Kategoria: Kolumni

Jatkuva valittaminen vaikuttaa terveyteen

Minä olen kova valittamaan. Monesti marmatan eri asioista, vaikka en aio toimia. Pikkuasioista nariseminen kuitenkin vain stressaa ja pahentaa muidenkin oloa, kertovat tutkimukset. Kannattaisi yrittää siirtää ajatukset siihen mikä on hyvin.

Täällä on aina niin sotkuistakin.

Äitini sanoi, että minä valitan aina. ”Turha on kitistä ja syyttää muita. Ihan itse olet elämäsi tähän jamaan saanut”, äidilläni oli tapana sanoa minulle. Minä olin työelämästä syrjäytynyt ja alkoholisoitunut epäonnistuja, joka ei juuri nähnyt missään hyvää.

Urputus pilaa muidenkin päivän

Valittaminen on yleinen tapa. Kaikki valittavat toisinaan jostakin asiasta. Jossain todettiin, että nyky-yhteiskunta jopa ruokkisi valittamista.

Jos valittamisesta tulee arkipäiväistä, hälytyskellojen pitäisi soida. Marmatuksesta voi päästä eroon – kunhan sen itse huomaa. Näin kirjoittaa Kodin Kuvalehti. Toki elämä joskus haastaa, mutta ainaiseen tyytymättömyyteen kannattaa puuttua, lehden artikkelissa neuvotaan.

Ikävänsävyinen puhe nostaa muidenkin stressitasoja

Helsingin Sanomien artikkelissa kerrotaan, että jos valituksen aihe on yhdentekevä tai sille ei voi mitään, kannattaa yrittää siirtää ajatukset siihen mikä on hyvin.

Urputus pilaa muidenkin päivän, sillä ihmiset peilaavat herkästi toistensa tunnetiloja. Altistuminen ikävänsävyiselle puheelle esimerkiksi työpaikalla nostaa muidenkin stressitasoja.

Tuskailen hiljaa itsekseni

Voin käsittää, kuinka asiat voivat olla sen verran huonosti, että ketuttaa ääneen. Itselläni yksi esimerkki on itse aiheutettu huono rahatilanne. Se ahdistaa eikä sitä niin vain muuteta. Mutta pyrin tuskailemaan hiljaa itsekseni.

Kovissa veloissa ja erilaisten vaivojen kanssa eläminen muistuttaa omasta typeryydestä. Terveys meni juopottelun seurauksena. Toinen riippuvuus, nettipelaaminen, vei rahat.

Mutta ei auta eikä pidä valittaa. Minun pitäisi olla monesta asiasta hyvillään. Minulla on silti ollut usein tapana valittaa muille erilaisista hankaluuksistani.

Olen ehkä jo pystynyt jättämään oman, mihinkään johtamattoman, valittamisen kuitenkin vähemmälle. Yritän huomioida ympärilläni olevia ihmisiä, joille turhan usein pienistäkin, jopa päivittäisistä, harmeista valitan. Valittaja on raskasta seuraa. Aina en tosin omaa marmatusta edes huomaa.

Rentoudu ja ota aikalisä

Valittaminen haittaa ongelmanratkaisua, muistia ja oppimista. Jatkuva mihinkään johtamaton jurnutus nimittäin pitää stressihormoni kortisolin tasot korkealla. Se taas pitkään jatkuessaan kutistaa hippokampusta, aivojen osaa, jota tarvitaan monimutkaiseen ajatteluun, kertoo eräs tutkimus.

Kodin Kuvalehden artikkelissa kerrottiin, että negatiivisuuksiin tarttuminen vaikuttaa mielialaan, minkä lisäksi sillä on vaikutuksia terveyteen.

Tutkijoiden mukaan ärtymys menee ohi nopeammin, jos ei lietso tunnetta vaan tietoisesti pyrkii rentoutumaan tai ottaa aikalisän.

Valittamisella kannattaa olla konkreettinen tavoite

Jos mieltä vaivaava asia on tärkeä ja muutettavissa on hyvä toimia rakentavasti. Tutkimuksen mukaan valitus tehoaa parhaiten, kun se on rajattu, täsmällinen, oikealle ihmiselle suunnattu, harkiten ajoitettu ja sillä on konkreettinen tavoite. Tutkimuksesta kertoo Helsingin Sanomat.

Jos valittamisesta tulee tapa, aivot tottuvat tarttumaan ikäviin asioihin ja koko asenne uhkaa muuttua negatiiviseksi. Jätetään siis kitiseminen vähemmälle.

Olisiko omaksuttava uusia arkisia tapoja?

Älä pidä herkkuja kaapissa, laita laitteet pois päältä, hymyile edes tekohymyä. Anna-lehden artikkelissa listattiin 74 arkista tapaa, jotka tekevät elämästä parempaa. Löysin tämän muutamia vuosia sitten julkaistun kiinnostavan listauksen, ja poimin sieltä joitakin mielenkiintoisia esimerkkejä.

Jutussa ei annettu uusia tapoja imurointiin.

Terveelliset elämäntavat koostuvat artikkelin mukaan loppujen lopuksi pienistä asioista. Lehti antaa vinkkejä parempaan ruokailuun, liikuntaan sekä mielenterveyden ja ihmissuhteiden ylläpitoon.

”Omaksu tavat, joiden avulla jaksat paremmin päivittäisessä elämässä.”

”Henkinen ja fyysinen hyvinvointi sekä terveelliset elämäntavat ovat kaiken perusta. Ne auttavat jaksamaan päivittäisessä elämässä. Kun elämäntavat ovat kunnossa, luovuudelle on tilaa, työ tuntuu innostavammalta ja sosiaalinen elämä tyydyttävämmältä”, lehti kirjoittaa. Hyvä. On kuitenkin kysyttävä, vaatiiko päivittäinen elämä siis erityistä jaksamista. Sellainen olisi ikävää.

Minä en tietenkään ole lehden lukijakuntaa, mutta mielenkiinnosta tutustuin näihin parempiin arkisiin tapoihin, joiden ensi alkuun ajattelin sopivan kaikille.

”Terveelliset elämäntavat ja hyvinvointi koostuvat pienistä teoista, jotka määrittelevät sitä, miten elämme, olemme olemassa ja mitä saavutamme elämässä. Ne ovat tapoja, joiden kehittymiseen voi itse vaikuttaa”, lehti kertoo.

Mitä minuun tulee, omat arkiset tapani eivät ole olleet terveellisimmästä päästä, mutta olen saavuttanut tärkeinä pitämiäni asioita. Tosin nykyisin pienten vaivojen vuoksi olisi syytä omaksua parempia tapoja sen suhteen, miten olla ja elää.

Seiso suorassa äläkä ahmi

Pitkässä listassa on hyvin konkreettisia tapoja. Artikkelissa todetaan muun muassa, että on hyvä pureskella kunnolla. Kun hidastaa syömistä, maistaa ruoan paremmin ja todennäköisesti myös syö vähemmän. Jutussa kerrotaan myös, että kotona tulee naposteltua sitä, mitä kaapista löytyy. Siksi ei kannatakaan pitää kaapissa jatkuvasti herkkuja, kuten suklaata, jäätelöä tai roskaruokaa.

Sekin on mainittu, että kannattaa istua ja seisoa suorassa. Näin tunnemme olomme voimakkaaksi ja itsevarmaksi, jutussa todetaan.

Yhtä hymyä, yksin kotonakin?

Lehden mukaan on on hyvä hymyillä edes tekohymyä. ”Aito hymy kertoo hyvästä olosta, mutta tutkimusten mukaan myös tekohymy huijaa aivoja ajattelemaan, että olemme onnellisia. Eli vaikka olisit yksin, hymyile, ja huomaat, että voit paremmin.” Tällaisesta tavasta minun on sanottava, että voi hyvänen aika. Tämä neuvo saa minusta pikemminkin hymyn hyytymään.

Ole turisti kotikaupungissasi

Listalla on mielestäni myös vinkkejä, joita voi olla vaikeampi toteuttaa. Mutta artikkelin mukaan kannattaa kokeilla positiivisempaa ajattelua. Lehti kirjoittaa seuraavasti: ”Jos näet lasin aina puolityhjänä, mieti mistä ajattelutapasi johtuu. Ajatteluamme hallitsevat monenlaiset uskomukset, mutta niihin on mahdollista vaikuttaa. Yritä siis suhtautua seuraavalla kerralla positiivisemmin. Kun teet niin säännöllisesti, ajattelutapasi alkaa hitaasti muuttua.”

Yksi artikkelin neuvoista on seuraavanlainen: ”Kuvittele, että olisit ensimmäistä kertaa vierailemassa kaupungissa. Missä paikoissa kävisit, missä söisit? Sitä kautta voi saada erilaista perspektiiviä tuttuun paikkaan, mikä avartaa ajattelua ja voi saada arvostamaan asuinpaikkaansa enemmän.” Itse olen asunut keskisuuressa kaupungissa viisi vuotta. En koe kaupunkia kotipaikkakunnaksi. Tunnen, että olen kaupungissa vain käymässä. Eikä kaupungissa minun käsitykseni mukaan ole erityisen mielenkiintoisia paikkoja missä käydä. Miksi tämä ohje muuten on vain kaupunkilaisille?

Kenen kanssa halailla?

Ihmissuhteiden ylläpitoa koskevissa kohdissa on listattuna sellaisia tapoja, joista ei ole iloa kaikille, esimerkiksi yksin asuvalle. ”Kävelylenkki lähiympäristössä on hyvä tapa viettää aikaa ystävän tai kumppanin kanssa. Kävely on sekä hyvä tapa saada raitista ilmaa että vaihtaa kuulumisia.”

Lisäksi neuvotaan olemaan se, johon voi luottaa. ”Puolisosi ja ystäviesi tulisi tietää, että oli heillä sitten huono päivä tai olivat he sairaana, olet aina valmis auttamaan.” Mutta entä jos lehden lukija on itse yksinäinen ja on huono päivä?

En tiedä tilaavatko yksinäiseksi itsensä tuntevat ihmiset naistenlehtiä. Listassa todetaan, että yksi tärkeä tapa on halailla puolison kanssa. ”Halailu sopii myös ei-romanttisiin ihmissuhteisiin.” Mutta kaikilla ei ole kenen kanssa halata.

Mieslukijakin saa vinkkejä

Mutta mieslukijakin saa listassa hyviä vinkkejä arjen parantamiseen. Yksi sellainen on lisätä vihreän määrää lautasella. Sokerinkulutus pitäisi puolittaa. Lisäksi pitäisi nukkua enemmän, koska unenpuute aiheuttaa kaikenlaista.

Kannattaisi ilmeisesti opetella jokin uusi asia. Se voisi lisätä merkityksellisyyttä. ”Ihmiset, jotka jatkavat uusien asioiden opettelua myös aikuisena, voivat paremmin”, jutussa todettiin.

Minä kuitenkin katson niin, että me käytämme jo nyt paljon meidän ajastamme siihen, että me teemme, kehitämme ja opimme. Koko ajan vähemmän käytämme aikaa siihen, että me olemme. Mutta siihenkin jutussa on mainittu ihan hyviä tapoja, kuten lounaskävely, nauraminen ja ajan raivaaminen.

Vielä muutama arkinen tapa kattavasta listasta, jotka sopivat kaikille: Laita välillä laitteet pois päältä. Vietä aikaa luonnossa. Tee hyvä teko. Sano kiitos.

Kaikkia hyviä tapoja vaikea muistaa

Miten muistaa kaikki 74 tapaa päivittäin? On sanottava, että kaikkia näitä hyvinvointia lisääviä arkisia tapoja on mahdotonta toteuttaa kaiken aikaa, eikä niihin kaikkiin ehdi kiinnittää huomiota tavallisessa arjessa.

Lehdessä kuitenkin todetaan, että tapa on jotain, jonka tekemistä ei tarvitse aktiivisesti suunnitella. ”Sen toteuttaminen tapahtuu melkein itsestään, kuten suurimmalle osalle meistä esimerkiksi hampaiden pesu.” Niinpä. Entä jos unohtaa joskus sen hampaiden pesunkin..?

Sovellus joka innostaisi lapsen hankintaan

Suomen alhainen syntyvyys on puhuttanut jo pitkään, eikä tilanteelle ole näkyvissä helpotusta. On ollut keskustelua jopa siitä kuinka paljon somella on vaikutusta syntyvyyden laskuun. Syntyvyyden sanotaan olevan jo niin alhaista, että se vaikeuttaa yhteiskunnan toimintaa.

Kysymys kuuluu, miksi suomalaiset eivät hanki lapsia.

Lasten hankintaa lykätään entistä pidemmälle. Nuoruus ja sinkkuelämä jatkuvat nykyään entistä pidempään.

Luin artikkelin, jossa todettiin, että somellakin on vaikutusta syntyvyyden laskuun. Nuorten aikuisten keskuudessa ajatellaan, että jos hankkiikin lapsia, eikä sitten pystykään matkustelemaan tai tekemään niitä asioita, mitä somessa näkee. On pelko siitä, että jää paitsi jostain mistä muut pääsevät nauttimaan.

”Lasten saaminen on tosi hienoa”

40-vuotta täyttänyt ex-lumilautailija Eero Ettala on kertomansa mukaan joskus kuullut sanottavan, että lasten syntymä tarkoittaisi oman elämänsä loppumista. Hän tyrmää ajatuksen. Ettala kertoi tv-haastattelussa, että asiat, jotka ovat saattaneet tuntua itsestä jo nähdyiltä, saavat hänen mielestään uuden merkityksen lasten syntymän myötä. ”Saat taas aidon reaktion siitä, kuinka ihmeellinen maailma ja ylipäätään elämä on”, Ettala totesi.

Ihmisillä on monia syitä olla hankkimatta lapsia nuorina. Kyselyissä esiin on noussut muun muassa vaikeus löytää puolisoa ja oma taloudellinen epävarmuus.

Syntyvyyteen vaikuttaa myös parisuhteiden muutos. Parisuhteet ovat pirstaleisempia kuin aikaisemmin. Näin totesi eräässä artikkelissa Väestöliiton tutkija Tiia Sorsa. ”Nuorilla on se ajatus, että elämän pitää olla hirveän valmis ennen kuin lapsia hankitaan. Sen takia niitä ei hankita siinä ensimmäisessä pitkässä liitossa”, Sorsa sanoi.

Väestöpoliittisessa selvityksessä esitetäänkin taloudellista kannustinta ensimmäisen lapsen saamiseksi ennen 30 ikävuotta. Keinoiksi lapsiluvun nostamiseksi on puolestaan ehdotettu muun muassa arjen elämänhallinnan ja parisuhteiden tukemista sekä vauva- ja lapsiperheiden palveluita.

Mistä oikeasti jää paitsi?

Henkilökohtaisesti puhuen, itse olen jäänyt ilman lapsia. Olen vapaaehtoisesti lapseton tai sitten parisuhteet eivät vain ole kestäneet niin kauan, että asiasta olisi edes puhuttu. On toki myönnettävä, että nuorempana myös arkailin ajatusta tulla perheelliseksi. Pärjäsin työelämässä, mutta mietin miten minusta olisi kantamaan vastuuta myös perhe-elämässä. En osannut kuvitella itseäni isänä.

Nykyisin kun työ ei vie kaikkea aikaa ja huomiota, olen miettinyt mistä itse olen mahdollisesti jäänyt paitsi. Ennen sisältöä ja merkityksellisyyttä elämään toi vain työ. Nykyisin olenkin tuntenut itseni hieman ulkopuoliseksi. Minulta saatetaan kysyä lapsista, ja kun kerron, ettei minulla ole omaa perhettä, on asiaa ihmetelty. Etenkin vanhemmilla ihmisillä on tapana kommentoida asiaa.

Some heikentää suhdetta

On todettu, että parisuhteiden heikentyminen ja some vaikuttavat myös toisiinsa. ”Jos ihmiset ovat paljon somessa, niin seksiä on vähemmän, mikä vaikeuttaa raskaaksi tulemista vaikka lapsitoive olisikin. Kyllä se vaan niin on, että seksiä tarvitaan, jotta lapsiakin tulee”, Sorsa totesi haastattelussa.

Tarjoan ratkaisua. On olemassa sovelluksia, joihin voi asettaa aikatauluja, jolloin tietyt sivustot ja sovellukset ovat estettyjä. Näitä kutsutaan aikahallinta- tai keskittymistä parantaviksi sovelluksiksi. Ihmisille voitaisiin tarjota ladattavaksi sovellus, joka estää someen pääsyn tiettyyn aikaan illasta.

Somea ei voisi näin ollen enää selailla sängyssä. Puolisot tai kumppanit voisivat todeta vuoteessa, että kun vielä ei nukuta, niin mitä sitä tehtäisiin.

Markettien merkilliset tv-mainokset

On sanottava, että joidenkin kauppaketjujen televisiossa pyörivät mainokset ovat väkisin väännettyjä. Mainosten tarkoitus on tietysti jäädä mieleen, ja siinä ne onnistuvatkin, mutta monesti kiusallisella tavalla.

Mainokset pyrkivät olemaan hauskoja.

On varmasti pyritty siihen, että markettien mainokset olisivat muun muassa humoristisia, kepeitä, näppäriä ja oivaltavia, mutta ne eivät mielestäni oikein toimi. Esimerkkinäni on kahden S-ryhmän kauppaketjun tv-mainonta.

Syvällisiä kepeitä ajatuksia

Päivittäistavaraketju S-Marketin televisiomainoksissa todetaan seuraavasti: ”Elämä on ruokaa”. Mainoslause on monitulkintainen. Itse mietin, voisiko se viitata esimerkiksi filosofiseen kysymykseen: ”Mitä elämä on?”

Lisäksi minulle tulee mainoslauseesta mieleen teleoperaattori. DNA:n mainoslause on ollut vuosikausia ”Elämä on.”. Voi olla, että mainostoimistossa nuoremman polven ammattilaiset eivät ole osanneet yhdistää näitä kahta asiaa, vaan ovat vain kuulleet sanonnan ”elämä on”. Lausahdusta kun käytetään ihmisten kesken hauskoissa yhteyksissä. Lause on siis jäänyt elämään.

Mutta mainoslause voi viitata myös kysymykseen ”mitä on hyvä elämä”.

Tämän vuoksi on todettava, että on tv-katsojia, joilla ei välttämättä ole aina hyvää ruokaa. Ei siis mainoksen perusteella aina oikein hyvää elämääkään.

Onko mainos onnistunut, kun se on jäänyt monella mieleen?

Mainoksissa näyttelijä Taneli Mäkelä usein lausuu ”tämä ei ole…” esimerkiksi mokkakakkua tai makaronilaatikkoa, vaan ”tämä on se hetki kun…”. Jos ymmärrän oikein, tarkoituksena on tuoda esiin mielikuva, että ruoka ei ole vain ruokaa vaan ruokaakin tärkeämpää on yhdessä oleminen ruoan äärellä. Kutsu yhteiseen ruokapöytään onkin erityisen ilahduttavaa. Ihmisten kokoontuminen yhteen on arvokasta. Näin katsottuna mainoslause avautuu hieman paremmin.

Juhlien aikaan S-Market mainostaa perinneruokia, ja mainoksessa näytetään aterioimaan tulleita ystäviä ja sukulaisia. Lopuksi kysytään esimerkiksi: ”Miltä se teidän pääsiäinen maistuu?” ”Mikroruoalta, sätkätupakalta ja halvalta kaljalta”, saattaa yksinäinen katsoja todeta mielessään.

Kaiken kaikkiaan, on myönnettävä, että mainos on jäänyt monen mieleen. ”Tämä ei ole…” lausahdus tulee vastaan ihmisten välillä eri yhteyksissä.

Eivätkö rahani riitäkään?

Hypermarketketju Prisman mainoksissa kuultu laulun pätkä ”Kaikkea on ja rahani riittää” on Kirkan kappaleesta ”Kaikkea on” vuodelta 1972.

Prisman mainoslaulusta kuitenkin katosi pari vuotta sitten vaivihkaa kohta: ”…ja rahani riittää”. Markkinointiosastolla ymmärrettiin varmaan, ettei kaikkien asiakkaiden rahat aina kaikkeen riitäkään.

Toisessa tv-mainoksessa kuvataan ikään kuin Prisman markkinointiosaston palavereja, joissa pohditaan iskevää mainoslausetta. Mainoksen pitäisi ilmeisesti olla humoristinen, mutta näyttää hölmöläisten hommalta. Eikä mainoslause ”Yhtä halpa kuin halvin” oikein toimi. Siitä voi tulla mieleen kysymys, mikä kauppa sitten on oikeasti halvin?

Kolmas samanaikaisesti televisiossa nähtävä Prisman mainos hehkuttaa verkkokauppaa, josta voi tilata helposti ja nopeasti kaikkea kotiin. Verkkokauppaa selataan kännykällä avioparin sängyssä ja isovanhempien ruokapöydässä. Näin kannustetaan asiakkaita lisäämään ruutuaikaa.

Muistitko pukeutua töihin?

Pukeutumisetiketti on löystynyt niin, että nykyään töihin saa laittaa päälleen melkein mitä tahansa. Monilla niilläkin aloilla, joilla ennen oli pukupakko, on nyt vapaat kädet vaatetuksessa. Näin ovat todenneet Minna Kiistala ja Jani Niipola, jotka ovat kirjoittaneet kirjan bisnespukeutumisesta. Menesty tyylillä – Bisnespukeutumisen uusi aika -kirja ilmestyi jo vuonna 2017.

Särmät bisnespukuni roikkuvat nyt ryhdittöminä.

Työpukeutuminen on muuttunut huomattavasti rennommaksi. Joustavat ja väljät vaatteet tuntuvat mukavalta myös työvaatteina. Syy työpukeutumisen muuttumiseen voi olla sekin, että työ ja vapaa-aika sekoittuvat yhä enemmän.

”Tyyli on työelämässäkin sitä, että tuntee omat vahvuutensa ja osaa korostaa niitä pukeutumisella.” Jani Niipola

Kirjoittajien mukaan on harhaa luulla, etteivät muut kiinnitä ulkonäköösi huomiota. Se, että pukeutuu siististi on kunnioittavaa muita kohtaan. Bisnesmiehen kannalta se vaikuttaa parhaimmillaan siihen, että saa esimerkiksi myytyä paremmin. Vaatteet ovat viesti, ja ensivaikutelma on aina tärkeä. Näin kirjan kirjoittajat totesivat eräässä artikkelissa.

Kiistala sanoi artikkelissa, että on aina parempi olla yli- kuin alipukeutunut. Hän vinkkasi, että naisen on hyvä ostaa vaatteita, jotka toimivat yhdessä muiden vaatteiden kanssa. Lisäksi on tärkeää säilyttää vaatteita huolella. On myös hyvä vaatteita ostaessaan kysyä rohkeasti ammattilaisten apua. Kiistalan mielestä koruja arastellaan Suomessa turhaan. Koru tuo asuun särmää.

Niipola kertoo miehille, että tummansininen puku sopii aina. Puku tulee ostaa vartalotyypin mukaan. Moni mies sanoo inhoavansa shoppailua. ”Älä siis ajattele shoppailevasi, vaan investoi.” Niipola sanoo, että solmiota helpompaa bisnestyylin upgradea ei ole. Niipola kertoi kirjan ilmestymisen aikoihin, että onneksi solmio tekee paluuta. Näin ei näytä kuitenkaan käyneen.

Ei enää niin väliä televisiossakaan

Nykyään näkee lötköä miestenpukeutumista tärkeissäkin tilanteissa. Huippujohtajatkin ovat jättäneet työpukeutumisessaan solmion pois. Valkoisen paidan ylänappi on auki ja kaulukset repsottavat puvuntakin alta. Joskus televisiossa haastateltavan toinen kaulus on pullahtanut takin päälle.

Myös tv-toimittajien pukeutuminen on ryhditöntä. Esimerkiksi urheilu-uutisten juontajilla ei ole enää lainkaan pukua vaan niin sanottu paitatakki, jonka alla on t-paita. Tyyli siis poikkeaa melkoisesti aiemmasta.

Samanlaiset vaatteet nähdään myös Ylen aamussa ja meteorologien päällä. Minusta aamun uutisankkurilla pitäisi paidan sijaan olla ainakin puvuntakki.

Juontajien pukeutumisen rentouttaminen on Ylen mukaan ollut tietoinen valinta. Stailaus on vain yksi osa suurempaa visuaalista uudistusta, mutta se on tärkeä osa kokonaisuutta. Uudistuksen tavoitteena oli, että rennompaan suuntaan meneminen ei veisi pois lähetysten vaikuttavuutta.

Rentouttamalla pukeutumista pyrittiin tuomaan Urheiluruudun juontajia lähemmän katsojaa sekä viestimään energisestä ja dynaamisesta luonteesta.

Joskus näkee, kuinka keskusteluohjelman vetäjällä tai meteorologilla on pikkutakin alla pikeepaita. Se on hyvin veltto yhdistelmä, koska paidan kaulukset jäävät syvälle takin piiloon.

Toiset saattavat sanoa, että ei se ole nykyisin niin tarkkaa, mutta minä väitän, että nämä tavat vetäistä vain jotakin ylle vievät sekä toimittajien että haastateltavien vaikuttavuutta. Erään kerran televisiossa haastateltavan miehen pikkutakin alla oli huppari.

Työpukeutumisen koodin ja virallisuuden asteen määrittelee työnantaja, yrityskulttuuri sekä työtilaisuudet ja -tilanteet

Minä näen, että työpukeutumiskulttuuri on muuttunut liian rennoksi. Nykyisin monissa yrityksissä jopa hupparit ovat tulleet osaksi työasua. Sanotaan, että hupparit sopivat asiakaspalvelijoille, toimistotyöntekijöille ja jopa toimitusjohtajalle. Se, että kaikilla on samanlaiset hupparit luo kuulemma yhtenäistä ilmettä ja vahvistaa työntekijöiden yhteishenkeä. Minusta toimistotyössä pukeutuminen voisi olla virallisempaa ja konservatiivisempaa.

Eri toimialoilla pukeutumiskoodit ovat luonnollisesti erilaisia. Kaikessa toimistotyössä olisi kuitenkin hyvä noudattaa joitakin lainalaisuuksia. Vaaditaanhan esimerkiksi rakennustyömaalla asianmukaista työasustetta.

Kuva osaamisesta ja tehokkuudesta

Itse aikoinani tehdessäni valkokaulustyötä, kuten sitä ainakin ennen kutsuttiin, oli selvää, että johto- ja asiakastehtävissä oli ryhdikäs puku. Ja paidan kanssa oli solmio, ja sen yksityiskohtana solmioneule.

Kaipaan liituraita- ja jakkupukuaikaa. Itselläni oli tapana käydä teetättämässä uusi puku lempiliikkeessä ja käyttää pukuja pesulassa.

Katson, että edelleen johto- ja myyntitehtävissä puku olisi paikallaan. Se on tärkeää ensivaikutelman kannalta. Ryhdikäs ja huoliteltu vaatetus viestii luotettavuudesta ja asiantuntemuksesta.

Käydessäni vastikään Helsingissä, sain ilokseni katukuvassa huomata, että monilla miehillä oli pikkutakki ja sen alla kauluspaita. Vaikkakin housuina saattoi olla farkut. Ja salkun tai tietokonelaukun sijaan monilla oli reppu.

Ja vaatetuksesta riippumatta sekä miehet että naiset käyttävät nykyisin usein tennareita tai lenkkareita. Ennen ei käytetty tennareita vaan laadukkaita nahkakenkiä. Ja työpaikan aulassa oli laite, joka harjasi ja kiillotti kengät.