Kategoria: Essee

Miesten ulkonäköpaineet – rintalihakset äkkiä

Miehisyyttä määrittävät monet normit ja sanattomat säännöt. Monet miehet kärsivät kehonkuvansa epävarmuudesta. Itse olin nuorempana miehenä liian laiha. Olisi pitänyt olla lihaksikkaampi ja harteikkaampi.

Miesten ulkonäöstä puhutaan usein huumorin varjolla.

Ulkonäkökeskeisyys on lisääntynyt. Miehisyyttä määrittävät monet normit ja sanattomat säännöt. Näiden aiheuttamista paineista ei ole tapana puhua, paitsi terveyden tai huumorin verhoista. Näin kerrottiin Ylen jutussa.

Itse kärsin nuorena miehenä siitä, että olin liian laiha. Sanottiin, että minulla on poikamainen vartalo. Tunsin, että minun olisi pitänyt olla lihaksikkaampi ja harteikkaampi. Häpesin, että minulla oli ohuet käsivarret ja kapeat ranteet.

Minulla on edelleen vähän lihaksia. Liikakiloja on päässyt kertymään, ja hiustenlähtö alkoi ennen aikojaan. Tunnen ajoittain kehohäpeää.

Miesten ulkonäköpaineet ovat todellinen ongelma, mutta niistä vaietaan. Monet miehet kärsivät kehonkuvansa epävarmuudesta, todettiin Ylen artikkelissa; Liian vähän lihaksia, kaljuuntuminen edessä ennen aikojaan, pituutta saisi olla enemmän ja liikakilojakin on päässyt kertymään.

Ulkonäön kommentointi tavallista

Kehohäpeä voi ilmetä erilaisina ajatuksina, tunteina ja käyttäytymisenä. Se voi vaikuttaa itsetuntoon ja elämänlaatuun.

Miehille ahdistusta aiheuttavat myös toisten miesten ilkeät kommentit ulkonäöstä ja painosta

Miesten ulkonäön kommentointia pidetään hyväksyttävämpänä kuin naisten, esimerkiksi huumorin varjolla, kerrottiin Ylen artikkelissa. Miesten keskustelukulttuuri perustuu usein ronskiin huumoriin, naljailuun tai leikilliseen kiusaamiseen, jossa osana on toisen ulkonäön kommentointi. Riskinä on herjojen osuminen kipeään kohtaan – tiedostamatta.

Somen rooli on tuonut ulkonäkökeskeisyyden lähemmäs arkea

Sosiaalinen media lisää ulkonäköpaineita. Eräs mies sanoi Ylen artikkelissa, että kun Instagramin avaa niin siellä reelseissä pyörii pumpattuja ukkeleita vaikka kuinka paljon. Toinen mies totesi, että somessa voi altistua tietynlaiselle sisällölle, josta saattaa muodostua käsitys miltä itse tulisi näyttää ja miltä kaikki muut näyttävät, vaikka kyse on häviävän pienestä otoksesta. Kadehdin itsekin kun näen lihaksikkaita ja timmissä kunnossa olevia miehekkäitä miehiä.

Tutkijan mukaan miesten ulkonäköpaineita on vaikea tutkia, koska miesten on itsensä hyvin vaikeaa tunnistaa ongelmia omaan kehonkuvaan liittyviksi.

Ei toivottuja tuloksia

Hakeuduin yhdessä vaiheessa kuntosalille. Saliharjoittelun sanotaan olevan yksi suosituimmista kuntoilumuodoista. Yksi suosion syy on sen tehokkuus. Kuntosaliharjoittelun hyödyt näkyvät nopeasti, lupaa eräs kuntosaliketju.

Minulle laadittiin kuntosaliohjelma, jossa tavoitteena oli monipuolinen harjoittelu. Minun piti tehdä harjoituksia monissa eri laitteissa.

Ohjelma ei vastannut toiveitani tai tavoitteitani. Olisin nimittäin halunnut tehdä vain rintalihastreeniä yhdellä ja samalla laitteella. Tämä johtui siitä, että olin tapaillut uutta ihmistä ja olin siinä toivossa, että jo pian hän repisi paidan päältäni.

Minun ongelmani oli liian suuret rinnat, joita en halunnut kenenkään näkevän. Joitakin miehiä vaivaava rintojen kasvu oli minun tapauksessani seurausta runsaasta alkoholinkäytöstä. Halusin saada kiinteämmät rintalihakset.

Salituntien aikana jouduin kuitenkin ohjaajan valvomana vaihtamaan aina laitteesta toiseen. Piti nostella pieniä painoja ja tehdä harjoituksia muun muassa jalkaprässissä, soutulaitteessa ja juoksumatolla. Treenaaminen sai lopulta jäädä koska näkyviä tuloksia ei toivomassani ajassa tullut.

Tärkeintä oma terveys

Minä tähdennän, että itsensä vertaaminen muihin ei ainakaan kannata. Se on paitsi hyödytöntä myös mahdotonta. Tärkeintä on pitää huolta omasta terveydestä ja hyvinvoinnista. Minäkin olisin voinut jatkaa saliharjoittelua tai muuta kuntoilua ja liikuntaa tämän vuoksi eli järkevän motivaation kautta.

Eikä minua haittaa enää myöskään kaljuuntuminen. Harvat hiukset keskellä päätä on tähän asti säästetty parturissa, mutta nyt ajattelen, että ne voidaan seuraavalla kerralla ajaa pois.

Mikä kaikki meitä oikein väsyttää?

Tuntuu, että jatkuvasta väsymyksestä on tullut yhteiskunnassa normaali olotila. Yhä useampi kokee työelämän muutokset hallitsemattomiksi ja työelämän sietämättömäksi. Uupuminen ja stressi on lisääntynyt. Asia käy ilmi tuoreesta Työolotutkimuksesta.

Multitaskaaminen tekee työstä tehotonta?

”Työelämässä on oltava jotain pielessä, jos töiden jälkeen ei jaksa tehdä mitään.” Näin sanoi Ylen artikkelissa työuupumuksen kokenut media-alalla työskentelevä nainen. ”Ihmisen ei kuulu olla koko ajan aivan saatanan poikki.”

Moni saattaa tiedostamattaan suorittaa työelämän lisäksi vapaa-aikaansa

Töiden jälkeen saatetaan vaihtaa vapaa-ajan suorittamiseen. ”Ajatellaan, että pitää myös palautua mahdollisimman tehokkaasti tai oikein, jotta olisi mahdollisimman paras versio itsestään”, nainen toteaa.

Työssä keskitytään huonosti

Nykypäivän työelämä on uuvuttavaa ja tehotonta, sanoo psykologian tohtori, aivoasiantuntija Mona Maisala Ylen artikkelissa. Työssä keskitytään huonosti ja vääriin asioihin.

Miksi aivotyötä tekevät uupuvat ja työn laatu huononee? Monisuorittaminen, somenkäyttö ja jatkuva tehokkuuden vaatimus tekevät työstä tehotonta.

Maisalan mukaan suomalaisilla työpaikoilla töitä tehdään jatkuvasti väärin. Hän kritisoi nykyistä työkulttuuria, jossa oletetaan, että ihmiset toimivat kuin koneet ilman tarvetta palautumiselle.

Jos työpäivän aikana ei palautumista huomioida, työn laatu kärsii

Moisala muistuttaa, että aivot eivät toimi tasaisen tehokkaasti koko työpäivän ajan. Aivojen pitäisi välillä antaa palautua myös työpäivän aikana. Tehottomuus tulee siitä, että työtä ei osata tauottaa. Palauttavaa ovat esimerkiksi liikkuminen, nauraminen ja itsensä haastaminen. Tätä en sentään ymmärrä. Miten tällainen kesken työpäivän olisi mahdollista?

Minulla teki aiemmassa työssäni mieli joskus rehellisesti sanottuna livahtaa toimistosta kesken päivän parille stressikaljalle. Olin pomo, joten kaikki olisivat vain olettaneet, että minulla on esimerkiksi asiakastapaaminen. Olisin saanut pubissa tilaisuuden pohtia päällä olevia monia asioita rauhassa.

Liian laaja työnkuva

Tein välillä 70-tuntisia työviikkoja. Ylitöiden jälkeen olin aivan poikki. Ei tullut edes mieleen, että voisi olla lisäksi jotain muuta vapaa-ajan sisältöä.

Lopulta koin työuupumuksen kolmekymppisenä. Burnout syveni vaikeaksi masennukseksi. Ajauduin pitkäksi aikaa syrjään työelämästä.

Työpäivän aikana oli aina liiaksi kiireisiä asioita, jotka piti hoitaa sitä mukaa kuin niitä tuli vastaan. Vasta toimistoajan jälkeen pääsi tekemään niin sanotusti oikeita töitä. Olin asiantuntija, mutta myös asiakkuuksista ja liiketoimintakehityksestä vastaava päällikkö. Oli oltava luova, mutta työhön kuului myös johtamista, organisointia ja hallinnointia. Monet vastuualueet olivat lopulta ylivoimainen yhdistelmä. Se kulutti loppuun.

Palautumista tukeva työkulttuuri on menestyksekkään ajatustyön edellytys. Sellaisessa kulttuurissa esihenkilöt näyttävät esimerkkiä, asiantuntija katsoo. Minä en ollut paras malli johdettaville. En pitänyt edes kahvitaukoja työpäivän aikana. Kävin vain nopeasti sisäpihalla tupakalla, ja join kahvin työhuoneessani. Osastoni työntekijät naureskelivat aamulla töihin tullessaan, olinko käynyt lainkaan välillä kotona, kun huomasivat minun olevan jo työhuoneessani.

Koskeeko kaikkea työtä?

Mietin, miksi tällaiset työelämää koskevat artikkelit mediassa usein käsittelevät vain niin kutsuttua aivotyötä. Asiantuntijatkin yleistävät kun he puhuvat ”suomalaisista työpaikoista” tai ”nykypäivän työelämästä” viitaten kuitenkin vain toimistotyöhön.

Miksi ei kirjoiteta millaisia haasteita jaksamisessa on laajemmin. Mitä tehotonta ja samalla uuvuttavaa sairaanhoitajan, metsätyöntekijän ja linja-autonkuljettajan päivittäisessä työssä on? Yhtä haastavaa aivotyötä.

Ihmisten pitäisi jaksaa muutakin

Ylen teettämän kyselyn mukaan joka toinen suomalainen on jättänyt jotain itselle tärkeää tekemättä väsymyksen vuoksi. Eniten väsymyksen vuoksi karsitaan kotitöistä, harrastuksista ja ystävien tapaamisista.

Työterveyspsykologi Annamari Heikkilä pitää tuloksia huolestuttavina. ”Ihmiset kokevat työuupumusta, ja toisaalta paineita myös esimerkiksi vanhemmuudesta, vapaa-ajasta ja harrastuksista. Nyky-yhteiskunnassa on vähän tällainen supersuorittamisen elämän eetos.”

Olisi yhteiskunnallisesti mietittävä, miksi kuormitus on jatkuvaa ja mitä asialle pitäisi tehdä

Huolta psykologissa herättää se, että väsymyksen takia esimerkiksi harrastukset tai ystävien tapaamiset ovat jääneet väliin, sillä ne ovat juuri niitä tekijöitä, jotka lisäävät voimavaroja ja tuovat arkeen tasapainoa.

Asiantuntija toteaa, että tähän pitäisi ehdottomasta herätä. ”Meidän pitäisi käydä keskustelua työelämän vaatimuksista. Miten me voisimme terveempää työelämää rakentamalla varmistaa, että ihmiset ovat työkykyisempiä ja elinvoimaisempia, jotta heillä riittää voimavaroja myös muuhun elämään.”

Arjen keventäminen

Hyvinvointikapinalliseksi itseään kutsuva media-alan ammattilainen kannustaa ihmisiä etsimään omaan elämään sopivia tapoja keventää arkea.

Olisi hyvä aloittaa yhdestä asiasta, joka omassa elämässä häiritsee tai ärsyttää. Sen voi ottaa käsittelyyn ja miettiä, miten sen osalta voisi tarkastella omaa toimintaa. Voima muutokseen löytyy yleensä niistä asioista, jotka turhauttavat ja ottavat päähän päivästä toiseen. Kaikkea ei tarvitse pistää uusiksi kerralla.

Joskus parasta, mitä itselleen voi antaa, on lupa antaa olla, nainen toteaa.

Elämäntavat väsyttävät

Viime aikoina on puhuttu myös elämäntyyliväsymyksestä. Ylen artikkelissa kerrottiin, kuinka ihmisestä voi tuntua siltä, että elämä on jämähtänyt sohvalle. Päivät saattavat toistua samankaltaisina. Yksitoikkoinen elämäntyyli vie pitkittyessään energiaa, minkä vuoksi päivistä selviäminen on hankalaa. Ilon ja innostuksen aiheita on vaikea tavoittaa.

Myös maailmantilanne painaa nykyisin ihmisten mieltä. Ulkopoliittisen instituutin johtaja Hiski Haukkala kirjoittaa Suomen Kuvalehdessä, että mitä enemmän kriiseistä puhutaan ja mitä pidempään niiden kanssa eletään, sitä arkisemmilta ja normaalimmilta ne alkavat meistä tuntua.

Yleinen ilmapiiri on sellainen, että epävarmuuden ajalle ei näy loppua. On ymmärrettävää, että reagoimme jäämällä kotiin sohvan, somen ja sarjojen pariin.

Psykoterapeutti Niina Ritan mukaan liian samankaltaisena toistuva arki estää uusien elämänkokemusten syntymisen. Elämästä voi tulla tasaista mattoa, josta puuttuvat kohokohdat. Sellainen turruttaa ennen pitkää.

Ylen artikkelissa kerrotaan kuinka väsynyttä ihmistä on vaikea motivoida muutokseen, koska väsyneenä teemme helposti ratkaisumme nopea mielihyvän tavoittelu edellä: rojahdamme sohvalle, tartumme puhelimeen, painamme kaukosäädintä, syömme itsemme ähkyyn.

Suttuinen olo somesta

Psykoterapeutti Sanna Sinkko sanoo Ylen artikkelissa, että vastaanotolla tulee usein ilmi, kuinka hirveän paljon aikaa vietämme somessa. Siitä tulee hänen mielestään pelkästään suttuinen olo. Se on täysin hukkaan heitettyä energiaa. Olisi hyvä, että käyttäisimme samalla tavalla aikaa ja energiaa uuden etsimiseen kuin puhelimen selaamiseen.

Itse käyn somevirran läpi pari kertaa päivässä. Se riittää. Ymmärrän, että työnkuvaan voi kuulua ajan tasalla oleminen myös somesta.

Minulta puuttuu vapaa-ajasta jokin mieluinen harrastus. Mutta iltapäiväkävely puistossa virkistää oloa. Alkuiltaan kuuluu lineaarisesta televisiosta yksi puolen tunnin jakso suosikkisarjaa ja kahdet uutiset. Sitten pieni vilkaisu seuraavaan päivään. Ja aikaisin sänkyyn, ei puhelimen vaan hyvän kirjan kanssa.

Heräilen varhain aamulla. Joskus saan aikaisen aamun aikana tehtyä ison osan uudelle päivälle suunnittelemistani hommista. Silloin päivään mahtuu esimerkiksi kahvihetki kaupungilla. Kahvilassa en selaa kännykkää vaan nautin kahvilan tunnelmasta ja katselen ulos, jossa kulkee kiireisiä ihmisiä. Toivotan mielessäni näille ihmisille hyvää mieltä ja energiaa päivään.

Työelämän uusi ilmiö ei ole toimiva

Työelämä näyttäytyy julkisessa keskustelussa usein taakkana, joka haittaa hyvinvointia. Uusi työelämässä näkyvä ilmiö quiet quitting ei mielestäni sovi tähän aikaan. Töihin saatetaan suhtautua liian rennosti. Työtä pitäisi arvostaa.

Suljettu läppäri ja tyhjä muistikirja.

Tosiasiassa työ on merkittävä terveyttä tukeva asia suurimmalle osalle työssäkäyvistä aikuista. Näin toteaa Suomen mielenterveys ry:n työelämän mielenterveys-yksikön päällikkö, psykologi Sari Nuikki Ylen artikkelissa.

Työelämä tukee mielen hyvinvointia monin tavoin. Se vastaa kolmeen psykologiseen perustarpeeseen: autonomian, kyvykkyyden ja yhteisöllisyyden tarpeeseen, Nuikki sanoo.

”Hiljaiset loparit”

Uusi työelämässä vilisevä termi on quiet quitting, joka tarkoittaa, että töihin suhtaudutaan tietoisesti rennommin. Ideana on, että tehdään vain rooliin määritellyt tehtävät, ei enempää. Näin kerrotaan Ylen artikkelissa. Kun ei anna kaikkeaan töissä, jää kuulemma aikaa ja energiaa vapaa-aikaan.

Termi viittaa etenkin työntekijöihin, jotka tekevät minimivaatimuksen työssään ilman ylimääräistä panostusta tai ylisuorittamista. Jotkut saattavat sanoa, että tämä on tapa reagoida työstressiin ja uupumukseen, mutta minä väitän, että tämä saa työn tuntumaan vain pakolliselta velvollisuudelta.

Minä olen täällä vain töissä -asenne ei ole tätä päivää

Parhaimmillaan quiet quitting toki nostaa esille keskustelua siitä, mikä määrä työtä on kohtuullista ja järkevää. Ilmiössä on kuitenkin myös ongelmia. Tutkimusprofessori Jari Hakanen Työterveyslaitokselta toteaa artikkelissa, että jos työntekijä tietoisesti vähentää innostustaan, eikä esimerkiksi osallistu tiimipalavereihin ja keskittyy vain omaan tekemiseensä, se voi jopa vähentää hyvinvointia. Joskus se ylimääräinen, mitä töissä tekee voi olla juuri sitä, mikä eniten motivoi, Hakanen sanoo.

Työn imua

Itse olin aikoinani perustamassa uutta osastoa. Sen palveluille ryhdyttiin hankkimaan asiakkaita. Pidin uusia asiakassuhteita tärkeänä ja inspiroivana, ja halusin panostaa niihin enemmän kuin vaadittiin. Se teki työstä entistäkin mielekkäämpää. Kokemus uudesta työstä osaston vetäjänä oli hyvä ja mukava.

Eräs nuori aikuinen kertoi artikkelissa, että uusi asenne töihin auttaa jaksamaan arjessa. ”Olo on tasapainoisempi, ja työt unohtuvat, kun läppärin kansi menee kiinni.”

Tervetullutta keskustelua

”En varmasti ole ihanteellinen työntekijä, mutta riittävä”, toinen nainen toteaa. ”Työ on vain työtä, joka mahdollistaa minulle asioita vapaa-ajalla.”

Omalla kohdallani työ vei aikoinaan niin mukanaan, ettei vapaa-aikaa aina juuri jäänyt. Viihdyin kuitenkin erinomaisesti. Sain toteuttaa itseäni.

On selvää, että ilmiö herättää tervetullutta keskustelua työelämän tasapainosta. Toisaalta pitäisi pohtia työntekijöiden sitoutumista. Toivottavasti uudessa tavassa tehdä töitä ja suhteessa työhön ei ole kyse laiskuudesta.

Työstä saisi olla kiitollinen ja omaa paikkaansa olisi hyvä arvostaa

On myös huomautettava, että kaikilla aloilla ei quiet quitting tietenkään tule kysymykseen. Toimistotyössä voi iltapäivällä vaihtaa vapaalle, mutta monissa töissä on venyttävä ja annettava parastaan joka tilanteessa kelloon katsomatta.

On kuitenkin niin, että työ antaa merkityksellisyyttä ja se on myös kunnia-asia. Ellei oma ajatteluni tämän suhteen ole sitten menneiltä ajoilta.

Meillä onkin liikaa vapaa-aikaa?

Ihmiset haluavat tehdä vähemmän töitä. Oma aika on nykyisin yhä suuremmassa arvossa. Puhtaasti talouden näkökulmasta tässä on ilmeisesti ongelma. Ilmiössä voidaan nähdä yhtymäkohtia historiasta.

Vapaa-aikaa vai työaikaa?

Suomen Pankki on nostanut esiin syyn Euroopan ongelmiin: Ihmiset haluavat liikaa vapaa-aikaa. Suomen Pankin mukaan keskimääräinen viikkotyöaika on lyhentynyt vuosikymmenien ajan, mutta lyhentyminen voimistui entisestään koronavuosien ajan, eikä suunta ole sen jälkeen muuttunut.

Euro ja talous -artikkelin kirjoittajat tulkitsevat, että työtuntien vähentyminen kertoo ihmisten halusta tehdä vähemmän töitä. Kyse on valinnasta. Se kertoo ennen kaikkea elintason noususta ja ihmisten arvostuksesta vapaa-aikaa kohtaan.

Tässä yhteydessä on todettava, että kyseessä on talousasiantuntijoiden näkemys koskien haasteita Euroopan taloustilanteessa. Euroopassa on näinä päivinä muitakin ongelmia, jotka kaipaavat huomiota. Talous ei korjaa kaikkea.

Historian kaikuja?

Rafael Donner kirjoitti vuonna 2018 julkaistussa kirjassaan Ihminen on herkkä eläin (Teos & Förlaget) seuraavasti: ”Max Weber, yksi sosiologian isähahmoista, kirjoitti kirjassaan Protestanttinen etiikka ja kapitalisimin henki, että ennen vanhaan oli vaikeaa saada ihmiset tekemään tarpeeksi töitä pelloilla, koska kutakuinkin kaikki pitivät aikaansa suuremmassa arvossa kuin rahaa.” Donner toteaa: ”Huvittava ajatus, joka nykypäivänä kuulostaa mahdottomalta.” Asiat ovat viime vuosina siis merkittävästi muuttuneet.

Vaikutukset onnellisuuteen

Nykyaikana esimerkiksi Suomessa arvostus rahan ja ajan välillä varmasti vaihtelee eri ikäryhmien ja elämäntilanteiden mukaan. Työ tuo paitsi taloudellista vakautta myös merkityksellisyyttä. On kuitenkin todettu, että erityisesti alle 45-vuotiaat arvostavat enemmän vapaa-aikaa, ja haluavat käyttää enemmän aikaa perheen, ystävien ja harrastusten parissa.

Hektisen työn ja jatkuvan stressin keskellä yhä useammin toivotaan enemmän vapaa-aikaa

Erään näkemyksen mukaan oma aika ja sen tuomat edut koetaan arvokkaammaksi ja palkitsevammaksi kuin se, mitä pelkän varallisuuden kasvattamisella voidaan saavuttaa. Vapaa-ajan puolesta puhuvat myös tutkimustulokset, joiden mukaan ihmiset, jotka arvostavat aikaa enemmän kuin rahaa, kokevat itsensä yleensä onnellisemmiksi kuin ne, jotka asettavat rahan etusijalle.

Donner kirjoittaa, että ihmiset haaveilevat oikeastaan menestyksestä, ja menestys voi tarkoittaa mitä tahansa, mutta mikä on parempi menestyksen mitta kuin raha? ”Muita objektiivisia mittaustapoja ei ole.” On todettava, että menestymistä ei siis nykyisin pidetä tärkeimpänä päämääränä.

Mitä minuun tulee, itse en ole koskaan tavoitellut sen suurempaa varallisuutta, mutta olen aikoinani nauttinut hyvistä tuloista. Tein nuorempana töitä liiankin kanssa. Palkka oli hyvä, mutta ei kuitenkaan vastannut työtuntien määrää. Tein jopa 80-tuntisia työviikkoja. Vapaa-aikaa oli niukalti ja silloinkin työasiat olivat monesti mielessä. Mutta myös menestystä silloisella työuralla oli.

Missä oikea ongelma?

Miten vaativien talouspuheiden yhteydessä pitäisi suhtautua siihen, että työuupumus on lisääntynyt merkittävästi? Yksi keskeisistä syistä uupumiseen on nimenomaan työn ja vapaa-ajan välisen rajan hämärtyminen. Se vaikeuttaa palautumista. Lisäksi työntekijöiltä odotetaan yhä enemmän tehokkuutta ja tuottavuutta. Vapaa-ajallaan moni on aivan puhki.

Yhteenvetona voi todeta vain, että vaikka työ on tärkeää, myös vapaa-aika ja elämänlaatu ovat keskeisiä arvoja. Ja toisaalta jotkut voivat väittää, että elämänlaatua voi parantaa rahalla. En usko, että se on pelkästään niin.

Voisikohan asian tiivistää ajatukseen kultaisesta keskitiestä? Sehän tarkoittaa filosofiassa tavoiteltua puoliväliä kahden ääripään, joista toinen edustaa liiallisuutta ja toinen puutteellisuutta, välillä. Miljoonasade-yhtyeen laulun sanoin: ”Tulkoon rakkaus, tulkoon rikkaus, jokaiselle tarpeen mukaan.”

Se, että ilman ei jäisi kukaan, kuten kappaleessa lauletaan, vaikuttaisi Euroopankin ongelmiin kattavammin, lisäten kaikkien osallisuuden kokemusta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta yhteiskunnassa. Näkyisikö se myös taloudessa?

Uutta iloista ja monimutkaista pop-revittelyä

En ole aiemmin ymmärtänyt, mitä on voimaannuttamispoppi, mutta sen aika onkin kuulemma jo ohi. Nykyajan popmusiikin sanotaan olevan monimuotoista ja jatkuvasti kehittyvää. Mutta ovatko popmelodiat yksinkertaistuneet?

Ennen laitettiin soimaan mieluinen älppäri.

Popin lyriikat käsittelevät henkilökohtaisia ja yhteiskunnallisia teemoja, kuten identiteettiä, mielenterveyttä, ihmissuhteita ja rakkautta. Musiikkivideoilla, sosiaalisella medialla ja artistien visuaalisella ilmeellä on tärkeä osa nykypopissa.

En seuraa nykyajan populaarimusiikkia. Omassa radiossani soivat menneiden vuosikymmenten klassikkohitit. Voisin toki kuunnella nykypäivän hittejä soittavia radiokanavia tai käydä läpi soittolistoja suoratoistopalveluista. Ehkä voisinkin tutustua nykypoppiin. Se voisi ihan hyvin toimiakin.

Voimaannuttavaa poppia

Luin Helsingin Sanomien kulttuuritoimittajan kommenttikirjoituksen, jossa hän toteaa, että voimaannuttavan popin aika on ohi. Sen kuulemma osoittaa Sabrina Carpenter. Minulla ei ole mitään tietoa kyseisestä artistista. Mutta Carpenterin flirttailevat sanoitukset ja tunnistettava tyyli tekevät hänestä toimittajan mielestä raikkaan popnimen.

Toimittaja kirjoittaa, että Carpenterin musiikki on iloista ja osin itseironista pop-revittelyä. ”Se on mukavaa vastapainoa viime vuosien trendille, jossa monet artistit esittävät teennäistä, Barbie-elokuvaan sopivaa voimaannuttamispoppia.”

Ennen riitti oma levyhyllyllinen musiikkia.

Ja mitä on voimaannuttamispoppi? Sen sanotaan viittaavan popmusiikkiin, joka keskittyy voimaannuttaviin ja inspiroiviin teemoihin. Tällaiset kappaleet käsittelevät itseluottamusta, itsensä hyväksymistä ja henkilökohtaista kasvua. Biisit antavat voimaa ja rohkaisua. Tällaisia hittien nimiä ovat ymmärtäneeksi suomeksi muun muassa ”Karjaisu”, ”Itsevarma” ja ”Taistelulaulu”.

Täytyy kuitenkin huomauttaa, että voimaannuttavaa poppia on tietysti ollut aina popmusiikin historiassa. Sitä ei vain ole ”luokiteltu” erikseen.

Yksinkertaisempaa poppia?

Minusta tuntuu, että popmelodiat ovat nykyisin aiempaa yksinkertaisempia. Ja tämä havainto taitaa olla aivan oikea, sillä asiaa on tutkittukin. Ennen hittibiiseissä kikkailtiin laulumetodeilla, nykyään niistä löytyy kuulemma enemmän tasoja ja tekstuureja. Tutkijat analysoivat hittikappaleiden päämelodioita – yleensä laulumelodioita – vuosien 1950 ja 2022 välillä. Melodioiden yksinkertaistuminen ei tarkoita välttämättä kappaleiden yksinkertaistumista, kerrotaan tutkimusta käsittelevässä Ylen artikkelissa.

Nykyajan poppi yhdistelee vaikutteita eri genreistä

Aiemmin musiikkia tehtiin kourallisella soittimia, ja mutkikkuutta lisättiin usein lauluosuuksien avulla. Melodioiden sijasta monimutkaisuus voi liittyä nykyään myös äänenlaatuun ja elementtien yhdistelemiseen, joita uudet digitaaliset työkalut helpottavat. On siis mahdollista, että melodiat ovat yksinkertaistuneet juuri siksi, että muut elementit ovat monimutkaistuneet, artikkelissa kerrotaan.

LP-levy eli pitkäsoitto, vinyyli, lätty, älppäri…

On todettu, että nuoret kuuntelevat nykyisin enimmäkseen yksittäisiä biisejä eri artisteilta, eivät niinkään kokonaisia albumeja. Musiikkia kuunnellaan paljon suoratoistopalveluista, mutta digitaalisesta musiikista ei ole aina valmiita maksamaan.

Ennen ostettiin albumeja eli LP-levyjä. Oli mahtavaa laittaa uusi levy soimaan stereoista ensimmäistä kertaa, ja kuunnella se nimenomaan kerralla kokonaan.