Nykyisin korostetaan sitä, kuinka ihmiselle on tärkeää olla oman itsensä ystävä. Ilmiö nimeltä itsehoiva kannustaa miettimään omia tarpeita. Jokainen ihminen tarvitseekin tervettä itsekkyyttä. Kun sen sijaan puhutaan itsensä rakastamisesta, tuntuu se vieraalta ajatukselta. Sellainen voi olla itsekeskeistä.
Mansikoista voi nauttia yksin.
Itsehoiva on terveysteko, jota ei kannata laiminlyödä, kerrottiin Helsingin Sanomien artikkelissa. Artikkelissa puhuttiin itsestä kolmannessa persoonassa. ”Kehu häntä onnistumisista ja lohduta lempeästi epäonnistumisista. Töiden jälkeen keitä hänelle kuppi herkullista juomaa. Illalla kata mieluisa ateria sievälle lautaselle.” Muun muassa näin artikkelissa opastettiin. Näillä keinoilla on tarkoitus huolehtia omasta hyvinvoinnista ja pitää itseä hyvänä.
Kyse on ilmiöstä nimeltä itsehoiva (self care). Itsen hoivaamista on esimerkiksi puhua itselle kauniilla tavoilla etenkin vastoinkäymisten hetkellä. Mitä minuun tulee, itselläni on päinvastoin tapana moittia silloin tällöin itseäni ja ihan ääneen.
Artikkelissa kerrottiin seuraavasti: Psyykkiseen itsehoivaan voi liittyä se, että opettelee pikkuhiljaa päästämään irti vaativista ja kriittisistä ajatuksista – ensin ne tiedostamalla ja sitten miettimällä uusia tapoja puhua itselleen. Itselläni oli pitkä vaihe, jolloin puhuin itselleni itseäni halveksuen.
Itsehoiva kannustaa miettimään omia tarpeita ja vastaamaan juuri niihin. Artikkelissa haastateltu psykiatrian erikoislääkäri kertoi, että itsehoivaa ovat tavat tuottaa itselle iloa tekemällä erilaisia mukavia tekoja vain itseä varten. Itsehoivasta ajatellaan olevan hyötyä jokaisen hyvinvoinnille ja mielenterveydelle, artikkelissa kerrottiin. Minä kuitenkin mietin, voiko tällainen itsehoiva olla jossain määrin myös itsekeskeistä.
Itsensä rakastaminen
Ole itsesi paras ystävä, todettiin jossain. Itsemyötätunnon sanotaan olevan ystävällistä ja lämmintä suhtautumista itseen.
Ymmärrän tämän, mutta mistä kertoo se, että nykyisin puhutaan jopa itsensä rakastamisesta? Minusta se ei välttämättä ole pelkästään hyvästä.
Huomasin verkossa kirjoituksen, jossa todettiin: ”Itsensä rakastaminen on asia, jonka voi oppia.” Kirjoituksessa neuvottiin seuraavasti: ”Jos haluat tuntea itsesi täydeksi, sinun tarvitsee rakastaa itseäsi. Se mahdollistaa sen, että olet paras versio itsestäsi.” Tuntuu minusta vieraalta ajatukselta.
Eikö enää käytetä tällaisessa yhteydessä sanaa itserakas? Sellainen ihminen on ikään kuin täynnä itseään.
Huomasin jopa seuraavanlaisia kirjoituksia: Kuinka tukea itsesi rakastamista, itsensä rakastamisen 12 osa-aluetta ja 5 yksinkertaista harjoitusta itsensä rakastamiseen.
Täytyy sanoa, että itsensä rakastaminen vaikuttaa vähintäänkin vaikealta. Tällaisen rakkauden vaaliminen on myös helposti vahingollista ihmisen sosiaalisille suhteille. Kun haluaa olla onnellinen, on omaan napaan tuijottamisen sijaan tärkeämpää katsoa ympärilleen.
Tervettä itsekkyyttä
Persoonallisuustutkija totesi Ylen artikkelissa, että länsimainen yhteiskunta on sairastunut liialliseen yksilökeskeisyyteen. Se ei ole enää itsenäisyyttä, vaan raja on ylitetty. ”Optimaalinen yksilöllisyys, jota on lähdetty tavoittelemaan, on ohitettu ja on siirrytty itsekkyyden asteelle.”
Nyt ei riittänyt pullaa muille.
On toki totta, että vaikka itsekkyyttä pidetään rumana ominaisuutena, terve itsekkyys kuitenkin suojaa meitä. Työterveyspsykologi kertoi Kotilieden artikkelissa, että terveen itsekkyyden perusta on itsetuntemus eli se, että tiedostaa ja tunnistaa omat tarpeensa, toiveensa ja rajansa.
Asiantuntijan mukaan haitallisesti itsekästä taas kiinnostaa vain oma agenda. Tässä voi olla kyse siitä, ettei osaa arvostaa muita ja muiden tarpeita.
Liiallinen itsekkyys kaventaa, koska itsekäs ihminen ajattelee, että maailma pyörii hänen itsensä ympärillä, todettiin Annan artikkelissa. Jokainen ihminen kuitenkin tarvitsee itsekkyyttä. Itsekkyydestä kirjan kirjoittanut kirjailija totesi artikkelissa, että ilman tervettä itsekkyyttä ihminen ajelehtii muiden hallittavana, eikä kykene tekemään omia, itselle sopivia valintoja.
Itse olen ymmärtänyt, että kolmekymppisenä kokemani työuupumuksen takana saattoi olla terveen itsekkyyden puutetta. Se näkyi vaikeutena pitää kiinni omista rajoista. Vaatimukset työpaikalla olivat ylimitoitettuja, vastuualueet liian isoja ja työmäärä kohtuuton. Unohdin oman itseni.
Miten itsehoiva toimii?
Minä katson, että itsestään on pidettävä huolta, ja on oltava hyvä itselleen. Myös itsekunnioitus on tärkeää. Voi olla, että ihmisen tulee myös turhaan oltua itselleen liian ankara, ja vaatia itseltään liikaa.
Itsehoivasta ajattelen, että se voi toimia, mutta mietin, onkohan se mahdollista vain yksin asuvalle ihmiselle. Sellaiselle, jolla on aikaa yksin itselleen, ja joka voi tehdä mukavia asioita vain itseään varten. Voi esimerkiksi laittaa aterian vain itselleen – eli ”hänelle” kuten artikkelissa todettiin.
Itselleni poikamiehenä itsehoivan noudattaminen olisi mahdollista, ainakin sen osalta, että voi tehdä miellyttäviä asioita yksin. Kun mietin, usein tulee esimerkiksi herkuteltua tai lähdettyä jonnekin vain viettämään aikaa yksin. Suhtautumistavassa omaan itseen olisi kuitenkin välillä itsehoivasta apua.
Artikkelin mukaan myös yhteydenpito ystäviin on tärkeä itsehoivan tapa. Tästä olen samaa mieltä. Itse onnistuin jo välillä pilaamaan monta hyvää ystävyyttä, koska olin hankala kaveri. Suhteet ovat palautuneet, mutta ystävät asuvat kaukana. Voisin kuitenkin pitää enemmän yhteyttä. Artikkelissa todettiin: ”Ihmiselle on tärkeää kokea, että muut kuuntelevat ja pyrkivät ymmärtämään.”
Esseeblogi 