Työelämä näyttäytyy julkisessa keskustelussa usein taakkana, joka haittaa hyvinvointia. Uusi työelämässä näkyvä ilmiö quiet quitting ei mielestäni sovi tähän aikaan. Töihin saatetaan suhtautua liian rennosti. Työtä pitäisi arvostaa.
Suljettu läppäri ja tyhjä muistikirja.
Tosiasiassa työ on merkittävä terveyttä tukeva asia suurimmalle osalle työssäkäyvistä aikuista. Näin toteaa Suomen mielenterveys ry:n työelämän mielenterveys-yksikön päällikkö, psykologi Sari Nuikki Ylen artikkelissa.
Työelämä tukee mielen hyvinvointia monin tavoin. Se vastaa kolmeen psykologiseen perustarpeeseen: autonomian, kyvykkyyden ja yhteisöllisyyden tarpeeseen, Nuikki sanoo.
”Hiljaiset loparit”
Uusi työelämässä vilisevä termi on quiet quitting, joka tarkoittaa, että töihin suhtaudutaan tietoisesti rennommin. Ideana on, että tehdään vain rooliin määritellyt tehtävät, ei enempää. Näin kerrotaan Ylen artikkelissa. Kun ei anna kaikkeaan töissä, jää kuulemma aikaa ja energiaa vapaa-aikaan.
Termi viittaa etenkin työntekijöihin, jotka tekevät minimivaatimuksen työssään ilman ylimääräistä panostusta tai ylisuorittamista. Jotkut saattavat sanoa, että tämä on tapa reagoida työstressiin ja uupumukseen, mutta minä väitän, että tämä saa työn tuntumaan vain pakolliselta velvollisuudelta.
Minä olen täällä vain töissä -asenne ei ole tätä päivää
Parhaimmillaan quiet quitting toki nostaa esille keskustelua siitä, mikä määrä työtä on kohtuullista ja järkevää. Ilmiössä on kuitenkin myös ongelmia. Tutkimusprofessori Jari Hakanen Työterveyslaitokselta toteaa artikkelissa, että jos työntekijä tietoisesti vähentää innostustaan, eikä esimerkiksi osallistu tiimipalavereihin ja keskittyy vain omaan tekemiseensä, se voi jopa vähentää hyvinvointia. Joskus se ylimääräinen, mitä töissä tekee voi olla juuri sitä, mikä eniten motivoi, Hakanen sanoo.
Työn imua
Itse olin aikoinani perustamassa uutta osastoa. Sen palveluille ryhdyttiin hankkimaan asiakkaita. Pidin uusia asiakassuhteita tärkeänä ja inspiroivana, ja halusin panostaa niihin enemmän kuin vaadittiin. Se teki työstä entistäkin mielekkäämpää. Kokemus uudesta työstä osaston vetäjänä oli hyvä ja mukava.
Eräs nuori aikuinen kertoi artikkelissa, että uusi asenne töihin auttaa jaksamaan arjessa. ”Olo on tasapainoisempi, ja työt unohtuvat, kun läppärin kansi menee kiinni.”
Tervetullutta keskustelua
”En varmasti ole ihanteellinen työntekijä, mutta riittävä”, toinen nainen toteaa. ”Työ on vain työtä, joka mahdollistaa minulle asioita vapaa-ajalla.”
Omalla kohdallani työ vei aikoinaan niin mukanaan, ettei vapaa-aikaa aina juuri jäänyt. Viihdyin kuitenkin erinomaisesti. Sain toteuttaa itseäni.
On selvää, että ilmiö herättää tervetullutta keskustelua työelämän tasapainosta. Toisaalta pitäisi pohtia työntekijöiden sitoutumista. Toivottavasti uudessa tavassa tehdä töitä ja suhteessa työhön ei ole kyse laiskuudesta.
Työstä saisi olla kiitollinen ja omaa paikkaansa olisi hyvä arvostaa
On myös huomautettava, että kaikilla aloilla ei quiet quitting tietenkään tule kysymykseen. Toimistotyössä voi iltapäivällä vaihtaa vapaalle, mutta monissa töissä on venyttävä ja annettava parastaan joka tilanteessa kelloon katsomatta.
On kuitenkin niin, että työ antaa merkityksellisyyttä ja se on myös kunnia-asia. Ellei oma ajatteluni tämän suhteen ole sitten menneiltä ajoilta.
Esseeblogi 