Tommi

Viinaan menevä työnarkomaani

Erilaisten riippuvuuksien vaikutukset työelämään ovat paljon laajempia kuin tähän asti on ymmärretty. Itselläni jatkuva työpaine näkyi ennen addiktioina. Olin viinaan menevä työnarkomaani. Elin yhdessä vaiheessa kuin kaksoiselämää. Oli yksi minä, joka huolehtii töistään, ja sitten oli lähes alkoholisti-minä taustalla. Tällainen elämä oli mahdollista, sillä minulla ei ollut muita velvollisuuksia. Ei ollut kotielämää eikä harrastuksia.

Pakenin stressiä alkoholiin.

Ylen artikkelissa kerrottiin naisesta, joka tuli riippuvaiseksi nettipelaamisesta. Hän aloitti pelaamisen heti aamulla herättyään ja jatkoi sitä iltaan asti, jopa töissä. Nettipelaaminen sai vähitellen yliotteen kaikesta muusta.

A-klinikkasäätiön toimitusjohtaja Hannu Jouhki totesi artikkelissa, että erilaisten riippuvuuksien määrä kasvaa, ja yksi syy on kuormittava työelämä. Tähän myös työpaikoilla pitäisi herätä. Alkoholin aiheuttamien haittojen on arvioitu maksavan suomalaisille työpaikoille noin 500 miljoonaa euroa vuodessa, mutta todellinen summa on huomattavasti suurempi. Kun mukaan lasketaan huumeet, digiriippuvuudet, rahapelaaminen ja muut toiminnalliset addiktiot, puhutaan jo miljardiluokan kustannuksista.

Päihdepalvelujen puolella nuoria aikuisia, alle kolmekymppisiä, alkaa hakeutua vieroitushoitoihin kokaiinin takia.

Alkoholiongelmaan osataan jo työpaikoilla suhtautua vakavasti. Nyt rinnalle ovat nousseet uudemmat ilmiöt. Esimerkiksi juuri rahapelaaminen pysyy usein piilossa. Riippuvuus syö työaikaa ja keskittymiskykyä.

Myös sosiaalinen media koukuttaa yhä useampia. Kun työ ei etene, some on aina lähellä. Siellä kuluu huomaamatta paljon aikaa.

Peliriippuvuus on erityisen vaikea asia, koska se ei näy ulospäin

Rahapelaamisesta kärsineellä naisella ratkaiseva hetki tuli eräänä päivänä työpaikan tietokoneen äärellä. Nainen oli pelannut viimeiset rahat, ja silloin hän ajatteli, että tää oli tässä, ja tän pitää loppua. Hän sai apua peliongelmaisia auttavan chatin kautta apua. Työpaikalla naisen tunnustus otettiin ensin vastaan järkytyksenä, mutta työnantaja suhtautui lopulta ymmärtäväisesti.

Roimaakin alkoholinkäyttöä

Itse tein pitkää päivää. Krooniseen työstressiin kaipasin päivittäin kunnon nollausta. Oli tapana mennä muutamalle töiden jälkeiselle oluelle pubiin. Lisäksi liikuin arkenakin kuppiloissa erilaisissa puolituttujen porukoissa, joissa alkoholinkäyttö oli joskus roimaakin.

Seuraavat päivät töissä olivat vaikeita. Menin usein huonosti nukutun yön jälkeen suoraan asiakkaan luokse tärkeään tapaamiseen. Kädet vapisivat ja läikytin kahvia pöydälle. Skarppasin parhaani mukaan, mutta vointini varmasti pantiin merkille. Lounaalla johtajan kanssa ruoka ei tahtonut mennä alas, eikä ajatus kulkenut. En tiedä mitä pomo ajatteli. Hän ei varmasti voinut kuvitellakaan, että minulla olisi ongelma, koska olin niin sitoutunut työhön.

Kuormittava työ ja pakonomainen kaljoittelu hallitsivat elämää.

Minua kehotettiin moneen kertaan hidastamaan työtahtiani. Tein pitkää päivää, jopa 80-tuntisia työviikkoja. Kun katson asiaa taaksepäin, työ oli minulle addiktio. Sain siitä voimakasta tyydytystä, mutta samalla pakenin sitä niukalla vapaa-ajallani. Olin aikaansaava tekijä, mutta taustalla oli riippuvuuksissa rämpivä heikko mies.

Odotukset työpaikalla johtavassa asemassa olivat toisaalta kovia, jopa ylimitoitettuja. Halusin paeta riittämättömyyden tunnetta.

Kaipasin myös ihmisten huomiota. Halusin erilaisiin outoihinkin porukoihin, ja lisäksi solmin lyhyitä parisuhteita.

Työpaikallani oli olemassa menettely, kuinka alkoholiongelmissa työntekijä ohjataan hoitoon. Sitä, että yksi johtoryhmän jäsenistä käytti liiaksi alkoholia ei huomattu, eikä siitä huomautettu minulle lainkaan.

Minulle arkinenkin tissuttelu ei edes ollut juhlimista vaan pakonomainen tapa.

Nousin tästä rosoisesta elämäntavasta jaloilleni omin voimin. Tein päätöksen, että juominen oli sallittua vain viikonloppuisin, eikä aina silloinkaan, koska työt menivät edelle. Tein vapaallakin rästitöitä eikä viina mahtunut kuvaan.

Mutta, kun koin lopulta burnoutin, ja ajauduin sairauslomalle, kapakoissa istumiselle jäi aikaa. Se osaltaan vaikeutti paluuta töihin, ja työelämä jäi masennuksen ja ikään kuin sitä korjaavan ryyppäämisen vuoksi pitkäksi aikaa.

Paine näkyy addiktioina

Uudeksi kasvavaksi ilmiöksi asiantuntija nostaa aivodopingin eli lääkkeiden tai muiden valmisteiden käytön keskittymisen ja suorituskyvyn parantamiseksi. Kyse ei ole mielihyvästä, vaan paineesta suoriutua paremmin. Ajatellaan, ettei pärjää ilmaan lääkkeitä.

Alkoholin haitat tunnistettiin työelämässä vasta vuosikymmenten jälkeen. Samanlaista ymmärrystä tarvitaan asiantuntijan mukaan nyt uusista riippuvuuksista.

Työelämä on kognitiivisesti kuormittavaa, ja paine näkyy addiktioina. Työpaikoilla on tärkeä rooli ilmiön tunnistamisessa ja puheeksi ottamisessa.

Olisi tehtävä taas muutos parempaan

Syksystä sanotaan, että se on erinomainen aika kohentaa kuntoa. Kesän jälkeen monet kokevat tarvetta palata rutiineihin ja terveellisiin elämäntapoihin. Erilaiset elämäntapavalmentajat, jotka itse ovat käyneet kesän aikana ystävien kesken kahdesti samppanjalasillisella terassilla, sanovat kuinka nyt arjen koitettua on aika tehdä muutos parempaan. Tavallisen kesälomalta palanneen ihmisen mielestä se on helpommin sanottu kuin tehty.

Kaunis syksyinen luonto houkuttaa liikkumaan.

Monet ovat marinoineet kesälomalla itsensä terassisiiderissä ja mättäneet sisäänsä grilliherkkuja ja jäätelöä. Ja laiskotelleet itsensä veltoiksi.

Lyhyempiä lomia pitkin vuotta?

Kirjailija Jarkko Tontti kirjoitti kolumnissaan jo yli kymmenen vuotta sitten, että liian pitkä loma on terveysriski. ”Minusta pelkkä oleminen on hirveää, se on samaa kuin ahdistus. Tekeminen on tuhannesti hienompaa kuin oleminen.” […] ”Mitä enemmän ajattelen lomaa, sitä vakuuttuneempi olen, että ihmisillä on liikaa vapaa-aikaa ja liian pitkät lomat. Vähintäänkin lomat pitäisi ripotella lyhyemmiksi pätkiksi pitkin vuotta.”

Tontin mukaan rutiinit, pakot ja velvollisuudet tekevät elämästä siedettävää. Työ palkitsee, loma kuluttaa.

Oma kunnon kohottaminen

Henkilökohtaisesti puhuen, itselläni oli tänä kesänä sen verran vähän lomaa, ettei se juuri ehtinyt ”kuluttaa”. Toki tuli syötyä epäterveellisesti ja laiskoteltua liiaksi. Arjen koitettua sitä on taas ymmärtänyt, kuinka omaa kuntoa olisi syytä kohentaa.

Minulle on tarjottu ohjattua kuntosaliharjoittelua. Olen sen aiemmin aloittanutkin, mutta viidennen kerran jälkeen aloin jo luistaa harrastuksesta. Mukaan pääsisi toki uudelleen. Salilla saa kuulemma näkyviä tuloksia nopeasti.

Lähellä on myös kuntopolku, joka voisi houkutella kävelylle metsään. Luonnossa liikkumisella on monipuolisia terveyshyötyjä. Sillä on myönteisiä vaikutuksia myös mielialaan. Syksyn kauniit maisemat voivat tehdä ulkoilusta erityisen nautinnollista.

Itselläni diabeteksen hoitamisessa liikunta olisi tärkeää. Olisi myös syytä kiinnittää huomiota terveellisempään ruokailuun.

Tupakasta pitäisi päästä eroon. Kävin vuosi sitten kurssin, joka kannusti irti tupakasta. Se sai aikaan pienen muutoksen, savukkeiden määrä päivää kohti väheni. Tupakointi on ruma ja haitallinen tapa, joka kuitenkin tuntuu yhä jostain syystä välttämättömältä.

Oma peruskuntoni on sen verran kehno, että muutoksen tekeminen tuntuu vaikealta. Toisaalta kun lähtee nollasta, kunto varmasti alkaa kohota nopeasti. Näkyvät tulokset lisäävät motivaatiota jatkaa.

Vaikeinta muutoksessa onkin ryhtyminen. On hyvä tiedostaa, että kaikkea ei tarvitse muuttaa kerralla. On hyvä aloittaa vähitellen.

Onko itsensä kehittäminen tärkeää?

Kunnon kohottamisen lisäksi syksy tarjoaa paljon erilaisia kursseja, joissa voi oppia uusia asioita ja saada uusia taitoja. Työelämässä esimerkkinä ovat yritysvalmennukset. Niissä kuitenkin päällimmäisenä ideana on vain oppia uusia käytännön keinoja tehokkaampaan työskentelyyn.

”Yhteiskunnassa viestitään, että itseään on kehitettävä jatkuvasti. Ihmisen siis pitäisi olla jotain enemmän tai parempaa.” Näin kirjoitti psykoterapeutti ja sosiaalipsykologi Emilia Kujala kolumnissaan Ylen sivuilla. Psykologin mukaan itsensä kehittäminen on yliarvostettua ja pahimmillaan uuvuttavaa.

Tiedä sitten – jossain nimittäin todettiin, että itsensä kehittäminen liittyy henkiseen hyvinvointiin. Tämän näkemyksen perusteella olisi hyvä asettamaan tavoitteita ja pyrkiä oppimaan uutta. Tämä voi olla esimerkiksi uuden taidon opettelu tai harrastuksen aloittaminen.

Psykologi puolestaan kirjoitti seuraavasti: ”Tuhlaa aikaasi myös hyödyttömyyksiin ja haahuiluun. Aloita harrastus, jossa et halua kehittyä tai kuluta kirjoja, jotka ovat puhtaasti viihdettä.”

Minä katson, että joka tapauksessa arjen koitettua ei ole hyvä vapaa-ajalla jämähtää väsyneenä sohvalle sarjojen ja somen pariin. Sellainen vain lisää väsymystä. Olisi hyvä etsiä uusia ilon ja innostuksen aiheita.

Siinähän se kesä vierähti

Viime lauantaina vietettiin kotikaupungin keskustassa ison tapahtumaterassin kesäkauden päättäjäisiä. Minulla kesä vierähti nopeasti, vaikka mitään ihmeellistä ei tullutkaan tehtyä. Varsinaista lyhyttä lomaa sävytti kurja sää. Helteillä olin jo kotikulmilla. Sain nauttia viikoittain upeasta livemusiikista.

Ilta alkoi jo hämärtää terassilla.

Kävelykadulle pystytetyllä isolla terassilla oli tarjolla elävää musiikkia vähintään kerran viikossa. Musiikkitarjonta pitkin kesää oli mahtava.

En tiedä miten esiintymislavan musiikkikattaus olikin saatu niin hienoksi ja monipuoliseksi. Terassi oli jokaisena bändi-iltana aivan täynnä. Oli artisteja sekä nuorempien että vanhempien juhlijoiden mieleen.

Viimeisenä keikkailtana esiintyi vuonna 2017 perustettu The Roots of Sentimentals. Yhtye soitti vanhoja kultaisia, ja tunteellisia kappaleita.

Vanhoja kultaisia kappaleita.

Bändin musiikki muodostuu vanhoista evergreeneistä, joita ovat aikoinaan levyttäneet muiden muassa Frank Sinatra, Dean Martin, Nat King Cole ja Johnny Burnett. Bändin soitto svengasi hienosti, ja yleisö oli täysillä mukana.

Keikka vei muistoihin

Kesän parhaasta vedosta vastasi Freud Marx Engels & Jung Revisited. Yhtyeen ajatuksena on ollut palauttaa alkuperäisen Freukkarit-yhtyeen musiikki esiintymislavoille. Bändin taitava setti sisälsi kaikki suurimmat hitit.

Mainio kokoonpano.

Viihdyin kerrassaan upealla keikalla. Mieleen muistuivat lukioajat, kun lähdimme kavereiden kanssa taas jonkin oppitunnin aikana ajelemaan kahville jollekin huoltoasemalle ja autostereoissa soi Freukkareiden kasetti.

Pettymysten bluespäivä

Innostuin myös lähtemään heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna ensimmäistä kertaa vuosiin Puistobluesin pääkonserttiin. Viihdyttävän päivän pettymys oli oma lempibändini. Perinteikäs tapahtuma Järvenpäässä soi kuitenkin hienosti huippuartistien voimin.

Pääesiintyjät olivat Yhdysvalloista, ja kotimaista vahvistusta huippukaartiin toi J. Karjalainen. Karjalaisen bändin veto olikin päivän paras. Yhtyeen musiikkikattaus oli laaja, ja mukana oli uusia keikkasovituksia isoista hiteistä.

J. Karjalaisen isoja hittejä vuosien varrelta.

Viime vuonna kävin keskustan blueskadulla konsertissa, jossa ihastuin yhtyeeseen nimeltä Blues Bizarre. Pienen keikkabändin tunnettuus oli vuodessa kasvanut niin, että se pääsi jo tänä kesänä ison festivaalin sivulavalle.

Bändin musiikki oli kuitenkin vuoden aikana kehittynyt liian monimutkaiseksi. Jaksoin katsella raivokasta esitystä muutaman biisin ajan. Bändillä oli ylikorostunut vauhti päällä, mutta tuntui, ettei yleisö pysynyt mukana. Kitaraa ei oikein soitettu vaan enemmänkin rääkättiin. Viihdyttävän musiikin sijaan pään täytti metallinen meteli. Oli lähdettävä kesken pois.

Huonosti tarkeni lomalla

Keskikesällä matkustin lomalle Saimaalle. Lyhyt loma vierähti lähinnä sadetta pidellen. Vettä tuli kaiken aikaa, eikä sillä säällä innostanut lähteä luonnonhelmaan kesästä nauttimaan. Ei tullut lähdettyä veneilemään. Myös suunnitelma valmistaa kesäisiä herkkuja laavulla järven rannalla sai jäädä.

Iso terassi satamassa oli tyhjänä.

Viikon ajan satoi joka päivä, ja lämpötila oli +12 ja +16 välillä. Ei tullut edes terassilla istuttua. Sataman terassilla on aina mukava ihastella hienoja veneitä, jotka saapuvat vierassatamaan. Nyt ei tehnyt koleassa säässä mieli ottaa virvokkeita ja katsella Saimaalle. Veneitäkään ei huonolla säällä ollut liikkeellä.

Kesä ilman rakkautta

Kesä meni siis rauhallisesti, ja parhaiden kesäsäiden ajan aikalailla kotikulmilla. Romantiikkaakaan ei tänä kesänä ollut. Muistelin taas, kuinka nuorena miehenä minulla oli taipumus rakastua kesäisin kaikkiin. Se aiheutti monenlaista sekoilua. Ja aina suuria pettymyksiä. Olin aina villi kesän lapsi.

”Kesämieli on taas ihan vallaton. Mä rakastua niin nyt haluaisin kaikkiin. […] Sydän sykkimään, ystävää etsimään. Taas elämältä maistuu tää.” (Kesän lapsi, san. Chrisse Johansson)

Nyt romanssi ei roihahtanut, vaikka kävin juhannustansseissakin legendaarisella tanssilavalla. Toiseen tutustuminen olisi kysynyt tanssitaitoa.

Tanssilava harmaana juhannuspäivänä.

Tanssilavalla minulle tuli mieleen Mika ja Turkka Malin kappale, jonka muistan lapsuudesta. Laulun mies ei Runkomäen iltamissa tahdo tanssiin hakiessaan saada myöntäviä nyökkäyksiä. Mies kampaa hiukset taaksepäin ja oikoo kravatin. Sitten hän pokkaa rikkaan pehtoorin tyttärelle, mutta neiti vastaa, ettei pelkät sanat riitä vaan se riippuu vähän siitä montako hehtaaria omistaa. Mies ei ollut siitä moksiskaan, vaikka toisen nauroivat.

Itse nautin Neitoset -orkesterin musiikista kauempana tanssilattialta, sillä en osaa lainkaan tanssiaskelia. Lavalla oli paljon nuorempiakin tanssijoita, joilta lattaritkin kävivät hienosti. Kolea sää ei haitannut keskikesän juhlatunnelmaa.

Antoisa arki

Mukavan kesän jälkeen hyvillä mielin syksyä kohti. On paljon mitä odottaa. On lisää tapahtumia ja tilaisuuksia niin työssä kuin vapaalla. Baareissakin on tarjolla hyvää ohjelmaa, josta pääsee nauttimaan viikonloppuisin.

Rautalanka-Emma soi yhä hienosti

Sain lauantai-iltana nauttia jälleen hienosta musiikista. Ison kesäterassin esiintymislavalle nousi tällä kertaa suosituin suomalainen rautalankayhtye, The Sounds. Yleisölle tarjoiltiin upea kahden setin kokonaisuus, joka oli täynnä hienoja ikivihreitä. Bändi veivasi letkeää musiikkia mainiolla otteella.

Upeaa soittoa pitkällä kokemuksella.

The Sounds tarjosi loistavaa tunnelmaa aurinkoiseen kesäiltaan. Yleisö viihtyi täydellä terassilla, ja jopa villiintyi. Aplodit bändin hienojen vetojen jälkeen olivat voimakkaat. Ja vähitellen moni lähti tanssimaankin lavan edustalle.

Mikä ihmeen rautalanka?

Rautalankamusiikilla tarkoitettiin meillä alun perin 1960-luvun instrumentaalimusiikkia, jonka tunnusmerkkejä olivat kahden sähkökitaran, soolo- ja komppikitaran yhteispeli, sähköbasso ja rummut.

Myöhemmin ”sallittiin” mukaan muita soittimia ja myös laulu. The Sounds oli ensimmäinen suomalainen kitarayhtye, jonka levyllä yhtyeen jäsenet lauloivat.

Nuoret kaappasivat musiikin 1960-luvulla. Rautalanka oli ensimmäinen musiikkityyli, jossa nuoret soittivat itse ja toisilleen.

Suomalaiset rautalankayhtyeet ovat olleet merkittävä osa musiikkikulttuuria. Nimi ”rautalankamusiikki” tulee sähkökitaran kielestä.

Uusia sovituksia

The Sounds oli Suomen ensimmäinen kansainvälinen superyhtye, jonka biisi Mandschurian Beat rikkoi miljoonan ulkomailla myydyn levyn rajan.

Rautalankabändeille tuli tavaksi ottaa vanha tunnettu biisi ja sovittaa siitä oma versio, joka yleensä oli twistiä. The Sounds käytti tätä reseptiä, ja sen myötä syntyi suosittu ”Emma”. Tämä bändin tunnetuin levytys on vuodelta 1963.

Tänä päivänä The Sounds esiintyy kokoonpanossa Peter Ekman (bassokitara), Jomme Kettunen (rummut), Esa Helasvuo (kosketinsoittimet), Jan-Erik Saine (soolokitara) ja Ave Lönnfors (komppikitara ja laulu).

Ave Lönnfors: kitara ja laulu.

Bändi tarjoili kesäillassa viihdyttävän musiikkikattauksen. Yhtenä poimintana rautalankabiisien klassikko, The Shadows -yhtyeen ”Apache”.

Yksi miellyttävä yllätys oli se, kun rakastettu sävellys ”Myrskyluodon Maija” lähti soimaan. Kyseessä on Lasse Mårtensonin säveltämä tunnuskappale 1970-luvun televisiosarjasta. The Soundsin sovituksessa oli kauneutta ja jylhyyttä.

Olen keikka-arvioissani kertonut usein kuinka minun tekee monesti baari-illan jälkeen mieli yöpalaa. Usein olen käynyt keskustaan parkkeeratulla nakkikioskiautolla. Nyt yöpalaa sai jo illan aikana, sillä terassilla paistettiin makkaraa. Makkarat eivät kuitenkaan olleet vielä aivan kypsiä, kun menin jo ostamaan. Makkara oli vielä vähän kylmä. Mutta kyllä se maistui oikein hyvin.

Upean keikan lopuksi Ave Lönnfors kysyi yleisöltä, mikä vielä puuttuu. Ja samassa lähti viimeisenä kappaleena soimaan kaikkien tuntema ”Emma”.

Ihana arkiaamu

Arkiaamut voivat välillä tuntua vaikeilta. Aamuihin voi kuitenkin valmistautua etukäteen. Aamulla voi myös ajatella mitä odottaa innolla päivän aikana. Jos on esimerkiksi toimistotyössä voi aamua helpottaa, kun pakkaa laukun ja työvälineet, valitsee vaatteet ja valmistelee aamiaisen jo edellisenä iltana. Tämä vähentää aamun kiirettä. Herääminen ajoissa tekee aamusta rauhallisemman.

Aina ei lähde heti sujumaan.

Aamurutiineilla voi olla merkittävä vaikutus päivän tehokkuuteen, sillä ne voivat asettaa oikean mielentilan ja luoda pohjan koko päivälle. Riittävä unensaanti, hyvä aamiainen ja ehkäpä kevyt liikunta antavat energiaa ja pitävät vireystilan korkealla. Tämä auttaa keskittymään paremmin päivän tehtäviin.

Aamulla vietetty hetki päivän tavoitteiden asettamiseen voi tuoda selkeyttä siihen, mihin keskittyä. Kun päivä alkaa positiivisella mielellä, on helpompi säilyttää hyvä asenne myös haasteiden edessä.

Oma metka tapa aamuisin

Kun entisessä työssäni vastasin asiakkuuksista, minulla oli tapa, joka toimi aamuisin erityisen hyvin. Minä nimittäin join aamukahvin parvekkeella pakkasessa vain valkoinen kauluspaita päälläni. Se sai tuntemaan olon voimakkaaksi ja itsevarmaksi.

Aamulla voi myös ajatella mitä odottaa innolla päivän aikana. Minulla sellainen oli joskus hankalan asiakkaan tapaaminen. Mietin silloin, että päivä voisi olla pilalla jo puolilta päivin. Mutta aamulla olin varma, että kaikki asiat ratkeaisivat, kunhan vain laittaisin koko asiantuntemukseni peliin.

Eräässä lounastapaamisessa asiakas kertoi palveluamme koskevasta ongelmasta. Minä lupasin selvitellä ongelmaa ja palata asiaan mahdollisimman pian. Kun sitten lounaan jälkeen toivotin asiakkaalle hyvää päivänjatkoa ja palasin toimistolle, oli minulla jo mielessä ratkaisu ongelmaan. Selvitin sen asiasta vastaavan osaston kanssa.

En viitsinyt kuitenkaan vielä samana päivänä laittaa siitä sähköpostia asiakkaalle. Annoin ymmärtää, että asia oli vaatinut enemmän työtä, ja laitoin viestiä parin päivän kuluttua. Kerroin asiakkaalle, että ongelma on hoidettu, ja kiitin tärkeästä palautteesta.

Seuraavana aamuna mieli oli yhä positiivisempi ja olo itsevarmempi.

Aina ei nappaa

Pitkältä lomalta palatessa voi tuntua, että työt eivät lähde heti sujumaan. Jos työnteko tökkii, se on ihan normaalia, ja joskus töissä voi asiantuntijoidenkin mukaan käydä ihan vain palkan vuoksi. Itsellänikin on ollut vaiheita, jolloin motivaatio on ollut hukassa, ja olen ajatellut pelkkää työstä saatavaa rahaa.

Olin firmassa, jossa ongelmana oli se, että työskentely muutaman osaston välillä ei toiminut. Vastasin itse liiketoiminnan kehittämisestä, mutta muut eivät tahtoneet pysyä suunnitelmieni perässä. Olin usein turhautunut.

Olin valmis jopa luovuttamaan, ja heittämään hanskat tiskiin.

Ois kai siistii antaa periksi. Toteais vain kylmästi: ”Ei tästä mitään tuu.” Lähtis kävelemään. Painais oven kiinni perässään. (Kolmas nainen)

Taloudellinen pakko asuntovelallisena sai kuitenkin vain jaksamaan päivästä toiseen.

Asiantuntija totesi eräässä artikkelissa, että jos työnteko tökkii, joskus ihan vain kylmän rahan ajatteleminenkin voi auttaa. Loputtomasti rahan motivoivaan voimaan ei kuitenkaan kannata luottaa, vaan pidemmän päälle työstä pitäisi pystyä löytämään myös muita mielekkäältä tuntuvia asioita.

Työelämässä esiin nousevat arvostuksen ja itsensä toteuttamisen tarpeet. Työ tarjoaa mahdollisuuden toteuttaa omia arvoja ja tavoitteita sekä kokea onnistumisen ja saavutuksen tunteita.

Ensimmäinen askel motivaation parantamisessa on usein se, että ihminen havahtuu miettimään sitä, miksi työtehtävä ei kiinnosta. Psykologi neuvoi, että kannattaa ottaa aikalisä ja miettiä kulkeeko autopilotilla vai onko omassa toiminnassa tai ympäristössä jotain sellaista, jota voisi lähteä muuttamaan.

Oma tilanteeni ratkesi lopulta niin, että minulle annettiin johdettavaksi myös toinen osasto. Hommat alkoivat vähitellen sujua paremmin. Palkkakin nousi, mutta tärkeintä oli, että työn ilo palasi. Lähdin taas aamuisin innolla töihin.

Kiireettömyyttä, intoa ja energiaa arkiaamuun!