Kategoria: Kolumni

Pelottava taksimatka – ja vieläpä turhaan

Taksin kyydissä saa nykyisin usein jännittää. Otin tässä yhtenä iltana taksin kaupungin keskustaan. Oli ajatuksena mennä Dingon keikalle. En päässyt perille, koska taksikuski ei tiennyt lainkaan missä ravintola, johon olin menossa, sijaitsee. Hän ei tuntenut katujen nimiä lainkaan. Jäin kyydistä kesken matkan pois ja kävelin loppumatkan. Taksimatkalla oli turvaton olo.

Taksipalveluja on nykyisin monenlaisia. Vanha kuva Helsingistä.

Nykyään taksikuskeilla ei taida olla mitään pätevyysvaatimuksia. Osoitteita ei ilmeisesti tarvitse tuntea lainkaan. Tällä kertaa kerroin, että ravintola sijaitsee kävelykadulla, joten on kierrettävä erään tien kautta, jonka päässä jäisin pois.

Kuskilla ei ollut harmaintakaan ajatusta, miten perille ajetaan. Kun tulimme risteykseen, hän vaihtoi liikennevaloissa kaistaa kolme kertaa, kun ei tiennyt pitääkö kääntyä vasemmalle vai jatkaa suoraan. Mietin, miten tässä vielä käy.

Kerroin, että jatkamme vielä suoraan, koska kuten kerroin aiemmin, emme pääse perille toista kautta, koska kyseessä on kävelykatu.

Jatkoimme suoraan, mutta sitten kuski kääntyi liian aikaisin vasemmalle, eikä sitä kautta päässyt perille lainkaan. Pyysin kuskia kääntymään lopulta läheiselle parkkipaikalle, jotta voisin jäädä turvallisesti pois kyydistä.

Kerroin vielä kerran missä kyseinen ravintola sijaitsee, ja miten sinne olisi pitänyt ajaa. Kuski ei sanonut tähän mitään, antoi vain maksupäätteen, johon vilautin korttia. En saanut edes kuittia. Kävelin loppumatkan ravintolaan.

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun olen joutunut opastamaan juurta jaksain taksia, kuinka johonkin osoitteeseen ajetaan. Edes keskisuuren kaupungin pienen keskustan pääkatua ei tunneta. Kyseessä on kuitenkin luotettavassa maineessa oleva taksiyritys.

Kallista ja huonoa palvelua

Taksilla matkustamisessa on nykyisin välillä turvaton olo. Monesti kuskit kiihdyttelevät, ohittelevat, vaihtavat kaistoja varomattomasti eivätkä tahdo hidastaa ajoissa, kun tullaan risteykseen.

Kun olen ravintolaillan jälkeen ottanut taksin kotiin, ei kuskilla ole ollut mitään käsitystä osoitteesta. Minulle on ojennettu takapenkille puhelin, johon minun on pitänyt sanoa mahdollisimman selkeästi osoitteeni. Tämän jälkeen kuski on saanut puhelimeensa jonkinlaisen kuvauksen reitistä.

Matkan hinnaksi kerrotaan etukäteen usein 25 euroa. Oikeasti sen pitäisi olla alle 15 euroa. Vain harvoin olen onnistunut saamaan tolpalta taksin, joka tietää kotiini nopeimman ja edullisimman reitin. Matka on tasaista ja hinta on reilu.

Turha reissu

Dingon keikka oli keskustassa ravintolan isolla terassilla. Kun pääsin lopulta perille, oli terassille pitkä jono. Kun olin pääsemässä sisään, minulle kerrottiin, ettei ilman lippua keikalle päässytkään. Lippuja ei saanut enää portilta. Olisi pitänyt ymmärtää ostaa lippu etukäteen. Keikka oli loppuunmyyty.

Mutta keikkoja tulee lisää. Dingon musiikkiin olen hieman kyllästynytkin, siksi paljon Radio Suomi tämän suomipopin entisen jättiläisen biisejä soittaa. Autiotalo ja Nahkatakkinen tyttö soi joka päivä.

Lempibiisi alkoi soida

Olin kuitenkin hieman pettynyt. Menin toiselle terassille hetkiseksi kesäillasta nauttimaan. Rauhallisella terassilla oli mukava istuskella. Ja kun alkoi hiukan ripsiä sadetta, siirryin pubin sisälle.

Samassa kaiuttimista alkoi kantautua yksi isoista lempikappaleistani – Pet Shop Boysin It´s a Sin. Ihmettelin tätä sattumaa. Olen kirjoittanut tästä brittibändistä ja tästä hitistä juuri esseekirjoituksen, joka julkaistaan eräässä toisessa yhteydessä.

Syntikkapopin mestari.

1980-luvulla syntetisaattori oli uusi ja mullistava soittoväline. Pet Shop Boysin biiseissä on melodista nerokkuutta.

Vaikka popmusiikki on nykyisin moniulotteista ja kokeilevaa, jotain olennaista takavuosikymmenten popklassikoihin verrattuna nykyisistä ulkomaisista hittibiiseistä puuttuu.

Mielestäni, toisin kuin nykyhittejä, klassikoita yhdistää tietty ajaton tunne.

Pelaa maltilla? Taas uusi rahapeli

Veikkaus on tuonut markkinoille uuden rahapelin, Millin, jossa voi voittaa miljoona euroa joka ilta. Erilaisia lottopelejä on tarjolla jo kymmenen erilaista. En tiedä miten se sopii valtion rahapeliyhtiön jalon tavoitteen kanssa, joka on muun muassa rahapelihaittojen vähentäminen. Kaltaiselleni entiselle ongelmapelaajalle uusi peli voi muodostaa uuden houkutuksen.

Ei vain harmitonta ajanvietettä.

Ajauduin vuosia sitten vakavaan ja vahingolliseen rahapeliriippuvuuteen. Pelasin päivittäin Veikkauksen nettipelejä. Pelivelat muistuttavat tästä yhä joka päivä. Pelaaminen vaikutti paitsi omaan talouteen myös ajatuksiin, mielialaan ja terveyteen. Jouduin jopa hoitoon, kun ahdistus ja masennus painoivat päälle sen jälkeen kun olin herännyt karuun todellisuuteen. Myös ulosotto uhkasi.

Pelaaminen vei rahat ja terveyden

Rahapeliriippuvuus voi aiheuttaa merkittävää kuormitusta yksilön elämässä. Tämä on tunnistettu toiminnalliseksi riippuvuushäiriöksi. Siihen liittyy pakonomainen tarve pelaamiseen, epäonnistuneet yritykset lopettaa pelaaminen tai hallita sitä, valehtelu ja vähättely pelaamisesta sekä kiinnostuksen menettäminen arjen toimintoihin.

Osallistuin muutama vuosi sitten rahapeliongelmaisille tarkoitettuun ryhmään, jota veti kaksi asiantuntevaa mielenterveyshoitajaa, ja jonka tavoitteena oli hillitä pelaamista. Tämä apu tuli minulle kuitenkin liian myöhään. Pelaaminen oli jo jäänyt, kun velat olivat herättäneet minut todellisuuteen. Velassa eläminen muistuttaa minua yhä päivittäin omasta tyhmyydestäni.

Suomalainen ei voita aina

Uuden tutkimuksen mukaan peliongelmat ovat lisääntyneet, vaikka entistä harvempi pelaa rahapelejä. Suomalaiset häviävät neljänneksi eniten rahapeleihin maailmassa. Rahapeleihin kulutetaan noin 1,7 miljardia euroa vuodessa. Vain pieni joukko, jolla helposti on muitakin riippuvuuksia, tuottaa suuren osuuden rahapelien tuotoista. Veikkauksen hyvin voimakas mainonta ja iltapäivälehtien voittoja hehkuttava uutisointi kannustavat pelaamiseen.

Pelaaminen ei ollut vain harmitonta ajanvietettä.

Minulla oli pieniä säästöjä, jotka vähitellen hupenivat peleihin. Sen jälkeen onnistuin saamaan pankista luottokortin. Pian tuli hetki, jolloin luotto oli pelattu kokonaan ja kortti oli tapissa.

Valtion monopoli Viekkaus otti kaiken. Pahimmillaan tein tappiota kaksisataa euroa päivässä. Pelisivustolla hehkutettiin voitoista. Päävoitto oli aina mennyt jakoon Keno-arvonnassa. Minulle se oli Meno-arvonta.

Yritin pelaamalla voittaa takaisin hävityt rahat. Otin pikalainoja, jotta sain pelirahaa. Pian olin ottanut kymmenkunta lainaa ja pelannut kaiken.

Pelejä riittää.

Tuli annettua pelien myötä paljon rahaa hyväntekeväisyyteen. Kunpa vain olisin itse saanut valita kohteen.

Pelasin niin isoilla panoksilla, kuin on mahdollista, mutta harvat voitot olivat hyvin pieniä.

Vasta nyt tiedän, että sattumapeleihin ei voi vaikuttaa – ei edes jatkamalla pelaamista tarpeeksi pitkään. Jälkeenpäin oma toimintani lähinnä naurattaisin, ellei itkettäisi – nimittäin valtavan isot tappiot.

Aikoinaan Veikkauksella oli mainoslause: ”Suomalainen voittaa aina.”

Pelaa maltilla?

Veikkaus ei enää mainosta: ”Pidetään pelaaminen ilon puolella.” Veikkauksen uusi brändilupaus on: ”Paremman pelin puolesta”. Veikkaus kertoo, että se sitoutuu määrätietoisesti kehittämään vastuullista rahapelitoimintaa ja parantamaan asiakaskokemusta. Tavoitteena on tarjota sekä viihdyttäviä että turvallisia pelielämyksiä, Veikkaus linjaa.

Mainoksissa on aiemmin kerrottu Pelaa maltilla -sivustosta, josta saa apua pelaamisen hallintaan, mutta olen huomannut, että tätä ei enää mainita.

En ymmärrä miten Veikkauksen jatkuvasti markkinoille tuomat uudet rahapelit sopii sen tavoitteeseen, joka on muun muassa pelihimojen hillintä. Nyt kolmen päivittäisen Keno-arvonnan lisäksi rahaa saa menemään joka päivä myös uuteen lottopeliin. Tämä tietää helposti lisää peliongelmia.

Tummat pilvet ystävyyden yllä

Ihmissuhteet vaativat ylläpitoa. On tärkeää, että on läheisiä ihmisiä ympärillä. Mitä minuun tulee, olen onnistunut pilaamaan monta hyvää ystävyyssuhdetta. Annoin vain yhden vuoden aikana monen hyvän ja tärkeän kaveruuden hiipua.

Olen kirjoittanut aiheesta alun perin viime heinäkuussa.

Moneen ystävyyssuhteeseen kohdistui noin kymmenen vuotta sitten saman aikaisesti vaikeuksia. Oli huolia ja ristiriitoja, jotka varjostivat ihmissuhteita.

En enää pitänyt yhteyttä kavereihin tai sanoin jopa välit poikki, kun koin, että minulle oli tehty väärin tai minua oli loukattu. Myös parisuhde lakastui.

Olin hankala kaveri

Yksi vaikuttava tekijä, joka pakottaa pohtimaan, onko minusta ystäväksi lainkaan on se, että minussa on välillä ollut kestämistä. Aiheutin ennen kavereissa syvää huolta. Olin pitkään itsesäälissä rypevä rasittava ihminen. Olen ollut vaativa ja riippuvainen monissa ihmissuhteissa.

Roima alkoholinkäyttöni toi lievästi sanottuna haasteita minut tunteville ihmisille. Jouduin turvautumaan ja ripustautumaan monesti muihin.

Olen ajoittain ollut kenkku kaveri. Olen loukkaantunut herkästi. Kun olen tuntenut, että minulle on tehty väärin, on reaktio ollut ylimitoitettu. Olen kuitenkin antanut anteeksi. Ihmiset tekevät virheitä. Minä sen omasta itsestäni tiedän. En ole aina huomannut osoittaa kiitollisuutta ystäviäni kohtaan.

Aikoinani kun olin muuttanut maaseudulle työuupumuksen jälkeen ottamaan rennommin, sain paljon tuttuja. Kahden kyläläisen kanssa ystävystyimme. Myös Helsingissä minulla oli edelleen läheinen kaveri.

Yksin isossa kaupungissa

Myöhemmin muutin maalta suureen kaupunkiin. Sain lisää uusia kavereita.

Olin asunut kaupungissa vain vuoden kunnes sairastuin vaikeasti. Minulla ei ollut voimia ihmissuhteiden ylläpitämiseen. En tavannut uusiakaan kavereita, koska heitä tuli nähtyä usein kantakuppilassa, jossa en halunnut enää käydä. Minulta oli sairauden vuoksi kielletty alkoholi, enkä halunnut istua pubissa, koska juomaan retkahtaminen olisi ollut yhä mahdollista. Tämän vuoksi myös kaveruus vähitellen monen kanssa jäi.

Sairastelin paljon. Minulla ei ollut voimia ihmissuhteiden ylläpitämiseen. Myös yhteydenpito parhaaseen ystävääni jäi. Meillä oli myös pieniä väärinkäsityksiä.

Pian olin aivan yksin. En enää viihtynyt eläväisessä ja iloisessa kaupungissa. Meni muutama vuosi, ja päätin palata juurilleni. Asetuin keskisuureen kaupunkiin. Huomasin pian kuinka kotikaupunkini oli muuttunut niin, etten tuntenut ketään.

Parempi ystävä

En ollut vähään aikaan käynyt myöskään vanhalla asuinpaikkakunnalla maaseudulla. Muutama vuosi sitten kuitenkin päätin lähteä maalle lomailemaan.

Tapasin parhaan kaverini eräänä kesäiltana sattumalta terassilla. Hänen kanssaan yhteydenpito oli minun oikuttelun vuoksi jäänyt melkein kymmenen vuotta sitten. Yllättävä kohtaaminen jännitti. Vaihdoimme päällimmäiset kuulumiset.

Sanoin, että olen usein ajatellut, mitä hänelle mahtaa kuulua. Kaverikin sanoi, että on miettinyt voisikohan minulle soittaa. Pyysi anteeksi, etten ollut enää pitänyt yhteyttä. Kerroin siihen syyn. Sairastelun ja siitä johtuneen masennuksen myötä kaikki jäi tuolloin.

Ystävyys on kuin paikka auringossa.

Kaveri kutsui käymään hänen luonaan seuraavana päivänä. Joimme viinerikahvit, ja juttelimme kuin vuosia ei olisi ollut välissä lainkaan.

Oma näkemykseni on, että hyvien ihmissuhteiden vaalimista on myös omasta itsestä huolehtiminen. Kun itse voi hyvin, on myös parempi ystävä toiselle.

Kesä: Saa taas tavata kavereita

Kesä tarjoaa ihmisille monia yhdessäolon hetkiä. Itse pääsen kesällä taas maalle, ja tapaamaan pitkästä aikaa ystäviäni. Ystävien luokse matkustaminen on vuoden kohokohta. Jokaiselle on tärkeää, että on läheisiä ihmisiä ympärillä. Ystävät lisäävät onnellisuuttamme, ja tekevät meistä vahvempia.

Luonnonhelmaan.

Itse sain aitoja ystävyyssuhteita oikeastaan vasta silloin, kun aikoinani kolmekymppisenä muutin Helsingistä pieneen maalaiskuntaan. Uusi tulija otettiin siellä mukavasti vastaan. Tunsin kirkonkylällä yhteisöllisyyttä. Tuttuja ihmisiä tuli nähtyä päivittäin ja kuulumisia vaihdettiin kaikkien kanssa.

Pääsin uusien kavereiden kanssa usein nauttimaan jumalaisesta luonnosta. Oli muun muassa veneretkiä ja rentouttavia mökkiviikonloppuja.

Maaseudun rauha ja virkeä kylä antoi hienot puitteet elämästä nauttimiseen. Elämää kuitenkin varjosti ajoittainen masennus ja alkoholin liikakäyttö. Sain apua ja tukea. Minua puskettiin eteenpäin silloin kun kaikki tuntui raskaalta.

Kun ei tunne ketään

Muutin myöhemmin töiden perässä isoon kaupunkiin, jossa myös löytyi helposti kavereita. Heitä tuli kuitenkin nähtyä pääosin kantakuppilassa.

Kun sairastuin ja jouduin luopumaan alkoholista, jäi myös kapakassa käyminen. En halunnut istua pubissa, koska juomaan ratkeaminen olisi ollut yhä mahdollista. Tämän myötä myös kaveruus vähitellen monen kanssa jäi.

Vetäydyin omiin oloihini, ja tunsin olevani aivan yksin. En enää viihtynyt eläväisessä ja iloisessa isossa kaupungissa. Meni muutama vuosi, ja päätin palata juurilleni. Asetuin keskisuureen kaupunkiin. Vanha kotikaupunki on muuttunut niin, etten tunne ketään. Vapaa-aika tahtoo olla tylsää ja yksinäistä.

Monen asian puuttumista

Aikuisten yksinäisyys on yllättävän yleistä. Moni kokee, että ystävystyminen uusiin ihmisiin muuttuu iän myötä vain vaikeammaksi.

Jossain kuvattiin hyvin, että yksinäisyys on monen asian puuttumista, sitä kaikkea mitä elämässä ei ole. Ei esimerkiksi ole ketään kenen kanssa puhua ja peilata omia tunteitaan. Tuntuu, että omilla ajatuksilla ei ole merkitystä. Yksinäinen toivoo, että olisi joku, joka muistaa ja pitää yhteyttä.

Yksinäisellä ei ole ketään kenen kanssa jakaisi kokemuksen. Minusta olisi menemään elokuviin, baariin tai lenkille yksinkin. En vain saa lähdettyä.

Kesä ja kaverit

Kesä tarjoaa ihmisille yhdessäolon hetkiä. Vietetään aikaa perheen ja ystävien kanssa. Itse pääsen lomailemaan maalle, ja tapaamaan siellä asuvia kavereitani.

Saan varmasti taas mökkikutsunkin ja pääsen luontoon rentoutumaan. Luvassa on myös veneilyä ja grillijuhlia. Käymme ulkoilmatapahtumissa ja myös lavatansseissa, vaikka en osaakaan tanssia. Mutta nautin tunnelmasta. Ja mikä parasta lomalla – tiedossa on pitkiä iltoja ystävien seurassa.

Saatan matkustella kesän aikana muutoinkin. Nautin mielelläni suomalaisesta elämänmenosta eri puolilla maata. Kesällä on monenlaisia tapahtumia ja matkakohteita, jotka tarjoavat elämyksiä.

Myös terveysvaikutuksia

On todettu, että ystävät jakavat taakkamme ja lisäävät onnellisuutta. Ystävien seura tuottaa meille iloa, mutta sillä on suuri merkitys myös terveydellemme. Se ei vaikuta vain mielialaan, vaan koko kehon hyvinvointiin, kerrottiin Hyvä terveys -lehden artikkelissa.

Yksinäisyyden negatiiviset vaikutukset on tieteellisesti todistettu. Nämä tekijät voivat olla yhtä vahingollisia kuin tupakka, korkea kolesteroli, ylipaino ja liikunnan puute. Minulla on ajoittaisen yksinäisyyden lisäksi myös näitä oireita. Yhdysvaltalainen tutkimusryhmä havaitsi, että sosiaalisten suhteiden puute on terveydelle yhtä vaarallista kuin 15 tupakan polttaminen päivässä. Itse yritän vähentää tupakointia.

Olin kenkku kaveri

Olen saanut tuntea ystävyyden voiman. Muutaman läheisen ystävän lisäksi minulla on ollut hyviä porukoita, joihin olen saanut kuulua.

Ylen artikkelissa kerrottiin, kuinka ystävyys on muutakin kuin kahden ihmisen välinen suhde. Se on yhteiskunnallinen ilmiö, joka luo ryhmään kuulumisen tunnetta ja luottamusta toisiin.

Olisi hyvä jos yksinäisyyttä voitaisiin onnellisessa maassa yrittää vähentää. Se olisi varmasti hyväksi myös kansanterveydelle.

Seuraavassa bloggauksessa kerron kuinka itse onnistuin pilaamaan aikoinani pari hyvää ystävyyssuhdetta. Ja siitä mitä sen myötä itsestäni opin.

Mukavia tekoja vain itseä varten

Nykyisin korostetaan sitä, kuinka ihmiselle on tärkeää olla oman itsensä ystävä. Ilmiö nimeltä itsehoiva kannustaa miettimään omia tarpeita. Jokainen ihminen tarvitseekin tervettä itsekkyyttä. Kun sen sijaan puhutaan itsensä rakastamisesta, tuntuu se vieraalta ajatukselta. Sellainen voi olla itsekeskeistä.

Mansikoista voi nauttia yksin.

Itsehoiva on terveysteko, jota ei kannata laiminlyödä, kerrottiin Helsingin Sanomien artikkelissa. Artikkelissa puhuttiin itsestä kolmannessa persoonassa. ”Kehu häntä onnistumisista ja lohduta lempeästi epäonnistumisista. Töiden jälkeen keitä hänelle kuppi herkullista juomaa. Illalla kata mieluisa ateria sievälle lautaselle.” Muun muassa näin artikkelissa opastettiin. Näillä keinoilla on tarkoitus huolehtia omasta hyvinvoinnista ja pitää itseä hyvänä.

Kyse on ilmiöstä nimeltä itsehoiva (self care). Itsen hoivaamista on esimerkiksi puhua itselle kauniilla tavoilla etenkin vastoinkäymisten hetkellä. Mitä minuun tulee, itselläni on päinvastoin tapana moittia silloin tällöin itseäni ja ihan ääneen.

Artikkelissa kerrottiin seuraavasti: Psyykkiseen itsehoivaan voi liittyä se, että opettelee pikkuhiljaa päästämään irti vaativista ja kriittisistä ajatuksista – ensin ne tiedostamalla ja sitten miettimällä uusia tapoja puhua itselleen. Itselläni oli pitkä vaihe, jolloin puhuin itselleni itseäni halveksuen.

Itsehoiva kannustaa miettimään omia tarpeita ja vastaamaan juuri niihin. Artikkelissa haastateltu psykiatrian erikoislääkäri kertoi, että itsehoivaa ovat tavat tuottaa itselle iloa tekemällä erilaisia mukavia tekoja vain itseä varten. Itsehoivasta ajatellaan olevan hyötyä jokaisen hyvinvoinnille ja mielenterveydelle, artikkelissa kerrottiin. Minä kuitenkin mietin, voiko tällainen itsehoiva olla jossain määrin myös itsekeskeistä.

Itsensä rakastaminen

Ole itsesi paras ystävä, todettiin jossain. Itsemyötätunnon sanotaan olevan ystävällistä ja lämmintä suhtautumista itseen.

Ymmärrän tämän, mutta mistä kertoo se, että nykyisin puhutaan jopa itsensä rakastamisesta? Minusta se ei välttämättä ole pelkästään hyvästä.

Huomasin verkossa kirjoituksen, jossa todettiin: ”Itsensä rakastaminen on asia, jonka voi oppia.” Kirjoituksessa neuvottiin seuraavasti: ”Jos haluat tuntea itsesi täydeksi, sinun tarvitsee rakastaa itseäsi. Se mahdollistaa sen, että olet paras versio itsestäsi.” Tuntuu minusta vieraalta ajatukselta.

Eikö enää käytetä tällaisessa yhteydessä sanaa itserakas? Sellainen ihminen on ikään kuin täynnä itseään.

Huomasin jopa seuraavanlaisia kirjoituksia: Kuinka tukea itsesi rakastamista, itsensä rakastamisen 12 osa-aluetta ja 5 yksinkertaista harjoitusta itsensä rakastamiseen.

Täytyy sanoa, että itsensä rakastaminen vaikuttaa vähintäänkin vaikealta. Tällaisen rakkauden vaaliminen on myös helposti vahingollista ihmisen sosiaalisille suhteille. Kun haluaa olla onnellinen, on omaan napaan tuijottamisen sijaan tärkeämpää katsoa ympärilleen.

Tervettä itsekkyyttä

Persoonallisuustutkija totesi Ylen artikkelissa, että länsimainen yhteiskunta on sairastunut liialliseen yksilökeskeisyyteen. Se ei ole enää itsenäisyyttä, vaan raja on ylitetty. ”Optimaalinen yksilöllisyys, jota on lähdetty tavoittelemaan, on ohitettu ja on siirrytty itsekkyyden asteelle.”

Nyt ei riittänyt pullaa muille.

On toki totta, että vaikka itsekkyyttä pidetään rumana ominaisuutena, terve itsekkyys kuitenkin suojaa meitä. Työterveyspsykologi kertoi Kotilieden artikkelissa, että terveen itsekkyyden perusta on itsetuntemus eli se, että tiedostaa ja tunnistaa omat tarpeensa, toiveensa ja rajansa.

Asiantuntijan mukaan haitallisesti itsekästä taas kiinnostaa vain oma agenda. Tässä voi olla kyse siitä, ettei osaa arvostaa muita ja muiden tarpeita.

Liiallinen itsekkyys kaventaa, koska itsekäs ihminen ajattelee, että maailma pyörii hänen itsensä ympärillä, todettiin Annan artikkelissa. Jokainen ihminen kuitenkin tarvitsee itsekkyyttä. Itsekkyydestä kirjan kirjoittanut kirjailija totesi artikkelissa, että ilman tervettä itsekkyyttä ihminen ajelehtii muiden hallittavana, eikä kykene tekemään omia, itselle sopivia valintoja.

Itse olen ymmärtänyt, että kolmekymppisenä kokemani työuupumuksen takana saattoi olla terveen itsekkyyden puutetta. Se näkyi vaikeutena pitää kiinni omista rajoista. Vaatimukset työpaikalla olivat ylimitoitettuja, vastuualueet liian isoja ja työmäärä kohtuuton. Unohdin oman itseni.

Miten itsehoiva toimii?

Minä katson, että itsestään on pidettävä huolta, ja on oltava hyvä itselleen. Myös itsekunnioitus on tärkeää. Voi olla, että ihmisen tulee myös turhaan oltua itselleen liian ankara, ja vaatia itseltään liikaa.

Itsehoivasta ajattelen, että se voi toimia, mutta mietin, onkohan se mahdollista vain yksin asuvalle ihmiselle. Sellaiselle, jolla on aikaa yksin itselleen, ja joka voi tehdä mukavia asioita vain itseään varten. Voi esimerkiksi laittaa aterian vain itselleen – eli ”hänelle” kuten artikkelissa todettiin.

Itselleni poikamiehenä itsehoivan noudattaminen olisi mahdollista, ainakin sen osalta, että voi tehdä miellyttäviä asioita yksin. Kun mietin, usein tulee esimerkiksi herkuteltua tai lähdettyä jonnekin vain viettämään aikaa yksin. Suhtautumistavassa omaan itseen olisi kuitenkin välillä itsehoivasta apua.

Artikkelin mukaan myös yhteydenpito ystäviin on tärkeä itsehoivan tapa. Tästä olen samaa mieltä. Itse onnistuin jo välillä pilaamaan monta hyvää ystävyyttä, koska olin hankala kaveri. Suhteet ovat palautuneet, mutta ystävät asuvat kaukana. Voisin kuitenkin pitää enemmän yhteyttä. Artikkelissa todettiin: ”Ihmiselle on tärkeää kokea, että muut kuuntelevat ja pyrkivät ymmärtämään.”