Perjantai oli synkkä päivä tiedonvälitykselle, journalismille ja kulttuurille. Yle tiedotti muutosneuvottelujensa tuloksista. Irtisanomiset saivat monet ilkkumaan somessa. Monet nuoret median kuluttajat eivät osaa arvostaa perinteistä mediaa.
Radiouutiset on monen mielestä Ylen tärkeintä toimintaa.
Yle joutuu toteuttamaan laajoja säästötoimia. Yhtiö vähentää 309 työntekijää, näistä irtisanomisia on 156. Iso osa vähennyksistä tehdään uutis- ja ajankohtaispuolella, mitä hieman ihmettelen. Uutiset on julkisen mediapalvelun päätehtävä.
Yle vähentää niin sanotusti volyymiaan, mikä tarkoittaa muun muassa sitä, että uutispuolella tehdään aiempaa vähemmän verkkosisältöjä. Olisikin järkevää, että esimerkiksi sipsivalikoimista uutisointi tai erilaiset uutisvisat jäisivät pois.
Yle on voinut tehdä verkkoon kaikenlaista sisältöä. Yksi nettijuttu kertoi kuinka suomalaiset syövät paljon sipsejä, ja että sipsivalikoima on laajempi kuin koskaan. Jutun lopusta lukija pystyi testaamaan oman sipsitietämyksen. Eikä Ylen tehtävän mukaista ole tehdä juttu, jossa lukija voi testata Dingo-tietouttaan. Jutussa kysytään: ”Oletko levoton tuhkimo vai autiotalon asukki?”
Verkon ohella olisi tärkeää kiinnittää taas huomiota laadukkaisiin televisio- ja radio-ohjelmiin. Näistä perinteisistä viestintävälineistä olisi pidettävä huolta.
Julkisen ja kaupallisen median verkkopalvelut
Julkisen palvelun median laaja ja laadukas verkkosisältö on tietysti tärkeää, mutta kaupallinen media näkee Ylen rajattoman tarjonnan vaikeuttavan sen liiketoimintaa. Yle julkaisee tekstimuotoisia uutisia eli toimittaa verkkolehteä, ja kilpailee näin sanomalehtien kanssa.
Mediatalot yrittävät saada netistä tuloja tarjoamalla käyttäjille osittain maksullista sisältöä. Kaupallisen median mielestä Ylen verkkotuotanto sekä vääristää media-alan kilpailua että vaarantaa moniäänisen median tulevaisuuden.
Journalistiliitto huolissaan aluetoiminnasta
Journalistiliiton edunvalvontajohtaja kommentoi Ylen muutosneuvottelujen tulosta toteamalla, että maakunnalliset sisällöt Ylen kanavissa väistämättä heikkenevät. ”Vaarana on se, etteivät kansalaiset enää saa tarpeeksi tietoa maakuntien ja kuntien päätöksenteosta ja elämästä.” Minä ihmettelen, kuinka liitossa ei huomioida mikä merkitys maakunnissa ja alueilla on sanomalehdillä, paikallislehdillä ja paikallisradioilla. Paikallismedioiden kysyntä ja merkitys voi kasvaa ja antaa kaupallisille mediavälineille uusia mahdollisuuksia.
Vahingoniloisia median kuluttajia
Perjantai, jolloin Yle joutui ilmoittamaan säästöistä ja henkilöstön vähentämisestä oli joka tapauksessa suomalaiselle tiedonvälitykselle, journalismille ja kulttuurille synkkä päivä. Maan hallituksen ajamat Ylen säästöt ovat olleet poliittisia eivätkä liity varsinaisesti Ylen toimintaan.
Yle pyrkii siihen, ettei kanavia tai ohjelmia ainakaan tässä vaiheessa jouduta lakkauttamaan. On tehty järjestelyjä ja uudelleenorganisointeja. Uutistoiminta on Ylen päätehtävä. Ja sen laadusta ja kattavuudesta on pidettävä kiinni.
Huolimatta siitä, että median kuluttajat saavat valtaosan laadukkaasta sisällöstä ilmaiseksi, ei mediaa juuri kiitellä. Kun Yle ilmoitti, että se joutuu vähentämään merkittävän paljon työntekijöitä, ja irtisanomaan toimittajia, ilmestyi sosiaalisessa mediassa uutisen yhteyteen heti sata vahingonilosta nauravaa emojia. Toki oli myös surullisia ja vihaisia kuvakkeita.
Osa nuorista aikuisista suhtautuu kriittisesti medioita kohtaan. On todettu jopa, että toimittajien ja mediayleisön suhde on jännittynyt.
Sosiaalisen median kautta käyttäjät saavat kattavasti kotimaisen median laadukkaat ja luotettavat uutiset ilmaiseksi. Ilman journalistisen median jakamaa ilmaista sisältöä somessa ei olisi uutispäivityksiä, joiden kommenttikentässä nuoretkin lukijat voivat keskenään kinastella.
Lähimarketti sulki ovensa. Sen tilalle aletaan rakentaa uutta kauppaa. Teen nyt ruokaostokset kauempana sijaitsevassa marketissa. Sen runsas ja minulle aivan uusi tuotevalikoima ilahduttaa. Marketti on toista ruokakauppaketjua.
Makua arkipäivään kuin ulkomailta.
Minulla muutos arjessa näkyy niin, että kauppamatka on pidempi ja – ilman kaupallista yhteistyötä – plussapisteet ovat vaihtuneet bonuksiin.
Olen tottunut arkena syömään enimmäkseen mikroaterioita. Lähikaupan aterioiden valikoimaan olin jo tottunut. Usein on tullut syötyä samoja aterioita.
Aivan uusia kokeiluja
Uudenkin lähimarketin valikoimassa on tutut, esimerkiksi Saarioisten, Atrian ja Kokkikartanon mikroateriat, mutta myös paljon muuta. Minua ovat ilahduttaneet ruokaisat ja maukkaat Rosso sekä Herkku Classics -ateriat.
Tosiaan – en tiennyt, että Rosson pasta-aterioita saa nyt myös kotona nautittavina annoksina. Aterioiden kerrotaan olevan Rosson keittiömestareiden suunnittelemia, ja niiden inspiraationa on Rosso-ravintoloiden makumaailma.
Erityisesti minua on ilahduttanut jättilihapullapasta-ateria. Tässä tuhdissa ateriassa on lihapullia ja maukasta rigatonipastaa tomaattikastikkeessa. Olen ennen jopa vältellyt parmesaanijuustoa, mutta sekään ei tässä ateriassa haittaa. Lihapullien ja pastan maku on kohdillaan. Tuntuu, että nämä ateriat ovat omalla tasollaan mikroaterioiden valikoimissa. Hintakin tosin on kalliimpi.
Toinen uusi ateria, joka maistuu erityisesti, on Rosso kananpoika-pekoni-rigatoniateria. Tässä ateriassa on broilerin sisäfilepaloja rigatonipastan kera. Makua annokseen tuo myös pekoni.
Juhlaruokaa mikrossa
Myös uusi löytö, Herkku Classics, on sellainen tuotemerkki, jonka valmisateriat tekevät lounashetkestä mainion. Suosikiksi on noussut karamellikana. Ateriassa on broileria makeassa aasialaisittain maustetussa kastikkeessa ja basmatiriisiä. Pakkauksessa kerrotaan, että ateria on käsintehty aidoista raaka-aineista. Hinta onkin jonkin verran muita mikroaterioita kalliimpi.
Maukas ja mukavan kevyt lounaaksi.
Yksi lempiruokani on ranskalaisen keittiön klassikko burgundinpata. Minulla ei kuitenkaan ole taitoa tai kärsivällisyyttä tämän herkullisen pataruuan kokkailemiseen itse, mutta nyt sitäkin on saatavilla valmisateriana. Tämän mikroaterian voisi laittaa vaikka sunnuntailounaaksi, sillä kyseessä on minusta juhlava ruoka.
Jotta tulisi noudateltua uusia ravitsemussuosituksia, olisi hyvä tietysti valita myös kasvipohjaista lounasta. Myös erilaisissa salaattiaterioissa riittää uudessa lähikaupassani hyvin valinnanvaraa.
Televisio-ohjelman kuvaukset rivitaloasunnossa oli saatu purkkiin. Kyseessä oli suosittu tosi-tv-sarja, jossa katsojat pääsivät valitsemaan voittajaksi pariskunnan, joka sai aikaiseksi mehukkaimman riidan.
Kupit menivät nurin.
Hieman varttuneemmalle avioparille ohjelmaan osallistuminen oli ollut helppoa. Kaikki vanhat loukkaukset, huomiota vaille jättämiset, mitätöinnit, täyttymättömät toiveet, hoitamattomat velvollisuudet ja muut suuret ja pienet riidanaiheet olivat patoutuneet vuosien varrella. Aiemmin vaikeita tunteita ei ollut näytetty, ääntä ei ollut korotettu eikä hankaluuksia ollut tuotu esille.
Mutta nyt kameroiden edessä, kun pääsi kertomaan kaikelle kansalle, kuinka hankala toinen on, riidan aihetta saatiin aikaiseksi mistä vain. Aluspaita tuolinselkämyksellä ja mauton einesruoka riittivät nostamaan kinastelun, joka villitsi televisiokatsojat.
Kyllä sinussa on ollut kestämistä, vaimo sanoi miehelleen.
Ja sinua ei voi sietää, mies vastasi.
Nuorena olit aivan toisenlainen, vaimo huomautti.
Minä kuuntelin sinun maailmaa parantavia mielipiteitäsi. Sinulla oli kauniita ajatuksia. Nyt ei saa selvää mitä oikein ajattelet, mies sanoi.
Olet muuttunut niin paljon, vaimo totesi.
Muistan kuinka nauraminen oli helppoa, mies sanoi.
Olin ylpeä sinusta silloin, vaimo sanoi.
Olit suurin tuki vaikeina aikoina, mies totesi.
Nyt kaikki on vain niin erilaista. Ennen elämä tuntui olevan täynnä mahdollisuuksia, vaimo suri.
Riita paheni. Kuului kilinää ja kolinaa. Naapuri tuli soittamaan ovikelloa. Mies meni avaamaan oven.
Onko kaikki kunnossa? Kuuluu seinän taakse jotain ääntä”, naapuri sanoi.
Täällä vain kuvataan tv-ohjelmaa, mies sanoi.
Siis mitä? naapuri ihmetteli.
Nyt ei ehdi puhumaan enempää. Tulkaa taas kahville, mies sanoi.
Mies tuli olohuoneeseen, jossa vaimo seisoi hurjana kädet puuskassa.
Meillä on niin typerät naapuritkin. Sinun päätös oli muuttaa tänne, vaimo sanoi.
Niin. Minä teen muutenkin kaiken väärin. Minä teen kotityöt väärin. Minä puhun mielestäsi väärin. Minä jopa syön väärin. Arvaa miltä se tuntuu? mies totesi.
Arvaa sinä, rasittaako kun pitää kaikessa neuvoa? vaimo tokaisi.
Minä olen mennyt rikki, mies huokaisi.
Mies meni keittiöön ja tarttui kahvipannuun. Vaimo tuli perässä keittiöön. Mies kysyi vaimolta, ottaisiko tämäkin kahvia.
Onko tämä riita sinulle jokin työpäivä, jonka aikana voi pitää kahvitauon? vaimo tiuskaisi.
Alkoi tehdä mieli kahvia. Onko meillä mitään kahvileipää? mies kysyi.
Pakastimesta löytyy pullaa. Sen kun lämmität mikrossa, vaimo tuhahti.
Mies ei saanut nauttia kahvista rauhassa. Vaimo istui pöytään ja tuijotti miestään tiukasti.
En enää keksi mitä sanoa, vaimo tokaisi.
Sehän hienoa, mies sanoi.
Sinussa ei ole miestä jatkamaan keskustelua. Tyypillinen mies, ei osaa puhua mistään tärkeästä, vaimo sanoi.
Sinä väheksyt yleensäkin miehiä, mies huomautti.
No, itsehän olet tuollainen, vaimo totesi.
Sinä oletat, että miehet ovat tunteettomia. Mutta tiedätkö, mieskin haluaa arvostusta, mies sanoi.
Tiedätkö, että aina välillä on mahdotonta arvostaa, vaimo sanoi.
Miesten ongelmista ei puhuta. Miehiin kohdistuu ihmeellisiä asenteita ja odotuksia. Miehiä tulisi korostaa tavallisina ihmisinä, mies huomautti.
Tavalliset miehet osaavat olla tylsiä, nainen lausahti.
Meneekö tämä siihen, että olet etsimässä jotain uutta, erikoista miestä? mies kysyi.
Vaimo jätti vastaamatta. Hän nousi pöydästä ja haki silitysraudan.
Täytyy silittää miehen lempipaidat. Kaikki samanlaisia ruutupaitoja, vaimo sanoi.
Itsepä olet ne valinnut, mies vastasi.
Mies halusi lähteä ulos hiukan selvittämään ajatuksiaan. Hän laittoi kengät jalkaan ja puki takin päälleen. Mies suuntasi puistoon. Tv-kamerat seurasivat perässä. Mies potki kiviä ja hakkasi päätään puuhun. ”Nyt tulee hyvää materiaalia”, ohjaaja innostui. Mies käveli ulkona ympyrää. Sitten hän palasi kotiin.
Sitä vain poistutaan paikalta, kun menee tilanne vaikeaksi, vaimo sanoi.
Oli pakko ottaa vähän happea, mies vastasi
Ilma asunnossa olikin pahoista puheista raskas. Kauniissa kodissa kaikki oli hujan hajan.
Avioparin riita ei päättynyt ohjelman kuvausten jälkeenkään. Jakso lähetettiin parhaaseen katseluaikaan. Se keräsi kirkkaasti eniten katsojaääniä.
Mediakin kiinnostui voittajaparista. Kinastelu jatkui lehtien palstoilla.
Kaukomaille suuntautuneella palkintomatkalla pariskunta pääsi jatkamaan riitaa kaikessa rauhassa.
Nyt puheenvuoron työelämästä saa mies, joka kertoo, että ruoan kotiinkuljetusta tehtiin jo 1960-luvulla. Ihmettelin esseessäni, kuinka asiantuntijat kritisoivat nykyistä työkulttuuria, mutta puhuvat usein vain ajatustyöstä. Mies työskenteli nuorena kaupan juoksupoikana.
Bussinkuljettajana usein myös Helsingissä.
Asiantuntijat puhuvat, että nykyaikaisen työn tehottomuus tulee siitä, että työtä ei osata tauottaa. Oletetaan, että ihmiset toimivat kuin koneet ilman tarvetta palautumiselle. Aivojen pitäisi antaa palautua myös työpäivän aikana.
Työn tauottamisessa ja tehokkuudessa on varmasti parannettavaa monissa ammateissa. Vai mitä voisi sanoa esimerkiksi sairaanhoitajan, metsätyöntekijän ja linja-autonkuljettajan työstä.
Jututin eläkkeellä olevaa miestä, joka on tehnyt monipuolisen työuran. Hän on palvellut kaupan juoksupoikana, toiminut kodinkoneiden huoltajana ja korjaajana, työskennellyt talokauppiaana, ajanut linja-autoa, tehnyt huoneistoremontteja ja ollut esihenkilönä rautakaupassa. Hän on opiskellut aina uutta työn ohessa tai osallistunut työnantajan sisäiseen koulutukseen. Kun nuori mies haki kodinkonemerkin edustajaksi, koulutti tehdas hänet tehtävään.
Toimettomuus raskainta
Mies kertoo, että ruoan kotiinkuljetus kaupasta ei ole uusi palvelumuoto vaan tällä tavalla asiakkaita palveltiin jo 1960-luvulla. Nuorena hän oli juoksupoikana eli kuljetti osuuskaupasta ruokaa asiakkaiden koteihin.
Rautakaupassa tarvittiin laajaa asiantuntemusta. Työssä odotettiin luoviakin ratkaisuja asiakkaiden pulmiin. Samalla tavalla haastavaa ajatustyötä.
Raskainta miehen työuralla on ollut se, että hän jäi 1990-luvun lama-aikana työttömäksi. Mies vain katseli masentuneena päivät pitkät ikkunasta pihalle. Kovin pitkään mies ei kestänyt olla toimettomana ja vailla toimeentuloa. Hän lähti tekemään erilaisia ”hanttihommia”, kuten remontoimaan asuntoja.
Erilaisia keikkatöitä.
Työtä tauotta
Mies sai vakituisen työn linja-autonkuljettajana. Työvuoro saattoi alkaa aamuyöllä ja kestää yksitoista tuntia. Tarvittiin toisenlaista ajatustyötä.
Työ kysyi voimia ja vaati keskittymiskykyä, eikä taukoja aina ollut. Talvioloissa ajamisessa oli omat haasteensa. Linja-autoreitillä pitkin maakuntaa ei juuri ollut taukoja vaan linjan oli pysyttävä aikataulussa. Tilausajossa oli puolestaan ajettava Helsingin ruuhkassa ja parkkeerattava iso bussi ahtaiden katujen varsiin.
Muutos johtamisessa
Nykyistä työelämää koskevat jutut mediassa käsittelevät usein ainoastaan niin kutsuttua ajatustyötä. Asiantuntijatkin yleistävät, kun he puhuvat ”suomalaisista työpaikoista” tai ”nykypäivän työelämästä” viitaten kuitenkin usein toimistotyöhön. Jaksamisen haasteista työssä voisi puhua laajemmin.
Esimerkiksi sairaanhoitaja, metsätyöntekijä ja linja-autonkuljettaja voivat joutua tekemään työtään pitkissä vuoroissa ilman taukoja ja palautumista. Vastuullisia töitä tehnyt mies ei ole kokenut urallaan uupumusta.
Mies on nähnyt työelämässä monenlaisia muutoksia. Nykyisin esihenkilöihin kohdistuu työpaikoilla paljon vaatimuksia. Etenkin yritysten välijohdon odotetaan edistävän hyvää työilmapiiriä ja työhyvinvointia. Mies kertoo, että ennen pomot huusivat ja määräsivät, mutta muuten heitä ei juuri näkynyt. Työntekijöillä oli kuitenkin aikaa kahvitauolle. Tauolla he sitten usein puhuivat pomoista.
Tuntuu, että jatkuvasta väsymyksestä on tullut yhteiskunnassa normaali olotila. Yhä useampi kokee työelämän muutokset hallitsemattomiksi ja työelämän sietämättömäksi. Uupuminen ja stressi on lisääntynyt. Asia käy ilmi tuoreesta Työolotutkimuksesta.
Multitaskaaminen tekee työstä tehotonta?
”Työelämässä on oltava jotain pielessä, jos töiden jälkeen ei jaksa tehdä mitään.” Näin sanoi Ylen artikkelissa työuupumuksen kokenut media-alalla työskentelevä nainen. ”Ihmisen ei kuulu olla koko ajan aivan saatanan poikki.”
Moni saattaa tiedostamattaan suorittaa työelämän lisäksi vapaa-aikaansa
Töiden jälkeen saatetaan vaihtaa vapaa-ajan suorittamiseen. ”Ajatellaan, että pitää myös palautua mahdollisimman tehokkaasti tai oikein, jotta olisi mahdollisimman paras versio itsestään”, nainen toteaa.
Työssä keskitytään huonosti
Nykypäivän työelämä on uuvuttavaa ja tehotonta, sanoo psykologian tohtori, aivoasiantuntija Mona Maisala Ylen artikkelissa. Työssä keskitytään huonosti ja vääriin asioihin.
Miksi aivotyötä tekevät uupuvat ja työn laatu huononee? Monisuorittaminen, somenkäyttö ja jatkuva tehokkuuden vaatimus tekevät työstä tehotonta.
Maisalan mukaan suomalaisilla työpaikoilla töitä tehdään jatkuvasti väärin. Hän kritisoi nykyistä työkulttuuria, jossa oletetaan, että ihmiset toimivat kuin koneet ilman tarvetta palautumiselle.
Jos työpäivän aikana ei palautumista huomioida, työn laatu kärsii
Moisala muistuttaa, että aivot eivät toimi tasaisen tehokkaasti koko työpäivän ajan. Aivojen pitäisi välillä antaa palautua myös työpäivän aikana. Tehottomuus tulee siitä, että työtä ei osata tauottaa. Palauttavaa ovat esimerkiksi liikkuminen, nauraminen ja itsensä haastaminen. Tätä en sentään ymmärrä. Miten tällainen kesken työpäivän olisi mahdollista?
Minulla teki aiemmassa työssäni mieli joskus rehellisesti sanottuna livahtaa toimistosta kesken päivän parille stressikaljalle. Olin pomo, joten kaikki olisivat vain olettaneet, että minulla on esimerkiksi asiakastapaaminen. Olisin saanut pubissa tilaisuuden pohtia päällä olevia monia asioita rauhassa.
Liian laaja työnkuva
Tein välillä 70-tuntisia työviikkoja. Ylitöiden jälkeen olin aivan poikki. Ei tullut edes mieleen, että voisi olla lisäksi jotain muuta vapaa-ajan sisältöä.
Lopulta koin työuupumuksen kolmekymppisenä. Burnout syveni vaikeaksi masennukseksi. Ajauduin pitkäksi aikaa syrjään työelämästä.
Työpäivän aikana oli aina liiaksi kiireisiä asioita, jotka piti hoitaa sitä mukaa kuin niitä tuli vastaan. Vasta toimistoajan jälkeen pääsi tekemään niin sanotusti oikeita töitä. Olin asiantuntija, mutta myös asiakkuuksista ja liiketoimintakehityksestä vastaava päällikkö. Oli oltava luova, mutta työhön kuului myös johtamista, organisointia ja hallinnointia. Monet vastuualueet olivat lopulta ylivoimainen yhdistelmä. Se kulutti loppuun.
Palautumista tukeva työkulttuuri on menestyksekkään ajatustyön edellytys. Sellaisessa kulttuurissa esihenkilöt näyttävät esimerkkiä, asiantuntija katsoo. Minä en ollut paras malli johdettaville. En pitänyt edes kahvitaukoja työpäivän aikana. Kävin vain nopeasti sisäpihalla tupakalla, ja join kahvin työhuoneessani. Osastoni työntekijät naureskelivat aamulla töihin tullessaan, olinko käynyt lainkaan välillä kotona, kun huomasivat minun olevan jo työhuoneessani.
Koskeeko kaikkea työtä?
Mietin, miksi tällaiset työelämää koskevat artikkelit mediassa usein käsittelevät vain niin kutsuttua aivotyötä. Asiantuntijatkin yleistävät kun he puhuvat ”suomalaisista työpaikoista” tai ”nykypäivän työelämästä” viitaten kuitenkin vain toimistotyöhön.
Miksi ei kirjoiteta millaisia haasteita jaksamisessa on laajemmin. Mitä tehotonta ja samalla uuvuttavaa sairaanhoitajan, metsätyöntekijän ja linja-autonkuljettajan päivittäisessä työssä on? Yhtä haastavaa aivotyötä.
Ihmisten pitäisi jaksaa muutakin
Ylen teettämän kyselyn mukaan joka toinen suomalainen on jättänyt jotain itselle tärkeää tekemättä väsymyksen vuoksi. Eniten väsymyksen vuoksi karsitaan kotitöistä, harrastuksista ja ystävien tapaamisista.
Työterveyspsykologi Annamari Heikkilä pitää tuloksia huolestuttavina. ”Ihmiset kokevat työuupumusta, ja toisaalta paineita myös esimerkiksi vanhemmuudesta, vapaa-ajasta ja harrastuksista. Nyky-yhteiskunnassa on vähän tällainen supersuorittamisen elämän eetos.”
Olisi yhteiskunnallisesti mietittävä, miksi kuormitus on jatkuvaa ja mitä asialle pitäisi tehdä
Huolta psykologissa herättää se, että väsymyksen takia esimerkiksi harrastukset tai ystävien tapaamiset ovat jääneet väliin, sillä ne ovat juuri niitä tekijöitä, jotka lisäävät voimavaroja ja tuovat arkeen tasapainoa.
Asiantuntija toteaa, että tähän pitäisi ehdottomasta herätä. ”Meidän pitäisi käydä keskustelua työelämän vaatimuksista. Miten me voisimme terveempää työelämää rakentamalla varmistaa, että ihmiset ovat työkykyisempiä ja elinvoimaisempia, jotta heillä riittää voimavaroja myös muuhun elämään.”
Arjen keventäminen
Hyvinvointikapinalliseksi itseään kutsuva media-alan ammattilainen kannustaa ihmisiä etsimään omaan elämään sopivia tapoja keventää arkea.
Olisi hyvä aloittaa yhdestä asiasta, joka omassa elämässä häiritsee tai ärsyttää. Sen voi ottaa käsittelyyn ja miettiä, miten sen osalta voisi tarkastella omaa toimintaa. Voima muutokseen löytyy yleensä niistä asioista, jotka turhauttavat ja ottavat päähän päivästä toiseen. Kaikkea ei tarvitse pistää uusiksi kerralla.
Joskus parasta, mitä itselleen voi antaa, on lupa antaa olla, nainen toteaa.
Elämäntavat väsyttävät
Viime aikoina on puhuttu myös elämäntyyliväsymyksestä. Ylen artikkelissa kerrottiin, kuinka ihmisestä voi tuntua siltä, että elämä on jämähtänyt sohvalle. Päivät saattavat toistua samankaltaisina. Yksitoikkoinen elämäntyyli vie pitkittyessään energiaa, minkä vuoksi päivistä selviäminen on hankalaa. Ilon ja innostuksen aiheita on vaikea tavoittaa.
Myös maailmantilanne painaa nykyisin ihmisten mieltä. Ulkopoliittisen instituutin johtaja Hiski Haukkala kirjoittaa Suomen Kuvalehdessä, että mitä enemmän kriiseistä puhutaan ja mitä pidempään niiden kanssa eletään, sitä arkisemmilta ja normaalimmilta ne alkavat meistä tuntua.
Yleinen ilmapiiri on sellainen, että epävarmuuden ajalle ei näy loppua. On ymmärrettävää, että reagoimme jäämällä kotiin sohvan, somen ja sarjojen pariin.
Psykoterapeutti Niina Ritan mukaan liian samankaltaisena toistuva arki estää uusien elämänkokemusten syntymisen. Elämästä voi tulla tasaista mattoa, josta puuttuvat kohokohdat. Sellainen turruttaa ennen pitkää.
Ylen artikkelissa kerrotaan kuinka väsynyttä ihmistä on vaikea motivoida muutokseen, koska väsyneenä teemme helposti ratkaisumme nopea mielihyvän tavoittelu edellä: rojahdamme sohvalle, tartumme puhelimeen, painamme kaukosäädintä, syömme itsemme ähkyyn.
Suttuinen olo somesta
Psykoterapeutti Sanna Sinkko sanoo Ylen artikkelissa, että vastaanotolla tulee usein ilmi, kuinka hirveän paljon aikaa vietämme somessa. Siitä tulee hänen mielestään pelkästään suttuinen olo. Se on täysin hukkaan heitettyä energiaa. Olisi hyvä, että käyttäisimme samalla tavalla aikaa ja energiaa uuden etsimiseen kuin puhelimen selaamiseen.
Itse käyn somevirran läpi pari kertaa päivässä. Se riittää. Ymmärrän, että työnkuvaan voi kuulua ajan tasalla oleminen myös somesta.
Minulta puuttuu vapaa-ajasta jokin mieluinen harrastus. Mutta iltapäiväkävely puistossa virkistää oloa. Alkuiltaan kuuluu lineaarisesta televisiosta yksi puolen tunnin jakso suosikkisarjaa ja kahdet uutiset. Sitten pieni vilkaisu seuraavaan päivään. Ja aikaisin sänkyyn, ei puhelimen vaan hyvän kirjan kanssa.
Heräilen varhain aamulla. Joskus saan aikaisen aamun aikana tehtyä ison osan uudelle päivälle suunnittelemistani hommista. Silloin päivään mahtuu esimerkiksi kahvihetki kaupungilla. Kahvilassa en selaa kännykkää vaan nautin kahvilan tunnelmasta ja katselen ulos, jossa kulkee kiireisiä ihmisiä. Toivotan mielessäni näille ihmisille hyvää mieltä ja energiaa päivään.
Esseeblogi 