Uudet ruokasuositukset julkaistiin keskiviikkona. Jo nyt lähikaupassa oli lihaleikkeleitä laitettu keltalapputuotteiksi. Onko niin, että leikkeleitä ei ole otettu ruokakoriin samaan tapaan kuin ennen?
Yhtä lihavalmistetta on liikaa.
Huomasin kaupassa käydessäni, että monessa leikkelepakkauksessa oli 30 prosentin alennus lähestyvän viimeisen käyttöpäivän vuoksi. Ruokasuosituksista on noussut keskustelua etenkin leikkeleiden osalta.
Kansalliset ravitsemussuositukset kehottavat kasvipohjaiseen syömiseen. Asiantuntijoiden mukaan haasteena on nyt suuri hyppy, että meidän pitäisi saada ruokavalio väestötasolla kasvipainotteisemmaksi.
Kasvipainotteinen syöminen tarkoittaa kasvisten, hedelmien ja marjojen lisäksi täysjyväviljan ja palkokasvien lisäämistä ruokavalioon. Kasvien, hedelmien ja marjojen suositeltu määrä on 500-800 grammaa päivässä. Kuulostaa valtavalta määrältä. En ainakaan itse yllä tähän mitenkään.
Lihan käyttöä kehotetaan vähentämään ja maitotuotteiden käyttöä kohtuullistamaan, kun taas kestävästi pyydetty kala on suositeltavien ruokien listalla. Itse en juo maitoa, ja juustoa on silloin tällöin leivällä, muutoin lähinnä vain pizzassa. Mutta lihaa on ehkä liikaa, ja kalaa taas liian vähän.
Vilkasta keskustelua leikkeleistä
Ravitsemussuositukset ovat herättäneet vilkasta keskustelua. Keskusteluun on noussut etenkin se, että prosessoituja lihaleikkeleitä tulisi välttää. Suositusten mukaan leikkeleitä pitäisi syödä korkeintaan satunnaisesti ja jo siivu päivässä on liikaa. Itse olen laittanut lihaleikkelettä leivän päälle huoletta aamupalalla. On ilmeisesti lisättävä jatkossa päälle salaatinlehti ja kurkkuviipaleita.
En tiedä onko ruokasuosituksilla paljonkaan vaikutusta siihen, miten syön, mutta voisin kiinnittää siihen enemmän huomiota. Yleisesti sanottuna hyväksi on tietysti syödä monipuolisesti ja kaikkea kohtuudella.
Salaattia enemmän lautaselle
Punaisen lihan osalta päivää kohden suositeltu annos on enintään 50 grammaa kypsennettyä lihaa. Se on muutaman lihapullan verran.
Itse syön jonkin verran punaista lihaa monena päivänä viikossa. Kalaa ei juuri tule syötyä. Syön mitä pienessä lounaskahvilassa päivittäin tarjotaan lounaaksi. Ilahduttaa jos noutopöydässä on kalaa. Tarjolla on myös runsas salaattipöytä. Siitä voisin ottaa lautaselle värikästä syötävää nykyistä enemmän.
Alkuillasta keitän kahvit ja syön lihapasteijoita. Ilta menee napsien kaikenlaista. Liian usein popsin makeaa ja suolaista, mutta yhä enemmän myös viinirypäleitä, omenoita, tomaatteja, kurkkua ja porkkanaa.
Ei sentään vegaaniksi
Viikonloppuisin valmistan ruokaa itse. Kalaa pitäisi opetella laittamaan. Liian usein laitan possunfileetä tai kanaa. Näiden kanssa perunaa, pastaa ja riisiä. Siipikarjanlihan syömistä pitäisi kuulemma vähentää ympäristösyistä.
Minun olisi ostettava aterioihin myös kasviksia. Muutenkin pitäisi opetella laittamaan ruokaa hieman uudella tavalla. Niin, että valitsisi raaka-aineita huolellisemmin ja miettisi enemmän tärkeitä ravintoaineita.
Olen silloin tällöin ajatellut, että vähentäisin lihan käyttöä niin, että se jäisi vähitellen kokonaan pois. Täysin vegaaniksi en tietenkään alkaisi, vaan sallisin esimerkiksi kalan. Tosin osaan tehdä monipuolisia ja ainakin itselleni maistuvia aterioita myös kanasta. Täysin vegaanina oleminen on kuulemma haastavaa ja vaatii paljon tietoa ja vahvan motivaation.
Helpoksi kaikille?
Asiantuntijoiden mukaan tavoitteena se, että suosituksia on helppo noudattaa. Ruokakaupoilla on vaikutusmahdollisuus siihen, että asiakkaiden olisi helppoa valita terveellistä ja kestävästi tuotettua ruokaa. Usein esimerkiksi tarjoustuotteet eivät ole terveyttä edistävämpiä. Eräs asiantuntija sanoi lukemassani artikkelissa, että jauhelihan sijaan tarjoukseen voisi laittaa vaikka nopeasti valmistettavaa kotimaista kalaa tai jonkun palkokasvituotteen.
Ravitsemussuositusten tavoitteena on se, että terveellisen ruuan syöminen tehtäisiin yhteiskunnassa helpoksi koko väestölle. Tärkeää tietysti on, että ruokasuositusten mukaisesti syöminen on mahdollista myös edullisesti.
Uusiin suosituksiin yltäminen vaatii joka tapauksessa, ainakin itseni kohdalla, vaivannäköä niin kaupassa kuin omassa keittiössäkin.
Esseeblogi 