Kategoria: Yleinen

Kurssi pistää miettimään omaa tupakointia

Olen osallistunut tupakoinnin lopettamiseen kannustavan kurssin kahdelle ensimmäiselle kerralle. Kurssia on yhteensä kymmenen kertaa. Olen aloittanut pitämään tupakointipäiväkirjaa, joka kertoo omasta tavastani paljon.

Olisiko minusta katkaisemaan tupakka?

Kurssilla on jaettu paljon materiaalia, ja olen saanut eri kyselylomakkeiden perusteella erittäin vahvasta tupakkariippuvuudesta kertovia pistemääriä.

Kurssia käy neljän tupakoitsijan ryhmä. Tuntuu, että muut eivät polta yhtä paljon kuin minä. Itselläni saattaa mennä joskus askikin päivässä.

Kurssilla olen muun muassa todennut, että minun on päästävä tupakalle 6-30 minuutin kuluessa heräämisestä. Olemme täyttäneet myös kyselyn, jota käytetään, kun tupakoitsijalla epäillään keuhkoahtaumatautia. Minä merkitsin muun muassa, että itseäni hengästyttää portaita noustessa.

Päiväkirjaa inhottavaa pitää

Olemme alkaneet pitää itse kukin tupakointipäiväkirjaa. Siihen pitää kirjata kellonaika, jolloin poltti savukkeen, ja arvioida tunnetilaa tuolla hetkellä. Samalla merkitään kuinka välttämätön tupakan polttaminen tuona hetkenä oli asteikolla yhdestä kolmeen. Ykkönen tarkoittaa, että tupakka on ollut välttämätön, kakkonen kuvaa, että tupakka on ollut tarpeeseen, mutta ei välttämätön. Kolmonen kertoo, että tupakan olisi voinut jättää väliinkin. Minulle on kertynyt muutama ykkönen päivän mittaan, mutta samalla on myös kolmosia.

Kaiken kaikkiaan tupakointipäiväkirjan pitäminen on vastenmielistä. Mutta se kertoo itsellenikin paljon uutta tupakointitavoistani.

Pitkä kurssi kysyy motivaatiota

Tupakointiriippuvuudessa yhdistyvät fyysinen nikotiiniriippuvuus sekä psyykkinen ja sosiaalinen riippuvuus. Itse koen, että minulle tupakointi on tapa, jota en vieläkään osaa pitää kovin pahana. Kyseessä ei siis kohdallani välttämättä ole vain nikotiiniriippuvuus. Minulle tupakointi on myös nautinto.

Kurssilla on korostettu, että tupakoinnin lopettaminen ei ole koskaan liian myöhäistä. Sydänliiton materiaalin mukaan tupakoinnin aiheuttamat haitalliset vaikutukset vähenevät melko nopeastikin lopettamisen jälkeen.

Viime kerralla kurssilla oli kokemusasiantuntija, joka oli polttanut kaksitoistavuotiaasta asti. Hän oli pystynyt lopettamaan vuosi sitten. Hän kertoi miten lopettaminen onnistui, ja minkälaista on ollut sen jälkeen.

Kaikkiaan ryhmä kokoontuu syksyn aikana kymmenen kertaa. Ainakaan vielä kurssilla ei ole ollut vaikutusta. Eräs nainen ryhmästämme totesi minulle viime kerran jälkeen ulko-ovella, että ”sitten heti röökille”. ”Niinpä”, minä sanoin.

Moposta kuorma-autoon – ja ajokortti pois

Kaveri, jonka luokse olin juuri tullut mopolla, nauroi minulle. Minulla oli ”tossumopossa” eli pienessä Honda Monkeyssa kaksi peiliä, ja päässäni musta umpikypärä visiirillä. Kaveri näki minussa pienen moottoripyöräilijän pienen pienellä prätkällään.

Kuorma-autolla oli mukava ajaa.

Pian kaverin kotitalon pihaan saapui lisää mopoilijoita. Heillä oli uudet, vanhempiensa ostamat ja uusinta vuosimallia olevat, mustat ”Mankit”. Minulla oli monta vuotta vanhempi käytetty punainen mopo, jonka olin ostanut omilla säästöilläni. Mopo maksoi kaksituhatta markkaa.

Minua harmitti, kun mopoon oli sijoittanut kaikki rahansa, ei sillä voinut ajaa kuin yhden kesän, kun oli 15-vuotias. 16-vuotiaana olisi pitänyt olla kevytmoottoripyörä. Äitini kielsi edes haaveilemasta sellaisesta.

Kevytmotskarilla pääsi lujaa

Minulla oli melko pitkä matka lukioon ja mielellään sinne olisi päivittäin päräyttänyt mopolla. Se oli kätevä kulkupeli. Mopolla ajamiselle lukioiässä olisi kuitenkin naurettu. Monella kaverilla oli moottoripyörä.

Sain usein istua takana, kun lähdimme kavereiden kanssa moottoripyörillä jonnekin kauemmas. Kyydissä oleminen kovassa vauhdissa oli hienoa. En enää muista kuinka lujaa kevytmotskarilla pääsi, mutta taisimme me usein ajaa jopa kahdeksaakymppiä.

Nykyisin nuorilla on tuossa iässä mopoautot, jotka ovat moottoripyöriä turvallisempia. Maksiminopeuskin on sama kuin mopoissa. Mopoautoilla nuoret voivat ajella niin pitkään kuin saavat ”oikean” ajokortin. Autokoulukin varmasti on helppo suorittaa, kun autoilusta on kokemusta.

Vaativa inssiajo

Itse ajoin kuorma-autokortin. Muistan inssiajon, jonka jouduin suorittamaan pitkän kaavan mukaan. Kaverit olivat kertoneet, kuinka he inssissä vain ajelivat parikymmentä minuuttia tavallisilla teillä. Minä puolestaan jouduin liikenneharjoitusradalle. Pujottelin, peruuttelin ja pysäköin kuorma-autolla. Lisäksi kun lähdimme liikenteeseen, oli minun tehtävä myös mäkilähtö. Se ei alkuun onnistunut vaan kuorma-auto vain nytkähteli joka yrityksellä. Ajokokeen vastaanottaja oli kuitenkin rauhallinen ja antoi minun tehdä mäkilähtöä muutaman kerran. Huomasin, että yksi asia oli unohtunut. Olin jättänyt yhden seisontajarrun päälle. Kun huomasin tämän, pääsimme eteenpäin.

Tästä hermoilusta huolimatta ajokoe meni läpi ja sain kortin. En kuitenkaan tarvinnut kuorma-autokorttia missään vaiheessa.

Ensimmäinen autoni oli käytettynä ostettu pieni Renault eli Tipparellu. Siinä oli kestämistä. Auto jätti välille monta kertaa ja kavereideni piti usein tulla apuun. Talvella auto piti usein ajaa parkkihalliin sulamaan, moottori ei kovilla pakkasilla tahtonut toimia.

Kortille ei ollut käyttöä

Lopulta, parikymmentä vuotta myöhemmin, minulta vietiin koko ajokortti. Syynä oli liiallinen alkoholinkäyttö. Tieto tästä oli mennyt lääkäriltä poliisille. Olin masennuksen vuoksi psykiatrisen avohoidon piirissä.

En ollut ajanut enää kymmeneen vuoteen enkä tarvinnut korttia ollenkaan, joten siitä luopuminen ei harmittanut. Kävin viemässä kortin poliisilaitokselle.

Monelle kortin menettäminen esimerkiksi korkean iän vuoksi on vaikea paikka. Kun asuin maaseudulla huomasin kuinka oma auto oli vanhemmilla miehillä tarpeen. Heidän piti päästä sivukyliltä hoitamaan asioita kirkonkylälle, ja tapaamaan toisiaan kahvilaan.

Terveystekojen syksy – Tupakasta eroon?

Syksystä sanotaan, että se on erinomainen aika kohentaa kuntoa. Kesän jälkeen monet kokevat tarvetta palata rutiineihin ja terveellisiin elämäntapoihin. Itselläni iso terveysteko olisi tupakoinnin lopettaminen, johon tähtäävälle kurssille olen menossa. Alkoholi minulta jäi jo kymmenen vuotta sitten.

Värikkäät maisemat houkuttelevat ulkoilemaan.

Henkilökohtaisesti puhuen minun olisi syytä muutoinkin miettiä, miten pitäisin paremmin huolta terveydestäni.

Minulle on tarjottu ohjattua kuntosaliharjoittelua. Lähellä on myös niin kutsuttu pururata, joka voisi houkutella kävelylle metsään. Sanotaan, että kun liikkuu luonnossa, on sillä monipuolisia terveyshyötyjä.

Syksy on sitä aikaa, joka voi motivoida aloittamaan uusia harrastuksia tai liikuntarutiineja. Syksyn kauniit maisemat voivat tehdä esimerkiksi ulkoilusta erityisen nautinnollista.

Itselläni diabeteksen hoitamisessa liikunta olisi tärkeää. Olisi myös syytä kiinnittää huomiota terveellisempään ravintoon. Jatkuvasta napostelusta olisi hyvä luopua ja valmistaa säännöllisesti kunnon aterioita. Toisaalta minun pitäisi sairauteni vuoksi syödä viisi-kuusi kertaa päivässä, pieniä annoksia.

Syksyllä savuttomaksi?

Kotikaupungissani alkaa niin kutsuttu nikotiinittomuuskurssi. Olen saanut kutsukirjeen, jossa kysytään: ”Mietitkö tupakan tai nikotiinituotteiden lopettamista?” Pieni ryhmä nykyisiä tupakoitsijoita kokoontuu kymmenen kertaa syksyn aikana. En itse olisi osannut hakeutua kurssille, mutta minut ilmoitettiin mukaan. En vielä tiedä lainkaan kurssin sisältöä.

Olen polttanut askin tupakkaa päivittäin 15-vuotiaasta asti. En tiedä onko minulla tarpeeksi motivaatiota vieläkään lopettamiseen. Olen ollut tupakkalakossa kerran. Se kesti neljä kuukautta. Käytin nikotiinikorvaustuotteita, mutta lakossa oleminen oli yllättävän helppoa. En tiedä miksi jatkoin tupruttelua.

Olisiko minusta katkaisemaan tupakka?

Televisiossa mainostetaan tuotteita nikotiinin himoon eli ”nikkareihin”. Minun mielestäni tupakkariippuvuudessa ei kyse ole vain nikotiinista. Se on tapa, ja pitää myöntää, että itselleni myös suuri nautinto.

Televisiossa pyörii mainos, jossa mies on menossa kokoukseen tai on viettämässä iltaa ystävien seurassa ravintolassa. Mies saa nikotiininpuutteesta johtuvan vaikean tilanteen haltuun ottamalla esimerkiksi nikotiinipurukumia tai -sumutetta, joiden sanotaan vaikuttavan nopeasti. Tuotteet varmasti helpottavat nikotiinintuskaa, mutta eivät mielestäni oikeaa tupakanhimoa.

Tupakka tarjoaa myös muunlaisen nautinnon. On mukavaa päästä sauhuille. Olisi sitten hyvä tai hieman huonompi hetki. Se saa monesti rentoutumaan.

Käyn ulkona eli kerrostalon pihalla päivän mittaan usein, eikä edes kurja sää estä sitä. Tupakalla käyminen jotenkin myös rytmittää päivää.

Tupakoinnin lopettaminen olisi iso terveysteko itselleni. On joitakin perussairauksia, joiden vuoksi tupakoinnista olisi hyvä luopua.

Katsotaan onko minusta siihen. Moni aiemmille kursseille osallistunut on kuulemma pystynyt lopettamaan tai ainakin vähentämään tupakointia. Se tavoite olisi minulle ainakin alkuun oikein hyvä.

Hieno päivä kirjaostoksilla Helsingissä

Kotikaupungin Suomalaisesta Kirjakaupasta ei löytynyt uutuuskirjaa, jonka ilmestymistä olin pitkään odotellut. Myyjä kertoi, että kirja olisi mahdollista tilata myymälään. Sanoin, ettei tarvitse, sillä en malttanut odottaa muutamaa päivää kirjan saapumista. Päätin lähteä junalla kirjaostoksille Helsinkiin.

Uusi kirja löytyi helposti.

Oli mukavaa päästä pitkästä aikaa Akateemiseen Kirjakauppaan. Kiertelin kaupassa ja katselin rauhassa laajaa valikoimaa. Etsimäni kirja eli Antti Hurskaisen uusi esseekokoelma löytyi helposti esseekirjojen omasta hyllystä. Suomalaisen Kirjakaupan myymälöissä ei tahdo olla lainkaan esseekokoelmia, ja niiden kysyminenkin saa henkilökunnan melkein hämilleen.

Esseessä sisällön lisäksi myös ilmaisutavalla on merkittävä rooli

Essee on lempikirjallisuuttani. Essee kuuluu asiatekstien luokkaan, mutta tyyliseikkojen painoarvon vuoksi se on lähellä kaunokirjallisuutta. Sana essee tulee ranskan kielen sanasta essayer (pyrkiä, yrittää). Tyypillisesti essee on pohdiskeleva teos, jonka aihepiiriä ei ole rajoitettu, vaan se voi käsitellä mitä tahansa aihetta. Usein pohdinnan kohteena ovat kuitenkin filosofiset tai yhteiskunnalliset kysymykset sekä taide ja kirjallisuus.

Akateemisessa riittää valikoimaa.

Helsingissä oli tarkoitus myös nauttia lounas jossakin hyvässä ravintolassa. Koko kaupungin kohtauspaikaksi mainostetussa Citycenterissä yksi kerros on täynnä ravintoloita. Jokin etninen ravintola olisi ollut kokemisen arvoinen. Harmikseni huomasin, että ravintolat aukesivat vasta yhdeltätoista. Minä olen tottunut lounastamaan tavallisesti jo paljon aikaisemmin, ja pienessä nälässä suuntasin vain ketjukahvilaan. Otin täytetyn croissantin ja tavallisen kahvin.

Mieleen tuli toinenkin kirja

Selailin jo innostuneena Hurskaisen kirjaa. En kieltäytynyt aseista (Siltala, 2024) sisältää muun muassa ”siviilipalvelusmuistelmat hyväuskoisen pussikaljarauhan aikakaudelta”. Hurskaisen kirjoituksissa genrestä riippumatta toistuvat kirjallisuus-, populaari-, kulttuuri- ja uskontoaiheet.

Muistin kahvia juodessani ja kirjaa selatessani, että myös suositun esseistin Tommi Melenderin uusi kirja on julkaistu vastikään. Aivan lähellä sijaitsi Rosebudin pieni kirjakauppa. Melenderin kirja löytyi sieltä. Melender kysyy teoksessaan Ihmisen näköinen (WSOY, 2024) muun muassa, onko julkinen keskustelu muuttunut sosiaalisen median aikakaudella typerämmäksi.

Melenderin esseet puhuttelevat aina.

Keskusta on muuttunut

Helsingin keskusta on muuttunut melko paljon niistä ajoista, kun itse nuorempana asuin kaupungissa. Varsinkin kahvila- ja ravintolatarjonta on entisestään kasvanut. Kaikkia tuttuja baareja ei enää ollut lainkaan, ja osa pimeistä ja tunkkaisista yökerhoista oli nyt valoisia ja viihtyisiä pubeja. Istahdin hetkeksi oluelle (0,0%) pubiin, ennen kuin juna lähti kotiin päin.

Helsingissä olisi toki voinut kuljeskella enemmänkin, mutta en oikein keksinyt minne mennä. Seuraavalla kerralla voisin käydä vaikka kokemassa uutta taidetta. Voisin myös mennä fiilistelemään historiaa huokuvaan Siltasaareen, minne on keskustasta kävelymatka. Siellä sijaitsee ensimmäinen oma kotini, alle kahdenkymmenen neliön kolea yksiö, nyt jo yli sata vuotta sitten rakennetussa kerrostalossa. Nuorena aikuisena en juuri lukenut kaunokirjallisuutta, töiden vuoksi oli aikaa syventyä vain oman alan ammattikirjallisuuteen.

Kokeilin tehdä englantilaisia voileipiä

Englantilaiset voileivät ovat kaksinkertaisia pikku kolmioita. Omassa suosikkitelevisiosarjassani, Emmerdalessa, kylän asukkaat syövät paljon kerrosvoileipiä. Sain idean kokeilla, miten minulta onnistuisi sandwichit.

Voileivistä tuli tuhti lounas.

BLT eli pekonivoileipä on englantilainen klassikko. Kirjainyhdistelmä BLT on lyhennys pekonista (bacon), salaatista (lettuce) ja tomaatista (tomato). Herkullinen täytetty leipä sopii lounaaksi tai välipalaksi.

En ole ennen paistanut pekonia. Se ei aivan ole minun makuuni. En ota pekonia hotelliaamiaisellakaan. Mutta nyt levitin pekonisuikaleita pannulle ja paistoin niitä rapeiksi.

Englantilaisissa voileivissä on paljon erilaisia täytevaihtoehtoja. Reseptejä on monenlaisia ja niitä voi kuulemma muokata oman maun mukaan. Leipien täytteitä voivat olla muun muassa savustettu lohi ja tuorejuusto, kurkku ja minttukermajuusto, kinkku ja sinappi, kananmunasalaatti ja rucola.

Lounaaksi tai herkutteluun

Olen huomannut kuinka Emmerdalessa on tapana tarjota voileipiä vaikkapa ystävyydenosoituksena. Toiselle valmistetaan leipiä tämän suosikkitäytteillä.

Olen ihmetellyt Emmerdalessa sitä, kuinka kevyesti ihmiset syövät päivän aikana. Heillä saattaa olla eväänä voileipiä, joista riittää jaettavaksi toisellekin.

Voileivät sopivat kuulemma mainiosti myös juhliin tai ihan vain herkutteluun. Juhlissa leivistä leikataan reunat pois.

Lähdin rohkeasti tekemään lounasta. Seurasin yhtä valmistusohjetta. Laitoin itselleni neljä paahtoleipäviipaletta paahdettuna. Levitin voita leipäviipaleille. Sitten asettelin leivälle jäävuorisalaattia, sen päälle rapeaa paistettua pekonia ja tomaattiviipaleita. Maustoin leivät mustapippurilla.

Voileivät on helppo koota.

Kun olin lakittanut täytteet, painoin toisen leivän alemman päälle. Sitten puolitin leivät. Näin tuli neljä leipäkolmiota. Lounas oli valmis.

Leivät tosiaan veivät nälän. Lounas oli yhdelle miehelle tuhti.

Ensi kerralla jotain muuta

Täytyy sanoa, ettei BLT kuitenkaan ollut aivan minun makuuni. Seuraavalla kerralla voisin kokeilla joitakin muita täytteitä.

Ajattelin, että leipien tekeminen on helppoa ja käy hetkessä, mutta kun katsoin mielenkiinnosta lisää erilaisia ohjeita huomasin, että valmistaminen olisi sittenkin vaatinut jotain enemmän. Leivät olisi pitänyt ilmeisesti lisäksi voidella majoneesilla. Sitä en huomannut valmistaa, enkä tiedä olisinko osannutkaan.

No, nyt tuli tehtyä sandwich suomalaisittain.