Kokoonnuimme vanhojen koulukavereiden kanssa glögille viihtyisään ravintolaan Helsingissä. Koolla oli luokkatovereita peruskoulun ala-asteen ajoilta. Glögin sijasta nautimme enemmänkin baarin monipuolisesta olut- ja viinivalikoimasta. Vaihdoimme kuulumisia, ja muistelimme kouluaikoja.
Pääsimme aivan uusiin koulutiloihin.
Eräs kaveri totesi, että me olemme jotakin enemmän kuin ainoastaan vuosiluokka. Meitä yhdisti aikanaan se, että siirryimme ala-asteen viimeiselle luokalle juuri rakennettuun uuteen kouluun. Tuntui, että meillä on vahva side, ja että olemme aivan erityinen meidän luokka. Ja yhtenäisyys on säilynyt.
Nyt kuudes luokka oli koolla taas. Edellisen kerran kokoonnuimme vuotta aiemmin. Kaikkihan eivät pääse tapaamisiin mukaan menojen ja esteiden vuoksi, mutta meistä paikalla olevista otettiin yhteiskuva someryhmään, joka keräsi kommentteja. ”Aika nuorekkaita setämiehiä”, eräs kaveri heitti.
Läikytin kaljaa
Minulle käy silloin tällöin niin, että alan jännittää sosiaalisissa tilanteissa. Nyt tilasin tiskillä alkoholittoman oluen, ja se kaadettiin tukevan tuopin sijasta hyvin siroon jalalliseen lasiin, ja vieläpä aivan piripintaan. Otin lasista kaksin käsin kiinni, ja sain sen vietyä hyvin varoen pöytään.
Kavereita alkoi tulla enemmän, ja mietimme, että baarin yläkerrassa voisi olla isompi pöytä. Minä tuskailin miten saan vietyä olutlasin ylös kierreportaita. Päätin yrittää. Kun lähdin nousemaan portaita ylös, muut kaverit tulivat jo alaspäin ja sanoivat, että käänny vain takaisin, ei siellä olekaan tilaa.
Minulla kädet vapisivat niin, että kalja läikkyi jo pahasti lasista. Joku nainen tuli samassa portaita alas, säikähti pahemman kerran, ja hyppäsi nopeasti sivuun. Koulukaveri onnekseni hoksasi tilanteen. Nainen otti lasini, ja vei sen pöytään. Pahoittelin ja kiitin. Sanoin, että käsissä on tällaista vapinaa, ja se hävettää.
Saimme ison pyöreän pöydän, joka sopi minulle erinomaisesti, koska sen ääressä kuulin kaikkia kavereita selvästi. Olen tullut huonokuuloiseksi eikä kuulolaitteistakaan ole ollut hyötyä. Minun on ollut jopa vaikeaa osallistua keskusteluihin. Mutta nyt aiemmin viikolla säädetyt kuulokojeet toimivat.
Maailmantilanne tuohon aikaan
Muistan kuinka talvi tuolloin kuudennella luokalla oli erityisen kylmä. Siitä huolimatta ajoin hirmupakkasissa joka päivä pyörällä koulumatkat.
Olimme luovia lapsia, ja opettajat antoivat luovuudelle tilaa. Esimerkiksi kuvaamataidossa oli tunteja, jolloin jokainen sai vuorollaan olla opettajana ja päättää mitä tänään tehdään. Minun vuorollani tehtiin askartelukartongista singlelevyn kannet. Bändin ja sinkkubiisin nimen sai keksiä itse.
Saimme myös katsoa kesken tunnin urheilun arvokisoja televisiosta.
Elimme tuohon aikaan jännittyneessä maailmantilanteessa. En muista missä yhteydessä saimme kuunnella uutta musiikkia liikuntasalissa, mutta se on jäänyt mieleen kuinka pompimme Europe-yhtyeen hitin ”The Final Countdown” tahdissa. Koska me luimme ensimmäisenä kielenä ruotsia, emme varmaankaan ymmärtäneet kappaleen sanomaa. Biisi kun ei kerro vain avaruusmatkasta, vaan on metaforinen tarina ihmiskunnan ja yksilön siirtymisestä tuntemattomaan, kohti uusia mahdollisuuksia ja muutosta.
Kirjoitimme näytelmiä, joita esitimme muille koululuokille liikuntasalissa. Yhdessä näytelmässä kuvattiin toiveikkaasti kylmän sodan jännitteiden lieventymistä. Näytelmässä Ronald Reagan ja Mihail Gorbatšov tapaavat Helsingissä. Suurvaltojen johtajat solmivat sopimuksen, jossa kaikista kiistakohdista on päästy sopimukseen, ja jonka myötä kylmä sota päättyy.
Kylmä sota päättyi viisi vuotta myöhemmin.
Keskustelut kirjaksi
Olemme pohtineet, että kaveruudesta saisi paitsi viihdyttävän myös syvällisen kirjan. Teos kuvaisi kuinka koulukavereiden vuosittaisissa tapaamisissa pohditaan elämää, maailmaa ja sen muutosta, yhteiskuntaa ja tulevaisuutta.
Elämme taas ajassa, jossa maailmantilanne on jännittynyt. Aikanaan koululaisenakin tunsi olevansa perillä asioista, mutta ei se varjostanut arkea.
Ensi vuonna vuosiluokkamme täyttää pyöreitä vuosia. Olemme jo aloittaneet suunnittelun isommista bileistä.
Esseeblogi 