Uuden kirjan syksyllä julkaissut Juha Vuorinen kertoo Esseeblogin haastattelussa miten kirjailijuus on muuttunut hänen kirjailijanuransa varrella. Menestyskirjailija pohtii myös kirjallisuuden haasteellista nykytilannetta. Hän kertoo lisäksi kuinka luovan työn tekijän on usein vaikeaa pitää vapaa-aikaa.
Kirjailija ja Hilma-koira. Kuva: Jetro Stavén
Juha Vuorisen huippusuositun Juoppohullun päiväkirja -kirjasarjan ensimmäinen osa ilmestyi reilut neljännesvuosisata sitten. Kulttiklassikon maineessa olevan sarjan kuudes osa Raivoraitis julkaistiin tänä syksynä.
Miten kirjailijuus on muuttunut kirjasarjan alkuajoista?
”Minun tapauksessani luonnollisesti valtavasti, koska enhän alun perinkään edes halunnut tai aikonut kirjailijaksi, vaan netissä julkaistu Juoppis veti minut siihen työhön väkisin”, Vuorinen sanoo.
”En usko varsinaisen kirjailijan työn muuttuneen juurikaan. Kirjan luominen on aivan samanlaista kuin se on ollut ennenkin. Ainoa isompi muutos ainakin minun kohdallani liittyy äänikirjoihin. Pyrin jo kirjoittaessa miettimään, miltä tämä kuulostaa ääneen luettuna versiona. Olen aina kirjoittanut paljon voimakkaita repliikkejä, joten enemmän se on sellaista sovittelua, ettei kuulijalle jää epäselväksi, kuka on milloinkin äänessä. Se on kuitenkin enemmän lopulta vain hienosäätöä ja muokkaamista, että teksti toimii kaikissa julkaisumuodoissa”, kirjailija valaisee.
Mitä menestyskirjailija ajattelee kirjallisuuden haasteista?
Ensimmäinen Juoppohullun päiväkirja muutti satojentuhansien ihmisten käsityksen kirjallisuudesta, ja tavoitti sellaisetkin lukijat, jotka eivät välttämättä olleet muutoin lukeneet kirjoja. On sanottu, että ”kirjasarjaa on luettu, myyty, fanitettu ja kritisoitu ihan vitusti”.
Kaikkiaan Vuoriselta on ilmestynyt yli neljäkymmentä teosta. Niitä on myyty eri formaateissa jo yli 2,5 miljoonaa kappaletta.
Kirjallisuuden asemasta puhutaan tänä päivänä hieman huolestunein äänenpainoin. Minkälaisia haasteita kirjallisuudella on?
”Muistan jo vuosia sitten varoittaneeni, että kirjalle on tulossa valtava määrä vapaa-ajankäytön haastajia. Suoratoistopalvelut puhumattakaan somesta, jossa olen nähnyt nuorten olevan uppoutuneina tunnista toiseen”, kirjailija huomauttaa.
”Suurin huoleni on lukemisen katoaminen. Vaikka äänikirjat ovat avanneet minulle uuden uran kirjailijana, silti haaveilen ihmisten palaavan myös perinteisten kirjojen lukemisen pariin, koska se kehittää aivan toisella kuin katsoa Netflixin sarjoja päästä päähän tai vain kuunnella kirjoja ja podcasteja.”
”Luettu teksti on aivojumppaa ja kehittää keskittymiskykyä, mielikuvitusta, luovuutta, analyyttistä ja kriittistä ajattelua, parantaa muistia ja vahvistaa ihan konkreettisesti aivojen hermoratoja”, kirjailija sanoo.
Luovaa työtä tekevän vapaa-aika
Juha Vuorinen on viihteen moniottelija, joka on toiminut myös radio-, televisio- ja elokuva-alalla. Hän kirjoittaa kolumneja, ja julkaisee säännöllisesti monipuolisia kirjoituskokoelmia. Vuorinen on jatkanut myös dekkarigenreä parodioivaa DikDek -romaanisarjaa. Lisäksi hän tekee uraauurtavaa työtä podcastien saralla, ja julkaisee viihdyttäviä somesisältöjä.
Miten vietät vapaa-aikaa?
”Onko luovaa työtä tekevällä ihmisellä vapaa-aikaa, sillä ainakin minulle on sula mahdottomuus kytkeä päätäni lomamoodiin? Teen kovasti töitä sen eteen, että oppisin olemaan sinut itseni kanssa – ettei koko ajan päässäni laukkaisi miljoonaa ajatusta siitä, miten mistäkin näkemästäni ja kokemastani asiasta saisi leivottua johonkin formaattiin hauskaa sisältöä”, Vuorinen sanoo.
”Nyt kun lapset ovat lehahtaneet pesästä, lienee ensimmäistä kertaa sopiva hetki kokeilla hieman rennompaa elämäntapaa.”
”Uskoisin sen löytyvän niinkin yksinkertaisesta konstista kuin kiireettömästä matkailusta vaimoni ja koirani kanssa autolla pitkin ja poikin Eurooppaa. Se on tällä hetkellä mielessä, ja sen mitä itseäni tunnen, niin eiköhän noilta reissuilta kerry materiaalia ainakin johonkin mediaan julkaistavaksi.”
Lue myös haastattelun ensimmäinen osa: Uusi Juoppis oli aluksi vaikea hanke.
Esseeblogi 