Tommi

Kesäreissussa lumoavalla Saimaalla

Pieni rauhallinen maalaiskunta Saimaan sydämessä on jälleen kesän myötä vilkastunut. Vapaa-ajan asukkaat, veneilijät ja muut matkailijat ovat saapuneet nauttimaan maaseudun rauhasta. Kirkonkylällä kaupat ja ravintolat palvelevat. Satamassa on upea tunnelma. Puumala on Saimaan sykkivä sydän.

Satama ja näyttävä Puumalansalmen silta.

Landelle lepäämään

Kun olin kokenut parikymmentä vuotta sitten työuupumuksen, eikä työhön paluu vaikean masennuksen vuoksi onnistunut, syntyi minulla kaipaus johonkin uuteen. Ajatuksena oli todellinen myönteinen elämänmuutos.

Kun suunnittelin lähtöä Helsingistä jonnekin rauhalliseen ja kauniiseen paikkaan, halusin Saimaalle. Muistelin erästä nuorempana vuokra-autolla tekemääni lomamatkaa ja mieleeni tuli Puumala, joka tuntui sopivalta paikalta.

Pieneen maalaiskuntaan asettuminen oli iso muutos. Varsinaista kulttuurishokkia en kokenut, mutta moni asia oli aivan uutta. Maalla oli erilaisia arvoja ja tapoja. Ihmisiin tutustuminen oli helppoa.

Toipuminen työuupumuksesta ja masennuksesta eteni, vaikka välillä oli vaikeampiakin aikoja. Olin kuitenkin tyytyväinen, ja olo oli kotoisa.

Asuin Puumalassa joitakin vuosia. Erilaiset asiat ja muutokset ovat sittemmin kuljettaneet toisille seuduille. Mutta aina kesän koittaessa haluan Saimaalle. Saan nauttia upeasta luonnosta ja olla hyvien ystävien kanssa.

Monenlaisia elämyksiä

Puumalassa on reilut kaksituhatta asukasta ja neljätuhatta vapaa-ajan asuntoa. Kesän myötä kunnan väkimäärä moninkertaistuu.

Matkailu saaristokunnassa on vilkasta. Puumalassa on monenlaisia majoituspalveluja. On muun muassa leirintäalueita ja erilaisia mökkikyliä. Veneilijöitä kulkee paljon Saimaan vesiliikenteen solmukohdassa.

Kun olin muuttanut Puumalaan, uudet kaverit veivät minut veneilemään. Katselin veneretkillä haltioituneena värikkäitä saaristomaisemia – saarten jylhiä kalliorantoja, luotoja ja hiekkarantoja. Puumalassa on tuhat saarta ja kolmetuhatta rantakilometriä.

Puumalassa on tarjolla matkailijoille monenlaisia aktiviteetteja ja elämyksiä. Luontokohteet ovat upeita. Voi pyöräillä ja patikoida. On myös erilaisia veneretkiä. Yksi erikoisuuksista on aamuinen melonta-mindfulness.

Yksi kirkonkylän keskustan nähtävyyksistä on komea Puumalansalmen silta. Sillalla on maisemahissi ja sen päällä on pieni kuohuviinibaari.

Lähes hellelukemia jo aamulla.

Saimaalla maistuvat tietysti muikut ja muut kalaherkut. Otin torilla lounaaksi muikkuannoksen; voissa paistettuja muikkuja ja perunamuusia.

Muikkuannos torilla 15,50 euroa.

Saimaalla tehdään maisemaristeilyjä. Vanhalla Wennolla pääsee nauttimaan taianomaisesta tunnelmasta kun laiva lipuu lähes äänettömästi järvenselällä.

Yli satavuotias höyrylaiva tekee tilausristeilyjä.

Saimaalla on jumalainen luonto. Ymmärrän taas, kuinka aikoinaan halusin upeisiin järvimaisemiin leppoistamaan, ja kuinka tärkeää se toipumisessa oli.

Eino Grön laulaa kappaleessaan Ilta Saimaalla seuraavasti: ”Rannalla Saimaan, näin mietiskelen, katsellen kauaksi seljille sen.” […] ”Rintaani rauhan niin tyynen mä saan, Saimaa on illalla kauneimmillaan.”

Nettiuutisessa kerrottiin sipsivalikoimasta

Julkisen palvelun mediayhtiössä on mahdollista tehdä monenlaista. Yksi esimerkki tästä on se, että joillakin Ylen televisio-ohjelmilla on kahvimukit omalla painatuksella. Studiossa hörpitään kahvia siis erilaisista mukeista sen mukaan missä ohjelmassa ollaan. Vaalien aikaan mukeissa on oma vaalilogo.

Vähemmän nettiä ja enemmän tv-ohjelmia?

Talviurheilulajeihin keskittyvän Urheilustudion ohjelmailmeen pääväri on vaaleanpunainen. Tätä varten on teetetty jopa vaaleanpunainen kahvinkeitin, joka on studiossa näkyvällä paikalla.

Verkkoon Ylellä on mahdollisuus tehdä hyvin monenlaista sisältöä. Eräässä nettiuutisessa kerrottiin kuinka suomalaiset syövät sipsejä enemmän kuin koskaan. Myös sipsien valikoima on jutun mukaan laajempi kuin koskaan. Jutussa kerrottiin, että sipsivalikoima tuntuu suorastaan vyöryvän päälle Prismassa Helsingin Pasilassa. Mutta onko se, että sipsivalikoima on laajempi kuin koskaan varsinaisesti uutinen? Lisäksi jutun lopusta pystyi testaamaan oman sipsitietämyksen. Ylellä on mahdollisuus tehdä nettiin kaikenlaista.

Ylen tehtävää arvioidaan

Yle joutui resurssisyistä lopettamaan tv-uutiset sunnuntaiaamuista. Resursseja ei perustelujen mukaan ole riittävästi. Samaan aikaan sunnuntaisin kaupallinen kanava lähettää suoraa ajankohtaisohjelmaa. Uutisia toimitetaan tunnin välein.

Olen sitä mieltä, että julkisella medialla syynä saattaa olla tehoton resurssointi. Nettiin nimittäin tehdään kaiken aikaa hömpältäkin tuntuvia juttuja. Verkkotoimittajat voisivat kirjoittaa sähkeitä myös aamun tv-uutisiin.

Radion päivälähetyksessä puolestaan lähetetään haastattelupätkiä, jotka on poimittu saman aamun aamutelevisiosta. Saman haastattelun saattaa kuulla päivän aikana kolme kertaa. Eikö ole mahdollista tehdä radioon omia juttuja?

Parhaillaan parlamentaarinen työryhmä arvioi Yleisradion julkisen palvelun tehtävää ja rahoitusta. Työryhmä tarkastelee Ylen rahoitusta, suhdetta kaupalliseen mediaan ja Yle-lain muutostarpeita sekä tarkkarajaistaa Ylen tehtäviä. Työryhmässä on ollut näkemyseroja siitä, millaisia säästöjä Ylen rahoitukseen tulisi tehdä. On puhuttu jopa mittavista leikkauksista.

Enemmän verkossa

Yle puffaa omia nettijuttujaan tv-uutisissa. ”Tätä ja paljon muuta löydät Ylen verkkosivuilta”, ankkuri toteaa uutislähetyksen lopussa.

Julkisen palvelun median runsas verkkosisältö on käyttäjille ilmaista – se kun sisältyy Yle-veroon. Laadukas nettiuutisointi on tietysti tärkeää, mutta Ylen rajaton tarjonta verkossa laittaa kaupallisen median liiketoiminnan ahtaalle.

Medialiiton mielestä Ylen verkkotuotanto sekä vääristää media-alan kilpailua että vaarantaa moniäänisen median tulevaisuuden

Nettiuutisten laajuudessa Yle on omaa luokkaansa. Se julkaisee tekstimuotoisia uutisia eli toimittaa verkkolehteä, ja kilpailee näin sanomalehtien kanssa.

Kaupallinen media yrittää saada verkosta tuloja tarjoamalla osittain maksullista sisältöä. Esimerkkeinä tästä ovat verkkolehtien maksumuurien takana olevat tilaajille tarjotut jutut. Iltapäivälehdillä on uudet maksulliset extra- ja plus-palvelunsa. Toivottavasti sisällöille on kysyntää.

Julkisen palvelun median ylenmääräistä uutistarjontaa netissä olisi hyvä arvioida. Perinteisen television katselu vähenee, mutta Yle Areena kasvattaa yhä suosiotaan. Tarjonta onkin monipuolista ja laadukasta.

Myös Ylen verkkotuotanto voisi perustua tekstisisällön sijaan enemmän video- ja audiosisältöihin. Ne kiinnostavat mediakuluttajia. Myös uutissivusto voisi olla Areenan kaltainen. Näin Ylen tarjonta myös erottuisi sanomalehtien verkkolehdistä. Muilla medioilla olisi enemmän tilaa ja mahdollisuuksia toimia.

Nyt poikamies järjestää vaatekaapit

Ryhdyn laittamaan vaatekaappeja järjestykseen. Vaatekaapit ovat aivan täynnä ja sekaisin. Otan vaatteita kaapista yksi kerrallaan ja käyn kaikki huolella läpi. Lajittelen vaatteet sen mukaan käytänkö niitä vai voiko niitä panna pois.

Isompi kasa menee vaatekeräykseen.

Tarkastelen missä kunnossa vaatteet ovat, ja kokeilen menevätkö ne vielä päälle. On vaatteita, joita en käytä, ja joista päätän luopua kokonaan.

Lajittelen poistettavia vaatteita kahteen kasaan. Toisessa kasassa on vaatekeräykseen kelpaavia ja toisessa tekstiilijätteisiin meneviä vaatteita.

Tarkoituksena on viedä hyväkuntoiset vaatteet UFF:n keräysastioihin. Mukana on vähälle käytölle jääneitä laadukkaita vaatteita. On paljon kauluspaitoja ja neuleita. On myös kaksi välikausitakkia. En pidä huppareita, mutta niitäkin löytyy kaksi. On myös pari villapaitaa, jotka ovat käyneet pieniksi.

UFF kerää ja myy käyttökelpoisia vaatteita. UFF kertoo, että se jatkaa lahjoitettujen, käyttökelpoisten vaatteiden elinkaarta. Toiminnan tuotto ohjataan ilmasto- ja kehitysyhteistyöhön.

Toiseen kasaan tulee kierrätykseen kelpaamattomia vaatteita. Ne eivät ole risoja, mutta katson, että ne ovat kuitenkin kuluneita. Ne menevät tekstiilijätteisiin.

Tilaa uusille vaatteille

On monia vaatteita, joita en ole käyttänyt pitkään aikaan. Suuri ihmetys on miten tällainen määrä vaatteita on mahtunut kahteen pieneen kaappiin.

Kaappien järjestämisen myötä tulee tilaa uusille kesävaatteille. Olen hankkinut muutaman lyhythihaisen kauluspaidan, kaksi paitatakkia ja t-paitoja.

Uusia kesäpaitoja.

Vaatekaappeihin tulee todella paljon lisätilaa. Nyt löydän helposti kaikki vaatteet. Kaappeihin tulee järjestystä. Ja vaatteet pysyvät paremmin ryhdissä. Ennen yhdessä henkarissa saattoi roikkua päällekkäin useampi paita tai takki. Nyt jokaiselle paidalle on oma henkari ja henkareita jää ylikin.

Kaapin sisällön huomaa taas helpommin.

Toiseen kaappiin tulee arkisemmat ja kevyemmät vaatteet ja toiseen esimerkiksi talvivaatteet, kuten paksummat takit, ja lisäksi pari pukua.

Sitten tartun kaappien hyllyillä oleviin vaatteisiin. Viikkaan housut ja t-paidat. Käyn läpi pienemmät vaatteet, ja lajittelen ne uudelleen koreihin.

T-paidat siististi omalle hyllylle.

Kaappien järjestämisessä menee pari tuntia. Hieman työlästä, mutta mukavaa ja palkitsevaa puuhaa, joka saa hyvälle mielelle.

Pieniä turhia hoidettavia asioita

Arjessa voi olla helposti pieniä asioita, joihin on tottunut, mutta joita ilmankin voisi hyvin olla. Pienet asiat, kuten vaikka erilaiset tilaukset, ovat olleet joskus mukavia, mutta voivat nykyisin tuntua turhilta ja jopa rasittavilta.

Jäsenlehdestä on vaikea saada selvää.

Minulla tällainen asia on runoyhdistyksen jäsenyys. Olen liittynyt yhdistykseen jo parikymmentä vuotta sitten. En tiedä miksi olen yhä tämän erikoisen yhdistyksen jäsen.

Yhdistyksen sanotaan olevan runojen kirjoittajien ja lukijoiden kaikille avoin yhteisö. Yhdistys ilmoittaa toimivansa runouden kirjoittamisen, lukemisen ja esittämisen sekä runouskeskustelun puolesta.

Itse jäsentoiminta on kuitenkin vähäistä. Yhdistys järjestää harvakseltaan tapahtumia, joihin en ole koskaan osallistunut. Niitä pidetään vain muutamassa kaupungissa. Toisaalta kynnys osallistua yhdistyksen tapahtumiin on muodostunut minulle korkeaksi. Kaikkiaan piirtyy hieman yksipuolinen kuva siitä mitä runous on. Tuntuu, että runouskeskustelua käydään pienessä piirissä.

Unohdan aina hoitaa vuosittaisen jäsenmaksun ajallaan. Saan tämän vuoksi maksumuistutuksia.

En lue yhdistyksen lehteä

Yhdistys julkaisee runouslehteä. Lehti on painettu paksulle paperille, ja se on niin painava, että säikähdän aina kun se kerran kahdessa kuukaudessa lävähtää postiluukusta. Julkaisu ei muistuta aikakauslehteä vaan se on ulkoisesti enemmänkin kuin ohut pehmeäkantinen kirja.

En ole enää vuosiin lukenut lehteä. Siinä on vain sisäpiiriläisten asioita. Nuoret runoilijat kirjoittavat kritiikkejä toistensa teoksista.

Minä kaipaisin esimerkiksi runoilijahaastatteluja. Kuinka runot syntyvät, ja mikä ohjaa runoilijan kirjoittamista? Minkälainen on runoilijan työpäivä?

Lehdessä on arvostelujen lisäksi monesti uutta kotimaista tai suomennettua runoutta. Kokeilevat runot ovat niin haastavia, ettei niistä ota tolkkua. Kirjaimetkin saattavat hyppiä sinne tänne, jopa sivulta toiselle.

Runoissa kokeillaan kielen mahdollisuuksia

Lehden ulkoasu on niin sekava, toisin sanoen taiteellinen, että sen lukeminen on vaikeaa. Yhdessä ja samassa lehdessä on useita eri kirjaintyyppejä.

Runoissa kuulemma käsitellään ja kokeillaan kielen mahdollisuuksia. Yksi lehden numero tutki puhujan käsitteen käyttöä, runominää ja kielen materiaalisuutta, etenkin kielen suhdetta ääneen mutta myös piirrettyyn viivaan. Ahaa. No niin. Valitettavasti menee tältä runojen ystävältä yli hilseen.

Runoilijapiireissäkin on jo toistakymmentä vuotta sitten aiheellisesti kysytty, kun runous saa yhä moninaisempia muotoja, pysyykö runokritiikkikään perässä.

Pidän uudesta runoudesta

Niin kutsuttu nykyrunous on suurelle yleisölle monesti vierasta ja vaikeaselkoista. Mutta on paljon toisenlaistakin uutta runoa. Itse luen paljon runoja, ja myös ostan uusia runokirjoja. Viimeksi olen lukenut Tomi Kontion kokoelman Tunturin luokse, rakkaan (Teos, 2023). Siinä on tarinallisuutta, mistä pidän runoissa. On tärkeää, että runoihin pääsee sisään ja että niistä nauttii.

On paljon uutta mieleistä runoutta.

Minulla on paljon lempirunoilijoita. Ja on muutamia erityisen tärkeitä kirjoja, esimerkkeinä Riku Korhosen Savumerkkejä lähtöä harkitseville (Sammakko, 2005) sekä Timo Lappalaisen Kultainen noutaja (Like, 2005). Hyllyssä on lähes sata runokirjaa. Monet kokoelmat kestävät aina uusia lukukertoja.

Mutta tällaista jäsentoimintaa ja lehteä en tarvitsisi. En vain saa koskaan aikaiseksi perua jäsenyyttä ja lehden tilausta.

Lyhyesti sanottuna kannattaa karsia tällaisia pieniä asioita, jotka eivät enää palvelee tarkoitustaan. Voi etsiä uusia kiinnostuksen kohteita.

Näin vaatteiden ostaminen netistä sujui

Löydän tavallisesti kaikki vaatteeni tunnetun vaateketjun myymälöistä. Nyt etsin tietynlaista vaatetta, mutta kotikaupungin myymälässä ei juuri sellaista ollut. Tämän vuoksi menin ensimmäistä kertaa vaateostoksille nettiin.

Löytyikö se mitä olin hakemassa?

Tutustuin muutaman nettikaupan tarjontaan. Etsin kesään sopivaa paitatakkia. Valikoima olikin todella laaja. Oli useita vaatemerkkejä ja paitamalleja. Etenkin yhden ulkomaisen verkkokaupan valikoimassa oli mieleisiä paitatakkeja.

Katselin alkuun pitkään erilaisia kuvia. Sen jälkeen klikkailin kymmenen tuotetta omiin suosikkeihin. Sitten aloitin tarkemman valitsemisen. Vertailin pitkään kuvia. Katsoin myös tarkemmin tuotetietoja ja hintoja.

Poistin tuotteita yksi kerrallaan ja jäljelle jäi kaksi. Näyttävien ja tarkkojen kuvien perusteella päädyin yhteen tummansiniseen paitatakkiin. Siirsin sen ostoskoriin. Katselin vielä lisää saman nettikaupan valikoimaa ja huomasin mukavan näköisen vaalean paitatakin. Siirsin senkin ostoskoriin.

Siirryin kassalle. Tässä kohtaa yritin olla huolellinen. Annoin tarvittavat tiedot ja maksoin varmalta tuntuvalla maksutavalla. Se sujui näppärästi. Valitsin myös tuotteiden toimitustavan. Tämän jälkeen sain sähköpostiin ilmoituksen, että tilaus oli vastaanotettu. Ja pian sain tiedon, että paketti on jo matkalla.

Odotin pakettia muutaman päivän, ja sitten sain ilmoituksen, että se oli toimitettu lähellä sijaitsevaan Postin palvelupisteeseen. Lähdin saman tien hakemaan pakettia. Jännitti, olinko saanut sitä mitä mielestäni olin tilannut.

Sittenkin entuudestaan tuttu

Paitatakki on mukava vaate. Se toimii niin takkina kuin paitana. Sitä voi käyttää sekä sisällä että ulkona. Paitatakilla voi luoda paljon uusia tyylejä. Paitatakin kanssa sopii niin t-paita, poolopaita kuin kauluspaitakin. Paitatakki toimii myös kerrospukeutumiseen, ja sitä voi käyttää myös välikausitakkina.

Olen ajatellut, että miesten paitatakit ovat uusi trendi, mutta nyt muistankin, että minulla on ollut saman vaatemerkin paitatakki jo parikymmentä vuotta sitten. Tämän vuoksi olen ollut innoissani, kun ne ovat täällä taas.

Kokeilin takkia kauluspaidan kanssa.

Molemmat tilaamani paitatakit ovat samaa vaatemerkkiä. Merkki mainostaa, että sen tuotteilla voi rakentaa kestävää vaatekaappia. Se kuulemma tarjoaa huolellisen tasapainon ajattoman ja trendikkään välillä. Merkki on suunniteltu modernille miehelle, joka haluaa pukeutua itsevarmasti ja harkiten. Modernista miehestä en tiedä, mutta pyrin kyllä pukeutumaan harkiten.

Vaatteiden kokeileminen jännitti

Nettiostosten tekeminen on tietysti arkipäivää. Kyselyn mukaan kaksi kolmasosaa suomalaisista tekee verkko-ostoksia muutaman kerran puolessa vuodessa tai useammin. Vastaajista neljä prosenttia kertoi tekevänsä ostoksia verkossa joka viikko.

Kun ensimmäistä kertaa laitoin tilaamani paitatakin päälle, ja menin kylpyhuoneeseen peilin eteen, näytti paita liian isolta. Toinen takeista tuntui istuvan paremmin. Mietin olisiko pitänyt ostaa XL:n sijaan yhtä kokoa pienempi takki. Mutta toisaalta L-koko ei ole mennyt päälle enää aikoihin.

Menin hissiin ja tarkastelin takkeja isommasta peilistä. Molemmat näyttivätkin juuri sopivilta. Kokoa pienempi olisi tuntunut kireältä, eikä nappeja olisi saanut edestä kiinni. Olin tyytyväinen ja helpottunut. Tilaamieni paitatakkien materiaali on kierrätettyä puuvillaa. Ne tuntuivat heti mukavilta päällä.

Myös vaatteiden edullisuus houkuttelee nettiostoksille

Vaatemyymälässä ostamisessa on kuitenkin verrattomat etunsa. Kaupassa saa sovittaa ja tarkastella vaatetta peilin edessä. Voi myös tunnustella materiaalia, ja nähdä paremmin vaatteen värin. Ja voi pyytää apua ja näkemystä myyjältä.

Tiivistettynä voi sanoa, että nettishoppailu oli ensimmäisellä kerralla hieman vaikeaa, mutta siinä oli hyviä puolia. Ja ostokset olivat onnistuneita. Tarvittaessa myös ostosten palauttaminen on tehty helpoksi. Hinta on myös yksi merkittävä tekijä, joka houkuttelee nettiostoksille. Molemmat ostamani takit olivat selvästi edullisempia kuin vastaavat olisivat olleet myymälässä.

Huomasin, että nettiostosten tekemiseen on hyvä varata aikaa, jotta voi harkita rauhassa. Minulla kului kahden vaatteen ostamiseen monta tuntia.

Ostan varmasti vaatteita netistä toistekin. Perinteisessä vaatekaupassa käyminen on minulle kuitenkin tuttua, helppoa ja nopeaa. Ja kaupassa voin olla varma siitä, mitä olen ostamassa.

Tosin kotisohvalta voi selata monipuolista valikoimaa ja vertailla eri vaatemerkkejä ja niiden hintoja. Ja jos ei löydy juuri sitä oikeaa, sopivaa ja mieleistä, voi helposti siirtyä nettikaupasta toiseen.