Tommi

Siinähän se kesä vierähti

Viime lauantaina vietettiin kotikaupungin keskustassa ison tapahtumaterassin kesäkauden päättäjäisiä. Minulla kesä vierähti nopeasti, vaikka mitään ihmeellistä ei tullutkaan tehtyä. Varsinaista lyhyttä lomaa sävytti kurja sää. Helteillä olin jo kotikulmilla. Sain nauttia viikoittain upeasta livemusiikista.

Ilta alkoi jo hämärtää terassilla.

Kävelykadulle pystytetyllä isolla terassilla oli tarjolla elävää musiikkia vähintään kerran viikossa. Musiikkitarjonta pitkin kesää oli mahtava.

En tiedä miten esiintymislavan musiikkikattaus olikin saatu niin hienoksi ja monipuoliseksi. Terassi oli jokaisena bändi-iltana aivan täynnä. Oli artisteja sekä nuorempien että vanhempien juhlijoiden mieleen.

Viimeisenä keikkailtana esiintyi vuonna 2017 perustettu The Roots of Sentimentals. Yhtye soitti vanhoja kultaisia, ja tunteellisia kappaleita.

Vanhoja kultaisia kappaleita.

Bändin musiikki muodostuu vanhoista evergreeneistä, joita ovat aikoinaan levyttäneet muiden muassa Frank Sinatra, Dean Martin, Nat King Cole ja Johnny Burnett. Bändin soitto svengasi hienosti, ja yleisö oli täysillä mukana.

Keikka vei muistoihin

Kesän parhaasta vedosta vastasi Freud Marx Engels & Jung Revisited. Yhtyeen ajatuksena on ollut palauttaa alkuperäisen Freukkarit-yhtyeen musiikki esiintymislavoille. Bändin taitava setti sisälsi kaikki suurimmat hitit.

Mainio kokoonpano.

Viihdyin kerrassaan upealla keikalla. Mieleen muistuivat lukioajat, kun lähdimme kavereiden kanssa taas jonkin oppitunnin aikana ajelemaan kahville jollekin huoltoasemalle ja autostereoissa soi Freukkareiden kasetti.

Pettymysten bluespäivä

Innostuin myös lähtemään heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna ensimmäistä kertaa vuosiin Puistobluesin pääkonserttiin. Viihdyttävän päivän pettymys oli oma lempibändini. Perinteikäs tapahtuma Järvenpäässä soi kuitenkin hienosti huippuartistien voimin.

Pääesiintyjät olivat Yhdysvalloista, ja kotimaista vahvistusta huippukaartiin toi J. Karjalainen. Karjalaisen bändin veto olikin päivän paras. Yhtyeen musiikkikattaus oli laaja, ja mukana oli uusia keikkasovituksia isoista hiteistä.

J. Karjalaisen isoja hittejä vuosien varrelta.

Viime vuonna kävin keskustan blueskadulla konsertissa, jossa ihastuin yhtyeeseen nimeltä Blues Bizarre. Pienen keikkabändin tunnettuus oli vuodessa kasvanut niin, että se pääsi jo tänä kesänä ison festivaalin sivulavalle.

Bändin musiikki oli kuitenkin vuoden aikana kehittynyt liian monimutkaiseksi. Jaksoin katsella raivokasta esitystä muutaman biisin ajan. Bändillä oli ylikorostunut vauhti päällä, mutta tuntui, ettei yleisö pysynyt mukana. Kitaraa ei oikein soitettu vaan enemmänkin rääkättiin. Viihdyttävän musiikin sijaan pään täytti metallinen meteli. Oli lähdettävä kesken pois.

Huonosti tarkeni lomalla

Keskikesällä matkustin lomalle Saimaalle. Lyhyt loma vierähti lähinnä sadetta pidellen. Vettä tuli kaiken aikaa, eikä sillä säällä innostanut lähteä luonnonhelmaan kesästä nauttimaan. Ei tullut lähdettyä veneilemään. Myös suunnitelma valmistaa kesäisiä herkkuja laavulla järven rannalla sai jäädä.

Iso terassi satamassa oli tyhjänä.

Viikon ajan satoi joka päivä, ja lämpötila oli +12 ja +16 välillä. Ei tullut edes terassilla istuttua. Sataman terassilla on aina mukava ihastella hienoja veneitä, jotka saapuvat vierassatamaan. Nyt ei tehnyt koleassa säässä mieli ottaa virvokkeita ja katsella Saimaalle. Veneitäkään ei huonolla säällä ollut liikkeellä.

Kesä ilman rakkautta

Kesä meni siis rauhallisesti, ja parhaiden kesäsäiden ajan aikalailla kotikulmilla. Romantiikkaakaan ei tänä kesänä ollut. Muistelin taas, kuinka nuorena miehenä minulla oli taipumus rakastua kesäisin kaikkiin. Se aiheutti monenlaista sekoilua. Ja aina suuria pettymyksiä. Olin aina villi kesän lapsi.

”Kesämieli on taas ihan vallaton. Mä rakastua niin nyt haluaisin kaikkiin. […] Sydän sykkimään, ystävää etsimään. Taas elämältä maistuu tää.” (Kesän lapsi, san. Chrisse Johansson)

Nyt romanssi ei roihahtanut, vaikka kävin juhannustansseissakin legendaarisella tanssilavalla. Toiseen tutustuminen olisi kysynyt tanssitaitoa.

Tanssilava harmaana juhannuspäivänä.

Tanssilavalla minulle tuli mieleen Mika ja Turkka Malin kappale, jonka muistan lapsuudesta. Laulun mies ei Runkomäen iltamissa tahdo tanssiin hakiessaan saada myöntäviä nyökkäyksiä. Mies kampaa hiukset taaksepäin ja oikoo kravatin. Sitten hän pokkaa rikkaan pehtoorin tyttärelle, mutta neiti vastaa, ettei pelkät sanat riitä vaan se riippuu vähän siitä montako hehtaaria omistaa. Mies ei ollut siitä moksiskaan, vaikka toisen nauroivat.

Itse nautin Neitoset -orkesterin musiikista kauempana tanssilattialta, sillä en osaa lainkaan tanssiaskelia. Lavalla oli paljon nuorempiakin tanssijoita, joilta lattaritkin kävivät hienosti. Kolea sää ei haitannut keskikesän juhlatunnelmaa.

Antoisa arki

Mukavan kesän jälkeen hyvillä mielin syksyä kohti. On paljon mitä odottaa. On lisää tapahtumia ja tilaisuuksia niin työssä kuin vapaalla. Baareissakin on tarjolla hyvää ohjelmaa, josta pääsee nauttimaan viikonloppuisin.

Rautalanka-Emma soi yhä hienosti

Sain lauantai-iltana nauttia jälleen hienosta musiikista. Ison kesäterassin esiintymislavalle nousi tällä kertaa suosituin suomalainen rautalankayhtye, The Sounds. Yleisölle tarjoiltiin upea kahden setin kokonaisuus, joka oli täynnä hienoja ikivihreitä. Bändi veivasi letkeää musiikkia mainiolla otteella.

Upeaa soittoa pitkällä kokemuksella.

The Sounds tarjosi loistavaa tunnelmaa aurinkoiseen kesäiltaan. Yleisö viihtyi täydellä terassilla, ja jopa villiintyi. Aplodit bändin hienojen vetojen jälkeen olivat voimakkaat. Ja vähitellen moni lähti tanssimaankin lavan edustalle.

Mikä ihmeen rautalanka?

Rautalankamusiikilla tarkoitettiin meillä alun perin 1960-luvun instrumentaalimusiikkia, jonka tunnusmerkkejä olivat kahden sähkökitaran, soolo- ja komppikitaran yhteispeli, sähköbasso ja rummut.

Myöhemmin ”sallittiin” mukaan muita soittimia ja myös laulu. The Sounds oli ensimmäinen suomalainen kitarayhtye, jonka levyllä yhtyeen jäsenet lauloivat.

Nuoret kaappasivat musiikin 1960-luvulla. Rautalanka oli ensimmäinen musiikkityyli, jossa nuoret soittivat itse ja toisilleen.

Suomalaiset rautalankayhtyeet ovat olleet merkittävä osa musiikkikulttuuria. Nimi ”rautalankamusiikki” tulee sähkökitaran kielestä.

Uusia sovituksia

The Sounds oli Suomen ensimmäinen kansainvälinen superyhtye, jonka biisi Mandschurian Beat rikkoi miljoonan ulkomailla myydyn levyn rajan.

Rautalankabändeille tuli tavaksi ottaa vanha tunnettu biisi ja sovittaa siitä oma versio, joka yleensä oli twistiä. The Sounds käytti tätä reseptiä, ja sen myötä syntyi suosittu ”Emma”. Tämä bändin tunnetuin levytys on vuodelta 1963.

Tänä päivänä The Sounds esiintyy kokoonpanossa Peter Ekman (bassokitara), Jomme Kettunen (rummut), Esa Helasvuo (kosketinsoittimet), Jan-Erik Saine (soolokitara) ja Ave Lönnfors (komppikitara ja laulu).

Ave Lönnfors: kitara ja laulu.

Bändi tarjoili kesäillassa viihdyttävän musiikkikattauksen. Yhtenä poimintana rautalankabiisien klassikko, The Shadows -yhtyeen ”Apache”.

Yksi miellyttävä yllätys oli se, kun rakastettu sävellys ”Myrskyluodon Maija” lähti soimaan. Kyseessä on Lasse Mårtensonin säveltämä tunnuskappale 1970-luvun televisiosarjasta. The Soundsin sovituksessa oli kauneutta ja jylhyyttä.

Olen keikka-arvioissani kertonut usein kuinka minun tekee monesti baari-illan jälkeen mieli yöpalaa. Usein olen käynyt keskustaan parkkeeratulla nakkikioskiautolla. Nyt yöpalaa sai jo illan aikana, sillä terassilla paistettiin makkaraa. Makkarat eivät kuitenkaan olleet vielä aivan kypsiä, kun menin jo ostamaan. Makkara oli vielä vähän kylmä. Mutta kyllä se maistui oikein hyvin.

Upean keikan lopuksi Ave Lönnfors kysyi yleisöltä, mikä vielä puuttuu. Ja samassa lähti viimeisenä kappaleena soimaan kaikkien tuntema ”Emma”.

Ihana arkiaamu

Arkiaamut voivat välillä tuntua vaikeilta. Aamuihin voi kuitenkin valmistautua etukäteen. Aamulla voi myös ajatella mitä odottaa innolla päivän aikana. Jos on esimerkiksi toimistotyössä voi aamua helpottaa, kun pakkaa laukun ja työvälineet, valitsee vaatteet ja valmistelee aamiaisen jo edellisenä iltana. Tämä vähentää aamun kiirettä. Herääminen ajoissa tekee aamusta rauhallisemman.

Aina ei lähde heti sujumaan.

Aamurutiineilla voi olla merkittävä vaikutus päivän tehokkuuteen, sillä ne voivat asettaa oikean mielentilan ja luoda pohjan koko päivälle. Riittävä unensaanti, hyvä aamiainen ja ehkäpä kevyt liikunta antavat energiaa ja pitävät vireystilan korkealla. Tämä auttaa keskittymään paremmin päivän tehtäviin.

Aamulla vietetty hetki päivän tavoitteiden asettamiseen voi tuoda selkeyttä siihen, mihin keskittyä. Kun päivä alkaa positiivisella mielellä, on helpompi säilyttää hyvä asenne myös haasteiden edessä.

Oma metka tapa aamuisin

Kun entisessä työssäni vastasin asiakkuuksista, minulla oli tapa, joka toimi aamuisin erityisen hyvin. Minä nimittäin join aamukahvin parvekkeella pakkasessa vain valkoinen kauluspaita päälläni. Se sai tuntemaan olon voimakkaaksi ja itsevarmaksi.

Aamulla voi myös ajatella mitä odottaa innolla päivän aikana. Minulla sellainen oli joskus hankalan asiakkaan tapaaminen. Mietin silloin, että päivä voisi olla pilalla jo puolilta päivin. Mutta aamulla olin varma, että kaikki asiat ratkeaisivat, kunhan vain laittaisin koko asiantuntemukseni peliin.

Eräässä lounastapaamisessa asiakas kertoi palveluamme koskevasta ongelmasta. Minä lupasin selvitellä ongelmaa ja palata asiaan mahdollisimman pian. Kun sitten lounaan jälkeen toivotin asiakkaalle hyvää päivänjatkoa ja palasin toimistolle, oli minulla jo mielessä ratkaisu ongelmaan. Selvitin sen asiasta vastaavan osaston kanssa.

En viitsinyt kuitenkaan vielä samana päivänä laittaa siitä sähköpostia asiakkaalle. Annoin ymmärtää, että asia oli vaatinut enemmän työtä, ja laitoin viestiä parin päivän kuluttua. Kerroin asiakkaalle, että ongelma on hoidettu, ja kiitin tärkeästä palautteesta.

Seuraavana aamuna mieli oli yhä positiivisempi ja olo itsevarmempi.

Aina ei nappaa

Pitkältä lomalta palatessa voi tuntua, että työt eivät lähde heti sujumaan. Jos työnteko tökkii, se on ihan normaalia, ja joskus töissä voi asiantuntijoidenkin mukaan käydä ihan vain palkan vuoksi. Itsellänikin on ollut vaiheita, jolloin motivaatio on ollut hukassa, ja olen ajatellut pelkkää työstä saatavaa rahaa.

Olin firmassa, jossa ongelmana oli se, että työskentely muutaman osaston välillä ei toiminut. Vastasin itse liiketoiminnan kehittämisestä, mutta muut eivät tahtoneet pysyä suunnitelmieni perässä. Olin usein turhautunut.

Olin valmis jopa luovuttamaan, ja heittämään hanskat tiskiin.

Ois kai siistii antaa periksi. Toteais vain kylmästi: ”Ei tästä mitään tuu.” Lähtis kävelemään. Painais oven kiinni perässään. (Kolmas nainen)

Taloudellinen pakko asuntovelallisena sai kuitenkin vain jaksamaan päivästä toiseen.

Asiantuntija totesi eräässä artikkelissa, että jos työnteko tökkii, joskus ihan vain kylmän rahan ajatteleminenkin voi auttaa. Loputtomasti rahan motivoivaan voimaan ei kuitenkaan kannata luottaa, vaan pidemmän päälle työstä pitäisi pystyä löytämään myös muita mielekkäältä tuntuvia asioita.

Työelämässä esiin nousevat arvostuksen ja itsensä toteuttamisen tarpeet. Työ tarjoaa mahdollisuuden toteuttaa omia arvoja ja tavoitteita sekä kokea onnistumisen ja saavutuksen tunteita.

Ensimmäinen askel motivaation parantamisessa on usein se, että ihminen havahtuu miettimään sitä, miksi työtehtävä ei kiinnosta. Psykologi neuvoi, että kannattaa ottaa aikalisä ja miettiä kulkeeko autopilotilla vai onko omassa toiminnassa tai ympäristössä jotain sellaista, jota voisi lähteä muuttamaan.

Oma tilanteeni ratkesi lopulta niin, että minulle annettiin johdettavaksi myös toinen osasto. Hommat alkoivat vähitellen sujua paremmin. Palkkakin nousi, mutta tärkeintä oli, että työn ilo palasi. Lähdin taas aamuisin innolla töihin.

Kiireettömyyttä, intoa ja energiaa arkiaamuun!

Yksin liikkeellä

Näin kesällä ajoittainen yksinäisyys vaivaa tavallista enemmän. On mukavaa käydä esimerkiksi terassilla, mutta olisi hauskempaa olla liikkeellä jonkun kaverin kanssa. Harmittavinta on se, että kun lähtee tilaamaan uutta juomaa, hyvä paikka, jonka on saanut, kun on tullut terassille ajoissa, menee heti. Pari kolme juhlijaa on sillä välin löytänyt pöydän ja ovat tulleet siihen istumaan.

Alkuillasta terassilla on usein tilaa.

Lempiterassillani on ollut kesän ajan parina iltana viikossa elävää musiikkia. Iso terassi on bändi-iltoina aina aivan täynnä, ja vapaat paikat ovat harvassa.

Kun istun yksin pöydässä, minulta tullaan usein kysymään, ovatko nämä muut tuolit vapaat, ja kun sanon kyllä, tuolit kannetaan läheiseen pöytään, johon on kerääntynyt jokin ystävien porukka. Tuntuu, että olen samanlainen kuin se Zen Café -yhtyeen kappaleessa mainittu ”mies, jonka ympäriltä tuolit viedään”.

Terassilla sitä katselee usein, kuinka ystävykset kantavat omaan pöytäänsä valkoviinipullon astiassa, joka pitää sen viileänä sekä kaksi viinilasia. Pariskunnat taas tilaavat usein raikasta ja kesäistä sangriaa kannussa.

Olen aina iltakaupungilla yksin liikkeellä.

Palasin juurilleni vanhaan kotikaupunkiin joitakin vuosia sitten. Kaupunki on muuttunut niin, etten tunne ketään. Vapaa-aika tahtoo olla tylsää.

Monen asian puuttumista

Aikuisten yksinäisyys on yllättävän yleistä. Moni kokee, että ystävystyminen uusiin ihmisiin muuttuu iän myötä aina vain vaikeammaksi.

Jossain kuvailtiin hyvin, että yksinäisyys on monen asian puuttumista, sitä kaikkea mitä elämässä ei ole. Ei esimerkiksi ole ketään kenen kanssa puhua.

Yksinäisellä ei ole ketään kenen kanssa jakaisi kokemuksen. Itse olen innostunut elävästä musiikista, ja sen tarjonta kaupungissa on melko rikasta. On usein mukava kuunnella bändiä, mutta mielellään sitä juttelisikin illan aikana jonkun kanssa.

Toisaalta välttelen sitäkin, jos joku enemmän illan aikana ottanut tulee kyselemään kaikenlaista. Sitä muistaa kuinka rasittava itsekin on varmasti ollut, kun on mennyt kännissä rupattelemaan omituisia vieraille ihmisille.

Kun erään kerran olin jonossa tilaamassa, kysyi eräs vauhti päällä oleva mies minulta ottaisinko Jägerin hänen kanssaan. Sanoin, että kiitos paljon, mutta en viitsi ottaa. Mies sitten tilasi vain itselleen ja jäi hengailemaan tiskille. Oli noloa kun hän kuuli mitä minä tilasin, eli olutta, mutta paino sanalla: alkoholitonta.

Tosin kerran täydessä kuppilassa, kun istuin pöydässä, jossa oli hyvin tilaa, kaksi naista tuli kysymään saako samaan pöytään istua. Tietenkin sai. Illan aikana naiset tiedustelivat muun muassa kuka minä olen, mitä teen ja mitä tykkään bändistä. Hekin kertoivat paljon itsestään. Rupattelu oli mukavaa.

Huonoa juttuseuraa

On kuitenkin myös todettava, että jos johonkin vähänkin tuttuun törmää, en viitsi mennä tervehtimään, koska kuuloni on mennyt niin huonoksi, että minun kanssani on rasittavaa jutella. Joudun sanomaan kaiken aikaa: ”Anteeksi. Mitä?” Minulla on kuulolaitteet molemmissa korvissa, mutta ne eivät toimi niin kuin pitäisi. En edes rauhallisessa kahvilassa kuule kun minulle puhutaan samassa pöydässä. Sen sijaan kuulen kun viereisessä pöydässä käännetään sanomalehden sivua. Siksi en useinkaan viitsi pitää kuulolaitteita lainkaan.

On sanottava, että olisi kiva juoda itsensä silloin tällöin hilpeälle juhlatuulelle. Ympärillä olisi kavereita, ja voisi nauttia terassilla viiniä hyvässä seurassa.

Omassa alkoholinkäytössä oli pitkään vaihe, jolloin kohtuus oli kaukana. Viihdyin kapakoissa liiankin hyvin. En ole käyttänyt alkoholia yli kymmeneen vuoteen, sen jälkeen kun sairastuin alkoholiperäiseen vaikeaan sairauteen.

Juon baarissa useimmiten limsaa. Joskus maistuu alkoholiton olut. Alkoholittomat oluet ovat baareissa pullossa tai tölkissä. Haluaisin, että juoma kaadettaisiin tuoppiin. Silloin kukaan ei huomaisi, että juon jotain erikoisempaa olutta. Saan kuitenkin juoman kaadettuna piripintaan siroon jalalliseen lasiin. Se on vaikea kantaa pöytään, koska käsissäni on vapinaa, ja lisäksi siitä on vaikeaa ottaa huikkaa. Lasi herättää muissa bilettäjissä ihmetystä. Mitä tuo sievistelee ja juo hienoja oluita, eikö hanakalja kelpaa?

Erikoista kaljaa erikoisessa lasissa.

Tietysti on muitakin juomia, joita raitis ihminen voi ottaa. Tarjoilijaa voi pyytää tekemään hyvän alkoholivapaan drinkin. Minä taidan seuraavalla kerralla ottaa vaikka vain raikkaan appelsiinimehun. Kun sellaisen juoman saa korkeassa lasissa, ei siihen varmaankaan kiinnitetä huomiota.

Mutta, on sanottava, että alkoholittoman vaihtoehdon, kuten oluen, limsan tai kahvin tilaaminen on baarissa yhä kiusallista. Sitä tuntee, että vaivaa tarjoilijaa ja teettää lisätyötä, kun ei ota sitä mitä helposti tiskin takaa löytyy.

Jotain mukavaa tekemistä

Vaikka ajoittain tuntee, että moni asia puuttuu, kyllä sitä kesästä nauttii täysillä kuitenkin. On tärkeää vain lähteä neljän seinän sisältä ulos. Ja toki – on paljon parempiakin tapoja nauttia kesäpäivistä kuin istua terassilla. Minunkin pitäisi keksiä muutakin ajanvietettä, ja lähteä vaikka kaupunkiluontoon kävelylle.

Mahtava keikka vei muistoihin

Olihan se lähdettävä kokemaan kesäillan huumaa, ja pyörähtämään taas vähän ulkona. Isolla aurinkoisella terassilla esiintyi mainio bändi. Letkeästä musisoinnista vastasi yhtye nimeltään Freud Marx Engels & Jung Revisited.

Mainio kokoonpano.

Alkuperäinen Freukkarit on suomalaisen outlaw countryn uranuurtaja. Bändi perustettiin vuonna 1987, ja se julkaisi musiikkia 30 vuoden ajan alkuperäislaulaja Pekka Myllykosken kuolemaan saakka. Vuoteen 2017 mennessä bändi oli ehtinyt julkaista 11 albumia sekä lukuisia singlejä ja kokoelmia.

”Olisi kiva joskus taas soittaa vanhoja Freukkari-biisejä”, bändissä yli vuosikymmenen verran soittanut Jussi Kinnunen lausui jonkunkin kerran. Hiljalleen, tarkemmin vuonna 2022, hän kasasi ryhmän Freud Marx Engels & Jung Revisited, tuttavallisesti vain Revarit.

Revareiden ajatuksena on palauttaa alkuperäisen Freukkarit-yhtyeen musiikki esiintymislavoille. Bändin soittajiksi valikoitui nopeasti joukko toisilleen aiemmista projekteista tuttuja muusikoita. Kokoonpanoon päätyi muun muassa henkilöitä, jotka olivat vaikuttaneet Freukkareissa pitkäänkin, mutta eivät koskaan yhtä aikaa.

Revareiden keulille halutaan kuulemma myös solistivieraita. Heistä vakinaiseksi guest stariksi on noussut Maria Hänninen, Freukkarien taustalaulaja ja mukanasoittaja jo kasarilta. Hännisen soitin on viulu.

Revarit esitti pitkään vain vanhaa Freukkari-musiikkia. Mutta mukaan on tullut myös uutta omaa materiaalia, ja yhtyeen esikoisalbumi ilmestyi keväällä.

Loistavia vanhoja hittejä

Bändin yhteissoitto perjantai-illan keikalla oli tiukkaa. Ja yleisö viihtyi, ja jopa villiintyi. Aplodit bändin hienojen vetojen jälkeen olivat voimakkaat.

Setti sisälsi kaikki suurimmat Freukkareiden hitit. Ja bändi tarjoili myös hienon encoren eli ylimääräisen musiikkiesityksen.

Ollaan heinäkuussa, mutta kohtahan sitä taas ollaan Danny-Show -nimisen hitin mukaisesti seuraavanlaisessa tunnelmassa:

Ai jai jai räntä lentää / Ja tyhjänä tuoppi on. Ai jai jai räntä lentää / Kuinka räntä voi lentääkään

Yksi lempibiiseistäni on aina ollut Särkynytsydämiset, jota olen laulanut myös yhdessä kavereiden kanssa illanistujaisissa:

Särkynytsydämiset, aina juovan tuntuvat / Hukuttaakseen murheet, jotka kelluu kuin untuvat. Ja ehkä elämä on vain huonoa pilaa, mutta mehän hekotetaan / Niin, että kukahan seuraavat tilaa, sillä kai me ne otetaan? Viekää minut baariin veljet, tuoliin nostakaa / Hitto joo, mä en pelle oo, jos mies en olla saa

Mahtavaa iltapalaa

Olen keikka-arvioissani kertonut monesti kuinka minun tekee ravintolaillan jälkeen aina mieli yöpalaa. Ja olen kävellyt usein myöhään illalla kadun päähän parkkeeratulle pakettiautolle, joka toimii grillikioskina.

Nyt sai ottaa iltapalaa jo ravintolaillan aikana. Terassilla nimittäin myytiin myös pientä suolaista. Tarjolla oli grillimakkaraa ja pizza sliceja. Otin parikin makkaraa, ja kylläpä se maistuikin huurteisen kanssa hyvältä.

Viihdyin mainiolla keikalla. Mieleen muistui lukioajat, kun lähdimme kavereiden kanssa taas jonkin oppitunnin aikana ajelemaan kahville jollekin huoltoasemalle ja autostereoissa soi Freukkareiden kasetti.