ystäviä!”

Menetin palkkioni

Näytelmäkerhoa vetänyt opettaja oli soittanut äidilleni ja kysynyt miksi minä en tullut harjoituksiin. Äitini ei tietenkään tiennyt syytä, saati missä nyt olin.

Kävin kioskilla ostamassa palkkiollani kymmenen pennin karkkeja. Kotona odotti huuto. Yksinhuoltajaäiti oli ollut huolesta suunniltaan. Hän kysyi missä olin ollut, ja minun oli vastattava rehellisesti. Äitini otti minulta karkit pois ja käski minut huoneeseeni.

Lapsuuden rekkaseikkailun muistaa hyvin. Ei sitä niin paljoa tuolloin vuosikymmeniä sitten mietitty. On selvää, että vastaavaa ei enää nykyisin tapahtuisi. Ensinnäkin tuntemattomien ihmisten autoon meneminen on kielletty. Ja toisaalta nykyisin rekkakuskeilla on reittiohjesovellukset.

Jos olisin lähtenyt dj:ksi Turkkiin

Minulle tarjottiin nuorena aikuisena unelmatyötä. Minut haluttiin pestata dj:ksi Turkkiin, rantalomakohteen hotellin yökerhoon. Minua oli suositeltu työpaikkaan, koska soitin levyjä kotikaupunkini suositussa ravintolassa.

Dj-keikat ovat olleet mukavaa hommaa.

Opiskelin samalla, mutta mitään vakituisempaa oman alan työtä ei opintojen jälkeen ollut näköpiirissä. Olin vapaa lähtemään. Mikään ei sitonut minua kotimaahan. Olin juuri ensi-ihastumisessa itsensä satuttanut vapaa nuori mies.

Sovimme hotellinpitäjän kanssa, että minä kokoan levystön, laitan cd-kokoelman rahtina matkaan, ja matkustan itse perässä. Perillä minua odottaisi mukava asunto. Työsuhteen ehdot ja muut mukavuudet houkuttelivat. Vapaa-aikaakin etelän lämmössä olisi paljon. Päivät lomakohteessa olisivat vapaita.

Tavallisemmat elämänvalinnat

Unelma ei toteutunut. En uskaltanut sittenkään lähteä. Se olisi ollut houkutteleva seikkailu, mutta päätin yrittää jatkaa uraa opiskelemallani alalla.

Sain sen verran töitä, että minulla oli mahdollisuus opintojen jälkeen muuttaa vuokrayksiöön. Työskentelin kahdessa eri työpaikassa, ja tein välillä seitsemänpäiväistä viikkoa. Tein edelleen myös dj-keikkoja parilla klubilla. Oli saatava maksettua kallis vuokra ja ansaittava jokailtainen hampurilaisateria.

Myöhemmin pääsin vakituiseen työhön. Etenin työuralla vauhdilla. Koin kuitenkin uupumuksen kolmekymppisenä. Sen myötä myös unelmat onnellisesta, tavallisesta elämästä kokivat kolauksen. Minä muutuin eikä parisuhde kestänyt. Yhtäkkiä ei ollutkaan mitään tulevaisuudensuunnitelmia.

Kulutin sairauslomalla aikaa vain päiväkaljalla kapakassa istuen. En vastannut enää perinteisiin odotuksiin. Toimin kaikkea soveliasta vastaan. Pitkittynyt masennus ja kaljoittelu johtivat irtisanomiseen. Elämänkulusta tuli mutkikas. En osannut tai jaksanut tehdä tietoisia elämänvalintoja. Työelämäkin jäi pitkäksi aikaa. Tuli pohdiskeltua olisiko voinut mennä toisinkin.

Nyt voisin vaikka lähteäkin

Kaiken koetun jälkeen, nyt voisi sanoa, että olisin valmis lähtemään dj:ksi etelän lämpöön. Aikanaan tehtävään oli alun perin ajateltukin jotakuta hieman vanhempaa, elämän kuluttamaa, vapaata taiteilijaa. Minua ihmeteltiinkin aikoinaan, kun olin kiinnostunut paikasta niin nuorena, vaikka kaikki muut mahdollisuudet olivat edessä. Minulta kysyttiin, enkö tosiaan odottanut tulevalta mitään muuta. Kyllä odotin. Ja sen vuoksi jäin aikoinaan kotiin.