Kategoria: Kolumni

Tehokasta työtä ilman taukoja

Nyt puheenvuoron työelämästä saa mies, joka kertoo, että ruoan kotiinkuljetusta tehtiin jo 1960-luvulla. Ihmettelin esseessäni, kuinka asiantuntijat kritisoivat nykyistä työkulttuuria, mutta puhuvat usein vain ajatustyöstä. Mies työskenteli nuorena kaupan juoksupoikana.

Bussinkuljettajana usein myös Helsingissä.

Asiantuntijat puhuvat, että nykyaikaisen työn tehottomuus tulee siitä, että työtä ei osata tauottaa. Oletetaan, että ihmiset toimivat kuin koneet ilman tarvetta palautumiselle. Aivojen pitäisi antaa palautua myös työpäivän aikana.

Työn tauottamisessa ja tehokkuudessa on varmasti parannettavaa monissa ammateissa. Vai mitä voisi sanoa esimerkiksi sairaanhoitajan, metsätyöntekijän ja linja-autonkuljettajan työstä.

Jututin eläkkeellä olevaa miestä, joka on tehnyt monipuolisen työuran. Hän on palvellut kaupan juoksupoikana, toiminut kodinkoneiden huoltajana ja korjaajana, työskennellyt talokauppiaana, ajanut linja-autoa, tehnyt huoneistoremontteja ja ollut esihenkilönä rautakaupassa. Hän on opiskellut aina uutta työn ohessa tai osallistunut työnantajan sisäiseen koulutukseen. Kun nuori mies haki kodinkonemerkin edustajaksi, koulutti tehdas hänet tehtävään.

Toimettomuus raskainta

Mies kertoo, että ruoan kotiinkuljetus kaupasta ei ole uusi palvelumuoto vaan tällä tavalla asiakkaita palveltiin jo 1960-luvulla. Nuorena hän oli juoksupoikana eli kuljetti osuuskaupasta ruokaa asiakkaiden koteihin.

Rautakaupassa tarvittiin laajaa asiantuntemusta. Työssä odotettiin luoviakin ratkaisuja asiakkaiden pulmiin. Samalla tavalla haastavaa ajatustyötä.

Raskainta miehen työuralla on ollut se, että hän jäi 1990-luvun lama-aikana työttömäksi. Mies vain katseli masentuneena päivät pitkät ikkunasta pihalle. Kovin pitkään mies ei kestänyt olla toimettomana ja vailla toimeentuloa. Hän lähti tekemään erilaisia ”hanttihommia”, kuten remontoimaan asuntoja.

Erilaisia keikkatöitä.

Työtä tauotta

Mies sai vakituisen työn linja-autonkuljettajana. Työvuoro saattoi alkaa aamuyöllä ja kestää yksitoista tuntia. Tarvittiin toisenlaista ajatustyötä.

Työ kysyi voimia ja vaati keskittymiskykyä, eikä taukoja aina ollut. Talvioloissa ajamisessa oli omat haasteensa. Linja-autoreitillä pitkin maakuntaa ei juuri ollut taukoja vaan linjan oli pysyttävä aikataulussa. Tilausajossa oli puolestaan ajettava Helsingin ruuhkassa ja parkkeerattava iso bussi ahtaiden katujen varsiin.

Muutos johtamisessa

Nykyistä työelämää koskevat jutut mediassa käsittelevät usein ainoastaan niin kutsuttua ajatustyötä. Asiantuntijatkin yleistävät, kun he puhuvat ”suomalaisista työpaikoista” tai ”nykypäivän työelämästä” viitaten kuitenkin usein toimistotyöhön. Jaksamisen haasteista työssä voisi puhua laajemmin.

Esimerkiksi sairaanhoitaja, metsätyöntekijä ja linja-autonkuljettaja voivat joutua tekemään työtään pitkissä vuoroissa ilman taukoja ja palautumista. Vastuullisia töitä tehnyt mies ei ole kokenut urallaan uupumusta.

Mies on nähnyt työelämässä monenlaisia muutoksia. Nykyisin esihenkilöihin kohdistuu työpaikoilla paljon vaatimuksia. Etenkin yritysten välijohdon odotetaan edistävän hyvää työilmapiiriä ja työhyvinvointia. Mies kertoo, että ennen pomot huusivat ja määräsivät, mutta muuten heitä ei juuri näkynyt. Työntekijöillä oli kuitenkin aikaa kahvitauolle. Tauolla he sitten usein puhuivat pomoista.

Jauhelihan sijaan tarjoukseen palkokasvituote

Uudet ruokasuositukset julkaistiin keskiviikkona. Jo nyt lähikaupassa oli lihaleikkeleitä laitettu keltalapputuotteiksi. Onko niin, että leikkeleitä ei ole otettu ruokakoriin samaan tapaan kuin ennen?

Yhtä lihavalmistetta on liikaa.

Huomasin kaupassa käydessäni, että monessa leikkelepakkauksessa oli 30 prosentin alennus lähestyvän viimeisen käyttöpäivän vuoksi. Ruokasuosituksista on noussut keskustelua etenkin leikkeleiden osalta.

Kansalliset ravitsemussuositukset kehottavat kasvipohjaiseen syömiseen. Asiantuntijoiden mukaan haasteena on nyt suuri hyppy, että meidän pitäisi saada ruokavalio väestötasolla kasvipainotteisemmaksi.

Kasvipainotteinen syöminen tarkoittaa kasvisten, hedelmien ja marjojen lisäksi täysjyväviljan ja palkokasvien lisäämistä ruokavalioon. Kasvien, hedelmien ja marjojen suositeltu määrä on 500-800 grammaa päivässä. Kuulostaa valtavalta määrältä. En ainakaan itse yllä tähän mitenkään.

Lihan käyttöä kehotetaan vähentämään ja maitotuotteiden käyttöä kohtuullistamaan, kun taas kestävästi pyydetty kala on suositeltavien ruokien listalla. Itse en juo maitoa, ja juustoa on silloin tällöin leivällä, muutoin lähinnä vain pizzassa. Mutta lihaa on ehkä liikaa, ja kalaa taas liian vähän.

Vilkasta keskustelua leikkeleistä

Ravitsemussuositukset ovat herättäneet vilkasta keskustelua. Keskusteluun on noussut etenkin se, että prosessoituja lihaleikkeleitä tulisi välttää. Suositusten mukaan leikkeleitä pitäisi syödä korkeintaan satunnaisesti ja jo siivu päivässä on liikaa. Itse olen laittanut lihaleikkelettä leivän päälle huoletta aamupalalla. On ilmeisesti lisättävä jatkossa päälle salaatinlehti ja kurkkuviipaleita.

En tiedä onko ruokasuosituksilla paljonkaan vaikutusta siihen, miten syön, mutta voisin kiinnittää siihen enemmän huomiota. Yleisesti sanottuna hyväksi on tietysti syödä monipuolisesti ja kaikkea kohtuudella.

Salaattia enemmän lautaselle

Punaisen lihan osalta päivää kohden suositeltu annos on enintään 50 grammaa kypsennettyä lihaa. Se on muutaman lihapullan verran.

Itse syön jonkin verran punaista lihaa monena päivänä viikossa. Kalaa ei juuri tule syötyä. Syön mitä pienessä lounaskahvilassa päivittäin tarjotaan lounaaksi. Ilahduttaa jos noutopöydässä on kalaa. Tarjolla on myös runsas salaattipöytä. Siitä voisin ottaa lautaselle värikästä syötävää nykyistä enemmän.

Alkuillasta keitän kahvit ja syön lihapasteijoita. Ilta menee napsien kaikenlaista. Liian usein popsin makeaa ja suolaista, mutta yhä enemmän myös viinirypäleitä, omenoita, tomaatteja, kurkkua ja porkkanaa.

Ei sentään vegaaniksi

Viikonloppuisin valmistan ruokaa itse. Kalaa pitäisi opetella laittamaan. Liian usein laitan possunfileetä tai kanaa. Näiden kanssa perunaa, pastaa ja riisiä. Siipikarjanlihan syömistä pitäisi kuulemma vähentää ympäristösyistä.

Minun olisi ostettava aterioihin myös kasviksia. Muutenkin pitäisi opetella laittamaan ruokaa hieman uudella tavalla. Niin, että valitsisi raaka-aineita huolellisemmin ja miettisi enemmän tärkeitä ravintoaineita.

Olen silloin tällöin ajatellut, että vähentäisin lihan käyttöä niin, että se jäisi vähitellen kokonaan pois. Täysin vegaaniksi en tietenkään alkaisi, vaan sallisin esimerkiksi kalan. Tosin osaan tehdä monipuolisia ja ainakin itselleni maistuvia aterioita myös kanasta. Täysin vegaanina oleminen on kuulemma haastavaa ja vaatii paljon tietoa ja vahvan motivaation.

Helpoksi kaikille?

Asiantuntijoiden mukaan tavoitteena se, että suosituksia on helppo noudattaa. Ruokakaupoilla on vaikutusmahdollisuus siihen, että asiakkaiden olisi helppoa valita terveellistä ja kestävästi tuotettua ruokaa. Usein esimerkiksi tarjoustuotteet eivät ole terveyttä edistävämpiä. Eräs asiantuntija sanoi lukemassani artikkelissa, että jauhelihan sijaan tarjoukseen voisi laittaa vaikka nopeasti valmistettavaa kotimaista kalaa tai jonkun palkokasvituotteen.

Ravitsemussuositusten tavoitteena on se, että terveellisen ruuan syöminen tehtäisiin yhteiskunnassa helpoksi koko väestölle. Tärkeää tietysti on, että ruokasuositusten mukaisesti syöminen on mahdollista myös edullisesti.

Uusiin suosituksiin yltäminen vaatii joka tapauksessa, ainakin itseni kohdalla, vaivannäköä niin kaupassa kuin omassa keittiössäkin.

Missä ovat radion mainostamat klassikot?

Mainosrahoitteisten radiokanavien musiikkitarjonta tekee hulluksi. Siihen miksi kanavilla soivat aina vain samat biisit on toki syynsä. Mutta on usein ärsyttävää, että jo aamulla soitetut kappaleet tulevat radiosta uudelleen iltapäivällä. Ja taas seuraavana päivänä, vain hieman eri järjestyksessä.

Radiokanavissa riittää valinnan varaa.

Kuunnelluin valtakunnallinen kaupallinen kanava Radio Nova lupaa sloganissaan, että sen musiikki on ”paras sekoitus klassikoita ja tyylikkäimpiä uutuuksia”. Esimerkkinä tästä kanavatunnuksessa soi pätkä jostakin 2000-luvun kappaleesta. Se ei siis ole klassikko eikä uutuus. Varsinaisia pop-klassikoita ei kanavalla soiteta lainkaan. On vain joko aivan uutta tai sitten muutamia vuosia vanhempaa musiikkia.

Olen pistänyt merkille, että yksi parikymmentä vuotta sitten paljon radiossa soinut biisi soi kanavalla yhä edelleen päivittäin. Soittolista ei siis paljoa uudistu.

Miksi siis toistetaan samaa lupausta musiikkilinjasta itsepintaisesti? Ja lisäksi sitä mainostetaan vielä televisiossakin.

Kanava tavoittelee tietysti tiettyä kohderyhmää. Mutta minun käsitykseni mukaan Novan yleisöä ovat myös ikänsä puolesta sellaiset ihmiset, jotka mielellään kuulisivat ihan oikeita pop- ja rock-klassikoita. Tässä ryhmässä Novan kilpailija on julkisen palvelun Radio Suomi, jonka laajempi musiikkilinja erikoisohjelmineen sekä myös asiapitoinen ohjelma tarjoavat vaihtoehdon.

On mistä valita

Radiokanavien suhteen on nykyisin valtava valikoima. Kun löytää netistä uuden kanavan, menee pari viikkoa kun jo kyllästyy kuuntelemaan sitä. Musiikkitarjonta on hyvin yksipuolista ja samat kappaleet soivat kaiken aikaa. On taas vaihdettava kanavaa siinä toivossa, että sillä taajuudella musiikkitarjonta olisi runsaampaa.

Radio Nostalgialla tai Classic Hits -kanavalla soitetaan oikeita pop- ja rockmusiikin klassikoita. Mutta Nostalgialla toistuvat myös samat kotimaiset menneiden vuosikymmenten iskelmät päivästä toiseen. Niitä ei mielellään kuuntelisi. Mielestäni kotimaisessa vanhemmassa iskelmässä olisi valinnan varaa ja parempiakin kappaleita.

Vähitellen alkaa ärsyttää kaikki musiikki ja kaikki kanavat

Radio Nostalgian kanavatunnuksessa todetaan seuraavasti: ”Miltä elämäsi kuulostaisi ilman näitä” ja esimerkkeinä soitetaan pätkä muutamasta kappaleesta, jotka muutenkin soivat kanavalla koko ajan. On sanottava, että ilman näitä kuulostaisi paremmalta. Vähitellen olen saanut tarpeekseni myös Classic Hitsin hyvin kapeasta musiikkilinjasta vaikka hyviä biisejä tuleekin.

Radiotarjonnassa jokaiselle on jotakin, kuten yhtenä ”kaikki tämän hetken kuumimmat biisit” soittava kanava. Iskelmiä soittavia kanavia on ainakin nimensä puolesta kaksikin. On myös ”hyvän fiiliksen kanava”, joka soittaa parhaat biisit 1990- ja 2000-luvuilta. Myös 1980-luvun musiikille on kaksikin omaa kanavaa. Lisäksi on erillinen kantrimusiikkiin erikoistunut radio. On myös suomirockia ja suomiräppiä soittavia kanavia. Valtakunnallisten kanavien lisäksi on niin kutsuttuja paikallisradioasemia. Itse löydän kanavia netistä.

Julkisella puolella Radio Suomi taas linjaa, että sen musiikki on sekoitus klassikoita, iskelmää ja poppia. Tämä lupaus pitää hyvin. On kuitenkin syitä, kuten kotimainen vanhempi iskelmä, minkä vuoksi ei tule kanavaa kuunneltua.

Minulle voisi toki huomauttaa, että musiikkiahan voi valita itse erilaisista suoratoistopalveluista. Sen verran kuitenkin haluan asiasisältöä, että voin kuunnella tasatunnein uutiset. Parhaat uutissisällöt ovat Ylellä, kaupallisella puolella ne ovat nykyisin köykäisiä. Joskus haluan myös kuunnella juontajia, vaikka usein puhutaan ja nauretaan toisen päälle niin, että on vaikeaa saada selvää.

Musamakua tutkitaan

Kaupalliset radiokanavat soittavat usein samoja kappaleita useista syistä. Radiokanavat tekevät säännöllisesti kuuntelijatutkimuksia ja kyselyitä selvittääkseen, mitkä kappaleet ovat suosituimpia kuuntelijoiden keskuudessa. Näitä kappaleita soitetaan enemmän, jotta kanava pysyy kuuntelijoiden suosiossa. Mainostajat taas haluavat sijoittaa mainoksiaan kanaville, joilla on suuri ja sitoutunut kuuntelijakunta. Toistuva soittaminen auttaa kappaleita jäämään kuuntelijoiden mieleen.

Radiokanavilla on tietty musiikkiformaatti. Sen ei pitäisi kuitenkaan tarkoittaa hyvin yksipuolista ja niukkaa soittolistaa.

On myös niin, että kanavat haluavat pitää kiinni uusista kuuntelijoista, jotka tulevat etsimään hyvää ohjelmaa taajuudelle. Näiden uusien kuuntelijoiden pitää saada kuulla heti ne ”parhaat biisit”, jotta kuuntelijat nauttivat kanavan musiikista.

Olen kuitenkin siinä käsityksessä, että suomalaiset ovat kanavauskollisia kuuntelijoita, joten lempikanava voisi tarjoilla hieman vaihtelevampaa musiikkia vakituisille kuuntelijoilleen. Näin suosikkiaseman seurassa viihtyisi vielä nykyistä paremmin.

Taidetta vain omille kavereille?

Tukahduttaako valtion tuki luovuuden? Eikö taidetta tehdä lainkaan suurelle yleisölle? Kulttuurialan valtionavustuksia leikataan merkittävästi. Lisääntyykö yhteiskunnan pahoinvointi ilman kulttuuria?

Teattereilla on edessään sopeuttamistoimia.

Teatterikaupunkien näyttelijöitä jalkautui torstaina eri puolilla maata keräämään allekirjoituksia kulttuuriadressiin. Adressilla puolustetaan suomalaista kulttuuria ja vastustetaan leikkauksia siihen. Adressi luovutetaan myöhemmin päättäjille mielenilmauksen yhteydessä. Olen kuullut jonkun kulttuuriväen edustajan sanoneen, että nyt eletään kulttuurivihamielistä aikaa.

”Taide ja kulttuuri ovat eri muodoissaan läsnä kaikkialla”

Sakset seis! on tekijöiden ja yleisön hätähuuto taiteen ja kulttuurin puolesta. ”Maamme hallituksen lyhytnäköiset ja suhteettomat leikkaukset uhkaavat perusoikeuksiamme, oikeuttamme kulttuuriin ja hyvinvointiin”, adressissa todetaan. ”Kulttuuri luo iloa, yhteenkuuluvuutta ja empatiaa, auttaa demokratian monitahoisten ongelmien ratkaisussa ja rakentaa lapsille ja nuorille tulevaisuutta.” Näin kulttuurin puolesta puhuvat adressin laatijat.

Kaikki eivät kuluta kulttuuria

Jo nyt teatterit ovat ilmoittaneet tarpeestaan vähentää työntekijöitä, esitysten ja ensi-iltojen vähentämisestä ja lipunhintojen korotuksista. On todettu, että sopeutumistoimet vaikuttavat suoraan kulttuurin saavutettavuuteen. Leikkaukset kohdistuvat myös muun muassa orkestereihin, kirjastoihin ja museoihin.

Leikkaukset ovat herättäneet huolta kulttuurialan toimijoiden keskuudessa. Kulttuuriala on yrittänyt korostaa, kuinka kulttuuri on itseisarvo. Sanotaan, että moninaiset kulttuurin muodot rikastuttavat yhteiskuntaa.

Toisaalta kaikki eivät kuluta kulttuuria. Kulttuuri voi tuntua vieraalta ja kaukaiselta. Minä kuitenkin katson niin, että on olemassa kaikille kokemisen arvoisia kulttuuririentoja. Esimerkiksi Moulin Rouge -musikaali on ollut tänä vuonna Helsingin kaupunginteatterin vetonaula. Itse en ole nähnyt.

Mitä minuun muutenkin tulee, en käy esimerkiksi teattereissa, konserteissa tai museoissa. Myöskään kotimaisia elokuvia en käy katsomassa kuin harvoin. Voisin olla kiinnostuneempi ja ehkä avoimempi uusille kokemuksille.

Marginaalisia taideprojekteja?

Iltalehden kolumnisti Sanna Ukkola on kirjoittanut seuraavasti: suomalainen kulttuuriväki ei suurin surminkaan halua tehdä taidetta massoille – vaan eliitille, itselleen, rahoittajilleen ja omille kavereilleen. Ukkola kysyy, kun joka puolelta pitäisi leikata, mitä järkeä on lapioida rahaa marginaalisille taideprojekteille. ”Väitän, että valtion tuki kulttuurille ei kannusta luovuutta – se pahimmillaan tukahduttaa sen.”

Taidetta ei pidä tehdä vain taiteen vuoksi

Adressin laatijoiden mukaan ilman kulttuuria yhteiskuntamme pahoinvointi lisääntyy. Tämä on tietysti voimakkaasti ilmaistu. Mutta senkin vuoksi olisi tärkeää, että kulttuuritarjonta tavoittaisi ja puhuttelisi ihmisiä nykyistä enemmän.

Suosittelisin turisteille Tallinnaa

”Matkailusivustolta karu arvio Helsingistä – yksi maailman tylsimmistä kaupungeista.” Otsikko antaa ehkä liian negatiivisen kuvan aiheesta. Helsingin sijoitusta kansainvälisen matkailusivuston erikoisella listalla voi pitää hyvänäkin.

Rautatientori – kiinnostava nähtävyys?

Sivusto on nimittäin listannut matkailukohteita, joiden kerrotaan olevan ihanteellisia tylsille ihmisille. Perusteluissa Helsingistä annetaankin myös myönteisiä arvioita.

Helsinkiä tylsempiä kaupunkeja ovat muun muassa Slovakian pääkaupunki Bratislava ja Italian Pisa. Koko listalla Helsinki on sijalla kuusi.

Matkailusivuston listauksesta uutisoi Ilta-Sanomat.

Rauhallisuus voi haitata

”Helsinkiä, Suomen pääkaupunkia ylistetään sen rauhallisesta ja seesteisestä tunnelmasta, mutta tämä rauhallisuus voi haitata niitä, jotka etsivät elävämpää kaupunkikokemusta”, sivustolla todetaan.

Helsingiltä sanotaan puuttuvan ”vilkasta energiaa”, ja monipuolisia nähtävyyksiä, jollaisia löytyy muista eurooppalaisista pääkaupungeista. Tämän vuoksi Helsingin kerrotaan sopivan niille, jotka arvostavat rauhaa eläväistä kaupunkielämää enemmän.

Ei jännittäviä kohteita

Sitä millaisin kriteerein kaupunkeja on arvioitu, ei kerrota. Kyseisten kaupunkien katsotaan edustavan vastakohtaa kaupungeille, joissa on ”eloisia kulttuureita ja jännittäviä kohteita”.

On sanottava, että minuakin hieman harmittaa aina ulkomaalaisten turistien puolesta, kun he kulkevat Helsingin keskustassa. Toivon aina, että turistien lomamatka suuntautuisi myös Tukholmaan ja Tallinnaan, joissa olisi tarjolla hieman eri tavalla kiinnostavia kohteita, nähtävyyksiä ja elämyksiä.

Uusi matkailuvaltti

Toki ulkomaisessa mediassa Helsinkiä on usein kuvattu kiehtovaksi kaupungiksi, joka tarjoaa myös omaperäisiä elämyksiä. Meille kovin tutut pääkaupunkimme nähtävyydet varmasti tekevät vaikutuksen turistiin.

Helsingin keskusta vain ei moniin eurooppalaisiin pääkaupunkeihin verrattuna välttämättä samalla tavalla sykähdytä. Mutta matkailusivustonkin mainitsema tunnelma voisi olla myös matkailuvaltti. En tiedä hyödynnetäänkö sitä.