Ihmissuhteet vaativat ylläpitoa. On tärkeää, että on läheisiä ihmisiä ympärillä. Mitä minuun tulee, olen onnistunut pilaamaan monta hyvää ystävyyssuhdetta. Annoin vain yhden vuoden aikana monen hyvän ja tärkeän kaveruuden hiipua.
Olen kirjoittanut aiheesta alun perin viime heinäkuussa.
Moneen ystävyyssuhteeseen kohdistui noin kymmenen vuotta sitten saman aikaisesti vaikeuksia. Oli huolia ja ristiriitoja, jotka varjostivat ihmissuhteita.
En enää pitänyt yhteyttä kavereihin tai sanoin jopa välit poikki, kun koin, että minulle oli tehty väärin tai minua oli loukattu. Myös parisuhde lakastui.
Olin hankala kaveri
Yksi vaikuttava tekijä, joka pakottaa pohtimaan, onko minusta ystäväksi lainkaan on se, että minussa on välillä ollut kestämistä. Aiheutin ennen kavereissa syvää huolta. Olin pitkään itsesäälissä rypevä rasittava ihminen. Olen ollut vaativa ja riippuvainen monissa ihmissuhteissa.
Roima alkoholinkäyttöni toi lievästi sanottuna haasteita minut tunteville ihmisille. Jouduin turvautumaan ja ripustautumaan monesti muihin.
Olen ajoittain ollut kenkku kaveri. Olen loukkaantunut herkästi. Kun olen tuntenut, että minulle on tehty väärin, on reaktio ollut ylimitoitettu. Olen kuitenkin antanut anteeksi. Ihmiset tekevät virheitä. Minä sen omasta itsestäni tiedän. En ole aina huomannut osoittaa kiitollisuutta ystäviäni kohtaan.
Aikoinani kun olin muuttanut maaseudulle työuupumuksen jälkeen ottamaan rennommin, sain paljon tuttuja. Kahden kyläläisen kanssa ystävystyimme. Myös Helsingissä minulla oli edelleen läheinen kaveri.
Yksin isossa kaupungissa
Myöhemmin muutin maalta suureen kaupunkiin. Sain lisää uusia kavereita.
Olin asunut kaupungissa vain vuoden kunnes sairastuin vaikeasti. Minulla ei ollut voimia ihmissuhteiden ylläpitämiseen. En tavannut uusiakaan kavereita, koska heitä tuli nähtyä usein kantakuppilassa, jossa en halunnut enää käydä. Minulta oli sairauden vuoksi kielletty alkoholi, enkä halunnut istua pubissa, koska juomaan retkahtaminen olisi ollut yhä mahdollista. Tämän vuoksi myös kaveruus vähitellen monen kanssa jäi.
Sairastelin paljon. Minulla ei ollut voimia ihmissuhteiden ylläpitämiseen. Myös yhteydenpito parhaaseen ystävääni jäi. Meillä oli myös pieniä väärinkäsityksiä.
Pian olin aivan yksin. En enää viihtynyt eläväisessä ja iloisessa kaupungissa. Meni muutama vuosi, ja päätin palata juurilleni. Asetuin keskisuureen kaupunkiin. Huomasin pian kuinka kotikaupunkini oli muuttunut niin, etten tuntenut ketään.
Parempi ystävä
En ollut vähään aikaan käynyt myöskään vanhalla asuinpaikkakunnalla maaseudulla. Muutama vuosi sitten kuitenkin päätin lähteä maalle lomailemaan.
Tapasin parhaan kaverini eräänä kesäiltana sattumalta terassilla. Hänen kanssaan yhteydenpito oli minun oikuttelun vuoksi jäänyt melkein kymmenen vuotta sitten. Yllättävä kohtaaminen jännitti. Vaihdoimme päällimmäiset kuulumiset.
Sanoin, että olen usein ajatellut, mitä hänelle mahtaa kuulua. Kaverikin sanoi, että on miettinyt voisikohan minulle soittaa. Pyysi anteeksi, etten ollut enää pitänyt yhteyttä. Kerroin siihen syyn. Sairastelun ja siitä johtuneen masennuksen myötä kaikki jäi tuolloin.
Ystävyys on kuin paikka auringossa.
Kaveri kutsui käymään hänen luonaan seuraavana päivänä. Joimme viinerikahvit, ja juttelimme kuin vuosia ei olisi ollut välissä lainkaan.
Oma näkemykseni on, että hyvien ihmissuhteiden vaalimista on myös omasta itsestä huolehtiminen. Kun itse voi hyvin, on myös parempi ystävä toiselle.
Esseeblogi 