”Pian tekoäly ja robotit vievät meidän työmme. Se on tietysti erinomainen asia, koska silloin meille jää aikaa tehdä sitä mitä haluamme eli laiskotella.”
Laskukone 1930-luvulta. On aikanaan ollut kovassa käytössä metsätyömaalla.
Näin kirjoittaa Pontus Purokuru kirjassaan Täysin automatisoitu avaruushomoluksuskommunismi (Kosmos, 2018). Toiset saattavat olla tästä samaa mieltä, mutta omasta kokemuksestani voin sanoa, että joutilaisuus ja vain oleminen ei tarkoita parempaa elämänlaatua.
Ensimmäiseksi, työ on tärkeä kiinnekohta elämään. Se tuo mielekkyyttä ja merkitystä. ”Ei ole mitään iloa siitä ettei tee mitään, jos ei ole mitään tekemistä. Näin totesi englantilainen kirjailija Jerome K. Jerome. Myös tekemisen puute on stressaavaa.
Lisäksi työ on asiantuntijoiden mukaan tärkeä voimavara ja terveyttä tukeva asia. Työelämä tukee mielen hyvinvointia. Työelämä vastaa kolmeen psykologiseen perustarpeeseen: autonomian, kyvykkyyden ja yhteisöllisyyden tarpeeseen.
Laiskottelusta nauttiminen on tabu
Purokuru kysyy: ”Miksei koulussa, mediassa, puolueohjelmissa tai terveyskeskuksissa korosteta joutilaisuutta? Nuoret on saatava aikaisemmin työelämään, vaaditaan, vanhat on pidettävä pitempään töissä.”
”Laiskottelu on liberaalin yhteiskunnan vahvimpia tabuja, jonka nauttiminen on kiellettyä kulttuurisista tai uskonnollisista syistä”, Purokuru toteaa.
On sanottu, että ihmisten yleisin toive on päästä eroon palkkatöistä. Toisaalta kyselyjen mukaan enemmistö kyllä jatkaisi töitään, vaikka voittaisi lotossa.
On toki totta, että uusi aika voi tarjota mahdollisuuden valita ja tehdä jotain muuta kuin työtä. Mutta täydellinen vapautuminen voi johtaa siihen, että elämä alkaa heitellä. Mistä löytää silloin elämään uutta sisältöä? Toivottavasti tyhjyyttä ei aleta täyttää esimerkiksi ylenmääräisellä huvittelulla. Päihde- ja muut riippuvuudet uhkaavat. Voi tulla uudenlaisia ongelmia. Miten korjaamme niitä ja vastaamme uusiin haasteisiin? Nautinnon ja halujen tyydyttämisen sijaan olisi tärkeää, että ihminen voi toteuttaa itseään, kuten erilaisissa elämänsä projekteissa. Itselleni on ollut aina tärkeää tuntea olevani hyödyksi.
Tuhlataan. Lorvitaan, vedetään lonkkaa, nukutaan, vetelehditään…
On sanottava, että tekoälyn ja robottien ei pitäisi antaa tehdä enää yhtään enempää ihmisen työstä kuin nyt jo tällä hetkellä. Purokurun maalaama tulevaisuus edellyttäisi melkoisia taloudellisia ja yhteiskunnallisia muutoksia.
Purokurun mukaan kokonaisuus kiertyy etsimään mielekästä tapaa olla olemassa ja katsoa tulevaisuuteen. Purokuru kirjoittaa: ”Ehkä kieltäytyminen onnistuu. Mitä sitten? Laiskotellaan, tietysti. Tuhlataan. Lorvitaan, vedetään lonkkaa, nukutaan, vetelehditään, luetaan, hengitetään, haukotellaan, syödään ja juodaan. Joutilaisuus on aluskasvillisuutta, josta syntyy kaikki oikeasti tärkeä.”
Tekoäly aiheuttaa epävarmuutta
Minä väitän, että joutilaisuudesta ja vain olemisesta voi nauttia aika ajoin, mutta ei pidempään. Se ei tee ihmiselle hyvää. Mieli tylsistyy ja ruumis rappeutuu.
Purokurun kirja on julkaistu vuonna 2018. Nyt jo nähdään, että tekoälyyn liittyy myös uhkia. Sitä voidaan käyttää vääriin tarkoituksiin. Tekoäly myös vie työtä monilta aloilta, ja ihmisille voi koitua kauniisti kuvaillun joutilaisuuden sijaan toimettomuutta. Tekoäly aiheuttaa epävarmuutta ja lisää eriarvoisuutta.
On sanottava, että vaikka tekoälystä on moneen, ja siitä on hyötyä eri osa-alueilla, se tuo aivan uudenlaisia haasteita. Tekoälyllä on myönteisiä vaikutuksia, mutta siitä aiemmin maalattu kuva ei enää ole niin ruusuinen.
Esseeblogi 