Avainsana: kirja

Juha kohtaa uusia haasteita selvänä

Kirja-arvio: Juha Vuorisen huippusuositun Juoppohullun päiväkirja -kirjasarjan kuudennessa osassa päähenkilö, entinen rapajuoppo Juha Berg, on nyt päälle viisikymppinen huolehtiva isä, joka on ollut raittiina jo toistakymmentä vuotta. Mies on elämän viisastuttama, mutta kohtaa aivan uudenlaisia haasteita.

Kannen suunnittelija: Mika Sammelvehrä.

Juha Vuorinen: Raivoraitis – Juoppohullun päiväkirja osa 6 (Bazar Kustannus, 2025) 399 sivua.

Juhan ja Sirpa-vaimon jälkipolvi lentää pesästä ja aiheuttaa vähitellen huolta isässä. Juha joutuu kohtaamaan oman alkoholin täyttämän menneisyytensä haamut, kun oma tytär ajautuu vaarallisille vesille päihdekokeilujensa vuoksi. Perheessä on potentiaalinen päihdeongelma, ja Juha yrittää tehdä kaikkensa suojellakseen tytärtään ja saadakseen tilanteen hallintaan.

Juoppohullun päiväkirja -kirjasarjan ensimmäisestä osasta on kulunut jo yli neljännesvuosisata. Ensimmäisessä osassa Juha Berg on kolmekymppinen rapajuoppo Helsingin Kalliosta. Nyt hän on elämän varrella etenkin itsestään oppinut, raitis päälle viisikymppinen mies, joka ajaa taksia Stadin kaduilla.

Kirja myös koskettaa

Juoppis -kirjasarja tunnetaan räävittömästä huumoristaan, mutta taustalla vaikuttaa inhimillinen pohjavire. Myös Raivoraitis on hykerryttävän hauska, mutta lisäksi se on monivivahteinen. Romaanissa on monia kohtia, joita jäin lukiessani aina hetkeksi mietiskelemään.

Juha yrittää nauttia seesteisemmästä elämästä, mutta joutuu kohtaamaan uusia haasteita – selvänä. Koukuttavassa tarinassa on jopa koskettavaa haurautta.

Suosittelen kirjaa kaikille, jotka ovat nauraneet ja nieleskelleet hulvattoman kirjasarjan aiempien osien parissa. Erityisen hyvin kirja sopii niille, jotka ovat Juha Bergin kanssa samoilla ikävuosilla – vaikka oma elämäntilanne ei sentään yhtä mutkikas olisikaan.

Kirjaan voivat tarttua nekin, jotka eivät ole aiempia osia lukeneet. Juhan railakas menneisyys, ja sen vaikutukset nykyisyyteen tulevat esille tarinassa.

Kaikki ei ole muuttunut

Juhan mieltä painaa kiihtyvä ajan viisari. Mies osaa silti koheltaa ja kompuroida edelleen. Myös tärkeät ystävät Mikael ja Kristian pitävät huolen siitä, että vauhtia riittää. Mikael esimerkiksi on ryhtynyt toimimaan eläinten puolesta.

”Mikael on myös alkanut saarnata eläimille. Se menee usein aamusella Kauppatorille silakkapussin kanssa ja yllyttää lokkeja kakkimaan ihmisten torikahvien sekaan.”

On myös hauskaa seurata, kuinka Juhasta tulee yhtäkkiä niin tunnettu, että jopa ulkomaalaiset haluavat hänen kanssaan samaan kuvaan.

Voiko olla oma itsensä?

Juhalla on menossa vaikea elämänvaihe, joka on ”sellainen toivon ja huolen sekasotku”. Hän hakee apua muun muassa tutulta astrologilta. Tämä ei ole tuntea tapojaan parantanutta Juhaa, joka pyytää häneltä anteeksi yhtä vuosien takaista sikailuaan.

”Mut en ollut silloin oma itseni. Itse asiassa sanopas astrologina, voiko kukaan koskaan sanoa olevansa oma itsensä”, Juha kysyy. Astrologi Tähtinen on ihmeissään kysymyksestä. Hän toteaa, ettei astrologinen tähtikartta kerro mitään sinusta, mutta se kertoo kaiken siitä, millaiseksi sinun pitäisi kasvaa.

Romaanissa on siis myös opetus: Jokaisessa meissä on kasvunvaraa.

Uusi Juoppis oli aluksi vaikea hanke

Juha Vuorisen huippusuosittu Juoppohullun päiväkirja -kirjasarja on saanut jatkoa. Kirjailija antoi Esseeblogille haastattelun, jossa hän kertoo millaista oli kirjoittaa uutta Juoppista. Syksyllä ilmestynyt Raivoraitis – Juoppohullun päiväkirja osa 6 oli kirjailijalle aluksi vaikea hanke, mutta pian hän löysi metodin, jonka myötä kirjoittamisesta tuli äärettömän koukuttavaa.

Juha Vuorinen haluaa teksteillään tuoda iloa ihmisille. Kuva: Jetro Stavén

Juha Vuorinen on palannut kymmenen vuoden tauon jälkeen kulttiklassikon maineessa olevan kirjasarjan pariin. Kuudennessa osassa kirjan päähenkilö, entinen rapajuoppo Juha Berg, on nykyään päälle viisikymppinen täysi-ikäistyneiden lasten isä, joka on ollut raittiina toistakymmentä vuotta.

Minkälaista uutta Juoppista oli kirjoittaa?

”Aluksi mahdottoman vaikeaa, koska olin mielessäni jo vuosia sitten tehnyt päätöksen, että tämä saaga on tullut päätökseensä itselleni tärkeän viidennen Dokumentti -kirjan myötä”, Vuorinen kertoo.

”Minun on kiittäminen vaimoani, joka oli koko kuudennen osan kätilö, kun hän heitti koiralenkillämme idean: ’Mitä jos kirjoittaisit itsesi ikäisestä Juha Bergistä kirjan?’ Se oli taikavirke, joka sai mielikuvitukseni laukkaamaan, koska meillähän on nippu juuri täysi-ikäistyneitä mukuloita, joten oli mistä ammentaa”, kirjailija valaisee kirjan alkuideaa.

Yksinkertainen metodi

Vuorinen kertoo uuden kirjan kirjoittamisen alkuvaikeuksista: ”Kirjoitin muutaman version, mutta tajutessani niiden olevan sellaista hempeää harleniinikuraa, olin jo luopumassa hankkeesta. Into kirjoittamiseen palasi hyvin yksinkertaisella metodilla: mietin, miten paljon aika on onnistunut hiomaan särmikästä luonnettani. Sitä muovailemalla aloin löytää Juha Bergiin puolia, joita oli äärettömän koukuttavaa kirjoittaa ja saada kirjaan jotain sellaista rosoa, joka tarraa lukijan mukaan tarinaan.”

Toivottavasti elämän viisastuttama

Ensimmäinen Juoppohullun päiväkirja ilmestyi yli 25 vuotta sitten. Päähenkilö on kolmekymppinen mies, joka lievästi sanottuna nauttii alkoholista. Hän koheltaa ja kompuroi humalassa päivästä toiseen. Mies kohtaa asiat ”mulle ei vittuilla” -asenteella, ja hän solmii hyvin sekalaisia ihmissuhteita.

Mutta millainen mies Juha Berg on nykyisin?

”Turha sitä on kieltää, ettenkö olisi käyttänyt ikäiseni Juha Bergin rakentamisessa ainakin jonkinlaisena muottina omaa elämääni. En kuitenkaan vetäisi yhtäläisyysmerkkejä näiden kahden Juhan välille, sillä meillä, Luojan kiitos, on omat historiamme”, kirjailija korostaa.

”Mutta sen verran varastin omasta elämästäni, että myös päähenkilöni yrittää nauttia elämään astuneesta seesteisemmästä kaudesta. Koukuttavan tarinan kannalta oli tietenkin välttämätöntä tuoda sinne uusia haasteita, joita Juha Berg joutuu nyt kohtaamaan selvänä ja toivon mukaan elämän viisastuttamana.”

Juoppohullun päiväkirjat tunnetaan ronskista huumoristaan, mutta niissä näkyvät myös elämän varjopuolet, jotka koskettavat. Millaista palautetta olet saanut vuosien varrella?

”Juoppohullun päiväkirja -sarjan kolmannesta osasta alkaen aloin saada varsin yllättäviä palautteita varsinkin mieslukijoilta. Kirjani olivat koskettaneet todella syvältä. Se ei missään tapauksessa ole ollut minulta tarkoitushakuista, koska lähtökohtaisesti olen pyrkinyt tuottamaan tekstiä, joka toisi iloa ihmisten elämään”, Vuorinen korostaa. ”Koskettavat kohtaukset ovat pujahtaneet teksteihin vähän varkain, kun aloin rohkeammin kirjoittaa sarjaan myös elämän kääntöpuolta sen kaikessa karuudessa. Mutta sellaistahan elämä on: tunteiden kirjoa sen kaikessa kauneudessa”, kirjailija kertoo.

Menestyskirjailijan ajatuksia kirjallisuuden haasteista

Kirjailijahaastattelun toisessa osassa Juha Vuorinen kertoo, kuinka kirjailijuus on muuttunut kirjasarjan alkuajoista. Saamme myös tietää, mitä menestyskirjailija ajattelee yleisesti kirjallisuuden nykyisistä haasteista.

Entä onko kirjailijalla vapaa-aikaa? Lue haastattelun toinen osa tästä.

Kirja jota olen lukenut kapakassakin

Tänä talvena ovat kiinnostaneet tunnettujen ihmisten muistelmat. Erityisesti olen suurella mielenkiinnolla lukenut radiotoimittaja Jake Nymanin muistelmia. Sen verran kirjan aihe on kiinnostava, että olen silloin tällöin ottanut jopa kirjan mukaan kuppilaan kun olen lähtenyt parille.

On mukava lueskella lasillisella.

Yleisradion musiikkitoimittaja Jake Nyman teki ensimmäisen radio-ohjelmansa vuonna 1972. Siitä alkoi yli puoli vuosisataa kestänyt ura. Kirjassaan Monen vuoden jälkeen – Radiomiehen muistelmat Nyman johdattaa Ylen kulissien taakse valottamalla suosittujen ohjelmien syntyä ja tekoa.

Voimakkaitakin näkemyksiä Ylestä

Nyman toimitti pitkällä urallaan muun muassa sellaisia ohjelmia kuin Rockradio, Onnenpäivä ja Muistojen bulevardi. Kirjassa riittää mielenkiintoisia tarinoita tapahtumista ja henkilöistä.

Nyman kehuu työtovereitaan, mutta lievästi sanottuna ihmettelee useita Ylen johtajien tekemiä päätöksiä. Esimerkiksi suosittujen ohjelmien lähetysajat ja niiden muutokset suututtivat sekä ohjelman tekijöitä että kuuntelijoita. Nyman puhuu työtovereistaan, esimiehistään ja johtajista heidän nimillään.

Silloin tällöin suositun musiikkiohjelman lähetysaikaa on muuttanut ja lähetyksen jopa keskeyttänyt jokin tärkeäksi koettu urheilulähetys tai ylimääräinen uutislähetys. Näiden päätösten perustelut tuntuvat kuuntelijastakin oudoilta. Näin voi käydä vain Yleisradiossa, kirjassa todetaan.

Kirja kertoo toimitustyöstä ja populaarimusiikista vuosikymmenten saatossa. Mutta mikä itse asiassa on musiikissa tai ohjelmien toimittamisessa on muuttunut, ei kirjasta käy selväksi. Musiikin muuttumista ja uusia virtauksia olisi voinut analysoida. Myös ohjelmien tekeminen on varmasti muuttunut studiotekniikan kehittyessä. Näistä olisi mielellään lukenut enemmän.

Nyman kehuu itsensä ja työtoveriensa kehittelemiä uusia ohjelmia, niiden musiikkitarjontaa – ja myös sitä kuinka niille keksittiin aina osuvia nimiä.

Nyman on poiminut kirjaansa paljon kuuntelijapalautteita, joissa kiitellään uusia ohjelmia. Erityisesti suitsutusta on saanut Muistojen bulevardi -ohjelma, jonka musiikkitarjonta on monipuolista ja nostalgista. Nyman kertoo myös omien ohjelmiensa kuuntelijaluvuista, jotka ovat olleet satojatuhansia.

Paikallisradioiden tuleminen kilpailijaksi

Mutta miten Ylen ohjelmia haastoi kaupallisten radioiden tuleminen 1980-luvun puolivälissä? Yhdessä kohtaa kerrotaan, että ohjelmien suunnittelussa huomioitiin helsinkiläisen Radio Cityn ohjelmatarjonta, mutta ei sen enempää. Paikallisradioitahan tuli nopeasti eri puolille maata. Ja kaupallisten kanavien myötä moni asia muuttui. Pop- ja rockmusiikki soi uusilla taajuuksilla ympäri vuorokauden, ei ainoastaan erikoisohjelmissa, kuten Ylen kanavilla.

Mielenkiintoista on ollut lukea 1990-luvun alun suuresta kanavauudistuksesta. Tällöin nuoremmille kuuntelijoille suunnattu Radiomafia aloitti lähetykset. Erilaiset musiikin erikoisohjelmat saivat uuden kodin Radio Suomesta. Radiomafian eli nykyisen YleX:n nimi herätti aikanaan kovasti keskustelua.

Radio on yhä voimissaan

Ohjelmien tekijöitä on Yleisradiossa ollut paljon, ja moni juontaja on ainakin takavuosina saanut työssään keskittyä täysin omaan, kerran viikossa lähetettävään, parin tunnin ohjelmaan. Toki ohjelmat ovat olleet laadukkaita. Niiden suunnittelemisessa, juontojen kirjoittamisessa ja soitettavien levyjen kokoamisessa on kulunut työpäiviä.

Ylen valtavaa levystöä on muutettu digitaaliseen muotoon, ohjelmien editoiminen on siirtynyt kelanauhurilta tietokoneelle. Studiossa juontaja vastaa ilman äänitarkkailijaa ohjelman ulos ajamisesta. Siitä kuinka ohjelmien tekeminen on muuttunut 1970-luvulta näihin päiviin ei juuri kerrota.

Nymanin kirja sisältää paljon toistoa. Samaan aiheeseen palataan monesti uudelleen. Muistelmissa on paljon herkullisia yksityiskohtia, ja faktat ovat kohdallaan. Mutta mielellään olisi halunnut lukea monista asioista monipuolisessa työssä hieman enemmän.

Nymanin muistelmissa lukija saa kosketuksen myös ihmiseen radioäänen takana, perhe-elämään ja traagisiinkin vaiheisiin. Nymanin henkilökohtaisessa elämässä on ollut raskaita vastoinkäymisiä ja menetyksiä.

Kirjan lopussa Nyman kirjoittaa, että yli viisikymmentä vuotta radiossa on pitkä aika, ja monet asiat ovat matkan varrella muuttuneet. Hän on iloinen siitä, että radio on yhä voimissaan. Tutkimuksen mukaan suomalaiset kuuntelivat vuonna 2022 radiota päivittäin noin kaksi ja puoli tuntia, ja viikoittainen tavoittavuus oli huimat 88 prosenttia eli 4,4 miljoonaa suomalaista. Se on paljon, Nyman toteaa.

Jake Nyman: Monen vuoden jälkeen (Gummerus, 2023) s. 341