Muistan yhä kauhulla ajanjaksoa, jolloin minut takavuosina passitettiin kotoa satojen kilometrien päähän keskelle korpea päihdehoitoon. Alkoholinkäytön vuoksi suositeltiin pitkää hoitojaksoa. Kerrottiin, että pieni hoitokoti tarjoaisi mahdollisuuden irtautua päihteistä. Oli sinniteltävä ja otettava päivä kerrallaan.
Värikkäiden drinkkien jälkeen kirkasta.
Ajauduin hoitoon, kun olin palannut elämyshakuiselta matkaltani. Olin pyörinyt päissäni pitkin poikin maata, ja etsinyt virkistystä ja onnen tunnetta harmaaseen arkeen. Lopulta kotiin ajauduttuani, onnen maljojen tilalle oli tullut toistuva tuikku murheeseen. Lääkärin mielestä onnen kukkuloilta alas luisuminen, ja kosteassa murheen laaksossa tarpominen oli aiheuttanut vahinkoa itselleni ja huolta läheisilleni. Kärsimystä ympärilleen aiheuttava juopotteleva sika päätettiin ohjata niin sanotusti kuivumaan päihdehoitoon.
Meidät määrättiin usein siivoamaan
Niin kutsutussa yhteisöhoidossa toiminta alkaa kuulemma pysähtymisestä. Asiakkaan annetaan rauhoittua ja tutustua omassa tahdissaan. Todellisuudessa oli noudatettava heti tiukkaa aikataulua. Yritin asettua hoitokodin arkeen.
Unilääkkeistä huolimatta uni tuli vasta aamuyöstä, mutta seitsemältä oli noustava. Aamiaisen jälkeen oli lähdettävä kävelylle metsätielle kovassa pakkasessa. Pakollisessa aamukokouksessa jokainen asiakas kertoi vuorollaan, ettei hänelle kuulu mitään uutta.
Hoitokodeissa painopisteen sanotaan olevan elämän perustarpeissa. Tärkeää on riittävä lepo. Korostetaan myös riittävää ravintoa ja suojaa. Tosiasiassa ruoka-annokset olivat liian pieniä ja huone oli kylmä ja vetoinen. Päivällä ei ehtinyt levätä, kun oli osallistuttava järjestettyyn ohjelmaan kuten lautapeleihin. Turha puuhastelu sai vain haaveilemaan pitkästä huikasta.
Kahden viikon oleskelun jälkeen minulle annettiin tästä kaikesta, mielestäni olemattomasta hoidosta, kahdeksansadan euron lasku.
Hoitokodeissa toimitaan yhteisönä. Sanotaan, että on yhdessä tekemisen meininki. Toivutaan ja kuntoudutaan toisiamme tukien.
Sanotaan, että hoitokodissa kukin osallistuu ohjatusti erilaisiin askareisiin omien kykyjensä ja mielenkiintonsa mukaan. Kaikkien oli kuitenkin jaksettava siivota, koska siivoojia ei ollut eikä henkilökunta aina keksinyt kuntoutujille muutakaan tekemistä. ”Siivotaan”, sanoi yksi tylsistynyt nuori mies, kun ohjaaja kysyi aamukokouksessa mitä tekisimme tänään. Joten tamppasimme taas kerran matot, imuroimme, pyyhimme pölyt, kuurasimme vessan, veimme roskat ja kastelimme huonekasvit.
Päivätoimintatilat olivat kodinomaiset. Salissa oli televisio ja lautapelejä. Hoitokodissa ei tarvitse olla yksin, vaikka haluaisi. Oli vietettävä yhdessä aikaa.
Tutkimus: Yhteisö koetaan turvallisena
Yhteisöllisestä päihdekuntoutuksesta tehdyssä tutkimuksessa todetaan, että haastattelussa asiakkaat ovat kertoneet kokeneensa yhteisön turvallisena ja läheisiä ihmissuhteita tarjoavana. Myös pienessä hoitokodissa toiminnan korostettiin perustuvan turvalliseen hoitoyhteisöön. Tiedä tuosta. Ensimmäisen vuorokauden aikana huoneessani oli käyty, ja matkalaukkuni pengottu. Päällimmäisenä oli tyhjä lompakko. Laukustani oli viety kaikki varastoon ostamani tupakka-askit ja lompakosta tarkastamattomat lottokupongit. Jossain päin varmaan ihmeteltiinkin kun hoitokodista poistunut ainainen pummi yllättäen tarjosikin porukalle koko illan. Ilmoitin ryöstöstä ohjaajalle, joka vain valitteli tilannetta. Hoitokodin johtaja antoi korvaukseksi menetetyistä tupakoista vajaan askin venäläisiä savukkeita.
Yhteisöhoidosta tehdyn tutkimuksen mukaan asiakkaiden sosiaaliset taidot ja luottamus toisiin ihmisiin kasvavat kuntoutuksen aikana. ”Muita ihmisiä ei enää koeta uhkana vaan voimavarana”, tutkimuksessa todetaan. Näinkö?
Yhdessä vaiheessa hoitoa minulle esitettiin kirjallisia kysymyksiä. Miksi olen kuntoutuksessa? Lääkärin määräyksestä ja omaisten vaatimuksesta, vastasin. Mitä minun pitäisi tehdä kuntoutumiseni eteen? Ei mitään, minähän maksan siitä, että joku tekee jotain.
Muutaman päivän välein oli mentävä niin kutsuttuun ryhmään. Ryhmässä yksi ohjaajista luki meille suoraan paperista tietoa jostain vaihtuvasta aiheesta. Kun ohjaaja yritti lopuksi avata keskustelua, ei kukaan koskaan ryhmästä sanonut mitään. Niinpä ryhmä päättyi aina siihen.
Valvotaanko hoitoa lainkaan?
En tiedä miten erilaisten kuntoutuskotien tarjoamaa hoitoa ja sen laatua arvioidaan ja valvotaan. Vaadittua päihdekuntoutuksen asiantuntemusta hoitokodissa tuntui olevan vain sen verran, että hoitokodin johtaja oli itse ryypännyt aiemman firmansa. Erityisosaamisesta puolestaan kertoivat ruokasalin seinällä kehyksissä olleet ohjaajien hygieniapassit.
Yhteisöhoidossa keskeisensä toipumisen mallina on 12 askeleen ohjelma ja kuntoutuksessa olevat ovat sitoutuneet säännöllisiin itsehoitoryhmissä käynteihin. Kuntoutujien käyttämisestä paikallisessa AA-ryhmässä ei tule hoitokodille kuluja. Vastuu kuntoutumisesta ja raitistumisesta on ulkoistettu kuntoutujalle itselleen.
Vaikka kotikunta antaa maksusitoumuksen, ja maksaa suurimman osan asukkaan kuntoutusjaksosta, ei asiakkaan omavastuuosuuskaan aivan pieni ole. Minulle koitui kaikkiaan kahdentuhannen euron lasku.
Yhteisöhoidossa ei huomioida yksittäisen asiakkaan tarpeita tai hoidon tavoitteita lainkaan
Yhteisön pitäisi olla yksilöä varten, mutta itse koin päinvastoin. Minun oli osallistuttava toimintaan vain pitääkseni osaltani yhteisöön perustuvaa toimintamallia pystyssä. Hoitokoti korostaa, että asiakas on yksilö, jonka tarpeet ja hoidon tavoitteet vaihtelevat yksilöstä toiseen. Taitoa tai tahtoa näiden tarpeiden huomioimiseksi ei kuitenkaan ollut. Minä jäin masennuksen ja ahdistuksen sekä elämänhallintaa koskevien vaikeuksien kanssa yksin.
Hoitokoti pyöri kustannustehokkaasti. Ruuassa ja lämmityksessä säästettiin. Ruoka-annokset olivat niin pieniä, että kaiken aikaa tunsi nälkää. Lisää peittoa ja unilääkettä sai, jos ei öisin saa nukuttua. Ohjaajat saattoivat omin päin tuplata lääkärin kirjoittamaan lääkeannoksen. Etukäteen kerrottiin, että hoitoon sisältyisi lääkärin palvelut. Se ei kuitenkaan tarkoittanut hoitokodin erikoislääkäriä, vaan kunnan terveyskeskuksen lääkäriä, jolle olisi saanut ajan, jos olisi ollut esimerkiksi flunssaa.
Kalliista hoidosta ei mitään apua
Pääsin yhdessä vaiheessa viikonloppulomille. Se meni pitkäksi. Päätin keskeyttää melkein kaksi kuukautta kestäneen kuntoutuksen. Kävin hakemassa hoitokodista omat tavarani, ja sain käteeni uuden laskun.
Tutkimuksessa todetaan, että kuntoutuksesta lähdön jälkeen jokainen toteuttaa omaa tapaansa elää ja muokkaa kuntoutumisyhteisön tarjoamaa elämisenmallia omannäköisekseen. Juuri näin. Itselläni viinanhimo vain kasvoi hoidon aikana, ja hoitojakson jälkeen kännääminen, jos mahdollista, vain lisääntyi.
Myöhemmin hoitokoti antoi yhteenvedon kuntoutuksesta kotikunnalle. Yhteenvedossa mainittiin, että asiakas osallistui hoitokodin toimintoihin, kuten ryhmiin aktiivisesti. ”Päivittäiset lenkit toivat liikuntaa sekä retket (esim. kodalla makkaranpaisto jne).”
Makkaranpaisto.
Esseeblogi 