Viime lauantaina vietettiin kotikaupungin keskustassa ison tapahtumaterassin kesäkauden päättäjäisiä. Minulla kesä vierähti nopeasti, vaikka mitään ihmeellistä ei tullutkaan tehtyä. Varsinaista lyhyttä lomaa sävytti kurja sää. Helteillä olin jo kotikulmilla. Sain nauttia viikoittain upeasta livemusiikista.
Ilta alkoi jo hämärtää terassilla.
Kävelykadulle pystytetyllä isolla terassilla oli tarjolla elävää musiikkia vähintään kerran viikossa. Musiikkitarjonta pitkin kesää oli mahtava.
En tiedä miten esiintymislavan musiikkikattaus olikin saatu niin hienoksi ja monipuoliseksi. Terassi oli jokaisena bändi-iltana aivan täynnä. Oli artisteja sekä nuorempien että vanhempien juhlijoiden mieleen.
Viimeisenä keikkailtana esiintyi vuonna 2017 perustettu The Roots of Sentimentals. Yhtye soitti vanhoja kultaisia, ja tunteellisia kappaleita.
Vanhoja kultaisia kappaleita.
Bändin musiikki muodostuu vanhoista evergreeneistä, joita ovat aikoinaan levyttäneet muiden muassa Frank Sinatra, Dean Martin, Nat King Cole ja Johnny Burnett. Bändin soitto svengasi hienosti, ja yleisö oli täysillä mukana.
Keikka vei muistoihin
Kesän parhaasta vedosta vastasi Freud Marx Engels & Jung Revisited. Yhtyeen ajatuksena on ollut palauttaa alkuperäisen Freukkarit-yhtyeen musiikki esiintymislavoille. Bändin taitava setti sisälsi kaikki suurimmat hitit.
Mainio kokoonpano.
Viihdyin kerrassaan upealla keikalla. Mieleen muistuivat lukioajat, kun lähdimme kavereiden kanssa taas jonkin oppitunnin aikana ajelemaan kahville jollekin huoltoasemalle ja autostereoissa soi Freukkareiden kasetti.
Pettymysten bluespäivä
Innostuin myös lähtemään heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna ensimmäistä kertaa vuosiin Puistobluesin pääkonserttiin. Viihdyttävän päivän pettymys oli oma lempibändini. Perinteikäs tapahtuma Järvenpäässä soi kuitenkin hienosti huippuartistien voimin.
Pääesiintyjät olivat Yhdysvalloista, ja kotimaista vahvistusta huippukaartiin toi J. Karjalainen. Karjalaisen bändin veto olikin päivän paras. Yhtyeen musiikkikattaus oli laaja, ja mukana oli uusia keikkasovituksia isoista hiteistä.
J. Karjalaisen isoja hittejä vuosien varrelta.
Viime vuonna kävin keskustan blueskadulla konsertissa, jossa ihastuin yhtyeeseen nimeltä Blues Bizarre. Pienen keikkabändin tunnettuus oli vuodessa kasvanut niin, että se pääsi jo tänä kesänä ison festivaalin sivulavalle.
Bändin musiikki oli kuitenkin vuoden aikana kehittynyt liian monimutkaiseksi. Jaksoin katsella raivokasta esitystä muutaman biisin ajan. Bändillä oli ylikorostunut vauhti päällä, mutta tuntui, ettei yleisö pysynyt mukana. Kitaraa ei oikein soitettu vaan enemmänkin rääkättiin. Viihdyttävän musiikin sijaan pään täytti metallinen meteli. Oli lähdettävä kesken pois.
Huonosti tarkeni lomalla
Keskikesällä matkustin lomalle Saimaalle. Lyhyt loma vierähti lähinnä sadetta pidellen. Vettä tuli kaiken aikaa, eikä sillä säällä innostanut lähteä luonnonhelmaan kesästä nauttimaan. Ei tullut lähdettyä veneilemään. Myös suunnitelma valmistaa kesäisiä herkkuja laavulla järven rannalla sai jäädä.
Iso terassi satamassa oli tyhjänä.
Viikon ajan satoi joka päivä, ja lämpötila oli +12 ja +16 välillä. Ei tullut edes terassilla istuttua. Sataman terassilla on aina mukava ihastella hienoja veneitä, jotka saapuvat vierassatamaan. Nyt ei tehnyt koleassa säässä mieli ottaa virvokkeita ja katsella Saimaalle. Veneitäkään ei huonolla säällä ollut liikkeellä.
Kesä ilman rakkautta
Kesä meni siis rauhallisesti, ja parhaiden kesäsäiden ajan aikalailla kotikulmilla. Romantiikkaakaan ei tänä kesänä ollut. Muistelin taas, kuinka nuorena miehenä minulla oli taipumus rakastua kesäisin kaikkiin. Se aiheutti monenlaista sekoilua. Ja aina suuria pettymyksiä. Olin aina villi kesän lapsi.
”Kesämieli on taas ihan vallaton. Mä rakastua niin nyt haluaisin kaikkiin. […] Sydän sykkimään, ystävää etsimään. Taas elämältä maistuu tää.” (Kesän lapsi, san. Chrisse Johansson)
Nyt romanssi ei roihahtanut, vaikka kävin juhannustansseissakin legendaarisella tanssilavalla. Toiseen tutustuminen olisi kysynyt tanssitaitoa.
Tanssilava harmaana juhannuspäivänä.
Tanssilavalla minulle tuli mieleen Mika ja Turkka Malin kappale, jonka muistan lapsuudesta. Laulun mies ei Runkomäen iltamissa tahdo tanssiin hakiessaan saada myöntäviä nyökkäyksiä. Mies kampaa hiukset taaksepäin ja oikoo kravatin. Sitten hän pokkaa rikkaan pehtoorin tyttärelle, mutta neiti vastaa, ettei pelkät sanat riitä vaan se riippuu vähän siitä montako hehtaaria omistaa. Mies ei ollut siitä moksiskaan, vaikka toisen nauroivat.
Itse nautin Neitoset -orkesterin musiikista kauempana tanssilattialta, sillä en osaa lainkaan tanssiaskelia. Lavalla oli paljon nuorempiakin tanssijoita, joilta lattaritkin kävivät hienosti. Kolea sää ei haitannut keskikesän juhlatunnelmaa.
Antoisa arki
Mukavan kesän jälkeen hyvillä mielin syksyä kohti. On paljon mitä odottaa. On lisää tapahtumia ja tilaisuuksia niin työssä kuin vapaalla. Baareissakin on tarjolla hyvää ohjelmaa, josta pääsee nauttimaan viikonloppuisin.
Esseeblogi 