Avainsana: keikat

Hyvä keikka ja makkarapettymys

Perjantai-iltana letkeästä musisoinnista vastasi tutussa kuppilassa esiintynyt mainio duo. Muuten mukava ilta, mutta jäin ilman erään puolueen tarjoamia grillimakkaroita. Todella hienosti soittanut Juippi & Juippi on kahden amerikkalaiseen juurimusiikkiin viehtyneen muusikon muodostama duo.

Monipuolinen kattaus juurimusiikkia.

Duon jäsenet ovat Mikko Perkoila (laulu, kitara, huuliharppu) ja Jukka Haikonen (laulu, dobro, mandoliini). Perkoila on muusikko ja lauluntekijä, joka on ollut mukana monenlaisissa kokoonpanoissa. Hän oli mukana myös 1970-luvun poliittisessa laululiikkeessä.

Yleisö sai nauttia noin sadan vuoden ajalta peräisin olevista amerikkalaisperäisistä lauluista. Setti sisälsi monen tutun amerikkalaisen artistin lauluja alkukielellä tai suomeksi omina käännöksinä. Kappaleiden suomenkielisistä sanoituksista vastaa Perkoila.

Hauskoja sanoituksia

Duo Juippi & Juippi esittää akustisten soittimien säestyksellä ja vuosikymmenten kokemuksella amerikkalaisperäistä folk-, kantri- ja bluesmusiikkia. Paikoin suomenkieliset sanat olivat humoristisia. Esimerkiksi yhdessä biisissä laulettiin, kuinka ”En hyvältä enää näytä alasti”.

Miehet veivasivat letkeää musiikkia ja tunnelma oli leppoisa. Yleisö oli innostunutta. Aplodit olivat voimakkaita. Myös Perkoilan välispiikit olivat hupaisia.

Keikasta jäi monia hyviä vetoja mieleen. Yksi helmistä oli Simon & Garfunkelin kappale ”The Boxer”, joka on yksi Paul Simonin mestariteoksista. Laulu kertoo tarinan nuoresta pojasta, joka valittaa köyhyyttään.

Ostin cd-levyn

Duo myi keikalla kahta uusinta levyään. Kysyin keikan jälkeen Perkoilalta, kummalta levyltä löytyy ”The Boxer”. Hän sanoi, etteivät he ole saaneet lupaa sen levyttämiseen. Ostin kuitenkin duon uusimman levyn, joka ilmestyi viime vuoden lopulla. Täytyisi vain jostain hankkia cd-soitin.

Jäin ilman

Kun katsoin keikan välitauolla ikkunasta ulos, huomasin, että kävelykadulla paistettiin makkaraa. Erään puolueen vaaliehdokkaita oli tuonut auton peräkärryssä grillin. Ehdokkaat tarjosivat illalla liikkeellä oleville kaupunkilaisille makkaraa. Näytti olevan myös mehua. Mietin, kuinka mainio idea tavoittaa äänestäjiä. Minulla herahti vesi kielelle ja ajattelin ottaa makkaran keikan jälkeen, kun olen lähdössä kotiin päin.

Makkara houkutteli.

Katsahdin uudelleen ulos kun duo veti encorea eli ylimääräistä kappaletta. Huomasin, että grilliä nostettiin jo takaisin auton peräkärryyn. Jäin ilman makkaraa. Harmitti. Makkara olisi maistunut yöpalaksi.

Olisin myös voinut mielellään jutella ehdokkaiden kanssa, sillä en vielä ole löytänyt sopivaa ehdokasta, jota äänestää sunnuntain vaaleissa. Olin harmistunut. Enkä tiedä kenelle antaisin ääneni.

Erikoinen keikka ja omia porilaisia

Perjantai-iltana tutussa pubissa oli tällä kertaa tarjolla hieman erikoisempi musiikkikokemus. Keikan jälkeen en lähtenyt kotiin grillikioskin kautta vaan tein porilaisia yöpalaksi itse. Sulattelin kotona illan keikkaa. Pubin lavalla nähtiin duo nimeltään Jake & Tommi Jyrkänteellä, joka soittaa rock-iskelmää.

Taiteellista musisointia.

Jarkko Tauria on tamperelainen lauluntekijä ja Tommi Kolehmainen on järvenpääläinen esiintyjä. Kitaristi ja laulaja veivasivat hieman vaativampaa musiikkia. Setissä ei ollut tuttuja lainakappaleita vaan lauluja kitaristin kynästä.

Kolehmainen totesi keikan aluksi, että miesten pitkään tauolla ollut projekti on herännyt päiväunilta. Viimeksi miehet ovat keikkailleet tällä kokoonpanolla vuonna 2009. Mietin kuinka paljon miesten on pitänytkään treenata yhdessä ennen kuin ovat voineet lähteä yleisön eteen näin pitkän tauon jälkeen.

Rock-iskelmää

Miehet kuvailevat musiikkiaan rock-iskelmäksi. Laulut kertoivat paljon miehen elämästä, esimerkiksi siitä, kun mies tulee viidenkymmenen vuoden ikään. Laulettiin myös siitä miten mies saa mitä mies saa. Ja toisaalta mies tietää, etten sinua saa. Sanoihin piti yrittää keskittyä enemmän kuin yleensä keikoilla.

Esitys olisi voinut olla monipuolisempi. Olen viime aikoina käynyt keikoilla, jotka ovat rakentuneet pitkälti lainakappaleista. Tällä kertaa setissä ei ollut cover-versioita vaan omaa tuotantoa. Kappaleet olivat Taurian käsialaa. Tosin yhden biisin sanat olivat Arto Mellerin runosta.

Väki viihtyi

Kitara ja laulu sopivat hyvin yhteen. Kolehmaisen ääni oli voimakas ja vivahteikas. Laulu oli paikoin taiturimaista. Kitara olisi voinut soida monipuolisemmin. Biiseissä ei juuri ollut kitarasooloja.

Kappaleet olivat hieman kuin samasta puusta veistettyjä. Setti oli jokseenkin tasapaksua. Kappaleissa toistuivat samat elementit. Esiin ei noussut varsinaisia helmiä.

Mutta on todettava, että esiintymisessä vallitsi hieno energia. Yleisö oli innostunut ja mukana tunnelmassa. Aplodit olivat voimakkaita.

Keikkailu jatkuu

Esitys teki kuitenkin taitavuudellaan vaikutuksen. Erityistä siitä ei kuitenkaan jäänyt mieleen. Olen tottunut hieman viihdyttävämpiin ravintolakeikkoihin. Tämä esitys oli taiteellinen ja ehkä vaativa. Oli keskityttävä aivan eri tavalla.

Keikka ei tarjonnut erityisiä hetkiä, jotka olisivat jääneet mieleen. On sanottava, että paras veto oli encorena soitettu Tuomari Nurmion kappale ”Lasten mehuhetki”.

”To be continued”, laulaja totesi keikan lopuksi. Eli miehet ilmeisesti jatkavat keikkailua yhdessä. Kysyntää varmastikin riittää.

Itsetehtyjä porilaisia

Kun lähdin keikan jälkeen kotiin päin, en poikennut tutuksi tulleelle nakkikioskiautolle keskustassa. Minun ei tarvinnut käydä snagarilla, koska olen opetellut laittamaan tuplaporilaisia itse. Hyvää yöpalaa tulee kotonakin.

Hyvää tuli.

Itsetehty porilainen syntyi paistamalla makkaraa pannulla ja paahtamalla leipää. Leipien väliin tuli makkaraa sekä reilusti sinappia, ketsuppia ja kurkkusalaattia. Oikeassa porilaisessa tietysti on myös jonkin sortin majoneesiakin. Seuraavalla kerralla voisi kokeilla lisätä majoneesia ja kokeilla joitakin mausteitakin. Mutta todella herkullista oli pelkistettykin versio ja ajoi asiansa.

Hauska idea: Festarit pubissa

Kadotatko festivaaleilla ystäväsi tapahtuma-alueelle, joudutko valitsemaan monen eri päällekkäisen ohjelman välillä, ja kauhistutko juotavien hinnoista? Pieni pubi kotikaupunkini keskustassa järjestää viikonloppuna kolmipäiväisen tapahtuman, joka tarjoaa elävää musiikkia, taikaa, taidetta ja kulttuuria.

Hienoja suomipunkin klassikoita.

Pubi kutsuu tapahtumaa kevään kohutuimmaksi viikonlopuksi. Tapahtumassa festivaalin humu tuodaan baariympäristöön. Olet tässä -festivaali tarjoaa järjestäjän mukaan yleisölle festareiden parhaat puolet. Ja vieläpä ilmaiseksi.

Tapahtuma alkoi perjantaina iltaviideltä musiikkivisalla. Myöhemmin illalla lavalle nousi Lignell & Piispanen Big Band. Hauska yhtye soitti punk-klassikoita 1970-80 -lukujen taitteesta. Listalla oli monia tuttuja biisejä.

Keikkayleisöä viihdytti muun muassa versio Eppu Normaalin ensimmäisestä singlestä. Kappale on noussut suomipunkin klassikoksi: Poliisi ajaa sinisellä autolla, uaa, sinisellä autolla / Poliisilla on pillit kartolla, uaa, pillit katolla…

Bändi soitti myös seuraavan tutun punkbiisin: ”Hallitus istuu ja kommentoi / Hallitus määrää, hallitus pui / Mutta miten käy hallitukselta rock ’n roll?”

Yhtenä poimintana setistä myös tulkinta punkyhtye Kollaa kestään Jäähyväiset aseille vuodelta 1979. Kappaleesta on tehnyt tunnetun myös Liisa Tavi.

Bluesia, rokkia ja laulelmaa

Kerrassaan loistavaa musisointia koettiin, kun seuraava esiintyjä Ylikoski & Ampuja Band nousi lavalle. Setistä löytyi tarinallisia kappaleita maustettuna rouhealla blues-vivahteella ja rock-asenteella.

Loistava tunnelma pienessä tilassa.

On sanottava, että keikka oli täynnä kertakaikkisen taiturimaista kitarointia ja tanakkaa bassoa sekä upeita laulutulkintoja.

Laulaja Terhi Ylikoski esiintyminen oli huikeaa. Kitaristi Outi Ampujan soitto villitsi. Bassoa ja koskettimia soitti upeasti Marko Ampuja. Rummuissa loisti Juho Kaskinen.

Bändi oli energinen. Ilmapiiri pienessä pubissa oli hieno. Väki oli hienosti mukana, jopa haltioissaan. Keikasta jäi todella hieno fiilis.

Idea tuoda ikään kuin kolmipäiväiset festivaalit kodikkaaseen pubiin, oli hieno.

Movetronin ja Pandoran keikat yllättivät

Olen miettinyt, minkälaista mahtaa nykyään olla meno yökerhoissa. Ajattelin, että vastaavanlaisia bileitä kuin minun ollessani nuori aikuinen ei enää ole. Mutta yllätyin kahdella ravintolakeikalla. Ravintola oli peräkkäisinä iltoina aivan täynnä. En ole tätä ennen ollut pitkään aikaan baarissa viettämässä iltaa.

1990-luvun suosikit tunnettiin hyvin.

Muistan kuinka Helsingin klubit vetivät aikanaan väkeä joka ilta. Minäkin vietin yöelämää joskus myös viikolla.

Ihmiset tanssivat hurmiossa teknomusiikin tahdissa. Juotiin erikoisia drinkkejä ja polteltiin sikareita. Kyllä, ravintoloissa sai polttaa vapaasti.

Sunnuntai-illat olivat erityisiä. Tuolloin monet vuorotyöntekijät kuten tarjoilijat olivat vapaalla, ja he vasta osasivatkin bilettää. Myös minulla saattoi olla vapaata, jolloin oli huikeaa päästä hauskanpitoon mukaan.

Vaativa työelämä ja vauhdikas yöelämä oli kova yhdistelmä

Kun katson asiaa taaksepäin, en tiedä miten olen jaksanut. Valvominen ja vuorotyö kysyivät voimia. En suosittele juhlimaan yhtä paljon.

Mutta, kappas vaan

Olen ollut sitä mieltä, että jos yökerhot voivat säilyttää suosionsa, niiden kannattaisi houkutella asiakkaiksi entisiä nuoria. Yksi idea olisi järjestää erilaisia teemabileitä, kuten 1990-luvun teknomusiikin iltoja.

Minulle kuitenkin tarjoutui mahdollisuus tutustua nykyiseen yöelämään, ja palata tunnelmassa johonkin menneeseen aikaan. Lähdin perjantai-iltana ravintolaan, jossa esiintyi Movetron. Se on 1990-luvulla suureen suosioon noussut eurodance-yhtye. Bändin suurimpia hittejä on ”Romea ja Julia”.

Paikka oli aivan täynnä ja väki biletti villisti. Myös nuoremmat juhlijat osasivat bändin biisit ulkoa ja lauloivat mukana. Ja juoma virtasi; ravintolatiskin edusta oli kaiken aikaa täynnä. Nuoret miehet olivat liiankin humalassa. Muistan, kuinka ennen, vaikka oltiin ravintolassa maistissa, käyttäydyttiin hillitymmin.

Espanjankielinen ”Bailando” nousi listojen kärkeen myös Suomessa

Lauantai-iltana samassa ravintolassa esiintyi puolestaan ysärisuosikki Pandora, joka on ruotsalainen eurodance-laulaja. Myös Pandoran hitit, kuten ”Trust Me”, ”Don´t You Know”, ”Tell the World” olivat yleisölle tuttuja.

Tiskijukalla oli vakuuttava kokoelma CD-levyjä.

Lisäksi DJ soitti 1990-luvun eurodancea. Ihailtavaa oli se, että musiikki tuli CD-formaatissa eli tiskijukka soitti levyjä. Ja toden totta, ravintolaväki vallan riehaantui monista teknohiteistä, kuten Dr. Albanin ”It´s My Life”, 2Unlimitedin ”No Limit” ja tietysti Paradision ”Bailando”. ”Bailando” oli aikanaan niin kova hitti, että se soi yhden illan aikana moneen kertaan. Ja hyvin tämä kesän 1997 hitti tanssitti väkeä nytkin.

Yökerhossa voisi joskus käydä muulloinkin, jos tarjonta on näin mahtavaa.