Keskustelun aloittamista vieraan ihmisen kanssa on kuulemma turha pelätä, sillä tutkimusten mukaan se tekee hyvää sekä sinulle että hänelle. Näin ainakin jos on uskominen yhtä tutkimusta käsitellyttä artikkelia.
Vaihtaisitko muutaman sanan hississä?
Omalta osaltani voin sanoa, että ennen Helsingissä asuessani pysyin julkisissa tiloissa hiljaa. Oli kiusallista, jos joku ventovieras jossain tilanteessa tervehti kaikkia paikalla olevia. Moikkaamista jossakin pienessä tilassa seurasi monesti hiljaisuus, ja ihmisten katse hakeutui helposti omiin kengänkärkiin. Tällaisissa tilanteissa tuntui keskustelun paine. Olisi pitänyt vaihtaa muutama sana kaikkien kanssa.
Toisaalta kun mielialani oli koholla ja olin pienessä sievässä, saatoin mennä terassilla tuntemattomien pöytään, ja alkaa jutella kuin olisimme nähneet pitkästä aikaa. Herätin varmasti ihmetystä.
Mukavia kohtaamisia yöjunassa
Minulla oli sairauslomalla ollessani tapana matkustella paljon junalla ympäri Suomea. Halusin vaihtelua masennuksen keskellä, ja monesti hyppäsin Helsingissä yöjunaan jonnekin päin Suomea. Matka sujui leppoisasti ravintolavaunussa. Silloin saatoin alkaa rupatella jonkun vierustoverin kanssa. Erään kerran minulle täysin vieras ihminen alkoi kertoa yhdestä elämänsä käännekohdasta. Ja siinä toisen innoittamana minäkin kerroin jotain omasta elämästä, kuten päällä olevasta työuupumuksesta. Siis hyvin henkilökohtaista. Molemmat kerroimme myös mukavista muistoista elämän varrella.
Mutta kynnys tällaisiin satunnaisiin kohtaamisiin on usein luonnollisesti korkealla. ”Suomalaiset ovat hyviä jättämään muut ihmiset rauhaan, ja siksi me viihdymme julkisessa tilassa omissa oloissamme.” Näin kuvattiin artikkelissa. Lisäksi yksi peloista on tietysti se, että jos keskustelun aloittaja ei saa toisilta vastakaikua. Mutta keskustelunavaus voi olla vain pieni toteamus jostakin mikä liittyy aikaan ja paikkaan tai vaikkapa ajankohtaiseen aiheeseen.
”Monella on tapana istua tuppisuuna julkisilla paikoilla, vaikka mielessä pyörisikin joku mehevä puheenaihe. Se on harmi, sillä satunnaiset kohtaamiset tekevät ihmiselle hyvää”, artikkelissa tiedettiin kertoa.
Artikkelissa todettiin, että nykyisin ihmiset jopa pitävät siitä kun heidän kanssaan tehdään tuttavuutta julkisella paikalla. Toisaalta minun on sanottava, että voi sekin olla rasittavaa, jos jossain odotustilassa tai esimerkiksi linja-autossa vieressä istuva alkaa kovin selittämään omia asioitaan, kun haluaisi istua rauhassa.
Maalla huasteltiin kaikkien kanssa
Kun asuin pienessä maalaiskunnassa oli kirkonkylän kahvilassa hieman pakollistakin tervehtiä ja vaihtaa kuulumisia myös puolituttujen kanssa. Kylällä huasteltiin. Kylänmiehet kertoivat meheviä juttuja. He tarinoivat ja muistelivat. Kahvikupin äärellä istuttiin pitkään ja myös vitsailtiin ja naureskeltiin. Minä kärsin silloin tällöin masennuksesta, ja saatoin olla hiljainen ja vakava.
Tutkija on eri mieltä väitteestä, että suomalaiset ovat keskenään hiljaa möllöttäviä ihmisiä.
Ajat ovat muuttuneet siitä kun asuin Helsingissä. Nykyisin on todettu, että suomalaiset osaavat käydä kevyttä ja rentoa keskustelua myös tuntemattomien kanssa. Tutkimuksesta ilmeni, että on jopa mieluisaa, kun joku aloittaa rupattelun. ”Keskustelu vieraan ihmisen kanssa tekee hyvää sekä sinulle että hänelle”, tutkimuksesta kertoneessa jutussa todettiin.
Terassilla juttu luistaa
Älä siis turhaan pelkää aloittaa keskustelua vieraan ihmisen kanssa, artikkelissa rohkaistiin. Minä katson, että tämä tietysti riippuu tilanteesta ja paikasta sekä siitä tuntuuko se siinä hetkessä itsestä sopivalta, luontevalta ja mukavalta.
Kun olen istunut kesällä yksin terassilla alkoholittoman juoman kanssa, on pöytääni saattanut tulla vieraita ihmisiä kysymään onko tässä tilaa, kun kaikki muut tuolit ovat varattuja. Enimmäkseen pieni jutustelu ihmisten kanssa on silloin mukavaa. Toisaalta pienissä kaljoissa olleet miehet tulivat kerran pöytääni ja alkoivat kysellä minulta kaikenlaista. Vastailin lyhyesti kysymyksiin, hörppäsin juomani loppuun ja toivotin hyvää kesänjatkoa. Olisi eri asia jos olisin itsekin ollut pienessä kaljapöhnässä, silloin varmaan jutustelu olisi ollut helpompaa. En kuitenkaan suosittele kenellekään alkoholia keskustelun sujuvoittamiseksi. Kesäterassi on joka tapauksessa sellainen paikka, joka saa ihmiset hyvin tuttavallisiksi, mikä on todella hauskaa.
Päivitetty artikkeli radion uutistarjonnasta
Julkaisin lauantaina postauksen kaupallisten radioiden uutistarjonnasta. Tiedot ovat tarkentuneet niin, että kirjoitusta on päivitetty sunnuntaina.
Uuden version esseestä pääsee lukemaan tästä: Monen radiokanavan uutistarjonta on sekavaa
Esseeblogi 