On mainittu ainakin kolme syytä perehtyä historiaan. Se voi opettaa myötätuntoa inhimillistä haavoittuvuutta kohtaan, se kun on johtanut vahvojakin ihmisiä sattuman armoille. Minäkin pidin itseäni vahvana, mutta tein työssäni ison virheen, ja ajattelin, että olen jättänyt jälkeni historiaan.
Sorruin sattumalta helppoon virheeseen.
Työskentelin myynnistä vastaavana johtajana, ja tein ison virheen, joka johti tarkkoihin selvityksiin. Menin myöntämään uudelle asiakkaalle liian isot alennukset. Se oli onneton sattuma kovassa tilanteessa. Otin liian ison riskin.
Erään asiantuntijan mukaan on paradoksaalista, että usein ihminen tekee virheitä juuri silloin, kun hän haluaisi panna parastaan. Se johtuu suorituspaineista.
Moka tuntui ylitsepääsemättömältä, eikä minulla ollut enää voimavarjoja kohdata sitä. Pitkään jatkunut henkinen paine oli vienyt voimia. En pystynyt selvittämään aiheuttamaani vahinkoa. Minä luovutin. Virheellä oli seurauksensa, mikä johti henkilökohtaiseen romahtamiseen.
Myötätuntoa en virheen paljastuttua itselleni osoittanut. Vajosin itsesyytöksiin ja itseinhoon. Uuvuin ja masennuin vaikeasti. Minulla oli harhaluuloja. Suuruuskuvitelmissani ajattelin, että olen jättänyt virheeni vuoksi jälkeni mikrohistoriaan. Mikrohistoria kun tarkoittaa jonkin aikakauden tarkastelemista mikrotasolla, myös yksittäisistä henkilöistä käsin. Uskoin, että virheelläni merkittävällä paikalla suomalaisessa liike-elämässä olisi laajoja vaikutuksia. Kaikki oli kuitenkin vain omaa epäonnista henkilöhistoriaa.
Olen oivaltanut paljon
Arvioin yhä silloista, vuosien takaista, ajatteluani kriittisesti. Vaikka asia oli henkilökohtaisesti iso, ei virhe noussut julkisuuteen tai jäänyt historiaan. Minulla oli harhaluuloja. Luulin, että asiasta nousisi kohu. Mutta on ollut vaikeaa antaa anteeksi virheet, jotka johtivat epäonnistumisiin. Olen pyrkinyt siihen, etten antaisi menneiden ikävien asioiden enää vaikuttaa.
Olen oivaltanut paljon. Nyt ottaisin rauhallisemmin, ja paineista huolimatta harkitsisin asioita huolellisemmin. Toisaalta voisin jo lopettaa menneen kelailun ja keskittyä nykyhetkeen. Olen oppinut paljon historiasta, esimerkiksi yleisemmin liike-elämästä. Olen oppinut paljon myös omasta itsestäni.
Jos olisi ollut vielä tuolloin voimia, olisin vain keskittynyt virheestä oppimiseen. Enkä olisi antanut koko elämän lähteä luisuun. Olin kuitenkin ollut työuupumuksen partaalla pitkään. Odotukset ja vaatimukset olivat pitkään olleet kovia. Vajosin erittäin vaikeaan masennukseen, jota yritin korjata sairauslomalla alkoholin liikakäytöllä. Vähitellen työelämä jäi pitkäksi aikaa.
Vaikutuksia nykyhetkeen
Filosofi ja historioitsija Juha Sihvola mainitsi kolme syytä perehtyä historiaan. Historiassa on ajateltu toisin kuin nykyisin, joten menneisyyden tutkiminen opettaa arvioimaan ajatteluamme kriittisesti. Lisäksi historiasta voi oppia erilaisuuden suvaitsemista ja kunnioitusta. Ja kolmanneksi historia voi siis opettaa myötätuntoa inhimillistä haavoittuvuutta kohtaan.
Jälkeenpäin on todettu, että olin aikoinani kauppoja tehdessäni sairastunut maniaan. Olin siis pitänyt itseäni oikeasti erityisen vahvana henkilönä ja minulla oli ollut suuruuskuvitelmia. Olin ratkonut työpaikan ongelmia kuin nero tai yksinvaltias. Olin tuntenut, että minulla on erityisiä kykyjä.
Omat vaikeudet eivät vahvistaneet. Ne rikkoivat rajusti. Huonoilla hetkillä on ollut myös vaikutuksia nykyhetkeen. Aikaa on kulunut, mutta muisto mokasta on yhä mielessä. Minua harmittaa, että ura jäi kesken ja mieleinen työ päättyi. Minua ei olisi siirretty tehtävästä sivuun, koska virhettä ei pidetty niin isona.
Olen ollut rehellinen ja yrittänyt hyväksyä virheet osana elämää. Olen pohtinut miksi moka tapahtui. Työpaikalla oli asioita, jotka altistivat väärille päätöksille. Nyt en sortuisi sattumalta helppoon virheeseen. Välttäisin vastaavan mokan.
Kokemuksesta voin todeta, että jos sattuu moka, kannattaa siis välttää turhia itsesyytöksiä. William Magee totesi, että ihminen joka ei tee virheitä ei tavallisesti tee muutakaan.
Esseeblogi 