Kategoria: Yleinen

Ajattelin laittaa hurmaavaa pastaruokaa

Teki mieli valmistaa pitkästä aikaa maittava pasta-ateria. Tällä kertaa pyrin valmistamaan täydellistä pastaruokaa. Lähdin aamulla kauppaan seikkailumielellä. Kun suunnittelin ruuanlaittoa hain monenlaisia reseptejä.

Ei kaupallista yhteistyötä…

Halusin tällä kertaa kokeilla kuinka pastaruoka laitetaan alusta asti aivan oikein eli italialaisittain. Aiemmin olen tehnyt pasta-annoksia hieman soveltaen ja oikaisten, kuten parhaalta on tuntunut. Suosikkini on kanapasta.

Kun haluaa, että pastaruoka on täydellinen, olisi kuulemma valittava sopiva pastamuoto valitun kastikkeen mukaan. Esimerkiksi ohut nauhamainen pasta sopii parhaiten ohuempien tomaattikastikkeiden pariksi. Leveämmät nauhapastat puolestaan kannattaa parittaa tuhtien kerma- ja juustopohjaisten kastikkeiden kanssa. Onttojen ja kuviollisten kanssa käyvät kastikkeet, joissa on mukavasti sattumia. En kuitenkaan valinnut putkimaista penneä tai kierteistä fusiilia vaan tottumuksen mukaisesti valitsin kaupasta tagliatellea.

Omaa herkkua eli kanapastaa

Nopea kanapasta on arkiruokaa parhaimmillaan, eräässä valmistusohjeessa kuvattiin. Täyteläistä makua pasta saa juustonmakuisesta ruokakermasta.

Kävin kaupassa valitsemassa kanan fileesuikaleita ja ostamassa pastaa. Otin myös sipulia, currya, suolaa ja mustapippuria. Valitsin tavallista ruokakermaa, en ole niin juuston ystävä.

Keitin pastaa suolalla maustetussa vedessä ohjeen mukaan. Ruskistin kanasuikaleita. Mutta putosin kärryiltä kun se olisi pitänyt jostain syystä tehdä kahdessa erässä. Maustoin kanan currylla, suolalla ja pippurilla. Minulta jäi sipulin ja valkosipulin kuullottaminen. Mutta lorautin joukkoon ruokakermaa.

En pysynyt ohjeiden perässä

Olisi pitänyt ottaa osa pastan keitinvedestä talteen. Putosin kärryiltä. Mutta valutin pastan. Se olisi tässä vaiheessa ilmeisesti pitänyt sekoittaa kastikkeen joukkoon. Olisi myös pitänyt lisätä tässä vaiheessa keitinvesi…

Korianteria ja persiljaa en huomannut ostaa, joten niiden hienonnettuna lisääminen jäi nyt pois.

Ihmettelin valmistusohjeissa mainittua ruuan valmistusaikaa, joka olisi pitänyt olla 30 minuuttia. Minulla siihen meni vartti.

Laadukas pasta ei välttämättä kaipaa monimutkaisia kastikkeita.

Pasta on minulla usein mautonta. En tiedä mitä teen väärin. Pastan keittäminen vaatii tarkkuutta. Pastan pitäisi kuulemma olla pinnalta pehmeää mutta sisältö napakkaa. Minä luotan paketin kyljestä löytyvään keitto-ohjeeseen ja -aikaan.

Jossain todettiin, että kun pastan keittää hyvin, pienikin annos kastiketta tai pelkkä loraus öljyä, raastettu juusto ja rouhaisu pippuria riittävät ilahduttavaan makunautintoon.

Pesto on pastakastikkeiden klassikko, mutta minä haluan pasta-annoksesta ruokaisaa. On olemassa erilaisia kastikkeita, joita en ole kokeillut. Tomaatti-mozzarellakastike ei olisi minun makuuni. Ei myöskään herne-tuorejuustokastike. Tonnikalapastaa voisin kokeilla.

Pasta annoksessa pääosaan

Kanapastasta tuli kuitenkin suht hyvää. Tein sitä itselleni kaksi annosta. On olemassa pastaruokia, jotka hurmaavat kaikki. Mutta minä en välttämättä vielä näillä pastataidoillani tarjoaisi ruokiani kavereille. Mutta on hyvä harjoitella – jos tulisi eteen esimerkiksi tilanne, jossa saisin laittaa pastaa vaikka illalliseksi.

Kyllä siitä ainakin nälkä lähti.

Valmistusohjeet on syytä lukea seuraavalla kerralla tarkemmin, vaikka se tehnee ruuanlaitosta vieläkin monimutkaisempaa. Jossain todettiin, että kiireisen arjen pelastus on nopeaakin nopeampi pastakastike, joka valmistuu pastan keittämisen aikana ilman pilkkomista ja paistinpannuja.

Toisaalta sanotaan, että pastan keittäminen vaatii tarkkuutta. Paras pasta on keitetty al dente, mikä tarkoittaa täydellistä kypsyyttä.

Laadukas pasta ei välttämättä kaipaa monimutkaisia kastikkeita. Kun pasta on hyvin keitetty, se näyttelee annoksen pääosaa ja joukkoon sekoitetun kastikkeen tehtäväksi jää annoksen täydentäminen. Joskus vain hyvä oliiviöljy, chili ja valkosipuli riittävät. Minä olen ajatellut tähän asti aivan päinvastoin.

Sata blogikirjoitusta täyteen

Perustin blogin tämän vuoden keväällä. Tämä uutta vuotta käsittelevä postaus on juuri sopivasti sadas blogikirjoitus. Kuluneen vuoden suosituin postaus oli itselleni yllätys. Kerron tässä postauksessa blogini luetuimmista kirjoituksista.

Uusi postaus alkaa tästä.

Kun aloitan uuden blogikirjoituksen, etenkin esseen suunnittelemisen, teen paperille miellekartan, joka auttaa jäsentämään ajatuksia, ideoita ja tietoa. Kirjoitan pääaiheen ja sen jälkeen siihen liittyvät alateemat ja pääideat. Sitten lisään yksityiskohtia. Miellekartta auttaa hahmottamaan kokonaisuuksia ja löytämään uusia näkökulmia.

Kirjoitusprosessi on yleensä melko nopea, mutta silloin tällöin jätän tekstin joksikin aikaa hautumaan. Jatkan kirjoittamista kun uutta sanottavaa tulee mieleen.

Kun kirjoitus alkaa olla valmis, tarkistan ja muokkaan tekstiä. Tämä on eniten aikaa vievä vaihe. Kiinnitän huomiota rakenteeseen ja jäsentelyyn. Moni kohta saattaa tässä vaiheessa vaihtaa paikkaa. On myös varmistettava, että teksti on selkeä.

Mistä tänään kirjoittaisin?

Välillä on hieman haastavaa löytää postausaiheita. Mutta usein aiheet tulevat läheltä. Olen kirjoittanut vuoden aikana muun muassa työelämästä (ehkä liiankin kanssa), mediasta, kirjallisuudesta, elämäntavoista, ystävyydestä, vapaa-ajasta, ruokaostoksista, lomaromansseista, makeisista ja laulamisesta.

Varsinaisten esseiden lisäksi on tullut julkaistua kirjoituksia, jotka ovat olleet enemmänkin kolumneja, kommentteja ja näkökulmia eri aihepiireistä.

Olen halunnut kirjoittaa eräänlaisia puheenvuoroja. Kerron eri tietolähteiden herättämistä mietteistä omiin havaintoihini ja kokemuksiini pohjautuen. Omakohtaisessa pohdinnassa edetään yksityisestä yleiseen ja toisinpäin.

Luetuin kirjoitus oli yllätys

Luetuimpia kirjoituksia ovat tänä vuonna olleet muun muassa postaukset radiokanavien musiikista ja uutisista, vaatekaappien järjestämisestä ja englantilaisten voileipien valmistamisesta. Moni yleinen-kategorian postaus on ollut sellainen, jota on ollut todella mukavaa kirjoittaa.

Voit tutustua vaatekaappien järjestämiseen ja englantilaisten voileipien valmistamiseen seuraavien otsikoiden kautta:

Nyt poikamies järjestää vaatekaapit

Kokeilin tehdä englantilaisia voileipiä

Tämän vuoden luetuin postaus oli diabetesta ja sen hoitoa käsitellyt kirjoitus. Tämä tuli minulle hieman yllätyksenä. Mutta aihe varmasti koskettaa monia.

Rasittava vaikeahoitoinen diabetes

Parempaa uutta vuotta

Kulunut vuosi oli meillä ja maailmalla monella tapaa synkkä. Kärsimys hallitsi uutisia. Viisaus oli maailmassa vähissä.

Kotimaassa taloustilanne oli vaikea. Työttömyys lisääntyi. Yrityksillä oli vaikeuksia. Hallituksen talouspäätökset, kiristykset ja leikkaukset alkoivat näkyä arjessa. Yhteiskunnassa oli yhä enemmän epäkohtia.

Yleinen ilmapiiri on sellainen, että epävarmuuden ajalle ei näy loppua. On ymmärrettävää, että reagoimme jäämällä kotiin sohvan, somen ja sarjojen pariin. Moni kärsii elämäntavoista johtuvasta väsymyksestä, kerrottiin Ylen artikkelissa. Ilon ja innostuksen aiheita on vaikea tavoittaa.

Olisi kuitenkin hyvä yrittää löytää jotakin uutta ja kiinnostavaa, joka voisi kohottaa mieltä ja lisätä energiaa. Uusi vuosi on lupausten aikaa. Ryhtyminen on muutoksen vaikein vaihe. Kertaheitolla ei kannata yrittää muuttaa kaikkea.

Uusi vuosi tuokoon parempia uutisia kaikille ja kaikkialle.

Hyvää uutta vuotta!

Irti tupakasta -kurssi käyty – näin kävi

Tupakoinnin lopettamiseen kannustava kurssi päättyi maanantaina. Ryhmä nykyisiä tupakoitsijoita kokoontui syksyn aikana kahden ohjaajan johdolla kymmenen kertaa. Ryhmän jäsenet olivat miettineet tupakoinnin lopettamista.

Kurssilla jaettiin paljon materiaalia.

Kurssilla annettiin paljon tietoa. Tupakoinnin lopettamiseen kannustavat asiat olivat suurimmalta osin terveyteen liittyviä. Osa diaesityksistä oli kuitenkin suunnattu selvästi nuoremmille ihmisille, joita kannustettiin lopettamaan tupakointi tai jättämään tupakointi kokonaan aloittamatta. Me kurssilaiset olimme kuitenkin tupakoineet jo vuosikausia. Diaesityksissä oli kuvottavia kuvia siitä minkälaisia vaikutuksia tupakoinnilla on ihmisen sisäelimissä.

Toisaalta painotettiin, ettei tupakoinnin lopettaminen ole koskaan myöhäistä. Tupakan haitalliset vaikutukset vähenevät lopettamisen jälkeen.

Kaikilla ryhmässä eri riittänyt motivaatio. Osa jätti kokoontumiskertoja väliin, ja yksi päätti lopettaa kurssin ensimmäisen tunnin jälkeen.

Syitä lopettamiseen olisi monia

Tupakointiriippuvuudessa yhdistyvät fyysinen ja psyykkinen riippuvuus. Minun kohdallani kyse ei kuitenkaan ole esimerkiksi vain nikotiiniriippuvuudesta. Minulle tupakointi on tapa, jota en vieläkään osaa pitää kovin pahana. Tupakka vain maistuu.

Joka tapauksessa tupakoinnin lopettaminen on järkevää. Syitä lopettamiseen on monia, joista tärkeimpänä terveys.

Tupakoinnin lopettamisessa on varmasti kyse myös elämänhallinnan tunteesta – jonkinlaisesta vapautumisesta, kun toistuva tupakantuska jää pois.

Kurssimateriaalissa oli lueteltu erilaisia tupakoinnin lopettamiseen kannustavia tekijöitä, kuten ei tarvitse miettiä riittävätkö tupakat aamuun tai kuinka voi ajatella mitä tekisi säästyneillä rahoilla. Mainittiin myös kuinka maailma tuoksuu ja maistuu sekä vapaus ja riippumattomuuden tunne.

Minäkin katson niin, että tupakointi on huono ja epäsiisti tapa, jota lisäksi vaikeutetaan niin, että alueita, joissa voi tupakoida ei enää juuri ole. Tupakoitsijoita katsotaan, varmasti aivan aiheesta, pitkään ja paheksuen.

Kun päättää lopettaa tupakoinnin

Kurssilla jaettiin lomakkeita, joissa piti vastata tupakointiin liittyviin kysymyksiin. Minä totesin, että lopettaminen kertaheitolla olisi tietysti paras keino, mutta se ei ainakaan tällä hetkellä ole mahdollista. Kerroin kurssilla, että pyrin lopettamaan tupakointia vähentäen. Onnistuin syksyn aikana vähentämään päivän aikana polttamieni savukkeiden määrää jonkin verran.

Vähitellen tupakoimattomuus arkipäiväistyy

Tupakoinnin lopettaminen on kokeilua, totuttelua, toistoa ja sinnikkyyttä. Olo on alkuun epämukava, mutta fyysiset vieroitusoireet helpottavat vähitellen. Tapariippuvuus ja tottumuksen voima voivat vaikuttaa kuukausia lopettamisen jälkeen. Jos päätöksessä pysyminen tekee tiukkaa, kannattaa kerrata tupakoinnin haittoja ja tupakoimattomuuden hyötyjä.

Mitä tupakointi uhkaa viedä

Kurssilla lueteltiin paljon tupakoinnin jatkamiseen liittyviä suoria terveyshaittoja ja kerrottiin yksityiskohtaisesti vakavista mahdollisista sairauksista. Tupakoinnin lopettaminen vähentää terveysriskejä. Se on todennäköisesti tärkein omaa terveyttä koskeva päätös, jonka voi tehdä itse.

Kurssi oli hyvä. Se tarjosi paljon tietoa – sellaistakin jota ei ollut juuri tullut ajatelleeksi. Itse en kuitenkaan vielä saanut riittävästi tarmoa siihen, että yrittäisin tupakoinnin lopettamista tällä hetkellä kerralla kokonaan.

Niin paljon kurssi kuitenkin vaikutti, että kävelin viimeisen kerran jälkeen apteekkiin ja ostin nikotiinikorvaustuotetta. Tuotteen sanotaan olevan apuna tupakoinnin lopettamiseen liittyvissä vieroitusoireissa tai tupakoinnin vähentämiseen henkilöille, jotka ovat motivoituneet tupakoinnin lopettamiseen. Ajatuksena on, että voisin ainakin kokeilla olla ilman tupakkaa.

Muistelmat, tulevaisuus ja rakkaus

Kävin tämän vuoden Helsingin Kirjamessuilla kahtena päivänä. Ohjelma oli kiinnostavaa, ja tein hyviä kirjalöytöjä. ”Rakkauden kuvaaminen ei ole mitään nössötouhua”, toteaa Miina Supinen uuden romaaninsa kirjoittamisesta. Minua kiinnostivat lisäksi radiotoimittajan muistelmat sekä uudet novellit ja runot.

Muistelmia, novelleja, runoutta…

Kirjamessujen tämän vuoden teema on tulevaisuus. Torstaina tulevaisuuskeskustelussa pohdittiin sitä, miten lukeminen muuttuu. Ja miten nykypäivän ja tulevaisuuden nuorilla säilyy halu tarttua kirjaan.

Toisessa keskustelussa pohdittiin, miten kirjoittaminen muuttuu. Mitä uusia muotoja sanataide tulevaisuudessa saa, ja miten kirjoittajan ammattitaito ja kirjoittamisen tekniikat muuttuvat.

Kaikkiin näihin haastaviin kysymyksiin ei keskusteluissa tullut aivan selkeitä vastauksia. Tai ainakaan sellaisia, jotka olisivat jääneet mieleen. Hieman tuntuukin, että tulevaisuudesta keskustelu voi tarkoittaa jaarittelua siitä, mitä pelkää, toivoo ja hieman kelailee, kuten Jyrki Lehtola luonnehtii kolumnissaan. Lehtola kirjoittaa Ilta-Sanomien kolumnissaan, että koska keskustelu tapahtuu Kirjamessuilla, näyttää kirjallisuuden tulevaisuus lopulta valoisalta.

Messut keräsivät paljon väkeä jo arkenakin.

Moniäänistä kirjallisuutta tulevaisuudessakin

Yhdessä keskustelussa nostettiin esille, kuinka hallituksen leikkaukset eivät lupaa hyvää kulttuurialalle. Keskustelun aiheena oli ”Ammattina kirjoittaminen: Millainen on työmme tulevaisuus?” Keskustelijoina oli kaksi kirjailijaa ja kaksi poliitikkoa. Mitä siis päättäjien pitäisi tehdä, jotta moniäänistä kotimaista kirjallisuutta olisi luettavana kymmenen vuoden kuluttua? Minun mielestäni parhaiten asiaan voivat vaikuttaa kirjailijat itse, kirjoittamalla kirjoja, joita halutaan ostaa ja lainata sekä lukea ja kuunnella.

Itseäni on tosin harmittanut se, että kirjastot eivät enää saa rahaa vähälevikkisen kirjallisuuden ostamiseen. Saadun tuen avulla kuntien kirjastot ovat hankkineet vähemmän luettuja, mutta laadukkaita kirjoja.

Olen itse julkaissut kolme kirjaa. Näistä kahta ensimmäistä hankittiin laajasti maamme kirjastoihin. Mutta vuosi sitten julkaistu uusin kirjani ei ole päässyt kuin joidenkin kuntien ja kaupunkien kirjastoihin. Tosin olen kuullut, että joissakin kirjastoissa sitä on useampi kappale.

Hyppäys uuteen lajityyppiin

Kirjailijahaastatteluista mielenkiintoisin oli Miina Supisen haastattelu uudesta kirjastaan Kultainen peura (Otava). Kyseessä on Supisen ensimmäinen aikuisten romaani yhdeksään vuoteen. Se oli hänelle myös hyppäys uuteen lajityyppiin, joten kirjoittamiseen liittyi paljon paineita.

Supinen halusi tarinaan iloa ja väriä.

Supinen kertoi Helsingin Sanomien haastattelussa, että halusi kirjoittaa historiallisen romaanin, jonka näkökulma ei olisi kärsimyksessä. Kirjailija halusi välttää synkkyyttä ja kurjuuden kuvausta.

”Olen ihan varma, että myös ennen vanhaan naisilla on ollut kivaa keskenään. Suomalaisissa romaaneissa heidän elämänsä esitetään silti usein ihan kauheana”, Supinen toteaa haastattelussa. Hän kaipaa tarinoihin iloa ja ajattelee, ettei rakkauden kuvaaminen ole mitään nössötouhua.

Romaani sijoittuu 1880-luvun Sortavalaan. Romaania on kuvattu muun muassa seuraavasti: Se herättää eloon itäisen tarustomme, sekoittaa totta, unta ja suurta seikkailua. Se on hurmeinen ja hauska, villi ja kaunis kuin kansanballadi.

Uutta halpaa runoutta

Löysin edullista runoutta. Vain vuosi sitten julkaistut Jyrki Kiiskisen ja Olli Sinivaaran runokokoelmat löytyivät kustantamon osastolta, ja maksoivat vain 12 euroa kappale. Tässä pieni katkelma yhdestä Kiiskisen kokoelman runosta:

Öisin lajittelen menneisyyden tavaroita. Tässä laatikossa ovat parittomat sukat.

Jyrki Kiiskinen: Nenän edessä vuori (Teos, 2023)

Jyrki Kiiskisen ja Olli Sinivaaran uutuudet.

Yksi lempirunoilijoistani on Anja Erämaja, joten oli ilo huomata, että häneltä on julkaistu uusi kirja tänä vuonna. Niinpä ostin uutuuskokoelman Joku menee aina ensin (WSOY, 2024).

Luen runoja silloin tällöin päiväsaikaan, ja iltaisin enemmänkin muistelmia tai esseitä. Runoja lukiessa täytyy olla virkeänä. On sanottava, että vain harvat romaanit houkuttelevat. Enemmän pidän lyhyestä muodosta kuten novelleista. Niiden juonta on hieman kärsimättömän lukijan mukavampi seurata.

Odotan paljon Radiomiehen muistelmat (Gummerus, 2023) -kirjalta. Jake Nymanin yli 50-vuotinen ura on omistettu populaarimusiikin ilosanoman levittämiselle. Muistelmissaan Nyman johdattaa lukijan Ylen kulissien taakse.

Kaikki kirjat eivät toimi äänikirjoina

Eräässä keskustelutilaisuudessa kirjamessuilla tuli esiin mielenkiintoinen asia. Haastava kirjallisuus ei nimittäin toimi äänikirjana, ja se vaikuttaa jo julkaisupäätöksiin. Näin totesi Siltala-kustantamon kustannuspäällikkö Kalle Siltala. Hänen mukaansa edes Jonathan Franzen ei vedä äänikirjana, ja niiden julkaisemista pitää harkita entistä tarkemmin. Suoratoistopalvelut suosivat helposti seurattavia teoksia.

Tämä on hyvin mielenkiintoista. Mitä minuun tulee, itse en edelleenkään ole edes kokeillut äänikirjoja. Siitä on ollut tuttavien kanssa puhetta jo pitkään, ja minua ihmetellään kun en ole halunnut kokea tätä kirjan uutta muotoa. Ehkä minun pitää valita vaikka jokin tämän syksyn uutuuskirjoista kuunneltavaksi.

Kun työikäisen muisti pätkii

Työikäisten muistiongelmista puhutaan nykyään yhä enemmän. Ihmisillä on unohtelua ja vaikeuksia keskittyä. Ongelmien taustalla voi olla monia syitä. Minusta on alkanut tuntua, että itselläni on jo huomattavaa huonomuistisuutta.

Mikäs eläin se tämä olikaan.

Kun työikäinen unohtelee tai keskittyminen on vaikeaa, kyse on usein ohimenevästä ongelmasta, kertoo Työterveyslaitos.

Taustalla voi olla myös terveydellisiä syitä, joskus jopa etenevä muistisairaus. Sen tunnistaminen varhain on tärkeää.

Jopa 20-30 prosenttia työikäisistä kokee muistin tai tarkkaavaisuuden vaikeuksia työelämän kuormittavuuden vuoksi. Muistiongelmien taustalla voi olla monia syitä, kuten stressi, univaikeudet ja mielialan muutokset.

Jos muistioireet ovat ohimeneviä ja liittyvät selvästi esimerkiksi työkuormituspiikkeihin, ei asiantuntijoiden mukaan ole syytä huoleen. Jos muistioireet lisääntyvät tai alkavat häiritä arkea, on hyvä hakeutua lääkäriin.

Sanat katoavat

Varsinaisen muistisairauden melko tavallinen varhainen oire on nimeämisen vaikeus eli se, että esimerkiksi kynän sijasta sanotaan ”se, jolla kirjoitetaan”.

Henkilökohtaisesti puhuen, minäkään en tahdo aina löytää tietylle asialle oikeaa sanaa. Esimerkiksi kesken puhelun en aina tiedä miten jonkin asian ilmaisisi. Myös lauseiden muodostaminen takkuilee. Tulee lukemis- ja kirjoitushäiriöitä. Mielessä oleva ajatus tai tekeminen voi unohtua hetkessä.

Hakeuduin asian vuoksi hoitajan vastaanotolle. Hän teki minulle kirjallisen muistitestin, joka oli kuitenkin todella helppo, ja suoriuduin siitä ilman mitään vaikeuksia. Tästä ilmeisesti tehtiin päätelmä, ettei minulla ole syytä huoleen.

Ongelma usein hoidettavissa

Muisti- ja keskittymisvaikeuksien taustalla on usein ongelmia, jotka ovat hoidettavissa työterveyshuollossa. Tällaiset mielialaan, nukkumiseen, päihteisiin, kuormittuneisuuteen tai tarkkaavuuteen liittyvät oireet olivat asiasta tehdyssä tutkimuksessa varsin yleisiä.

”Siksi on tärkeää, että työterveyshuolto selvittää muisti- ja keskittymisvaikeuksia sekä niiden tyypillisimpiä aiheuttajia kokonaisvaltaisesti”, sanoo Työterveyslaitoksen neuropsykologian erikoispsykologi Teemu Paajanen TTL:n sivuilla.

Muistisairautta ei aina osata epäillä

Jokainen meistä unohtelee joskus asioita. Useimmiten kyse on esimerkiksi stressin tai univaikeuksien aiheuttamista keskittymiskyvyn ongelmista – sellaisia asioita kun ei voi muistaa, joihin ei ole kiinnittänyt huomiota.

Muistiliitosta kuitenkin huomautetaan, että työikäisillä etenevää muistisairautta ei osata aina epäillä, ja se saatetaan virheellisesti diagnosoida esimerkiksi työuupumukseksi, masennukseksi tai päihteiden käytöstä johtuvaksi unohteluksi.

Olipa taustalla mikä syy tahansa, on muistioireiden hoito tehokkainta, kun se aloitetaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Itse ihmettelen, ettei minun muistiongelmiini terveydenhoidossa enempää paneuduttu. Pelkkä helppo muistitesti ei mielestäni kerro mitään, varsinkin kun vaiva tuntuu vain jatkuvan.

Aivojen pitäminen virkeinä

Muistista huolehtiminen on kokonaisvaltaista ja pienilläkin muutoksilla arjessa voi olla suuri vaikutus. Minä ajattelen niin, että tärkeintä on riittävä lepo ja uni. Kokemuksesta voin sanoa, että väsyneenä muisti ja ajattelu eivät toimi, ja virheitäkin sattuu enemmän. Lisäksi oma näkemykseni on se, että on hyvä keskittyä siihen mitä on tekemässä. Ei siis kannata tehdä monta asiaa samaan aikaan. Asiantuntijakin on todennut, että työn laatu paranee ja tehty työ pysyy paremmin muistissa kun tekee yhden asian kerrallaan.

En ole paras sanomaan, mutta liikunta ja terveellinen ravinto ovat myös tärkeitä. On myös hyvä löytää keinoja rentoutumiseen ja stressin hallintaan.

On hyvä olla yhteydessä muihin ihmisiin. Ystävien kanssa oleminen ja esimerkiksi erilaisiin harrasteryhmiin osallistuminen tuottaa hyvää mieltä.

Muistakaamme pitää huolta muistista. Eräässä artikkelissa asiantuntija totesi, että on hyvä miettiä mikä tekee elämästä tässä hetkessä hyvää. Yleensä asiat, jotka tuottavat hyvää oloa ja mieltä, ovat myös terveellisiä aivoille.