Kategoria: Essee

Monin tavoin ilmenevää itsekkyyttä

Itsekkyys ei ole mukava piirre ihmisessä. Minun on myönnettävä, että olen ollut itsekäs. Liian monesti olen keskittynyt vain omiin tarpeisiin ja etuihin.

Keitinkö huomaamatta vain itselleni?

Itsekkyys on ilmennyt monin eri tavoin. Esimerkiksi parisuhteissa, joita on riittänyt, olen halunnut vain itsekkäästi styylata, hengailla. En ole miettinyt olisiko toisella myös muita toiveita ja odotuksia suhteessa. Myöhemmin olen huomannut, että olen tuhlannut toisen tunteita ja aikaa.

Minulle oli nuorena aikuisena tärkeää läheisyys. Myös yhteiset kokemukset, kuten yhdessä juhliminen kaupungin yössä oli, no – hauskaa. En ymmärtänyt, että toinen olisi voinut toivoa myös toisenlaista yhdessä olemista.

Ennen oli tärkeää, että minua kohtaan oli lämpimiä tunteita. Tarvitsin sitä, että minua ihailtiin ja arvostettiin. Vähintäänkin erikoista, myönnän.

Olin tuntemattomissakin porukoissa paljon äänessä, ja saatoin myös kehuskella itseäni. Hain myös hyväksyntää. Tätä selittää myös yksinäisyys. Se oli musertava tunne, joka hallitsi minua nuorena aikuisena ihmisvirran keskellä suurkaupungissa.

Muiden tarpeet töissä

Sen sijaan en näe, että olisin työyhteisössä ollut itsekeskeinen. Johtajana halusin palvella. Halusin saada johdettavani loistamaan. Pyrin ottamaan kaikki tarpeet huomioon. Edistin monen työntekijän asiaa ja myös asemaa.

Menestyin aiemmin työelämässä. En varsinaisesti pyrkinyt luomaan nousujohteista uraa, mutta minulle osoitettiin aina uusia vastuualueita ja johtotehtäviä. Näin ympärilläni myös itsekästä toimintaa. Tunsin alalta ihmisiä, jotka pyrkivät edistämään uraansa muiden kustannuksella.

Mikään ei riittänyt

Mutta – ei siinä kaikki. Työelämän jäätyä uupumuksen vuoksi, ei elämässä ollut muuta sisältöä. Minulle jäi töiden jälkeen vain keskikalja. Ja vähitellen itsekkyyteni sai aivan uusia muotoja.

Hylkäsin tärkeän ihmisen, joka oli ajatellut, että suhteemme kestää pienet töyssyt, kuten minun masennukseni. Kännäily otti kuitenkin elämässäni vallan.

Kaikki alkoi pyöriä minun ympärillä. Läheisten suhtautuminen minuun vaihteli huolen, surun ja vihan välillä. Olin itsekäs, itsesäälissä rypevä alkoholisti, joka kaipasi muiden huomiota, sääliä ja – rahaa. Mikään ei riittänyt minulle. Ihmiset ympärilläni olivat kovilla. He joutuivat usein luopumaan omista tarpeistaan.

Parisuhteet räiskyivät ja rikkoivat

Olin kiittämätön ja kenkku kaveri. Minussa oli kestämistä. Herätin kavereissa huolta. Olin itsesäälissä rypevä ja rasittava ihminen. Olin vaativa monissa ihmissuhteissa. Käytännössä tämä näkyi myös jatkuvana vippaamisena.

Itsetuntoni oli heikko. Kun ajauduin parisuhteesta toiseen, päättyivät ne lyhyeen tästä syystä. Olin suhteissa ripustautuva. Hylkääminen teki kipeää.

Työ- ja rakkauselämän pettymysten myötä en enää arvostanut vaan inhosin itseäni. Alkoholin jäätyä minusta tuli vähitellen hiljainen, totinen ja vetäytyvä.

Maailma on itsekäs

Ihmisten itsekeskeisyys on tavallista maailmassa. Tavoitellaan kasvua ja voittoa. Ajetaan omaa etua – tarvittaessa myös toisten kustannuksella.

Rafael Donner kirjoittaa kirjassaan Ihminen on herkkä eläin (Teos & Förlaget, 2018), että ihmiset haaveilevat oikeastaan menestyksestä, ja menestys voi tarkoittaa mitä tahansa, mutta mikä on parempi menestyksen mitta kuin raha? Muita objektiivisia mittaustapoja ei ole.

Nyt ei riittänyt pullaa kuin minulle.

Mitä minuun tulee, en ole itse ollut rahan perässä. Annoin kaiken liikenevän aikani työlle. Palkka ei ollut samassa suhteessa vaatimusten ja vastuun kanssa. Tulin kuitenkin erinomaisesti toimeen. Minulle tarjottiin nuorena aikuisena uusia työpaikkoja, joissa korvaus työstä olisi ollut parempi. Mutta nautin silloisesta työstäni. Työ oli haastavaa, mutta myös palkitsevaa muulla tavalla.

Puhutaan minä-sukupolvista ja rakkaudesta omaan minään

Lainaus Rafael Donnerin kirjasta: ”Max Weber, yksi sosiologian isähahmoista, kirjoitti kirjassaan Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki, että ennen vanhaan oli vaikea saada ihmiset tekemään tarpeeksi töitä pelloilla, koska kutakuinkin kaikki pitivät aikaansa suuremmassa arvossa kuin rahaa. Huvittava ajatus, joka nykypäivänä kuulostaa mahdottomalta.”

Terve itsekkyys on tärkeää

Terve itsekkyys perustuu itsetuntemukseen. Se tarkoittaa omien tarpeiden ja rajojen tunnistamista. Terveesti itsekäs ihminen pitää kiinni omista tarpeistaan myös silloin kun muiden toiveet ovat ristiriidassa omien toiveiden kanssa.

Epäterve itsekkyys ilmenee silloin silloin, kun itsekkyydestä koituu haittaa muille tai ympäristölle. Pelkkään omaan napaan tuijottaminen kaventaa elämää. Itsekäs ihminen ei välttämättä huomaa omaa itsekkyyttään.

On hyvä ymmärtää itseämme ja muita

Mitä minuun tulee, minulle ei koskaan ainakaan huomautettu, jos toimin joissakin asioissa tai tilanteissa itsekkäästi. Kun katson asiaa taaksepäin, huomaan kuitenkin menneiden aikojen itsekeskeisyyteni.

Kosteina vuosina vain omat tarpeet merkitsivät. Takavuosien itsekkyys on jättänyt pienen morkkiksen. Olen viisastunut monessa asiassa.

Yhteenvetona voi todeta, että terve itsekkyys on tärkeää, mutta liiallinen itsekkyys voi olla haitallista. On hyvä tunnistaa omat tarpeensa, mutta pyrkiä olemaan tasapainoisesti muiden kanssa. On hyvä ymmärtää itseämme ja muita.

Kiitollisuus maustaa elämän herkullisemmaksi

Kiitollisuuden vaikutuksia on tutkittu ja on todettu, että siitä on paljon hyötyä. Kiitollisuus parantaa elämänlaatua ja se on jopa hyväksi terveydelle. Kiitollisuuden aiheet arjessa voivat olla pieniä. Niitä voi huomata pysähtymällä.

Pienet arjen kiitollisuushetket.

”Kiitollisuus maustaa elämän herkullisemmaksi. Kun kiitollisuuden aiheita etsii säännöllisesti, elämänlaatu paranee.” Näin on sanonut hyvinvointiin erikoistunut kirjailija ja kouluttaja Marika Borg eräässä artikkelissa.

Kiitollisuus on tutkitusti terveellistä. Kiitolliset ihmiset pysyvät terveempinä.

Minä näen, että aina ei voi vaikuttaa kiitollisuuden tunteeseen. On vaiheita, jolloin ihminen voi yksinkertaista tuntea, ettei kiitollisuuden aiheita juuri ole.

Mutta jos kiitollisuuden tunteet ovat hukassa, voi niitä herätellä tietoisesti opettelemalla, todettiin artikkelissa. On olemassa jopa erilaisia kiitollisuusharjoituksia ja -käytäntöjä. Minusta ei kuitenkaan olisi esimerkiksi pitämään päivittäistä kiitollisuuspäiväkirjaa.

Kiitollisuuden aiheita kannattaa etsiä arjesta. Aiheiden ei tarvitse olla suuria.

Minä katson niin, että ei tarvitse kuin pysähtyä miettimään, mistä asioista on kiitollinen elämässään juuri nyt. Mitä lähempänä arkea kiitollisuuden aiheet ovat, sitä helpommin niiden huomaamisesta tulee tapa.

Etsi hyvä kulma hankalastakin asiasta

Kiitollisuus on ihmisen perustunteita, myönteinen tunne, joka on suuri voimavara, todettiin eräässä artikkelissa. Kun pysähtyy miettimään, mistä asioista on kiitollinen elämässä juuri nyt, ei vello menneissä tai anna fokuksen lipsua aina vain tulevaan, artikkelissa opastettiin.

Ikävät asiat muistaa helpommin

Minulla on monia kiitollisuuden aiheita. Olen selviytynyt työuupumuksesta, pahasta masennuksesta, alkoholin liikakäytöstä ja vaikeasta sairaudesta.

Ihmisellä on kuitenkin luontainen tapa muistaa helpommin negatiiviset kuin positiiviset asiat. Itse voisin tuntea joistakin menneistä asioista pientä katkeruuttakin. Yhdessä vaiheessa työelämässä laitettiin niin koville, että se vei terveyden pitkäksi aikaa. Koko elämän suunta muuttui loppuun palamisen myötä. Myös jotkin ikävät asiat ihmissuhteissa ovat jääneet vaivaamaan.

Anteeksi antaminen on vapauttanut katkeruuden taakasta. En anna menneiden ikävien asioiden vaikuttaa. Yritän keskittyä tähän hetkeen ja hyviin asioihin.

Arvostan niitä asioita, ihmisiä ja kokemuksia, joita olen saanut tavata ja kokea.

Tällä hetkellä omia kiitollisuuden aiheita ovat kesän lomamatkan odottaminen, kohtuullisella tasolla pysyneet diabeteksen sokeriarvot ja uudet kesävaatteet.

Kesäpäivien riemua. Kuvassa Esplanadin puisto.

Seuraan paljon uutisia, ja olen kiitollinen myös kaikille yhteisistä hyvistä asioista, jotka tuntuvat tässä ajassa olevan harvassa. Yksi sellainen hyvä uutinen on se, että maamme taloudellinen taantuma on ohi. Orastavalla talouskasvulla on toivottavasti myönteisiä vaikutuksia työllisyyteen ja ihmisten hyvinvointiin.

Pitäisikö sittenkin kokeilla treffisovelluksia?

Erilaisten treffisovellusten on sanottu aiheuttavan deittiuupumusta. Luin artikkelin, jossa eräs nainen sanoi, että hänellä voi olla kolmet treffit päivässä.

Onkohan deitti-ilmoituksen laatiminen vaikeaa?

Minä olen takavuosina ollut muutaman kerran nettitreffeillä. Netin treffisivustoilla kirjoiteltiin toisen kanssa pitkään kaikesta mahdollisesta. Vasta sen jälkeen mahdollisesti sovittiin tapaamisesta.

Eräässä artikkelissa kerrottiin, että nykyiset sovellukset voivat aiheuttaa pettymyksiä. Harva kuulemma kertoo rehellisesti mitä hakee. Osa käyttäjistä kokee, että ihmiset eivät käyttäydy reilusti.

Ennen treffi-ilmoituksissa ei ollut kuvia. On sanottava, että silloin oltiin tositarkoituksella liikkeellä. Kirjoituksissa kerrottiin rehellisesti, mitä toivoo.

Kyse on monista tekijöistä

Oli mielenkiintoista lukea naistenlehden kyselystä, jossa kävi ilmi, että moni ärsyyntyy, jos heidän ystävänsä on nirso deittailija. Valtaosa kyselyyn vastanneista koki, että heidän ystävänsä tulisi laskea rimaa, jos tämä ei ole seurustellut aikoihin tai on todella tarkka siitä kenen kanssa jakaa elämänsä.

On totta, että sopivan kumppanin löytäminen voi vaatia aktiivista etsintää. Toinen huomionarvoinen seikka kuitenkin on se, että kyse on monista tekijöistä, kuten persoonallisuudesta, arvoista, kiinnostuksen kohteista ja elämäntilanteesta.

Väestöliiton asiantuntija puolestaan halusi eräässä artikkelissa kumota myytin, jonka mukaan rakkauden löytää, kun sitä vähiten odottaa. Hän kannusti ihmisiä toimimaan ja etsimään aktiivisesti kumppania.

On tietysti myös tärkeää muistaa, että jokaisella on oma polkunsa. Sinkkuus tai seurustelu eivät saisi vaikuttaa siihen miten ihmiseen suhtaudutaan.

Aito kokemus syntyy kohtaamisesta

Henkilökohtaisesti puhuen, en usko että yltäisin deittisovelluksissa esitettyjen vaatimusten tasolle. Jos se mitä olen kuullut pitää paikkansa. Kriteerit ovat kuulemma hyvin ulkoisia. Tuntuu, etten varmastikaan täyttäisi odotuksia.

Mutta deittisovellukset ovat tätä päivää ja ne ovat varmasti erinomainen tapa tutustua uusiin ihmisiin. Ja on tietysti hyvä sopia treffejä, sillä kuten parisuhdeasiantuntija eräässä artikkelissa totesi; usein aito kokemus syntyy vasta, kun ihmiset kohtaavat kasvotusten.

Voi hakea tehokkaasti eikä tarvitse tuhlata aikaa?

Itse voisin sovellusten avulla ehkä tutustua uusiin ihmisiin. Asun kaupungissa, jossa en oikeastaan tunne ketään. Jos kertoisi rehellisesti, että etsii vain uusia tuttavuuksia. En tiedä miten sellaiseen ilmoitukseen suhtauduttaisiin. Olisihan se mukavaa mennä kahville jonkun kanssa ja rupatella.

Sanotaan, että sovellusten avulla voi etsiä ihmisiä, jotka jakavat esimerkiksi saman elämäntyylin. Tämä varmasti tekee keskustelusta helpompaa. Jos molemmat ovat rehellisiä, antaa se yhteisen pohjan suhteen rakentamiselle.

Mutta, tuntuu vieraalta kuinka deittisovellusten yhteydessä puhutaan ajan säästöstä. On todettu, että sovellusten avulla voi hakea potentiaaliset kumppanit nopeasti ja tehokkaasti. Sovellusten ansiosta ei myöskään joudu kuulemma tuhlaamaan aikaa baareissa tai muissa sosiaalisissa tilanteissa.

Ei kai ihmisiin tutustumisen pidä olla vain nopeaa ja tehokasta. Ja eihän sosiaaliset tilanteet ole ajan tuhlaamista. Tämä tietysti kertoo tästä ajasta.

Tekoälystä, työstä ja joutilaisuudesta

”Pian tekoäly ja robotit vievät meidän työmme. Se on tietysti erinomainen asia, koska silloin meille jää aikaa tehdä sitä mitä haluamme eli laiskotella.”

Laskukone 1930-luvulta. On aikanaan ollut kovassa käytössä metsätyömaalla.

Näin kirjoittaa Pontus Purokuru kirjassaan Täysin automatisoitu avaruushomoluksuskommunismi (Kosmos, 2018). Toiset saattavat olla tästä samaa mieltä, mutta omasta kokemuksestani voin sanoa, että joutilaisuus ja vain oleminen ei tarkoita parempaa elämänlaatua.

Ensimmäiseksi, työ on tärkeä kiinnekohta elämään. Se tuo mielekkyyttä ja merkitystä. ”Ei ole mitään iloa siitä ettei tee mitään, jos ei ole mitään tekemistä. Näin totesi englantilainen kirjailija Jerome K. Jerome. Myös tekemisen puute on stressaavaa.

Lisäksi työ on asiantuntijoiden mukaan tärkeä voimavara ja terveyttä tukeva asia. Työelämä tukee mielen hyvinvointia. Työelämä vastaa kolmeen psykologiseen perustarpeeseen: autonomian, kyvykkyyden ja yhteisöllisyyden tarpeeseen.

Laiskottelusta nauttiminen on tabu

Purokuru kysyy: ”Miksei koulussa, mediassa, puolueohjelmissa tai terveyskeskuksissa korosteta joutilaisuutta? Nuoret on saatava aikaisemmin työelämään, vaaditaan, vanhat on pidettävä pitempään töissä.”

”Laiskottelu on liberaalin yhteiskunnan vahvimpia tabuja, jonka nauttiminen on kiellettyä kulttuurisista tai uskonnollisista syistä”, Purokuru toteaa.

On sanottu, että ihmisten yleisin toive on päästä eroon palkkatöistä. Toisaalta kyselyjen mukaan enemmistö kyllä jatkaisi töitään, vaikka voittaisi lotossa.

On toki totta, että uusi aika voi tarjota mahdollisuuden valita ja tehdä jotain muuta kuin työtä. Mutta täydellinen vapautuminen voi johtaa siihen, että elämä alkaa heitellä. Mistä löytää silloin elämään uutta sisältöä? Toivottavasti tyhjyyttä ei aleta täyttää esimerkiksi ylenmääräisellä huvittelulla. Päihde- ja muut riippuvuudet uhkaavat. Voi tulla uudenlaisia ongelmia. Miten korjaamme niitä ja vastaamme uusiin haasteisiin? Nautinnon ja halujen tyydyttämisen sijaan olisi tärkeää, että ihminen voi toteuttaa itseään, kuten erilaisissa elämänsä projekteissa. Itselleni on ollut aina tärkeää tuntea olevani hyödyksi.

Tuhlataan. Lorvitaan, vedetään lonkkaa, nukutaan, vetelehditään…

On sanottava, että tekoälyn ja robottien ei pitäisi antaa tehdä enää yhtään enempää ihmisen työstä kuin nyt jo tällä hetkellä. Purokurun maalaama tulevaisuus edellyttäisi melkoisia taloudellisia ja yhteiskunnallisia muutoksia.

Purokurun mukaan kokonaisuus kiertyy etsimään mielekästä tapaa olla olemassa ja katsoa tulevaisuuteen. Purokuru kirjoittaa: ”Ehkä kieltäytyminen onnistuu. Mitä sitten? Laiskotellaan, tietysti. Tuhlataan. Lorvitaan, vedetään lonkkaa, nukutaan, vetelehditään, luetaan, hengitetään, haukotellaan, syödään ja juodaan. Joutilaisuus on aluskasvillisuutta, josta syntyy kaikki oikeasti tärkeä.”

Tekoäly aiheuttaa epävarmuutta

Minä väitän, että joutilaisuudesta ja vain olemisesta voi nauttia aika ajoin, mutta ei pidempään. Se ei tee ihmiselle hyvää. Mieli tylsistyy ja ruumis rappeutuu.

Purokurun kirja on julkaistu vuonna 2018. Nyt jo nähdään, että tekoälyyn liittyy myös uhkia. Sitä voidaan käyttää vääriin tarkoituksiin. Tekoäly myös vie työtä monilta aloilta, ja ihmisille voi koitua kauniisti kuvaillun joutilaisuuden sijaan toimettomuutta. Tekoäly aiheuttaa epävarmuutta ja lisää eriarvoisuutta.

On sanottava, että vaikka tekoälystä on moneen, ja siitä on hyötyä eri osa-alueilla, se tuo aivan uudenlaisia haasteita. Tekoälyllä on myönteisiä vaikutuksia, mutta siitä aiemmin maalattu kuva ei enää ole niin ruusuinen.

Kuinka käytin vapauttani väärin

Olen joutunut huomaamaan kuinka vapaus tuo myös vastuun. Muutin aikoinani pääkaupungista pieneen maalaiskuntaan ajatuksena olla vapaa kaikesta.

Moni huono asia on vienyt mennessään.

Työ oli uupumuksen myötä jäänyt. Koska olin kovaa vauhtia syöksynyt mielialahäiriöön ja vähitellen luisumassa myös alkoholismiin, vanhempani kiristivät otettaan, ja alkoivat käyttää valtaa elämässäni. Olin myös psykiatrisen hoidon piirissä.

Kaipasin vapautta valita oma elämäntapani. Halusin tehdä omia valintoja ja elää ilman rajoituksia. Uusi kotikunta tarjosi upeat puitteet elämästä nauttimiseen.

Vastuu omasta toiminnasta kuitenkin puuttui.

Pian oli itseaiheutettujen rahaongelmien vuoksi edunvalvonnan holhouksessa. Olin kännäilyn vuoksi velkaantunut, eikä raha-asiat pysyneet enää omissa käsissäni. Olin myös mielisairaalakierteessä. Tilanteeni vaati viikoittaisia käyntejä mielenterveystoimistossa. Tämä kaikki nakersi vapauttani.

Muut käyttivät valtaa elämässäni

Jouduin tulemaan toimeen vain edunvalvonnan antamalla pienellä viikoittaisella käyttörahalla. Jouduin pyytämään kympin silloin tällöin isältäni, kun viikkorahani loppui kesken. Koska olin taloudellisesti riippuvainen isästäni, oli hänellä valtaa muutenkin asioihini.

Eräässä kolumnissa todettiin, että vain taloudellisesti itsenäinen ihminen voi olla todella itsenäinen. Jos haluat olla vapaa toisten määräysvallasta, sinulla on oltava omaa rahaa, kolumnissa kirjoitettiin.

Kun olin asunut maalla muutamia vuosia tunsin, että olin tarpeeksi ”kuntoutunut” työuupumuksesta, ja päätin muuttaa jatkamaan ”toipumistani” uuteen kaupunkiin. Kostea elämäntapa kuitenkin jatkui.

Kun sairastumisen myötä lopulta raitistuin, vapauduin edunvalvonnasta, psykiatrinen avohoito muuttui joustavammaksi, ja vanhempani höllensivät hieman otettaan. Tunsin taas itseni vapaaksi. Olin oman elämäni herra.

Mutta olen erinomainen hakeutumaan uusiin ongelmiin, jotka vievät saavutetun vapauden. Minä nautin vapaudesta niin, että hukkasin kaikki rahani.

Kännäilyn jälkeen tuli jostain syystä tilalle pelaaminen. Se vei mukanaan vähitellen, ja lopulta entistä suurempiin taloudellisiin ja henkisiin ongelmiin. Velkaannuin rahapeleissä pahasti. Psyykkinen vointini romahti ja olin taas sairaalakierteessä.

Nyt olen velkavankeudessa. Maksan pelaamiseen ottamiani lainoja. Minua ovat kahlinneet monet addiktiot, kuten alkoholi, rahapelit ja satunnaiset suhteet.

Annan toisten mä talletella suuret setelit. Ne multa pitkät vain saa. Elän, pelaan, kuljen ja laulu soi.

Vapaus ja vastuu kulkevat käsikädessä. Minä en ottanut vastuuta omasta toiminnasta enkä kantanut seurauksia omista teoistani. Tästä kärsivät läheiset ihmiset, joita kohtaan olen ollut välinpitämätön ja toiminut itsekkäästi.

Unohdin vastuun myös omasta itsestäni. Terveys meni. Päivittäisen kännäilyn katkaisi lopulta alkoholiperäinen vaikea sairaus. Vasta se pakotti raittiiksi. Nyt monet vaivat ja niiden hoito heikentävät toimintakykyä ja elämänlaatua.

En ole useinkaan ymmärtänyt, miten päätökseni ovat vaikuttaneet muihin. Olen tehnyt virheitä, mutta en ole aina ottanut vastuuta niistä. En ole pyrkinyt korjaamaan tilannetta.

Yhteenvetona voisin todeta, että kun ihminen elää vastuullisesti hän voi olla vapaa.