Kategoria: Essee

Oma virhe historian valossa

On mainittu ainakin kolme syytä perehtyä historiaan. Se voi opettaa myötätuntoa inhimillistä haavoittuvuutta kohtaan, se kun on johtanut vahvojakin ihmisiä sattuman armoille. Minäkin pidin itseäni vahvana, mutta tein työssäni ison virheen, ja ajattelin, että olen jättänyt jälkeni historiaan.

Sorruin sattumalta helppoon virheeseen.

Työskentelin myynnistä vastaavana johtajana, ja tein ison virheen, joka johti tarkkoihin selvityksiin. Menin myöntämään uudelle asiakkaalle liian isot alennukset. Se oli onneton sattuma kovassa tilanteessa. Otin liian ison riskin.

Erään asiantuntijan mukaan on paradoksaalista, että usein ihminen tekee virheitä juuri silloin, kun hän haluaisi panna parastaan. Se johtuu suorituspaineista.

Moka tuntui ylitsepääsemättömältä, eikä minulla ollut enää voimavarjoja kohdata sitä. Pitkään jatkunut henkinen paine oli vienyt voimia. En pystynyt selvittämään aiheuttamaani vahinkoa. Minä luovutin. Virheellä oli seurauksensa, mikä johti henkilökohtaiseen romahtamiseen.

Myötätuntoa en virheen paljastuttua itselleni osoittanut. Vajosin itsesyytöksiin ja itseinhoon. Uuvuin ja masennuin vaikeasti. Minulla oli harhaluuloja. Suuruuskuvitelmissani ajattelin, että olen jättänyt virheeni vuoksi jälkeni mikrohistoriaan. Mikrohistoria kun tarkoittaa jonkin aikakauden tarkastelemista mikrotasolla, myös yksittäisistä henkilöistä käsin. Uskoin, että virheelläni merkittävällä paikalla suomalaisessa liike-elämässä olisi laajoja vaikutuksia. Kaikki oli kuitenkin vain omaa epäonnista henkilöhistoriaa.

Olen oivaltanut paljon

Arvioin yhä silloista, vuosien takaista, ajatteluani kriittisesti. Vaikka asia oli henkilökohtaisesti iso, ei virhe noussut julkisuuteen tai jäänyt historiaan. Minulla oli harhaluuloja. Luulin, että asiasta nousisi kohu. Mutta on ollut vaikeaa antaa anteeksi virheet, jotka johtivat epäonnistumisiin. Olen pyrkinyt siihen, etten antaisi menneiden ikävien asioiden enää vaikuttaa.

Olen oivaltanut paljon. Nyt ottaisin rauhallisemmin, ja paineista huolimatta harkitsisin asioita huolellisemmin. Toisaalta voisin jo lopettaa menneen kelailun ja keskittyä nykyhetkeen. Olen oppinut paljon historiasta, esimerkiksi yleisemmin liike-elämästä. Olen oppinut paljon myös omasta itsestäni.

Jos olisi ollut vielä tuolloin voimia, olisin vain keskittynyt virheestä oppimiseen. Enkä olisi antanut koko elämän lähteä luisuun. Olin kuitenkin ollut työuupumuksen partaalla pitkään. Odotukset ja vaatimukset olivat pitkään olleet kovia. Vajosin erittäin vaikeaan masennukseen, jota yritin korjata sairauslomalla alkoholin liikakäytöllä. Vähitellen työelämä jäi pitkäksi aikaa.

Vaikutuksia nykyhetkeen

Filosofi ja historioitsija Juha Sihvola mainitsi kolme syytä perehtyä historiaan. Historiassa on ajateltu toisin kuin nykyisin, joten menneisyyden tutkiminen opettaa arvioimaan ajatteluamme kriittisesti. Lisäksi historiasta voi oppia erilaisuuden suvaitsemista ja kunnioitusta. Ja kolmanneksi historia voi siis opettaa myötätuntoa inhimillistä haavoittuvuutta kohtaan.

Jälkeenpäin on todettu, että olin aikoinani kauppoja tehdessäni sairastunut maniaan. Olin siis pitänyt itseäni oikeasti erityisen vahvana henkilönä ja minulla oli ollut suuruuskuvitelmia. Olin ratkonut työpaikan ongelmia kuin nero tai yksinvaltias. Olin tuntenut, että minulla on erityisiä kykyjä.

Omat vaikeudet eivät vahvistaneet. Ne rikkoivat rajusti. Huonoilla hetkillä on ollut myös vaikutuksia nykyhetkeen. Aikaa on kulunut, mutta muisto mokasta on yhä mielessä. Minua harmittaa, että ura jäi kesken ja mieleinen työ päättyi. Minua ei olisi siirretty tehtävästä sivuun, koska virhettä ei pidetty niin isona.

Olen ollut rehellinen ja yrittänyt hyväksyä virheet osana elämää. Olen pohtinut miksi moka tapahtui. Työpaikalla oli asioita, jotka altistivat väärille päätöksille. Nyt en sortuisi sattumalta helppoon virheeseen. Välttäisin vastaavan mokan.

Kokemuksesta voin todeta, että jos sattuu moka, kannattaa siis välttää turhia itsesyytöksiä. William Magee totesi, että ihminen joka ei tee virheitä ei tavallisesti tee muutakaan.

Pois Tinderistä ja vaikka runotapahtumaan?

Tämä rakkaus on vanha sauna, pihakaivo ja hiekkatie. Rasvatyynessä meressä kelluva tarjotin täynnä monenlaista konjakkia, suuri kulho suklaavaahtoa. Täysinäinen tukkirekka matkalla etelään. 60-luvun vaaleansinisen pullukkamersun natisevat nahkapenkit, radiossa Elvis, pelteihin raskaana ropiseva sade.

Mobiililaitteen selailusta runojen rustailuun?

Yllä oleva runo on Marjo Isopahkalan kokoelmasta Kumisaapasrakkaus (Sammakko, 2006).

Oli mielenkiintoista saada tietää deittisovelluksia koskevasta muutoksesta. Helsingin Sanomat haastatteli kolmea henkilöä, jotka olivat luopuneet Tinderistä ja löytäneet parempia tapoja tavata kiinnostavia ihmisiä. Eivätkä he ole ainoita, joita paluu vanhan ajan treffikulttuuriin kiehtoo, lehti kertoo.

Luin jo aiemmin joitakin artikkeleita, joissa asiantuntijat arvelivat, että yksi este sopivan kumppanin löytymiselle saattaa piillä juuri nettideittailussa. Deittisovelluksissa asetettavat kriteerit ovat hyvin ulkoisia ja pinnallisia. Odotukset voivat olla välillä melko epärealistisia, asiantuntijat totesivat.

Helsingin Sanomien haastattelemat henkilöt olivat kyllästyneet algoritmien ohjaamaan parileikkiin ja alkaneet etsiä seuraa muualta. ”Tinder on pelattu läpi.” Sellaisia lausahduksia kuulee lehden mukaan nykyään sieltä täältä.

Ihmisiin tutustuu paremmin

Mutta missä ihmisiin sitten voi nykypäivänä helposti tutustua, jos ei seuranhakusovelluksissa?

Yksi nainen tutustuu uusiin ihmisiin tanssiharrastuksen kautta. Hän oli aloittanut paritanssiharrastuksen.

Keski-ikäinen mies puolestaan totesi selanneensa sovellukset läpi. Kokemus opetti, ettei deittisovelluksissa ole hänelle järkeä. Nyt mies etsii parisuhdetta sinkkutapahtumista, joita hän myös järjestää itse pääkaupunkiseudulla.

Nuori nainen puolestaan oli aikoinaan liittynyt Tinderiin, sillä se vaikutti jännältä ja uudelta. Pian nainen huomasi, etteivät hänen ikäisensä vaikuta juuri etsivän deittisovelluksesta pidempiä juttuja saati vakavaa parisuhdetta. Nykyään nainen tapaa ihmisiä lavarunoustapahtumissa. Hän on huomannut, että siellä uusiin ihmisiin tutustuu aivan eri tavalla, koska ihmiset esittävät itse kirjoittamaansa sanataidetta.

Etenkin nuoret aikuiset tuntuvat entistä useammin kyllästyneen deittisovellusten maailmaan ja etsivät kumppaneitaan muualta.

Kaksi helsinkiläistä ei enää jaksanut nykyistä deittikulttuuria. Naiset järjestivät kotonaan seuranhakutapahtuman, joka oli menestys, kertoo HS. Kaksikko kokee, että deittisovellukset ovat vaikuttaneet siihen, etteivät ihmiset uskalla lähestyä toisiaan tosielämässä. Tapahtuma auttaa 20-30-vuotiaita tapaamaan muita sinkkuja. Ensimmäiseen tapahtumaan osallistui noin 30 henkilöä, seuraavaan odotetaan yli 80 ihmistä.

Perinteisempi tapa kohdata

Luin jo aiemmin eräästä artikkelista, että nykyiset deittisovellukset voivat aiheuttaa pettymyksiä. Harva kuulemma kertoo rehellisesti mitä hakee. Osa käyttäjistä kokee, että ihmiset eivät käyttäydy reilusti.

Myös seksuaalikasvattaja ja tietokirjailija Tiina Svensk kertoo Helsingin Sanomissa, että ihmiset fiilistelevät perinteisempää tapaa kohdata ihmisiä. Svensk uskoo, että deittisovellusten yleistyminen on vaikeuttanut toisten lähestymistä tosielämässä. Hän toivoo, että suomalaiset uskaltaisivat rohkeammin mennä toisiaan kohti. ”Vaikka uudesta tuttavuudesta ei tulisi romanttista kumppania, kohtaamiset voivat olla todella arvokkaita”, Svensk sanoo.

Rohkeus tutustua laskenut

Mitä minuun tulee, uskalsin nuorempana erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa aloittaa keskustelun vieraan ihmisen kanssa. Saatoin esimerkiksi olla Helsingin yössä yksin liikkeellä. Joskus pääsin baarirupattelun myötä treffeille, ja joskus tuli uusia tuttuja. Tapasin mielenkiintoisia ihmisiä ja pääsin porukoihin. Pidin treffejä parhaissa ravintoloissa. Treffit johtivat muutaman kerran lyhyeen suhteeseenkin. Mutta on myönnettävä, että minä taisin olla sen ajan deittailija, joka ei hakenut välttämättä mitään vakavampaa. Usein halusin vain hengailla.

Parhaat treffit oli silloin, kun asuin maaseudulla. Varasin koko linja-autoaseman baarin lauantai-iltana kahdelle. Pöydässämme oli valkoinen pöytäliina. Baarinpitäjä tarjoili meille pientä purtavaa ja juotavaa. Treffit meni hyvin. Tapasimme muutaman kerran, mutta suhdetta ei kuitenkaan syttynyt.

Nykyisin voisin mennä lukkoon jos joku tulisi esimerkiksi baarissa juttelemaan. Vaikuttaisin tylyltä, koska en välttämättä keksisi mitään sanottavaa.

Eihän sosiaaliset tapahtumat ole ajan tuhlaamista eikä ihmisiin tutustumisen pidä olla nopeaa ja tehokasta

Itselläni ei ole kokemusta deittisovelluksista ja treffeistäkin on vierähtänyt aikaa. Sinkkutapahtumat eivät minua kuitenkaan houkuttelisi. Paritanssista en jaksaisi niin innostua, koska se vaatisi opettelua. Lavarunoiltaan voisin mennä. Saisi seurata ainutlaatuisia esityksiä. Olisi tilaisuus jakaa ajatuksia ja tunteita. Jos olisi lisäksi niin sanottu kaikille avoin mikrofoni, voisi itsekin nousta lavalle, ja esittää omaa sanataidetta. Jos rohkeutta sellaiseen vain vielä riittäisi.

Yhteenvetona voisi todeta, että tuntuu vieraalta kuinka deittisovellusten yhteydessä puhutaan potentiaalisten kumppanien seulomisesta nopeasti ja tehokkaasti. Tai kuinka ei tarvitse tuhlata aikaa baareissa tai muissa sosiaalisissa tapahtumissa. Ei kai ihmisiin tutustumisen pidä olla vain nopeaa ja tehokasta. Ja eihän sosiaaliset tapahtumat ole ajan tuhlaamista.

Nopea tomaatti

Kirsikkatomaattirasiat oli lähikaupassa aseteltu jotenkin hankalasti hyllyyn. Rasiat olivat kiinni toisissaan. Yritin taiteilla yhden itselleni. Sain rasian, mutta samassa yksi rasia putosi kaupan lattialle. Rasia tietysti aukesi ja tomaatit vierivät vauhdilla pitkin lattiaa.

Vauhdikkaita tomaatteja.

Menin nolona kertomaan asiasta henkilökuntaan kuuluvalle naiselle, joka oli täyttämässä valmisateriahyllyjä. Näytin tomaattirasiaa ja sanoin, että yksi tällainen putosi lattialle ja hajosi. Nainen lähti heti avuksi. Yhdessä saimme kerättyä tomaatit yksi kerrallaan lattialta. Minä pahoittelin tapahtunutta syvästi ja kiittelin monta kertaa. Olin nolona, ja syytin ja moitin itseäni. Kuinka sitä voi olla niin tyhmä ja kömpelö. Moka jäi vaivaamaan pitkäksi aikaa.

Kunnianhimoinen kuluttajabrändi

Tomaatit vierivät lattialla niin vauhdilla, että minulle tuli tilanteesta mieleen ”nopea tomaatti”. Muistin, kuinka aikanaan Suomessakin toimi Speedy Tomato -niminen yhtiö. Se tarjosi erilaisia niin kutsuttuja mobiilisisältöjä.

Mutta nykyisin haku ”Speedy Tomato” tuottaa vain nopeasti valmistuvien tomaattipohjaisten ruokien valmistusohjeita. Nopeita ja helppoja tomaattiruokiahan ovat vaikkapa tomaattikeitto, tomaattikastike, tomaattipasta tai tomaatti-mozzarellasalaatti.

Speedy Tomato lanseerattiin useissa maissa kaksituhattaluvun alussa. Siitä oli tarkoitus luoda yleiseurooppalainen kuluttajabrändi. Kunnianhimo oli korkealla. Yhtiö uskoi, että uusissa 3G-verkoissa tulee olemaan ylikapasiteettia ja että Speedy Tomaton asiakaskontaktien arvo kasvaa voimakkaasti.

Puhuttiin langattomista lisäarvopalveluista

Kaksituhattaluvun alussa ei vielä ollut älykännyköitä. GSM-puhelimet olivat korvanneet NMT-matkapuhelimet vasta joitakin vuosia aiemmin. GSM toi mukanaan tekstiviestit, joista käytettiin lyhennettä SMS (short message service). Viestien pituus oli alun perin enintään 160 merkkiä.

Tietoa ja viihdettä kännykkään

Speedy Tomaton mobiiliportaali sisälsi monipuolista tarjontaa. Palveluun lanseerattiin muun muassa ralli- ja musiikkiaiheisia tekstiviestipelejä.

Sonera Zed puolestaan oli suomalainen palvelu, joka tarjosi matkapuhelimiin logoja, soittoääniä, kuvaviestejä, keskustelu- ja uutispalveluja tekstiviestien kautta. Kännykkään sai tilata esimerkiksi formulakisojen tulokset, jotka lähetettiin tilaajille heti ruutulipun heilahtamisen jälkeen. Muistan myös, että kun kännykästä lähetti esimerkiksi viestin ”kotimaa”, sai vastauksena kaksi tekstiviestiä, joissa kerrottiin tärkeimmät ja tuoreimmat kotimaan uutiset.

Tilattavien taustakuvien ja soittoäänten ympärille syntyi monta firmaa. Piipittävät soittoäänet saattoivat etäisesti kuulostaa lempibändin hitiltä. Puhelimen näytölle taas sai tilata mustavalkoisen ja rakeisen kuvan, joita oli tarjolla hyvin monenlaisia. Kuva saattoi olla esimerkiksi jääkiekkoseuran logo.

Zedin palveluja käytti kuudessa maassa runsaat kolme miljoonaa yksittäistä asiakasta. Palveluvalikoima sisälsi myös muun muassa pelejä, keskustelupalveluja, hakemistopalveluja, pörssikursseja, liikennetietoa, vitsejä, horoskooppeja, valuuttalaskimia ja ravintolaoppaita.

Kaikilla niin kutsutun uusmedia-alan toimijoilla ei välttämättä ollut kuin hieno konsepti, joiden perusteella riskisijoittajat lähtivät rahoittamaan uusien yritysten toimintaa. Aina ei tiedetty mitä asiakkaat halusivat, ja millaiset liiketoimintamallit toimisivat, joten firmat kokeilivat monenlaista.

Riot-E puolestaan oli suomalainen mobiiliviihteeseen erikoistunut yhtiö. Sillä oli nimekkäitä sijoittajayhtiöitä ja paljon riskirahoitusta. Sen tekstiviestipohjaiset kännykkäpelit eivät kuitenkaan tuottaneet riittävästi ja yhtiö ajautui konkurssiin. Vain pari vuotta toimineen yhtiön rahankäyttö oli ollut hulppeaa ja Unioninkadun pääkonttorilla pidettiin vauhdikkaita juhlia.

Kännykkäsisällöt maksoivat

Mobiiliportaalien tavoitteet reilut parikymmentä vuotta sitten olivat kunnianhimoisia. Brändit olivat lanseerausten aikaan hyvin arvokkaita.

Palvelut eivät kuitenkaan olleet tarpeeksi kannattavia. Erilaiset kännykkäpalvelut, kuten pelit sekä viihde- ja uutissisällöt, jotka perustuivat tekstiviesteihin, tuntuvat nyt erikoisilta. Nykyvalossa tuolloinen sisältöbisnes näyttää melkoisen kököltä. Mutta palveluntarjoajan kannalta olennaista oli se, että sisällöissä oli ansaintalogiikka – esimerkiksi uutisten tilaaminen maksoi joitakin kymmeniä pennejä, ja myöhemmin joitakin senttejä per tekstiviesti.

Mediakuluttajat tottuivat siihen, että sisältö netissä on ilmaista

Nykyisin kännykkäsovellukset ovat pääasiassa ilmaisia. Esimerkiksi uutisia voi lukea maksutta. Mediatalot pohtivat uusia ansaintamalleja, ja ovat tuoneet tarjolle nettiin myös maksullista sisältöä. Osa jutuista on maksumuurien takana ja niiden lukeminen edellyttää verkkolehden tilausta. Iltapäivälehdillä on nykyisin maksulliset Extra ja Plus -palvelunsa, jotka sisältävät päivittäisiä uutisia laajempia artikkeleita.

Toivon, että näille palveluille on kysyntää. Median on oltava vahva myös taloudellisesti, jotta se voi tuottaa laadukkaita ja monipuolisia sisältöjä.

Sitä voisi joistakin asioista olla katkerakin

Kun ihminen kohtaa vääryyttä, menetyksiä ja pettymyksiä ne voivat jäädä kalvamaan mieltä ja aiheuttaa katkeruutta. Mitä minuun tulee, tunnen, että minua on joskus loukattu ja petetty. Lisäksi olen kokenut epäonnistumisia. Katkeruus on myrkkyä, mutta sitä voi työstää ja pyrkiä lievittämään.

Onko joku syönyt minun mansikat?

Katkeruus voi vaikuttaa elämään monin tavoin. On hyvä tunnistaa, että tuntee katkeruutta. On mietittävä, miksi tuntee katkeruutta. Ymmärtäminen auttaa käsittelemään tunteita.

Työ- ja rakkauselämän kolhut

Aikoinaan työelämässä minut laitettiin niin koville, että se vei terveyden pitkäksi aikaa. Koko elämän suunta muuttui työuupumuksen myötä. Ajattelen, että uupumisessa oli syytä olosuhteissa. Vaatimukset olivat kohtuuttomia. Mutta en ole tapahtuneesta katkera. Olen myöntänyt, että minäkin tein virheitä, jotka johtivat epäonnistumiseen vaativassa tehtävässä. Olen vuosien myötä myös päässyt itsesyytöksistä. Olen kiitollinen, että olen saanut työskennellä monenlaisissa tehtävissä mieluisalla alalla.

Sanotaan: ”En ole katkera, mutta kuitenkin”

Voisin tuntea katkeruutta myös joidenkin ihmissuhteiden vuoksi. Ensimmäinen parisuhde oli kuin petosta. Minulle se oli ensirakkautta. Mutta minä olin vain kolmas pyörä. Ihastukseni oli jo sitoutunut toiseen, ulkomailla asuvaan mieheen. Se ei estänyt häntä viemästä poikuuttani. Tämä tapahtui kristillisen opiston asuntolassa. Nainen sanoi suhteemme alussa, että me tuntisimme toisemme aina. Lyhyt suhde kuitenkin päättyi hänen, voisi sanoa, käskystään. Itkin hänen perään, mutta hän oli tarkoituksella julma. Hän tiesi tunteistani, mutta kertoi minulle esimerkiksi seksisuhteestaan myös työkaverinsa kanssa. Vaikka asuimme samassa kaupungissa, en enää nähnyt häntä.

Nykyään hymähtelen sille kuinka minussa oli niin yltiöpäivästä nuoruudenkiihkoa ja kuinka rakkauden harhakuvat särkyivät. Ajelehdin nuorena aikuisena suhteesta toiseen. Ne olivat lyhyitä ja räiskyviä.

Vahingollista hoitoa

Myös oman terveyteni hoidossa on ollut tilanteita, jotka ovat muistuttaneet heitteillejättöä. Minulle ei vuosia sitten annettu asianmukaista, tilanteen vaatimaa hoitoa. Sairaus pääsi pahenemaan, ja se jäi pysyväksi haitaksi, joka vaikuttaa omaan elämänlaatuun ja hyvinvointiin. Mutta olen hyväksynyt asian.

Ajoittaisen mielialan laskun vuoksi minua heiteltiin aikanaan putkaan ja teljettiin sairaalan erityistarkkailuhuoneeseen. Kerran olin suljetussa huoneessa vuorokauden ilman, että kukaan kävi katsomassa kuinka voin. Oli kärsittävä janosta ja virtsattava lattiakaivoon. Olin sentään sairaalassa. Kun puolestaan olin sairaalassa hoidossa myrkytyksen vuoksi, käteni sidottiin sairaalasänkyyn. Minulle myös annettiin lamaannuttavia lääkkeitä. Erilaiset kokemani hoitotoimet ovat olleet vääriä ja kohtuuttomia. Hoitotilanteet ovat aiheuttaneet takapakkia masennuksesta kuntoutumisessa, jopa traumoja. Saan olla tyytyväinen, ettei vastaaville ”palveluille” ole enää ollut tarvetta.

Ystävä teki väärin

Tunnen myös, että kaveri on toiminut minua kohtaan väärin. Paras kaveri yritti illanvietossa flirttailla naisystäväni kanssa. Vaikka kaikkia tekoja ei voi hyväksyä, on anteeksiantaminen omassa mielessäni kuitenkin vapauttanut taakasta. Anteeksiantaminen tuntuu itsestä helpottavalta. Kaveruutemme katkesi pitkäksi aikaa. Näimme sattumalta kahdeksan vuoden jälkeen. Emme juuri puhuneet tapahtuneesta, mutta kaverini pahoitteli ja laittoi sen kännin piikkiin. Päästimme irti ja pystyimme jatkamaan ystävinä. Mutta en silti tunne ystävyyttämme enää aivan samanlaiseksi ja läheiseksi kuin se aikanaan oli.

Myös kateus aiheuttaa katkeruutta

”Katkeroitumiseen liittyy usein kokemus vaille jäämisestä ja vertailu muihin. Jos voi heti tuoreeltaan puhua tunteistaan jonkun kanssa ja saa tukea, pettymys laimenee ja ajan myötä haalistuu. Voi vaikka huomata, että muillekin on sattunut jotain vastaavaa. Mutta jos kokee olevansa asian kanssa aivan yksin, ikäviin tunteisiin saattaa jäädä kiinni.” Näin sanoi psykologi, kouluttaja ja tietokirjailija Heli Heiskanen ET-lehden artikkelissa.

Olen usein yksinäinen, ja myönnän silloin tällöin kadehtivani muita

Kateus aiheuttaa helposti katkeruutta. Eräässä artikkelissa todettiin, että syvä kateus voi muuttua katkeruudeksi, joka tuhoaa elämäniloa ja empaattisuutta. Toisen saavutusten jatkuva vertailu voi ruokkia alemmuudentunnetta. Minä myönnän kadehtivani muun muassa muiden rantalomia, uusia työpaikkoja ja illanviettoja kaveriporukoissa.

Kateus voi kuitenkin toimia parhaimmillaan kannustimena ja motivoida tavoittelemaan unelmia. On hyvä yrittää keskittää huomio siihen, mitä itsellä on. Myönnän, että itselläni se tuntuu välillä jostain syystä vaikealta.

Vanhoja epäonnistumisia

Eräässä artikkelissa todettiin, kuinka katkeruutta voi tulla niin statuksesta, rahasta kuin luottamuksen pettämisestäkin – tai jostain muusta menneisyyden seikasta. ”Katkeruuteen törmää kaikkialla: se ei ilmene vain ystävyys- ja perhesuhteissa vaan myös työpaikalla ja keskustelufoorumeissa.”

Artikkelissa kerrottiin, että katkeruutta ei tule vain pinnallisista asioista, vaan myös esimerkiksi ihmisen kohtaamista vääryyksistä. ”On turha jäädä märehtimään menneitä epäonnistumisia – ja vielä turhempaa on jäädä pohtimaan muiden menestystä. Kannattaa keskittää oma energia muiden vähättelyn sijaan omiin unelmiin.”

Itse olen hyvä keksimään tekosyitä. Sen lopettaminen olisi kuitenkin parasta mitä voi tehdä katkeruuden kumoamiseksi. Olisi muutettava sanat teoiksi.

Kannattaa keskittää energia omiin unelmiin.

Voi keskittyä hyviin asioihin

Katkeroitumiselta suojaa toiveikas ymmärrys siitä, ettei menneisyys vaikuta tulevaisuuteen. ”Vaikka minulle on tapahtunut ikäviä asioita, voin pyrkiä vaikuttamaan siihen, että jatkossa niin ei kävisi”, Heli Heiskanen sanoi artikkelissa.

Omassa mielessä voi siis tehdä anteeksiannon. Anteeksianto loukkaajalle, joka on vahingoittanut mieltä, helpottaa, koska se vapauttaa tilaa murehtimiselta.

Arvostan niitä asioita, joita olen saanut kokea.

Voin ymmärtää, että monella on syvälle juurtunutta katkeruutta asioista, joita ei ole ansainnut. Elämässä on epäoikeudenmukaisuutta ja epätasapuolisuutta.

Miten suhtautua katkeruuteen? Voiko valita, miten katkeruus vaikuttaa elämään? Uskon näin. Ihmisellä on luontainen tapa muistaa helpommin negatiiviset kuin positiiviset asiat. On parempi keskittyä hyviin asioihin.

Minulle on ollut vaikeaa, mutta samalla tärkeää, antaa anteeksi myös omat virheeni, jotka ovat johtaneet epäonnistumisiin. Pyrin siihen, etten anna menneiden ikävien asioiden vaikuttaa. Olen pyrkinyt hyväksymään monet asiat, ja päästämään irti.

Olen monesta asiasta enemmänkin kiitollinen. Monesta on selvitty, vaikka se on ottanut voimille ja myös itsetunnon päälle. Itsessänikin on ollut syytä.

Keskustelua vieraan ihmisen kanssa

Keskustelun aloittamista vieraan ihmisen kanssa on kuulemma turha pelätä, sillä tutkimusten mukaan se tekee hyvää sekä sinulle että hänelle. Näin ainakin jos on uskominen yhtä tutkimusta käsitellyttä artikkelia.

Vaihtaisitko muutaman sanan hississä?

Omalta osaltani voin sanoa, että ennen Helsingissä asuessani pysyin julkisissa tiloissa hiljaa. Oli kiusallista, jos joku ventovieras jossain tilanteessa tervehti kaikkia paikalla olevia. Moikkaamista jossakin pienessä tilassa seurasi monesti hiljaisuus, ja ihmisten katse hakeutui helposti omiin kengänkärkiin. Tällaisissa tilanteissa tuntui keskustelun paine. Olisi pitänyt vaihtaa muutama sana kaikkien kanssa.

Toisaalta kun mielialani oli koholla ja olin pienessä sievässä, saatoin mennä terassilla tuntemattomien pöytään, ja alkaa jutella kuin olisimme nähneet pitkästä aikaa. Herätin varmasti ihmetystä.

Mukavia kohtaamisia yöjunassa

Minulla oli sairauslomalla ollessani tapana matkustella paljon junalla ympäri Suomea. Halusin vaihtelua masennuksen keskellä, ja monesti hyppäsin Helsingissä yöjunaan jonnekin päin Suomea. Matka sujui leppoisasti ravintolavaunussa. Silloin saatoin alkaa rupatella jonkun vierustoverin kanssa. Erään kerran minulle täysin vieras ihminen alkoi kertoa yhdestä elämänsä käännekohdasta. Ja siinä toisen innoittamana minäkin kerroin jotain omasta elämästä, kuten päällä olevasta työuupumuksesta. Siis hyvin henkilökohtaista. Molemmat kerroimme myös mukavista muistoista elämän varrella.

Mutta kynnys tällaisiin satunnaisiin kohtaamisiin on usein luonnollisesti korkealla. ”Suomalaiset ovat hyviä jättämään muut ihmiset rauhaan, ja siksi me viihdymme julkisessa tilassa omissa oloissamme.” Näin kuvattiin artikkelissa. Lisäksi yksi peloista on tietysti se, että jos keskustelun aloittaja ei saa toisilta vastakaikua. Mutta keskustelunavaus voi olla vain pieni toteamus jostakin mikä liittyy aikaan ja paikkaan tai vaikkapa ajankohtaiseen aiheeseen.

”Monella on tapana istua tuppisuuna julkisilla paikoilla, vaikka mielessä pyörisikin joku mehevä puheenaihe. Se on harmi, sillä satunnaiset kohtaamiset tekevät ihmiselle hyvää”, artikkelissa tiedettiin kertoa.

Artikkelissa todettiin, että nykyisin ihmiset jopa pitävät siitä kun heidän kanssaan tehdään tuttavuutta julkisella paikalla. Toisaalta minun on sanottava, että voi sekin olla rasittavaa, jos jossain odotustilassa tai esimerkiksi linja-autossa vieressä istuva alkaa kovin selittämään omia asioitaan, kun haluaisi istua rauhassa.

Maalla huasteltiin kaikkien kanssa

Kun asuin pienessä maalaiskunnassa oli kirkonkylän kahvilassa hieman pakollistakin tervehtiä ja vaihtaa kuulumisia myös puolituttujen kanssa. Kylällä huasteltiin. Kylänmiehet kertoivat meheviä juttuja. He tarinoivat ja muistelivat. Kahvikupin äärellä istuttiin pitkään ja myös vitsailtiin ja naureskeltiin. Minä kärsin silloin tällöin masennuksesta, ja saatoin olla hiljainen ja vakava.

Tutkija on eri mieltä väitteestä, että suomalaiset ovat keskenään hiljaa möllöttäviä ihmisiä.

Ajat ovat muuttuneet siitä kun asuin Helsingissä. Nykyisin on todettu, että suomalaiset osaavat käydä kevyttä ja rentoa keskustelua myös tuntemattomien kanssa. Tutkimuksesta ilmeni, että on jopa mieluisaa, kun joku aloittaa rupattelun. ”Keskustelu vieraan ihmisen kanssa tekee hyvää sekä sinulle että hänelle”, tutkimuksesta kertoneessa jutussa todettiin.

Terassilla juttu luistaa

Älä siis turhaan pelkää aloittaa keskustelua vieraan ihmisen kanssa, artikkelissa rohkaistiin. Minä katson, että tämä tietysti riippuu tilanteesta ja paikasta sekä siitä tuntuuko se siinä hetkessä itsestä sopivalta, luontevalta ja mukavalta.

Kun olen istunut kesällä yksin terassilla alkoholittoman juoman kanssa, on pöytääni saattanut tulla vieraita ihmisiä kysymään onko tässä tilaa, kun kaikki muut tuolit ovat varattuja. Enimmäkseen pieni jutustelu ihmisten kanssa on silloin mukavaa. Toisaalta pienissä kaljoissa olleet miehet tulivat kerran pöytääni ja alkoivat kysellä minulta kaikenlaista. Vastailin lyhyesti kysymyksiin, hörppäsin juomani loppuun ja toivotin hyvää kesänjatkoa. Olisi eri asia jos olisin itsekin ollut pienessä kaljapöhnässä, silloin varmaan jutustelu olisi ollut helpompaa. En kuitenkaan suosittele kenellekään alkoholia keskustelun sujuvoittamiseksi. Kesäterassi on joka tapauksessa sellainen paikka, joka saa ihmiset hyvin tuttavallisiksi, mikä on todella hauskaa.

Päivitetty artikkeli radion uutistarjonnasta

Julkaisin lauantaina postauksen kaupallisten radioiden uutistarjonnasta. Tiedot ovat tarkentuneet niin, että kirjoitusta on päivitetty sunnuntaina.

Uuden version esseestä pääsee lukemaan tästä: Monen radiokanavan uutistarjonta on sekavaa