Avainsana: keikka

Janoisin huulin hiottu kaljalasi

Perjantai-iltaani ilahdutti rouheassa kuppilassa esiintynyt Lucky Duo. Kaksikko veivasi loistavaa musiikkia laidasta laitaan. Ohjelmistossa oli tuttuja evergreenejä ja hittejä 1950-90-lukujen roots-, pop-, ja rockmusiikista niin maailmalta kuin kotimaastakin. Tarjolla oli hieno klassikkokimara.

Basso ja kitara soivat hyvin yhteen.

Lucky Duon basisti ja laulaja Petsku Lemström on jo vuosikymmeniä Suomen country & roots -piireissä vaikuttanut lauluntekijä ja keikkailija, joka esiintyy myös muissa kokoonpanoissa. Onni Leminen puolestaan on monipuolinen kitaristi, joka taitaa myös kansanmusiikin eri tyylejä.

Hienoja tulkintoja

Hyvä lainakappale on tuttu, yllättävä ja menee ihon alle. Esimerkiksi Tuomari Nurmion kappale Kurjuuden kuningas toimi kaksikon otteissa erinomaisesti: ”Sä olet lehti ruokalassa, resuiseksi selattu […] Sä olet baarin kaljalasi, janoisin huulin hiottu […] Mä olen onnen kerjäläinen, kurjuuden kuningas.”

Lemströmin basso antoi groovaavan rytmin, joka sai jalan vipattamaan. Välillä soitin loi lämpöä ja soitti kantavia melodioita. Miehen laulutulkinnat olivat toisaalta vahvoja ja tunteellisia – toisaalta myös rohkeita ja kokeilevia, välillä humoristisiakin. Lemisen kitara soi upeasti; osin pehmeästi ja läheisesti ja osin voimakkaasti ja rokkaavasti. Duon sovitukset olivat sopivasti omaperäisiä.

Marko Haavisto & Poutahaukat -yhtyeen Paha vaanii -kappale sopi bassolle ja kitaralle hyvin: ”Mua paholainen vaanii joka kulman takana. Missä vain mä kuljen, kuiskii kieli katala. Sen silmät mua katsoo olutlasin pohjalla. Sen hymyilevän huomaan vieraan tytön huulilla. […] Luoja auta, pidä kurissa. Kaidalla tiellä poissa kiusaukista. Luoja auta, vaikka tukista. Pidä mieli kirkkaana ja paita puhtaana.”

Mukana oli myös todella hauskoja vetoja, kuten J. Karjalaisen Rokulipäivä: ”Tänään pidetään rokulipäivä. Mestari sanoi minulle no kyllä se minulle sopii. Tänään mennään, mennään kaupunkiin. Mestari sanoi minulle no kyllä se mulle sopii. Mennään baariin juodaan itsemme känniin. Mestari sanoi minulle no kyllä se mulle sopii.”

Iloinen ja svengaava duo

Lucky Duon veto oli hieno ja hauskakin. Musiikki sai hymyn huulille, ja sormet hyppelemään pöydällä. Väki nautti loistavasta musisoinnista.

Tunnelma oli toisaalta lämmin, kuten Huomenta Suomi -iskelmän soidessa, ja toisaalta riehakaskin kun vuorossa oli These Boots Are Made for Walkin’.

50-luvun rock’n’roll -hittien tahdissa pienessä tilassa kävi pyörähtelemässä myös taitava tanssipari. Kellohame heilahti hienosti.

Rautalankabändi yllätti iloisesti

En niin diggaile 60-luvun rautalankamusiikkia, mutta perjantai-iltana lähdin kotikaupungin kuppilaan The Sleepwalkers -yhtyeen keikalle. Bändi tarjoilikin viihdyttävän kattauksen rautalanka- ja beat-musiikkia sekä rock’n’rollia. Yhtyeestä on sanottu, että se toteuttaa kyseisen aikakauden klassisia piirteitä tinkimättömästi ja taidolla.

Laulusolistin osuudet viihdyttivät.

The Sleepwalkers on vuonna 2000 perustettu kotimainen bändi, jonka muodostavat neljä kokenutta pitkän linjan soittajaa. Yhtye toteuttaa 60-luvun tyylipiirteitä sekä soitossaan että ulkoasussaan. Bändin jäsenillä oli keikalla tyylikkäät puvut.

Mitä on rautalankamusiikki?

Rautalankamusiikki on alun perin 1960-luvun instrumentaalimusiikkia, jota esitetään neljän soittajan voimin: kahdella sähkökitaralla (soolo- ja komppikitara), sähköbassolla sekä rummuilla. Rautalankamusiikki voi sisältää myös muita soittimia ja laulua.

Nimi ”rautalankamusiikki” tulee sähkökitaran kielistä. Englannin kielellä puhutaan sen sijaan vain ”instrumentaalirockista”, kun viitataan The Shadowsin kaltaisten yhtyeiden musiikkiin.

Mausteena rock’n’rollia

The Sleepwalkersin ohjelmisto sisältää sekä rautalankamusiikin klassikoita että harvemmin kuultua materiaalia. Perjantaina yhtye tarjoili keikallaan myös meneviä twistejä ja tunnelmallisia balladeja. Mukana oli lisäksi repäiseviä rock’n’roll-paloja. Lisäksi soolokitaristi Jan-Erik Sainen kaksi omaa instrumentaalisävellystä tekivät vaikutuksen. Niissä oli jotain samanlaista kauneutta ja jylhyyttä kuin Lasse Mårtensonin Myrskyluodon Maijassa.

The Sleepwalkers ei soita pelkästään instrumentaalimusiikkia, vaan laulusolistina mukana on myös Jani ’Jetsetter’ Forsman. Hän esiintyi keikalla muutamissa kappaleissa. Miehen 60-luvun tyylinen jammailu, mukava lauluääni ja hienot tulkinnat tutuista kappaleista ilahduttivat.

Muutama poiminta biiseistä

Viihdyttävän keikan soittolistalta voidaan nostaa ensinnäkin biisi ”My Only One”, joka on suomalainen pop/rock-sävelmä vuodelta 1964. Sen levytti myös Hurriganes vuonna 1975. Forsman tulkitsi tämän hienosti.

Toisena poimintana mainitsen kappaleen ”The Hippy Hippy Shake”, jonka kirjoitti ja levytti Chan Romero vuonna 1959. Biisi on tuttu myös The Beatlesin esittämänä. Vauhdikas coverkappale taittui The Sleepwalkersin käsissä hyvin.

Hienosti tulkittu kappale oli myös ”Dancing Shoes”. Kyseessä on Cliff Richard & The Shadows-yhtyeen klassikko, joka oli myös kotimaisen Teddy & The Tigersin ensimmäinen single vuodelta 1977. Forsman viihdytti yleisöä paitsi hienolla laulutyylillään myös ottamalla tanssiliikkeitä 60-luvun tyyliin.

Missä oli snagari?

Lähdin mukavan keikan jälkeen kotiin päin, mutta koin pienen pettymyksen, sillä viikonloppuilloista minulle jo tutuksi tullutta nakkikioskiautoa ei jostain syystä keskustassa näkynytkään. Ehkä olin liian aikaisin liikkeellä ja paku saattoi ilmestyä kävelykadulle vasta myöhemmin yöllä.

Muuten oli oikein hauska ilta. Kotona oli yöpalaksi vain voileipäkeksejä.

Hauska keikka ja hyvä porilainen

Olihan se lähdettävä kokemaan lauantai-illan huumaa ja pyörähtämään taas vähän ulkona. Kotikaupungin pienessä keskustassa, viihtyisässä pubissa, esiintyi tunnettu pianovirtuoosi. Ohjelmassa oli musiikkia joka lähtöön.

Musiikkia monipuolisesti.

Pubi oli aivan täynnä kun iltayhdeksältä alkoi Heikki Ruokonen Show.

Covereista eli lainabiiseistä koostunut yhden muusikon esitys oli vaikuttava. Mies sai kosketinsoittimestaan irti kaiken, ja tuntui kuin paikalla olisi kokonainen bändi. Hyvä cover on tuttu, yllättävä ja menee ihon alle.

Ohjelmistossa oli lukuisia hienoja sovituksia tutuista biiseistä. Soittolistalla oli kotimaista iskelmää sekä rock- ja popklassikoita. Yleisöä villitsivät muun muassa sellaiset tutut kappaleet kuin Kirkan Hetki lyö, Pekka Ruuskan Rafaelin enkeli, Leevi And The Leavingsin Onnelliset ja Brita Koivusen Suklaasydän.

On tosin sanottava, että välillä laulu meni hieman ylitulkinnaksi ja mies korotti ääntään lähes huudahtaen, mikä hieman ”särki”. Kaiken kaikkiaan keikassa oli humoristinen ote. Oli tuttuja biisejä, joita kuitenkin nykyisin harvoin kuulee.

Väki viihtyi, ja pienessä tilassa tanssittiinkin. Minuakin pyydettiin tanssimaan, mutta ei minusta sellaiseen ole, joten jouduin kohteliaasti kiittämään ja pahoitellen kieltäytymään. Se tuntui hieman ikävältä, mutta onneksi nainen löysi pian tanssiseuraa. Tanssijoille tarjoiltiin myös muun muassa valssia.

Tuttu mies

Heikki Ruokonen on työskennellyt myös kanttorina, musiikinopettajana ja kuoronjohtajana. Hän toimi pitkään sekakuoro Prima Vistan taiteellisena johtajana. Kuoro esittää muun muassa klassista ja kevyttä musiikkia, kansanlauluja, gospelia ja rockia. Vuonna 2011 Prima Vista sijoittui TV2:n Suomen Paras Kuoro -ohjelman finaalissa kolmanneksi.

Tunnen Ruokosen vuosien takaa. Hän vieraili kerran radio-ohjelmassani. Mies oli tuonut nipun levyjä mukanaan ja ajatuksena oli keskustella hänen valitsemastaan musiikista. Me intouduimme kuitenkin niin kovasti juttelemaan yleisesti musiikista, ettemme ehtineet tunnin aikana soittaa kuin yhden biisin.

Sunnuntain haikeus

Lauantai-iltana olisi keskustassa ollut muutakin musiikkitarjontaa, kuten yökerhossa esiintyvä 1990-luvulta tuttu teknoyhtye. Minulta tällaiset keikat jäävät väliin, koska showtime on vasta yhdentoista jälkeen. Pienessä pubissa keikat alkavat jo yhdeksältä, mikä on mukavaa.

Ja olihan se keikan jälkeen käveltävä jo tutuksi tulleen snagarin kautta. Pakettiautoon rakennetusta grillikioskista valitsin yöpalaksi tällä kertaa kerrosporilaisen. Ihan hyvää, mutta parempiakin tuplaporilaisia olen saanut.

Sunnuntaisin mielen voi vallata epämääräinen haikeus. Melankolinen olo sunnuntaisin on kuulemma aivan yleistä. Apeus voi iskeä siitäkin huolimatta, että on viikonloppuna palautunut hyvin työstä. Minusta kyse ei ole yksin suhteesta työhön vaan siitä, että lauantai vain on usein niin mukava päivä, ja siihen sisältyy paljon vapaata tekemistä. Tulee sellainen olo kuin ”voisin viettää juhlapäivää jälleen huomenna”, kuten eräässä kappaleessa lauletaan.