Tuli asiaa Helsinkiin. Kun asiat oli alkuillasta hoidettu, aloin etsiä sopivaa hyvää ravintolaa. Huomasin pian, että ruokailijoille on nykyisin aivan eri tavalla valinnanvaraa verrattuna siihen aikaan, kun itse asuin pääkaupungissa. Kiertelin kauppakeskuksissa, joissa on hyvin erilaisia ruokailupaikkoja. Esimerkiksi Kampissa on lähes 50 kahvilaa ja ravintolaa seitsemässä kerroksessa. Citycenterissä puolestaan on kerros, jossa on monia ravintoloita.
Citycenterissä on monia ruokapaikkoja.
Aiemmin iltapäivällä otin välipalaa ketjukahvilassa. Valitsin paahtopaistileivän, ja halusin sen kanssa tavallisen pienen kahvin. Ihmetys oli suuri, kun sainkin ison mukin, joka muistutti kooltaan lähinnä leluämpäriä. Kahvia en saanut juotua kokonaan, mutta leipä oli herkullista.
Miten tilaaminen tapahtuu?
Istahdin alkuillasta terassille oluelle. Ajattelin, että kun kerran ollaan Helsingissä, voisi syödä hyvin, ja nauttia jostain uudesta elämyksestä.
Kiertelin ensin Kampissa. Ravintolatarjonta oli runsasta. Minua kiinnostivat erilaiset etniset ravintolat. Mutta se miten ravintoloissa toimitaan ennen kuin saa mieleisensä aterian tilattua, olikin hieman haasteellisempaa.
Kaikissa ravintoloissa ruokalista oli vain telineessä ovenpielessä. Se mitä annokset sisälsivät oli pienellä tekstillä, enkä lopulta saanut päätettyä mikä maistuisi. En osannut päättää sopivasta annoksesta, kun edes tiennyt miten niitä syödään, esimerkiksi syömäpuikoin tai sormin. Minulle olisi maistunut ihan vain hyvä kiinalainen ruoka, mutta sellaista ei ollut tarjolla. En osannut päättää sopivasta ruuasta, koska kaikki annokset tuntuivat liian erikoisilta.
Pitäisikö Helsingissäkin mennä vain ketjuravintolaan ja tilata hampurilaisateria?
Myös tilaaminen oli epäselvää. Se mitä haluaisi tilata, olisi ilmeisesti pitänyt päättää jo ennen ravintolaan sisään menemistä ovella olevan ruokalistan perusteella.
Kiertelin tunnin ajan, kuljin sinnikkäästi ravintolasta toiseen ihmettelemässä menua, mutta mitään järkevää ruokapaikkaa ei löytynyt. Olin jo päätyä pikaruokaan, esimerkiksi pelkkiin ranskalaisiin oluen kera. Jatkoin kuitenkin matkaani Kampista Citycenteriin. Alkoi olla jo nälkä. Matkalla oli hampurilaispaikka, ja päätin, että se saisi riittää. Siellä tilaus olisi puolestaan pitänyt tehdä itse automaatilla. Aloin tehdä tilausta, mutta putosin jossain vaiheessa kärryiltä ja keskeytin tilauksen. Ajattelin vielä yrittää jotain muuta.
Citycenter mainostaa, että toisen kerroksen trendikkäässä ”ravintolahubissa” voi pysähtyä nauttimaan pitkän kaavan mukaan. Kävin jokaisessa ravintolassa tutustumassa, mutta se mitä kaikkea ateriaan sisältyi jäi epäselväksi. En osannut tehdä valintaa ravintoloiden ovilla olevien ruokalistojen perusteella.
Lähdin pois. Mietin, että Keskuskadulla tai Aleksanterinkadulla varmasti olisi ruokapaikkoja. Menin Ravintola WTC Helsinkiin. Se oli valtavan kokoinen. Menin jonottamaan, mutta en tiennyt yhtään mitä tilata, kun pääsisin tiskille. Vitriinissä olisi ollut tarjolla pieniä pizzapaloja ja tapaksia. Ne olivat minulle liian pientä ruokaa. Ihmiset näyttivät tilaavan ruuan kanssa viiniä, ja myös kuplivaa, arkenakin. Minä en kehtaisi tilata kokista. Lähdin pois.
Vanha tuttu ravintola
Lähdin kävelemään Keskuskatua. Huomasin meksikolaisen ravintolan. Hieman ihmettelin, että vanha kunnon Iguana on yhä omalla paikallaan. Mahtava ruokapaikka jo silloin, kun asuin Helsingissä parikymmentä vuotta sitten.
Menin sisälle. Huomasin heti, että ruokalistan sai ottaa tiskiltä niin kuin kunnon ravintolassa pitääkin olla. Sen jälkeen sai valita sopivan pöydän. Kun oli kaikessa rauhassa tehnyt valinnan, oli helppoa mennä tiskille kertomaan minkä annoksen ottaa. Samalla sai tilata juoman ja maksaa tilauksensa saman tien.
Otin vanhasta tottumuksesta chicken burriton, josta paikka varmasti tunnetaankin. Ruoka tuli nopeasti.
Vanha kunnon burrito ilahdutti.
Burrito oli runsas, tuhti, monipuolinen ja maistuva. Burriton lisäksi lautasella oli raikasta salaattia ja maissilastuja guacamolella. Kaikkea en jaksanut syödä.
Nopeaa itsepalvelua
Sopivan ravintolan löytäminen vaatii tällaiselle Helsingissä hieman harvemmin käyvälle aikaa ja vaivaa. Helsinkiläisille tietysti mieleisensä ruokapaikan valitseminen on helppoa, ja se miten ravintoloissa toimitaan on heille tuttua. Ihailin kuinka helposti ihmisiltä kävi valita mieleisensä ruoka ja tehdä tiskillä tilaus. Lisäksi he söivät eksoottisia ruokia niin kuin niitä kuuluukin syödä.
Kun kaipasin ihan vain perusravintolaruokaa, olivat annokset monesti liian erikoisia. Ja kaikissa annoksissa oli aina jotain, kuten kananmunaa kaikissa muodoissa, mitä en annokseeni halunnut. Esimerkiksi isossa ravintolassa oli erilaisia pizzapalasia, mutta miksi niissä kaikissa oli mozzarellaa?
Kaiken kaikkiaan olisin kaivannut ravintolakierroksellani selkeämpiä ruokalistoja, hieman tavallisempia ruoka-annoksia ja parempaa palvelua.
Mutta nykyisen käytännön voi ymmärtää. Helsingissä näytti ainakin kauppakeskuksissa olevan paljon sellaisia ravintoloita, joissa asiakas tekee paljon itse. Asiakas valitsee usein jo ravintoloiden ovilla olevien ruokalistojen perusteella ravintolan. Sitten asiakas menee tiskille ja tekee tilauksen. Sitä, tuodaanko annos pöytään vai onko sekin haettava tiskiltä, en tiedä.
Itse olen tottunut siihen, että ravintolassa voi valita ensin pöydän. Vähän ajan kuluttua tarjoilija tuo ruokalistan, ja kysyy voiko tuoda jo jotain juotavaa. Menuun voi tutustua rauhassa. Kun tarjoilija tulee juomien kanssa, hän kysyy joko asiakas on valmiina tilaamaan. Kun asiakas on tilannut hän saa nauttia juomasta ja odottaa, että ateria tuodaan pöytään. Lasku pyydetään siinä vaiheessa kun on rauhassa ruokailtu ja kun tarjoilija on kysynyt, maistuiko.
Toisaalta perinteisesti palvelevia ravintoloita kyllä on, mutta ne voivatkin olla hintavampia. Mutta ainakin hieman pienemmissä ravintoloissa palvelusta on nykyisin tehty nopeaa ja tehokasta – aivan kuten on pikaruokapaikoissa.
Esseeblogi 