Tämä rakkaus on vanha sauna, pihakaivo ja hiekkatie. Rasvatyynessä meressä kelluva tarjotin täynnä monenlaista konjakkia, suuri kulho suklaavaahtoa. Täysinäinen tukkirekka matkalla etelään. 60-luvun vaaleansinisen pullukkamersun natisevat nahkapenkit, radiossa Elvis, pelteihin raskaana ropiseva sade.
Mobiililaitteen selailusta runojen rustailuun?
Yllä oleva runo on Marjo Isopahkalan kokoelmasta Kumisaapasrakkaus (Sammakko, 2006).
Oli mielenkiintoista saada tietää deittisovelluksia koskevasta muutoksesta. Helsingin Sanomat haastatteli kolmea henkilöä, jotka olivat luopuneet Tinderistä ja löytäneet parempia tapoja tavata kiinnostavia ihmisiä. Eivätkä he ole ainoita, joita paluu vanhan ajan treffikulttuuriin kiehtoo, lehti kertoo.
Luin jo aiemmin joitakin artikkeleita, joissa asiantuntijat arvelivat, että yksi este sopivan kumppanin löytymiselle saattaa piillä juuri nettideittailussa. Deittisovelluksissa asetettavat kriteerit ovat hyvin ulkoisia ja pinnallisia. Odotukset voivat olla välillä melko epärealistisia, asiantuntijat totesivat.
Helsingin Sanomien haastattelemat henkilöt olivat kyllästyneet algoritmien ohjaamaan parileikkiin ja alkaneet etsiä seuraa muualta. ”Tinder on pelattu läpi.” Sellaisia lausahduksia kuulee lehden mukaan nykyään sieltä täältä.
Ihmisiin tutustuu paremmin
Mutta missä ihmisiin sitten voi nykypäivänä helposti tutustua, jos ei seuranhakusovelluksissa?
Yksi nainen tutustuu uusiin ihmisiin tanssiharrastuksen kautta. Hän oli aloittanut paritanssiharrastuksen.
Keski-ikäinen mies puolestaan totesi selanneensa sovellukset läpi. Kokemus opetti, ettei deittisovelluksissa ole hänelle järkeä. Nyt mies etsii parisuhdetta sinkkutapahtumista, joita hän myös järjestää itse pääkaupunkiseudulla.
Nuori nainen puolestaan oli aikoinaan liittynyt Tinderiin, sillä se vaikutti jännältä ja uudelta. Pian nainen huomasi, etteivät hänen ikäisensä vaikuta juuri etsivän deittisovelluksesta pidempiä juttuja saati vakavaa parisuhdetta. Nykyään nainen tapaa ihmisiä lavarunoustapahtumissa. Hän on huomannut, että siellä uusiin ihmisiin tutustuu aivan eri tavalla, koska ihmiset esittävät itse kirjoittamaansa sanataidetta.
Etenkin nuoret aikuiset tuntuvat entistä useammin kyllästyneen deittisovellusten maailmaan ja etsivät kumppaneitaan muualta.
Kaksi helsinkiläistä ei enää jaksanut nykyistä deittikulttuuria. Naiset järjestivät kotonaan seuranhakutapahtuman, joka oli menestys, kertoo HS. Kaksikko kokee, että deittisovellukset ovat vaikuttaneet siihen, etteivät ihmiset uskalla lähestyä toisiaan tosielämässä. Tapahtuma auttaa 20-30-vuotiaita tapaamaan muita sinkkuja. Ensimmäiseen tapahtumaan osallistui noin 30 henkilöä, seuraavaan odotetaan yli 80 ihmistä.
Perinteisempi tapa kohdata
Luin jo aiemmin eräästä artikkelista, että nykyiset deittisovellukset voivat aiheuttaa pettymyksiä. Harva kuulemma kertoo rehellisesti mitä hakee. Osa käyttäjistä kokee, että ihmiset eivät käyttäydy reilusti.
Myös seksuaalikasvattaja ja tietokirjailija Tiina Svensk kertoo Helsingin Sanomissa, että ihmiset fiilistelevät perinteisempää tapaa kohdata ihmisiä. Svensk uskoo, että deittisovellusten yleistyminen on vaikeuttanut toisten lähestymistä tosielämässä. Hän toivoo, että suomalaiset uskaltaisivat rohkeammin mennä toisiaan kohti. ”Vaikka uudesta tuttavuudesta ei tulisi romanttista kumppania, kohtaamiset voivat olla todella arvokkaita”, Svensk sanoo.
Rohkeus tutustua laskenut
Mitä minuun tulee, uskalsin nuorempana erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa aloittaa keskustelun vieraan ihmisen kanssa. Saatoin esimerkiksi olla Helsingin yössä yksin liikkeellä. Joskus pääsin baarirupattelun myötä treffeille, ja joskus tuli uusia tuttuja. Tapasin mielenkiintoisia ihmisiä ja pääsin porukoihin. Pidin treffejä parhaissa ravintoloissa. Treffit johtivat muutaman kerran lyhyeen suhteeseenkin. Mutta on myönnettävä, että minä taisin olla sen ajan deittailija, joka ei hakenut välttämättä mitään vakavampaa. Usein halusin vain hengailla.
Parhaat treffit oli silloin, kun asuin maaseudulla. Varasin koko linja-autoaseman baarin lauantai-iltana kahdelle. Pöydässämme oli valkoinen pöytäliina. Baarinpitäjä tarjoili meille pientä purtavaa ja juotavaa. Treffit meni hyvin. Tapasimme muutaman kerran, mutta suhdetta ei kuitenkaan syttynyt.
Nykyisin voisin mennä lukkoon jos joku tulisi esimerkiksi baarissa juttelemaan. Vaikuttaisin tylyltä, koska en välttämättä keksisi mitään sanottavaa.
Eihän sosiaaliset tapahtumat ole ajan tuhlaamista eikä ihmisiin tutustumisen pidä olla nopeaa ja tehokasta
Itselläni ei ole kokemusta deittisovelluksista ja treffeistäkin on vierähtänyt aikaa. Sinkkutapahtumat eivät minua kuitenkaan houkuttelisi. Paritanssista en jaksaisi niin innostua, koska se vaatisi opettelua. Lavarunoiltaan voisin mennä. Saisi seurata ainutlaatuisia esityksiä. Olisi tilaisuus jakaa ajatuksia ja tunteita. Jos olisi lisäksi niin sanottu kaikille avoin mikrofoni, voisi itsekin nousta lavalle, ja esittää omaa sanataidetta. Jos rohkeutta sellaiseen vain vielä riittäisi.
Yhteenvetona voisi todeta, että tuntuu vieraalta kuinka deittisovellusten yhteydessä puhutaan potentiaalisten kumppanien seulomisesta nopeasti ja tehokkaasti. Tai kuinka ei tarvitse tuhlata aikaa baareissa tai muissa sosiaalisissa tapahtumissa. Ei kai ihmisiin tutustumisen pidä olla vain nopeaa ja tehokasta. Ja eihän sosiaaliset tapahtumat ole ajan tuhlaamista.
Esseeblogi 