Tommi

Ei kai taas hiihtoa

Hiihdon MM-kisat ovat tuoneet mieleen sen harmituksen, kun koulun liikuntatunnilla oli jälleen luvassa hiihtoa. Myös kisapaikan ladut ovat olleet samassa kunnossa kuin koulun hiihtokilpailuissa. Norjan Trondheimissa on ollut useana päivänä surkea sää, ja olosuhteet ovat olleet kilpailijoille lievästi sanottuna haastavat. Hiihto oli ikävintä mitä koulun liikuntatunneilla oli.

Kisalatujen kunto on puhuttanut.

MM-hiihtojen kisalatujen kunto on ollut paikoin yhtä kehno kuin oman kouluni lähellä sijaitsevan metsän siimeksessä kiertäneet ladut. Trondheimissa on satanut märkää lunta tai vettä, ja monen kilpailun aikana hiihtourat ovat olleet raskaat. Suksi ei ole luistanut, ja sauvat ovat uponneet syvälle lumeen.

Trondheimissa Suomen bravuurimatkoilla hämmensivät laajalti maalisuoran ladut. Miesten 10 kilometrin perinteisen hiihtotavan kisassa maaliintulo oli melkein naurettavaa, kun ladut olivat huonossa kunnossa tai niitä ei ollut juuri jäljellä. Loppusuoran kuntoa pidettiin järkyttävän huonona.

Maalisuora ihmetytti naisten kisassakin. Kilpailun voittaja Ruotsin Ebba Andersson sanoi, että loppusuora oli hiton paha: ”Sukset meni eri suuntiin.” Yle Urheilun hiihtoasiatuntija Aino-Kaisa Saarinen puolestaan totesi, että ihmisten jalat menivät kuin madot maalisuoralla.

Hyvin on pärjätty

Omasta mielestäni MM-hiihdot ovat sujuneet suomalaisittain jo nyt yli odotusten. Kun Iivo Niskanen joutui jäämään kisoista pois, en odottanut paljoa menestystä. Toki miesten ja naisten 10 kilometrin perinteisen hiihtotavan matkoilta olisi voinut toivoa mitalia. Kerttu Niskanen ja Krista Pärmäkoski eivät ole yltäneet parhaimpaansa.

Palkintosijoituksia on kuitenkin tullut yllättäen jo kaksi. Parisprintissä Ristomatti Hakola ja Lauri Vuorinen hiihtivät hopeaa. Naisten kisassa jäätiin valitettavasti neljänneksi. Vuorinen puolestaan teki suomalaista hiihtohistoriaa jo aiemmin olemalla kolmas vapaan hiihtotavan sprintissä.

Yle kutsuu osallistumaan MM-kisahuumaan chatissa. En usko, että samanlaista penkkiurheilun juhlaa hiihdon arvokilpailut nykyisin ovat kuin aikanaan. Silloin jännitettiin hiihtoja myös työpaikoilla, kun odotettavissa oli menestystä esimerkiksi viestihiihdossakin. Hiihto on toki edelleen mukavaa seurattavaa vaikka Norja liian paljon lajia hallitseekin.

Hiihtoon hurahtaneet

Kerrotaan, että vaikka nuoria hiihtäminen ei aina kiinnosta niin keski-iän lähestyessä myös hiihtointo saattaa löytyä uudelleen. Tällöin ihmiset voivat myös käsitellä koululiikuntatraumojaan.

Ylen artikkelissa mainittiin, että noin kolmannes suomalaisista ilmoittaa tutkimuksissa hiihtävänsä ainakin kerran vuodessa. Ihmettelen, että niin moni aikuinen haluaa laittaa vapaaehtoisesti sukset jalkaan.

Koulun hiihtokisat

Muistan kuinka hiihdon arvokisoja seurattiin usein koulussa televisiosta. Jännitimme luokkaan tuodusta vastaanottimesta muun muassa Sarajevon olympialaisia. Ja suomalaismenestystä tuli.

Ja laitettiin koululaisetkin kilpailemaan. Muistan koulun hiihtokilpailut. Latu oli epätasainen, pöpperöinen ja upottava. Olin hengästynyt ja voimaton heti alkumatkasta. Hiihtelin maaliin häntäjoukossa, vaikka luulin olevani hyvässä kunnossa, ja taistelevani kisan kärkisijoituksista.

Olin kateellinen, kun parhaat myöhemmin palkittiin hopealusikoilla liikuntasalissa koko koulun edessä.

Tuohon aikaan oli vasta tekemässä tuloaan nykyisin tunnettu vapaa hiihtotapa. Kansainvälisissäkin kilpailuissa nähtiin samalla matkalla molempia etenemistapoja rinnakkain. Vapaa tyyli oli perinteiseen nähden hyvin tehokasta ja vauhdikasta. Uusi tilanne ratkaistiin siten, kuten se nykyisin tunnetaan, että molemmille hiihtotavoille on omat kisalähtönsä.

Finlandia-hiihto

Finlandia-hiihto houkuttelee myös paljon harrastajia. Kyseessä on vuosittain käytävä pitkän matkan maastohiihtokilpailu. Kisaan osallistuu yleensä tuhansia hiihtäjiä. Tänä vuonna hiihdettiin 62 kilometrin matka.

Muistan tarinan, joka kertoi hiihtämisestä jälleen innostuneesta keski-ikäisestä miehestä. Mies harjoitteli koko talven ja osallistui sitten Finlandia-hiihtoon. Kisamatkalta palattuaan mies kertoi kokemuksestaan tuttavalleen.

”Kova reissu, mutta tulipahan tehtyä”, mies sanoi.

”Se on ollut varmasti hieno kokemus. Siellähän on puitteet kunnossa. On huoltopisteitä, ja kuulemma hyvät tarjoilutkin. Mustikkasoppaa ja muuta”, tuttava sanoi.

”Juu, mutta ei ollut enää toisena päivänä”, mies sanoi.

Hauska lauantai-ilta: bluesia ja kebabia

Lauantaina alkuillasta tuli pohdiskeltua, voisikohan sitä tehdä jotain muuta kuin sitä tavallista, että iltauutiset ja sänkyyn. Alkoi jostain syystä tehdä mieli yöelämään. Mietin, että jos lähtisi todella pitkästä aikaa pyörähtämään jossakin baarissa. En tuntenut kotikaupungin ravintolatarjontaa juuri lainkaan.

Soittajat innostuivat myös improvisoimaan.

Aloin hakea tietoa eri paikoista. Kahdessakin paikassa olisi ollut tarjolla elävää musiikkia, mutta ne olivat loppuunmyytyjä. Liput olisi pitänyt siis hankkia etukäteen. Jatkoin tutustumista, ja löysin erään pubin sivut, joilla kerrottiin, että paikalla on bändi. Sinne olisi vapaa pääsy, ja mikä parasta – bändi aloittaisi jo yhdeksältä. Yleensä harmittaa se, että monessa paikassa showtime on vasta yhdentoista jälkeen, jolloin minä olen valmis jo lähtemään kotiin.

Bluesin sydämeen

Pubi oli aivan täynnä. Jouduin seisoskelemaan takki päällä. Yhdeksältä lavalle nousi suomalainen bluesyhtye Smockestack. Bändi lupaa viedä syvälle bluesin sydämeen. Yhtyeen mukaan sen soundi rakentuu klassisten blues-mestareiden ympärille. Viiden hengen blues/roots coverbändi soittaa autenttista brittiläis-/amerikkalaistyylistä bluesia muutaman tutun suomalaisen vaikuttajan ohella.

Kokoonpanossa on rummut, basso, kitara, koskettimet ja saksofoni. Bändi koostuu ammattimuusikoista ja musiikinopiskelijoista.

Kävin tiskillä ja sain istumapaikan. Heitin takin pois päältä. Musiikki sai hymyn huulille ja sormet hyppelemään pöydällä. Bändi soitti kaksi pitkää settiä. Biisilistalla oli perusbluesia ja myös hieman rokahtavaa kamaa. Bändi soitti myös muutaman suomenkielisen oman biisin, jotka olivat hauskojakin.

Väki viihtyi ja ajoittain jopa hullaantui. Hyvästä musiikista ja mainiosta fiiliksestä tälle pumpulle neljä tähteä. Keikkoja varmasti riittää.

Maittava yöpala

Kun olin lähdössä kotiin, huomasin kadulla snaggarin. Se oli pakettiautoon rakennettu nakkikioski. Katsoin menua ja huomasin heti rullakebabin, joka on yksi suosikkejani. Tein tilauksen ja kun odottelin annoksen valmistumista, tutustuin grillikioskiauton yöpalatarjontaan tarkemmin.

Listalla oli vaikka mitä, aina kanakebabeista, hampurilaisiin ja jopa kanansiipiin asti. En tiedä miten tuollaista valikoimaa voi pyörittää pienessä pakussa ja yksin töissä ollut nuori mies. Huomasin, että ehdotonta suosikkiani – tuplaporilaista – olisi saanut myös. Jo sen takia kannattaa lähteä toistekin viikonloppuiltana ulos.

Rapea olo

Kotikaupungin ravintolatarjontaan voisi tutustua enemmänkin ja käydä jatkossakin keikoilla. Olen asunut kaupungissa jo muutaman vuoden, ja nyt yllätyin, että pienessä keskustassa on muutamakin paikka, jossa on elävää musiikkia viikonloppuisin.

Sunnuntaipäivää hallitsi väsynyt ja jopa krapulainen olo, vaikka olin kotona ennen puolta yötä ja join illan aikana kaksi lasia limonadia. Koska olen tottunut vetäytymään nukkumaan tavallisesti hyvin aikaisin, ei kunnon unta tahtonut enää tulla. Oloa korjaamaan oli saatava pizzaa, suklaajäätelöä ja mustaa kahvia.

Riittävän hyvä

Me Naiset -lehden kyselyn mukaan moni suomalainen ärsyyntyy jos heidän ystävänsä on nirso deittailija. Valtaosa kyselyyn vastanneista koki, että heidän ystävänsä tulisi laskea rimaa, jos tämä ei ole seurustellut aikoihin tai on todella tarkka siitä, kenen kanssa jakaa elämänsä. Uusi perhebarometri kuitenkin kertoo, että naiset ovat miehiä tyytyväisempiä elämäänsä ilman parisuhdetta.

On mukavaa jakaa arkea ja juhlaa.

Lehden toimittaja kirjoitti kolumnissaan, että hän on istunut kymmeniä kertoja kahvipöydässä ja todistanut, kuinka jonkun pöydässä olijan parisuhdetilannetta – tai sen puutetta – on yhteen ääneen päivitelty. Kirjoittaja totesi, että parisuhde ei ole onnistuminen. Sitä ei voi verrata ylennykseen tai urheiluennätykseen, sillä kyse on taitojen sijaan sattumasta ja halusta.

Uusia mahdollisuuksia

Sinkkuna elävät miehet kokevat tyytymättömyyttä parisuhdetilanteeseensa useammin kuin naiset, kertoo perhebarometria käsitellyt Ylen artikkeli. Väestöliiton tutkija sanoo, että eroa selittävät miesten naisia suurempi seksuaalinen halukkuus sekä naisten laajemmat sosiaaliset kontaktit.

Naisilla on ilmankin parisuhdetta hyvät sosiaaliset verkostot, heillä on usein paljon ystäviä, joiden kanssa jakaa asioita. Miehet saattavat jakaa asioita vain kumppanin kanssa ja jos kumppania ei ole, he ehkä kokevat helpommin yksinäisyyttä, toteaa tutkija.

Suurin osa ilman parisuhdetta elävistä toivoo itselleen parisuhdetta ainakin jossakin vaiheessa tulevaisuutta. Pääosin sinkut sanovat, että he eivät varsinaisesti etsi uutta parisuhdetta, mutta suuri osa on kuitenkin avoimia uusille mahdollisuuksille.

Henkilökohtaisesti puhuen, en ole kovin avoimena uusille mahdollisuuksille. Olen ollut kahdesti pidemmässä suhteessa, joihin on sisältynyt ajatuksia yhteisestä tulevaisuudesta ja suunnitelmiakin. Ne eivät minusta johtuneista syistä kuitenkaan kestäneet. Lisäksi minulla on ollut muutamakin kepeä mutta kipeä lomaromanssi, joiden olisin toivonut syvenevän suhteeksi. Minuun on taidettu kuitenkin kyllästyä. En ilmeisesti ole täyttänyt odotuksia. Olen jäänyt vastauksia vaille yksin kysymysmerkkinä nyyhkyttämään.

Olen tottunut viihtymään yksin. Minä katson niin, että sopivan kumppanin löytäminen voi vaatia aktiivista etsintää. Kyse on tietysti monista tekijöistä, kuten persoonallisuudesta, arvoista, kiinnostuksen kohteista ja elämäntilanteesta.

Mitä kumppanilta toivotaan?

Perhebarometrin mukaan arvot ovat naisille selvästi tärkeämpi tulevan kumppanin ominaisuus kuin miehille. Kumppanin miellyttävä ulkonäkö on miehille hieman naisia tärkeämpää, ja naisille kumppanin toimeentulo on hivenen tärkeämpää kuin miehille.

Sekä naisten että miesten mielestä kaikkein tärkeimmät ominaisuudet mahdollisessa kumppanissa ovat luonne, persoonallisuus ja arvot.

Miehet pitävät näitä, ja ylipäätään lähes kaikkia barometrissa listattuja ominaisuuksia naisia harvemmin hyvin tärkeinä. Esimerkiksi 60 prosenttia naisista pitää arvoja hyvin tärkeinä, mutta miehistä näin ajattelee vain 28 prosenttia.

Ehkä miehet eivät osaa muotoilla yhtä tarkasti kuin naiset sitä, mitä he haluavat tai sitten heillä on vapaampi käsitys siitä, millainen kumppanin pitäisi olla, tutkija arvioi tuloksia.

Riittävän hyvä

Naistenlehden kyselyyn viitaten on todettava, että jokaisella on oma polkunsa. Se on onko ihminen parisuhteessa vai ei, ei saisi määritellä häntä mitenkään.

Entä mitä tarkoittaa kyselyn yhteydessä käytetty maininta riman laskemisesta? Rakastuminen toiseen ihmiseen tapahtuu vähitellen.

Ossi Nymanin omakohtainen romaani Häpeärauha (Teos, 2022) tarjoaa tähän mielenkiintoisen näkökulman. Kertoja ja hänen puolisonsa Hanna perustavat uusperheen:

”Terapeutti ei vaikuttanut kovin kunnianhimoiselta ihmiseltä, vaan puhui koko ajan tyytymisestä ja siitä, ettei asioiden tarvinnut olla täydellisiä vaan riittävän hyviä. Hanna ilahtui tästä ja alkoi kertoa terapeutille pohtineensa pitkään, halusiko hän alkaa suhteeseen minun kanssani, ja tulleensa viimein siihen tulokseen että minä olin riittävän hyvä, vaikken kaikilta osin hänen tarpeisiinsa vastannutkaan. Hanna oli kertonut tämän minulle suhteemme alussa. Minä en ollut uskonut häntä, vaan olin ajatellut, että saisin hänet kyllä rakastumaan itseeni, kunhan olisin vain tarpeeksi kiltti ja ihana.”

Burritopettymys – lounaaksi mandariini

Kaupan valmis kanaburrito ei vastannut odotuksia. Minulle luvattiin texmexiä päivääni ja tunnetun ravintolan makumaailmaa. Valitsin ruokakaupasta lounaaksi itselleni hieman uutta ja erikoista, joka varmasti juuri nyt maistuisi.

Vielä kevyempi lounas.

Kun tekee lounaaksi tekee mieli jotakin nopeaa ja hieman kevyempää ateriaa, suuntaan ruokakaupassa silloin tällöin erilaisten täytettyjen patonkien hyllylle. Enkä ilmeisesti tahdo koskaan oppia. Tällä kertaa tutkin hyllyä tarkemmin.

Hyllyssä oli erilaisia täytettyjä lounasleipiä, ja ilokseni huomasin myös valmiita burritoja. Chicken burrito alkoi houkutella. Mietin, että se olisi sopiva lounaaksi (300 g). Ja mausteinen kana olisi varmasti uusi elämys. Burriton pakkauksessa oli myös tunnetun ravintolaketjun nimi, mitä hieman ihmettelin. Mutta olen kyseisissä ravintoloissa saanut aina herkullisia kana-aterioita.

Ei vastannut odotuksia

Kun koitti lounasaika, haukkasin suurella ruokahalulla burritoa. Samassa paljastui aterian tympeä salaisuus. Tortillalettu oli kuin kumia ja sisällys hyökkäävän pahanmakuista. Ruoka pyöri suussa eikä sitä saanut helpolla nieltyä. Burritossa tuntui olevan kaikkea muuta mahdollista, mutta ei kanaa.

Tutkin pakkauksen tuotetietoja: Chicken burrito oli kasvis-bulgurilla, broilerilla ja jalapenolla täytetty tomaattitortilla. Sen sisällä oli muun muassa tomaattisosetta ja majoneesia. Tuote sisälsi myös cheddarjuustoa ja -kastiketta. Erilaisia mausteita oli tuotetietojen mukaan paljon. Minulle selvisi, että bulgur on kokonaisista vehnänjyvistä valmistettua rouhetta.

Burritohan koostuu tortillasta, jonka sisällä on erilaisia täytteitä, kuten lihaa, papuja, riisiä, vihanneksia, juustoa ja kastikkeita. Ostamani Chicken burriton tuotesisällöissä oli mainittu broilerifilee, mutta en kaiken muun täytteen keskeltä sitä juuri huomannut tai maistanut.

Ravintolan makumaailma

Oli kova nälkä joten söin burritoa hieman lisää. Sitten ateria ei yksinkertaisesti enää maistunut. En saanut syötyä lounasta loppuun. Söin burritosta vain puolikkaan pätkän. En ollut ostanut kaupasta juuri mitään muuta. Lounaaksi riitti mandariini ja muutama keksi.

Aterian tuotekuvauksen mukaan kyseessä on tunnetun ravintolaketjun tuotesarjan herkulliset, tuoreista raaka-aineesta valmistetut annokset, jotka ovat saaneet inspiraationsa kyseisen ketjun ravintoloiden makumaailmasta ja niiden suunnittelusta ovat vastanneet ravintolaketjun keittiömestarit.

Kaupan valikoimassa on myös Chipotle beef burrito ja Pulled pork burrito. Minun ei tarvitse tämän kokemuksen perusteella niitä maistaa.

Ei aina sopivaa täytettä

Kaupassa valmiiden lounasleipien hyllyllä tahtoo tulla mieleen herkullisista täytetyistä leivistä tunnetun ravintolaketjun maukkaat ateriat. Leipien täytteet saa halutessaan valita ravintolassa itse. Ja kun maistaa ruokakaupan valmista leipää, joutuu toteamaan, että maku on jotain aivan muuta kuin oli odottanut.

Ongelma erilaisissa sämpylöissä ja patongeissa onkin se, että enimmäkseen täytteenä on erilaista majoneesia ja salaattia, ja varsinaista lihaa vain nimeksi.

Silloin tällöin olen valinnut lounaaksi tuoreen täytetyn patongin kaupan palvelutiskiltä. Patongissa ei kuitenkaan ole lainkaan fileesuikaleita vaan – jos olen oikein ymmärtänyt – vain jotakin broileritahnaa. Paahtopaistipatonkikin on niin täynnä majoneesia, että se peittää muut maut ja lisäksi sotkee sormet.

Kerran otin ruokakaupasta kokeeksi kana-pekoniwrapeja, jotka maistuivat hieman paremmilta, mutta niissäkin oli enemmän salaattia kuin kanaa.

Erikoista on, että tunnetun ravintolaketjun makumaailman pohjalta valmistetut ja texmexillä markkinoitavat burritot eivät vastaa odotuksia.

Mutta, hukkaan ei ruokaa saa laittaa. Ajattelin syödä puolikkaan burriton iltakahvin kanssa.

Valikoimaa riittää

Esimerkiksi lounasleivät ovat melko edullisia, ja sopivan täyttäviä joten niitä tulee valittua lounaaksi jatkossakin. Erilaiset leivät, sämpylät, patongit, burritot ja wrapit, ja mitä niitä on, ovat myös helppoja jos on kiireisempi päivä.

Olen huomannut, että valmiiden eväs- ja lounasleipien valikoima monissa kaupoissa on hyvin laaja. On myös perinteisiä herkkuja eri maista. Minä olen sitä mieltä, että Reissumiehen valmiit täytetyt eväsleivät ovat parhaita.

En hyödynnä edullisia hintajaksoja

Sähkön hinta on Suomessa nykyisin jatkuva puheenaihe. Maallikkona yhden hengen kotitaloudessa ihmettelen, kuinka suuri merkitys pienilläkin muutoksilla pörssisähkössä on kotitalouksille, joilla sähkönkulutus on suurta.

Sähkömarkkinat tuntuvat monimutkaisilta.

Sähkön hinta ylittää mediassa uutiskynnyksen lähes päivittäin. Perjantaiaamuna radiouutisissa kerrottiin kuinka pörssisähkön hinta pysyttelee päivän aikana nollan tuntumassa; ”Vuorokauden arvonlisäverollinen keskihinta on 0,27 senttiä kilowattitunnilta, ilmenee sähköpörssi Nord Poolin tiedoista. Fingridin ennusteen mukaan tuulivoiman tuotanto olisi jatkumassa perjantaina kohtuullisen runsaana”, uutinen kertoi.

Silloin tällöin iltapäivälehdet antavat ohjeiksi miten kotitalouksien kannattaa suunnitella sähkönkulutusta. Joskus uutisissa kerrotaan esimerkiksi, kuinka halvin tunti päivän aikana on kello 7 ja kallein tunti kello 16.

Hintaseuranta voi stressata

Sähkön hinta voi vaikuttaa merkittävästi arkeen. Joskus talviaikaan hinta voi olla hurjissa lukemissa ja sen seuraaminen on tärkeää. En tiedä kuinka kodeissa suunnitellaan hintavaihtelujen perusteella esimerkiksi kotitöiden tekemistä. Myös siihen milloin käydään saunassa, voi vaikuttaa sähkön tuntihinta.

Pörssisähkön hintaa voi seurata netissä, jossa tiedot tuntihinnoista päivittyvät nopeasti kertoen mitä hinnat ovat tänään, huomenna ja kuukausitasolla.

Ihmiset voivat joutua jopa stressaamaan päivittäin hintaheilahteluja. Keskittämällä sähkönkäyttö edullisille tunneille voi vaikuttaa merkittävästi laskun suuruuteen. Itse en tätä tunne kovin hyvin, koska itselleni on jäänyt roikkumaan vanha kiinteähintainen sopimus. Sähkölasku tulee muutaman kuukauden välein, ja on myönnettävä, että lasku on iso.

Kerrotaan, että moni suomalainen tuntee olevansa kiinni hirvittävän hintaisessa sopimuksessa. Eräässä artikkelissa kerrottiin miehestä, joka asuu sähkölämmitteisessä omakotitalossa, ja maksaa nyt 800-1000 euron sähkölaskuja.

Yhden hengen taloudessakin sähkösopimuksen valinta riippuu omista kulutustottumuksista.

Asun pienessä kerrostaloasunnossa. En aiemmin tarttunut Fortumin tekemään uuteen tarjoukseen, ja kiinteähintainen sopimus jäi voimaan. Myyjä korosti uuden sopimuksen edullisuutta, mutta ajatuksena ilmeisesti oli myös muuttaa toistaiseksi voimassa oleva sopimukseni määräaikaiseksi sopimukseksi.

Ei huolta hinnan vaihteluista

Minulle tärkeää kiinteähintaisessa sopimuksessa on ennakoitava sähkölasku. Ei tarvitse huolehtia sähkön hinnan vaihteluista markkinoilla. Nykyisessä sopimuksessa on siis etunsa, joskaan se ei tuo säästöjä, jos sähkön hinta laskee.

Pörssisähköön perustuva sähkösopimus voisi siis tuoda säästöjä, mutta laskuja ei voisi ennakoida. Toisaalta se sopisi paremmin jos pystyisi joustamaan sähkönkulutuksessa ja hyödyntämään edullisia hintajaksoja. Itselläni kulutus on kuitenkin niin pientä, ettei säästöjä juuri saisi joustamalla. Aina ei ole mahdollista tehdä kotiaskareita juuri silloin kuin se kulujen osalta kannattaisi.

Olen kummastellen seurannut miten sähkömarkkinat nykyisin toimivat. Toimijoita eli sähköntuottajia ja myyjiä on paljon. Sähkösopimuksissa ei pitäisi joutua olemaan samalla tavalla kiinni kuten tällä hetkellä. Vasta kun asiakkaan määräaikainen sopimus alkaa olla päättymässä alkavat myyjät soitella.